Laivaelämyksiä ja Kööpenhaminaa

Maisemia ulkomailta

Kööpenhaminan keskustaa
Olin reissulla ja nyt kotiuduttuani on aika kertoa matkan antimista. Ilman elektronista tanssimusiikkia en voi elää päivääkään, joten sen on täytynyt kuulua suunnitelmaani. Spotifyyn olin matkalla todella pettynyt, mutta lopulta asia kääntyi parempaan päin kohdemaassa.

Ennen matkaa ostin älypuhelimeen 32 gigatavun kortin ajatuksena ladata koko soittolista Offline-tilaan. Meni lähes 20 gigatavua dataa ja lähdettyäni vielä katsoin - Offline-merkki näkyy. Laivan jälkeen huomasin, että Spotify päätti poistaa Offline-merkin, vaikka biisit eivät muistista lähteneetkään. Tähänkö loppuu minun kuunteluni? Onneksi turistibussissa oli Wifi-verkko, joten 600 kilometrin matka Ruotsissa taittui mukavasti, vaikka verkko pätki todella paljon.

Hei, se soi! Mutta jotain voi myös hukkua

Musiikki soi pääasiassa hyvin, joskin laatu oli välillä heikoin mahdollinen. Johtui siitä, että muitakin oli verkossa. Sekin on parempaa kuin ei ääntä ollenkaan. En tunne oloani mukavaksi, jos korvissa ei soi mitään, etenkin liikkeellä ollessa. Siksi musiikki oli kanssani matkojen aikana reilusti. Vähän on tullut hotellissakin kuunneltua, koska television katselu ei meikäläistä jaksa innostaa. Matkalla tarkoitus oli myös ottaa muistot talteen videona, mutta siinä on nyt opittavaa.

Otin mukaan kolmea erilaista korttia kameraani ja kahdessa tilaa oli yhteensä 18 gigatavua ja kolmannessa pari gigatavua lisää. Täytetyt kortit pistin silmälasien koteloon ja ensimmäinen kortti pääsi ikävä kyllä hukkumaan. Siinä oli kuvattu ja videoitu pääasiassa Suomessa ja Ruotsissa. Mahdollisesti vielä ihan Kööpenhaminan alkutaipaleella. Onneksi parhaimmat muistot olivat niillä toisilla korteilla, joten olen päässyt tästä tavallaan yli. Toisaalta muistot ovat päässä.

Lopultakin esimerkiksi Ruotsista videona olivat pääasiassa hienot maisemat bussista ja ennen sitä vähän Turun satamaa sekä laivaelämää. Kööpenhaminassa tärkeintä oli kaupunki ja Legoland-paikka, joten ne onneksi säilyivät. Tietenkin myös ensimmäisellä kortilla oli tärkeitäkin otoksia, mutta onhan se nyt silti hyvä juttu, että sentään ihan kaikki ei ole hukkunut. Mahdollisesti hukkuminen tapahtui lentokentän turvatarkastuksessa matkalla kotiin, tiedä sitten siitä jotain.

Iso kaupunki

Voisihan tuolla hukkua vaikka ne kaikki kortit, silloin vasta menetyksiä olisikin. Tulevalla matkalla Saksaan varmasti korjaan virheen: vain yksi 32 Gt -kortti matkaan. Digikameraa on vaikeaa hukata. Tuollaista pientä muistikorttia ei huomaa, jos sattuu kaupungin vilinässä johonkin tippumaan. Olisi pitänyt ostaa jo ennen matkaa suurempaa korttia, koska tiesin jo tarvitsevani paljon tilaa videoilleni. Mikä huokeinta ja hauskinta, paras kortti hukkui ominaisuuksiltaan.

Se oli tilavin ja nopein, loput olivat Micro-koossa adapterin kanssa. Nyt on sitten korttiostos edessä. Suomessa tosin pärjää varmaan tuolla adapterikortillakin, mutta tulevia mahdollisia matkoja varten tämä puute on korjattava. Eihän tuollaista korttia enää mistään löydä. Joku ottanut jo omakseen tai sitten tippui jonnekin muualle, josta kukaan ei löydä sitä ikinä. Harmittaa, mutta minkä sille voi. Onneksi matka muuten oli hyvä ja menevä. Eikä hukkunut ainakaan mitään lisää.

Hotelleissa hyvät aamiaiset ja mukavat sängyt. Nörtti arvostaa nopeaa Wifiä, parhaimmillaan hotellin netillä pääsi 25 megabittiin sekunnissa. Kyllä, Spotify soi hitaammallakin. Siksi täälläkin tulee loppuvuodesta muutoksia nettiin. Siitä tulee hieman hitaampi. Matkan jälkeen video on nyt valmis ja latasin sen jo omaan Google-tiliini. Siitä tuli tunnin pitkä elämys, mutta lisää siihen vielä 30 minuuttia. Huikea episodi muutamalla gigatavulla. Ehkä katson sen kerran.

Loppusanat

Vaikka matkassa oli paljon hyvää, kortin menetys oli varsinkin alkuun huono uutinen, elämässä kuitenkin sattuu. Tästä on vain mentävä eteenpäin ja vältettävä tekemästä näitä mokia vastaisuudessa. Ethän siis pistä lisäkortteja huonoon paikkaan repussa. Myöskin uutta oli ihmisten paljous Kööpenhaminassa. Niitä oli aivan liikaa omaan makuuni ja välillä mietin miksi olen täällä. Oikeastaan en tykkää liikkua ihmisten paljoudessa ja tulee heti jotenkin outo olo.

Siksi asun maaseutumaisessa miljöössä, keskellä hiljaisuutta, ihmisten paljous ei ole minulle. Osviittaa saa tuijottamalla tätä polkupyörien määrää alempaa. Uskomattoman paljon ihmisiä. Kaikki eivät kuitenkaan ihmispaljoudessa viihdy, joten se oli välillä hieman ahdistavaa liikkua kun kymmenen muuta on ihan vieressä odottamassa liikennevaloissa. Tanssimusiikkia välillä kuunnellen vaikutus oli positiivinen, toisinaan en edes ajatellut asiaa, ainakaan kovin paljon.

Muistikortit ovat siis helposti hukkuvia, mutta sen ei kannata antaa lannistaa. Ajattele positiivisesti: muilla korteilla ja kännykässä on liuta lisää hienoja otoksia. Legolandissa olin kaksi päivää, toinen oli edellistä paljon lyhyempi. Ensimmäisenä olin areenoilla yhdeksän tuntia ja toisella kolme. Vähempikin riittäisi, mutta tekemistä kyllä riitti, myös jaloille. Joskus ei jaksanut edes kävellä. Onneksi lentokoneella ei tarvinnut kuin istua nauttien taivaasta. Elämys tämäkin.

Kuvagalleria






Kommentit