Elämää ilman televisiokanavia?

Oma televisio
Noin kaksi vuotta sitten minulla ei ole ollut televisiota lainkaan. Miksi omistan sellaisen nyt? Muistelen niitä aikoja ihanalla tavalla - elin aivan tavallista elämää ilman sitä olohuoneen keskipistettä. Mutta nyt... Se on ollut lähes kaksi vuotta. Enkä ole enää mielissäni tästä.

Itse asiassa jotenkin olen rakastanut sitä uutena. Televisiota nimittäin. Onpahan jotain televisiotasolla. Ja kyllähän sitä tulee käytettyäkin, mutta ei televisiokanavilta sentään. Televisioni salaisuus on älykäs juttu. Älytelevisio. Siis katselen YouTubesta Full HD -musiikkivideoita ja Netflixissä piipahdan lähes päivittäin katselemassa suosikkisarjoja. Leffoja näkyy viikoittain. Miksi television digiboksi ei kiinnosta minua?

Elämää se on tuokin

Eivät kaikki tarvitse television varsinaisia ohjelmia. Jos joudun niitä katselemaan väkisin esimerkiksi vierailla ollessa, tule heti jotenkin outo olo. En halua katsella jääkiekkoa, uutisten katselu johonkin tiettyyn aikaan päivästä - ei ole minun juttu. Liuta mainoksia. Muistatko, kun joskus televisio-ohjelmien välissä oli hieman mainoksia? Nyt on mainoksien seassa hieman televisio-ohjelmaa. Pärjäisin hienosti kyllä ilmankin tuollaista vekotinta. Johonkin omistamisen ilo hävisi.

Niin olen selviytynyt myös ennen. Sitten iski päähän Netflix-vimma. Halusin katsoa Breaking Badit, Prison Breakit ja vastaavat. Halusin nähdä tämän kaiken ja vielä enemmänkin. Siitä tuli tapa tietokoneella, piti hankkia isompi näyttö. Siis älytelevisio. Television omistaminen ei ole lähentänyt suhdetta kotimaiseen tai ulkomaiseen televisiosisältöön varsinaisilla televisiokanavilla. Päinvastoin, musiikki on kaikki kaikessa edelleen, päivästä päivään. Ostoskanavaa vihaan.

Käynnistäpä varsinkin televisio kesken päivää. Ostoskanavaa, mustavalkoisen typeriä elokuvia, arvontaa. Ymmärrän, että sisältöä ei kannata näyttää, kun katsojia ei ole. Mutta hei, jonkun mielestä ostoskanava on ohjelmaa? Katso mistä puhut on erään kanavan iskulause. Niin, olisi tosi kivaa puhua ostoskanavasta katsomisen jälkeen. Hei, näin juuri sen ihmeimurin. Joko ostit? Hei anteeksi, et olisi juonut mitään? En, katsoin Nelosta... ja se oli tosiaan niin ihmeellisen väärin.

Mainokset voi kuunnella kuulokkeilla

Televisioni menee päälle äänettömänä ja joutuu olemaan päällä viimeksi käytetyllä kanavalla noin 25 sekuntia. Tätä aikaa tarvitsen, jotta televisio yhdistyy internetiin. Vasta sen jälkeen Smart-TV-valikko aukeaa onnistuneesti ja pääsen katselemaan sarjoja. Ilmankin niitä voisin elää, mutta on se kuitenkin ihan mukavaa puuhaa ollut. Varsinkin tylsinä päivinä, ilman mainoksia ja kunnon äänenlaadulla langattomista kuulokkeista. Tai niillä mainoksilla, jos olin parhaillaan Nelosella.

Radiota minulla ei olekaan, ellei matkapuhelimen oletusradiota lasketa, mutta sielläkin pauhaa vain Spotify. Kaikki on niin datasta riippuvaista, että nettiyhteydestä en luopuisi! Tulee ahdistunut olo, kun katselet ihmisiä, jotka kelaavat kanavalta toiselle etsiessään jotain katsomisen arvoista. Se fiilis, kun tulee Mitä tänään syötäisiin -ohjelma, on aika vastenmielinen. Taasko tämä ohjelma. Ehkä minä osaan päättää itsekin mitä syön. Enkä tarvitse ainakaan kokin apua ruoanlaitossa.

Yksi ärsyttävä asia tuossa on se, että Yleisradio kerää pakkoveroa, vaikka heidän kanavia ei edes katselisi. Netflixistä olen maksanut mielelläni kohta kaksi vuotta, mutta pakkovero Yleisradiolle? Eihän sieltä tule edes mitään katsomisen arvoista ohjelmaa. Entinen televisiolupa oli paljon parempi, maksoi se, kuka televisiota katseli. Eihän tuo Netflix pakota kaikkia suomalaisia palvelustaan maksamaan? Jos ei tarvitse, ei maksa! Ja joskus voisin itsekin tilin sulkea tarpeen muuttuessa.

Loppusanat

Elämä ilman niitä Salattuja elämiä, Kauniita ja rohkeita, päivän uutisia ja tuhannesti nähtyjä Uuno Turhapuro -leffoja on mahtavaa. Silti, televisiokanavaton elämä ei välttämättä tarkoita televisiottomuutta. Ainakin omassa kodissa televisio on ja Netflix-sovellus on käytössä lähes päivittäin. Joskus katselen sarjoja tuntejakin, toisinaan mielenkiintoa ei riitä edes yhteen jaksoon päivässä. Musiikki sen sijaan pauhaa tämän tästä. Ehkä en enää tykkää sarjoista.

Ymmärrän tosin heitä, joilla ei ole mitään televisiota. Ei kaikkia kiinnosta seurata mitään sarjoja ja niin se pitää ollakin. Teet kaikkea sitä, mikä sinusta tuntuu hyvältä ja saa viihtymään. Siinä olen kuitenkin varma: jos joskus televisioni päättäisi hajota, saattaisin aivan hyvin miettiä näin: tarvitsenko minä sittenkään televisiota? Musiikki, elektroninen tanssimusiikki sellainen, on aina ollut vahvin osa elämääni. Ja tulee aina olemaan. Olen joskus miettinyt tarvitsenko edes televisiota.

Hiljaa ajatuksissani mietin, että vastaus taitaa olla ei.

Kommentit