Eikö asfaltti enää riitä? Hyppää metsäpoluille!

Toivion metsistä
Maastopyöräily on mainio harrastus ja aina parempi jos mukaan onnistuu saamaan ripauksen musiikkiakin kaikenlaisista tyylilajeista. Meidän kunnassa pyöräillä ei tarvitse asfaltilla, jos ei halua, vaan retkelle voi lähteä lukuisille metsäpoluille. Ellei kunnanvaltuusto toisin päätä.

Oma suosikkireitti on ehdottomasti kuntakeskuksesta menevä leveämpi luontopolku ja sieltä viittojen avulla Iso-Naistenjärvelle. Sitten voitkin jo valmistautua kapeampiin metsäpolkuihin täynnä esteitä. Luvassa on alamäkiä joka makuun! Kuvan polku oli viimeisin löydös ja tykkäsin maisemista niin paljon, että piti hankkia kuva muistoksi. Nyt latasin sen tähän blogiin ja kirjoitan tällaisen jutun itselleni muistoksi. Kiva kun luet!

Järvellä makkaranpaistoa

Järvellä voi toki paistaa makkarat samalla, jos nälkä pääsee jo yllättämään. Edellyttäen, että sellaiset ja tulentekovälineet ovat mukana. Kodalta lähden yleensä kohti Keskisentietä, josta menen kohti Kaitalantietä. Sieltä kannattaa kääntyä vasemmalle ensimmäisestä luontopolusta. Päädyt sieltä Pirunkiven luo. Se on jääkauden aikana syntynyt Pirkkalan suurin siirtolohkare. Sieltä tie on vapaa - polkuja on joka lähtöön ja tunnelmaan. Löytyy jotain sinullekin.

Edellisessä kuvassa yksi haaste on kuitenkin ennen Iso-Naistenjärveä. Se on suhteellisen jyrkkä, ainakin mielestäni, sen lisäksi edessä on muutama estekin. Näitä ovat muun muassa kivet, puut ja kuopat polussa. Jos ottaa liikaa vauhtia, kompastuu johonkin esteeseen ja jos näin ei käy, ajaa yli järveen uimaan :) Joten menehän omien taitojesi mukaan. Koskaan et ole liian hidas, sillä jokainen menee tietenkin oman vauhdin ja omien taitojen mukaan.

Tällä kertaa sattui jopa ihmisiä järvelle. Heti alhaalla tervehtimässä oli pariskunta ja heidän ala-asteikäinen terminaattori. Hän taputtikin mielellään minulle, koska hänen mielestä tällainen lasku pyörällä oli hauska ja kivannäköinen. Hän tuumi, että hän voisi harrastaa tätä ilomielin, kunhan ikää kertyy lisää ja jos isä ostaisi hänelle tällaisen pyörän. Jatkettuani matkaa myös kodalla oli porukkaa, mutta muiden makkara paistui pienestä ruuhkasta huolimatta.

Hesestä pikaruokaa

Pysähdyin hetkeksi tunnelmaan ja join hieman vettä. Maisemat ovat todellakin kohdallaan ja tällä kertaa minulla ei ole ollut grillimakkaraa mukana. Siis unelmat hyvästä lounaasta jäivät toteutumatta. Nälkä kyllä oli jo olemassa, mutta ajattelin ponnistella Partolaan asti. Tästä jatkettiin kohti rakastamaani Keskisentietä. Minä ja maastopyöräni siis rakastamme. Jonkin verran vaikeuksia tuottavat hypyt esteiden yli, niitä pitäisi vielä siis harjoitella.

Keskisentiellä ei ole ruuhkaa koskaan, mutta satuinpa yhden auton bongaamaan. Auto, jolla toinen valoista oli sammunut. Kannattaisi joskus katsoa valojen kuntoa eikä vain ajaa... Minä sen sijaan katsoin sopivaksi lähteä syrjemmälle metsään. Ikävä kyllä 3G ei ole minua matkalla jättänyt, joten musiikki se vain jatkoi soimistaan suoratoistettuna suoraan taskuuni. Musiikki pitää minut hyvin liikkeellä ja musiikin pitää olla nopeatempoista.

Kaitalantieltä vievä luontopolku, jota en ole koskaan aiemmin ajanut, ei tuottanut vaikeuksia. Hyvää oli se, että polku ei ole yllättänyt missään vaiheessa. Oikeasti pitäisi ensin tutkia ja hutkia paikkoja kävellen ettei käy niin, että polku vaikka loppuu kesken, sillä silloin käy pahasti. Laiskana ihmisenä ajan vain hitaammin tilanteissa, joissa epäilen asiaa. Miellyttävintä oli se, että tässä oli monta jyrkkää alamäkeä kohtuullisen helpoilla esteillä. Hieno ajorata sinullekin.

Loppusanat

Lisäksi mutakaan ei ollut mikään vieras kaveri. Joskus kaipaa sellaistakin renkaiden alle. Nämä Nobby Nic -rekaat ovat mielestäni erittäin hyvät kaikenlaiseen maastoon ja kaikenlaisille pinnoille - paitsi talveen. Ehkä täysin märällä pinnalla pito voisi olla hiukan parempi, mutta ohjaustangostaan taitava korjaa kyllä pienet reitiltä "liukastumiset", joita näillä renkailla joskus tapahtuu märällä pinnalla. Kuivalla renkaat ovat varsin erinomaiset kaikissa tilanteissa.

Vaikka en ole koskaan ajanut siellä aiemmin, ilo oli huomata tulleensa joskus Toivioonkin. Josta meninkin heti suoraan syömään kuvan burgeria ja ranskalaisia, juomana oli fanta. Kyllä, roskaruoka ei ole parasta, mutta tässä ei nyt ehtinyt muuta miettiä - nälkä oli jo mahdoton. En yleensä käy Hesburgerissa normaalihintaan, mutta alennuskupongeilla tulee joskus mentyä, varsinkin jos on lähellä. Tykkäsin tämän reitin maisemista ja haasteista. Kuin ruoasta.

Kaikkein parhaiten mieleen jäi tilanne, kun loivaan alamäkeen ajoin normaalia kovempaa. Sitten huomasin, että siellä olikin vastassa koiranulkoiluttaja, josta seurasi jarrutus. Jarrua pitää laittaa tietenkin kohteliaasti, koska äkkijarrutus aiheuttaisi myös äkkilähdön, joten maastossa pärjää kun osaa tiettyjä perussääntöjä. Lisäksi jyrkkään ylämäkeen pyöräillessä kannattaa nojata enemmän etuosaan - tasapaino säilyy paremmin. Ja jatkat matkaasi. Minne ikinä menetkään.

Joka tapauksessa näitä sattuu ja paras oppii virheistään. Näin minustakin tuli maastopyöräilijä!

Kommentit