Elämää ilman velkaa

Musiikkia kotona, ilmainen elämys
Moni elää laskusta laskuun. Minä elän kokemuksesta kokemukseen. Tuntuuko sinustakin siltä, että moni meistä odottaa seuraavaa tilipäivää? Rahat laitetaan viimeiseen euroon järjettömään kulutukseen. Ei olisi tarvetta, sillä tavara ei tuo onnea, korkeintaan väliaikaisesti.

Minä en ole koskaan omistanut velkoja, en ihmisille, enkä edes pankeille. Syy tähän on simppeli - olen minimalisti. Et varmaan edes usko, mutta suurin rahanmeno asumisen jälkeen on minulla ruoka. Moni ostelee kuitenkin tavaraa vain piilottaakseen kaapin nurkille. Miksi niin moni ostaa tavaraa, joille ei ole edes aikaa? Eihän se tavara muuten päätyisi kaapin nurkille piiloon. Seuraavaksi kerron velattomasta elämästä hieman tarkemmin.

Omat menot, onko niitä?

Omiin menoihin ei kuulu turha kulutus. En osta oikeastaan mitään. Voin vierailla kylän suurimmassa kauppakeskuksessa ostamatta yhtään mitään. Minulla ei siis ole pakottavaa himoa uuteen ja kauniiseen. Vaatteitakaan en osta, kunnes ne ovat täysin kuluneet. Rahaa säästyy oikeasti todella paljon ja jos tulet mukaan - sinusta tulee onnellinen minimalisti. Minimalisti, jonka ei tarvitse asua työpaikalla kuudesti viikossa. Minimalisti, jolla ei ole shoppailu harrastuksien loputtomilla listoilla.

Omat menot kasaantuvat pitkälti välttämättömistä asioista. Suurin menoerä on asuminen: vuokraan menee noin 425 euroa kuukaudessa, sähköön noin 25 euroa kuukaudessa, kotivakuutukseen noin 10 euroa kuukaudessa. Kiinteitä nettikuluja ei ole, koska saan varsin mainion netin 10 eurolla kuukaudessa DNA:n 3G-verkosta 2M/2M-nopeudella. Samaisen liittymän käyttö yhteydenpitoon kustantaa minulle maksimissaan euron kuukaudessa. Elän tarkoituksella varsin halvalla.

Hoidan nimittäin puhelut ja viestit ensisijaisesti internetin kautta. Ruokaan minulla menee kuukaudessa noin 150 euroa. Käyttötavaroita, esim. pesuaineita ja hygieniatuotteita, ostan noin 25 eurolla kuukaudessa. Jottei olisi tylsää, maksan myös musiikin tilauspalvelusta Googlelle, saan sellaisen kymmenellä eurolla kuukaudessa. Kyllä, taidettiin nyt päätyä menojen loppupisteeseen. En oikeasti kuluta rahaa mihinkään muuhun ja ohjelmissa käytän usein ilmaisia vaihtoehtoja.

En tilaa lehtiä, en tilaa Netflixiä (korvasin sen ilmaiseksi YouTubella), en tarvitse suurinta ja parasta. Älypuhelin täytti juuri vuoden kesäkuussa, odotan lisää hyviä palvelukuukausia, sillä toimivaa on täysin älytöntä vaihtaa uuteen. Puhelimeen saa panostaa vain kerran ja riittää vuosiksi. Toisaalta tämä maailma tekee sen monelle mahdolliseksi. Mainokset puhuvat joka päivä siitä, että tänään täytyy olla uusin puhelin. Sama viesti on päällä läpi vuoden. Mutta kannattaako kuunnella?

En ole ulkopuolella kulutuksesta. Jos tulee pakollista tarvetta, toki ostan jutun, esimerkiksi rikkinäisen paidan korvaamiseen uudella. Niin tein juuri vähän aikaa sitten. Takuun päättyessä ostaisin varmasti uuden vastaavan tuotteen edellisen rikkoutuessa. En kuitenkaan osta mitään, koska "naapuri osti tämän eilen", "kaverin mielestä tuo olisi tosi siisti", "mainos sanoi osta nyt", "luulen, että voisin käyttää tätä kuukausienkin päästä", "Facebook kertoi" tai "minulla olisi varaa tähän".

Loppusanat

Kuten tuli selväksi, minulla ei ole koskaan ollut velkaa. Aion jatkaa tällä linjalla. Maailma on toki rakennettu kulutuksen ympärille, mutta... onneksi sinun ei tarvitse olla kulutuksen orja! Voit siis vapaasti ostaa tarvitsemasi ilman turhia heräteostoksia. Mikä sitten auttaa minua vähentämään kulutusta? En omista radiota, en omista televisiota, selaimessa on mainonnan esto-ohjelma ja en ole minkään tahon postituslistalla. En siis saa Osta-viestejä keneltäkään päivittäin.

Tämän vuoden isoimmat ostokset? Muistan ostaneeni kahdet kuulokkeet, sillä musiikin kuuntelusta saan paljon sisältöä ja onnea elämääni. Jokainen saa ostaa tarvitsemaansa. Sinäkin. Nappikuulokkeet sain itse asiassa takuusta, kun vanhat menivät rikki - en siis ole varsinaisesti ostanut niitä. Lisäksi on tullut ostettua hieman pyyhkeitä ja kaksi vuodevaateasettiä parilla lakanalla viime aikoina Ikeasta. Tähänkin oli syy, vanhat olivat jo todella kuluneet. Mutta se todellisuus?

En käy kauppakeskuksissa ollenkaan. Jos käyn, ostan tasan tarkkaan sen, mitä minulla on ostoslistalla. En koskaan poikkea siitä. En ymmärrä sellaisia, joiden rahat eivät riitä. Kysymys on aina siitä osaako sanoa ei mainoksille. Älä siis ole näiden fani ja kuluta viisaasti. Ehkä nykyinen hella on vielä täysin toimiva, vaikka vuosien pölyä on kertynyt alle. Tai voisitko pärjätä nykyautolla vielä parisen vuotta? Monesti uuden ostaminen on vain mielikuva parantuvasta elämästä.

Tänään on hyvä päivä sanoa ei näille mielikuville. Maailma ei parane sillä, että mainostoimiston Jussi yrittää sanoa mikä olisi sinulle parasta, koska hän ei tiedä tarpeistasi tuon taivaallista.

Älä siis kuuntele Jussia. Kuuntele sydäntäsi. Äläkä osta turhaa.

Kommentit