Menetin juuri profiilikuvan

Älä katso taakse
Ystäviä minulla ei koskaan paljoa ollutkaan, mutta nyt on taas yksi vähemmän. Sinänsä ei mikään ihme, kaikki tuntuvat jättävän samoista syistä - kaveripiirit vaihtuvat. Onneksi olen pahimmat elänyt ja enää ei jaksa edes koko ajatus suututtaa. Ole sinäkin vahva omillasi!

Ystäviä tulee, ystäviä menee. Olen silti tässä ja nyt, kuuntelemassa elektronista tanssimusiikkia. Mitä mukavinta aikaa olin sitten yksin tai polkupyöräni kanssa liikkeellä. Kaikki alkoi noin pari vuotta sitten, löysin todellisen nettiystävän. Oli melko usein jutustelua tekstien muodossa ja myöhemmin jopa videopuheluiden kautta. Aina oli hauskaa ja olimme parhaita nettiystäviä keskenään. Vähitellen huomasin, että jokin ei tässä toimi.

Kaikki alkoi kadota pikkuhiljaa

Vähitellen viime vuoden lopusta sain todellakin yrittää - videopuheluita ei enää juurikaan tehty ja keskusteluja on käyty enää harvakseltaan. Olimme kuitenkin varsin vakuuttuneita siitä, että yhteistä näkemistä Saksassa kannattaa odottaa. Siitä juteltiin paljon, kuinka se tulee menemään, kun parin vuoden kaveruuden jälkeen vihdoin nähdään. Matka menikin todella hyvin tammikuussa, mutta sen jälkeen sain vain negatiivista palautetta siitä ja paljosta muustakin kuukausien ajoilta.

Matkan aikana kaverini oli hyvin mukava, mutta todellisuudessa matkan jälkeen puhui toista kuin itse matkalla, esimerkiksi haki kasapäin epäonnistumisia. Mielestäni ne kaikki olivat ylimitoitettuja, koska en tiedä itse kenenkään suuttuvan siitä, että teet samoja tanssiliikkeitä bileissä. Me kaikki kuitenkin kävelemme samalla tavalla. Olihan siinä matkalla jotain plussaakin hänen mielestä - olin ystävällinen. Kotiuduttuani juteltiin heti perään perilletulosta. Sitten keskustelu jäätyi pakkasiin.

Myöhemmin saattoi mennä viikkojakin, ettei juteltu lainkaan. Toisella Saksan matkalla kävi samoin, matka meni todella hyvin, mutta matkan jälkeen sain taas huutoa - tällä kertaa samaan tyyliin - olisit jättänyt minut rauhaan! Siinä vaiheessa kun kaveri on bileissä yksin nurkassa - tulin kysymään mikä hätänä. Hän ei edes sanonut mitään. Hänen mielestään vein hänen vapauden ja sitä rataa. Hän oli silloin pettynyt johonkin asiaan bileissä ja halusin kysyä mikä on, kun yksin nurkassa istuu.

Jälleen kerran kotiin ja sen jälkeen keskustelu viesteillä. Kaikki oli jälleen minun syytä ja olin muka pilannut sen matkan. Matkalla hän sanoi, että oli paras matka koskaan ulkomaille. Nimenomaan siksi, koska juttelimme paljon ja bileissä meni hyvin sekä sohvasurffailu onnistui täysin. Lopultakin tulin päätökseen, että ehkä kasvotusten oikeasti mietti niin, mutta palattuaan kotiin rupesi taas elämään omaa normaalia elämäänsä ja alkoi haukkua kaiken. Tuolloin on jo jotain vialla hänen arjessa.

Nimensä mukaisesti keskustelut päättyi siihen ja hädin tuskin sen jälkeen vastasi mihinkään. Samat aiheet eivät enää kelvanneet, vaan sanoi aina, "ei minua kiinnosta jutella musiikista". Viime vuonna aihe kuin aihe kävi mainiosti. Lopulta suostui kertomaan omista ongelmista elämässä ja luulen tässä olevan syy. Päätin sitten itsekin etääntyä hänestä, koska minulla ei ole aikaa tällaiseen epävakaaseen kaverisuhteeseen. Enkä varsinkaan halua yhtään negatiivisia ihmisiä arkeeni.

Syynä uudet tuulet?

Kaverini hädin tuski tunnisti enää minut. Syyksi kertoi, ettei halua jutella netissä kenenkään kanssa, minkä kyllä huomaa tilanteesta. Ei ole kommentoinut juurikaan mitään, vaikka viime vuonna kirjoitti paljon mukavia suosikkiartisteilleen. Hän muuttui niin paljon, että aloin tietyssä vaiheessa jopa huolestua. Mutta eihän sellainen auta, ihminen on muuttunut, henkilökohtaiseen syyhyn vedoten. Aiemmin hän kertoi vapaasti murheistaan, mutta mitäpä näistä, jatkoin omaa reittiä.

Nyt ei ole suostunut edes avaamaan, vaan kuulemma ei ole minun asia tuo. Eilen hän sitten laittoi välit lopullisesti poikki, koska vaadin häneltä liikaa. Hänen mielestä minun olisi pitänyt olla hiljaa ja totella hänen ohjeita. Älä kirjoita minulle, älä tykkää kommenteistani millään sivulla, älä soita minulle. Aiemmin hän vastasi puheluihin täysin normaalisti. Mielestäni tällainen ei ole oikeaa kaveruutta, koska kerran kaveri, aina kaveri. Oikeaan kaveruuteen kuuluu myös välien selvittelyt.

Hänen mukaan olin itsekeskeinen, kun halusin jutella joskus, mutta tosiaan minusta kaverisuhteen ylläpito vaatii sitä. Ei ole kaverisuhdetta ilman yhteydenpitoa. Hän siis oli se itsekeskeinen, mennään minun säännöillä nyt! Todellisuudessa kaverisuhteessa on molemminpuolista joustoa. Jos et tykkää leffoista, ei ole pakko, mutta kyllä olisi yhdessä kiva käydä leffassa kuitenkin. Aina pitää joustaa, kaikkialla. Siksi ihmettelin hänen toimia jo pitkään ja ne tulivat puun takaa.

Hän sai tarpeekseen ja ajattelin itsekin - on aika sanoa hyvästit. Hieman harmittaa menettää noinkin hyvä ystävä - mutta minullekin tuo on vapauttava tunne. Ei tarvitse enää päätään ravistella, että mistä syystä ei nyt vastaa. Hänen kertomansa mukaan on löytynyt parempaa elämää, uusia kavereita, koska vanhoihin on mennyt välit ja se harmitti häntä. Se lienee sitten syy, miksi haukkui minut pystyyn. Joillakin on se vimma, että kaiken menneen voi haukkua lyttyyn ilman katumuksia.

Toisaalta ymmärrettävää, koska sellainen kaveri ei luultavasti ajattele muutenkaan toisen etua, vaan omaansa. Hänellä oli muutama paikallinen kaveri, mutta silti tyytymätön - halusi enemmän. Silloin hän piti hyvänä, että sai viettää aikaa kanssani, vaikkakin nettipiuhan kautta. Etäkaveruus on muutenkin minusta täynnä kokemuksia. Joskus tällaisiakin, kun tiet eroavat. Kertoi löytäneensä paljon uusia kavereita, mutta minä jatkoin itsenäni, koska minä toimii itsessäni hyvin.

Loppusanat

Osa olivat noin kymmenen vuotta häntä nuorempia, joita lienee helppo muutenkin löytää, koska heillä on aikaa olla ulkona. Me aikuiset olemme töissä. Luultavasti tykkää tästä ja siksi kokee, että on aika haukkua entiset lyttyyn, koska eivät ole tarjonneet sitä mitä hän halusi. Siis eräänlainen hyväksikäyttäjä. Ei ole kuitenkaan ensimmäinen kerta, mutta olen jo oppinut pari tärkeintä: yksin voi olla täysin kivaa ja ensikerta opettaa. Jokainen vastoinkäyminen elämässä on oppitunti.

Jopa koulukaverit ovat nimittäin heti koulujen päättyessä unohtaneet, joten en osaa enää edes suuttua menetyksestä. Nettikaverin menettäminen suututtaa vieläkin vähemmän, koska menetän vain profiilikuvan. Hangoutsissa toki sitten nähtiin ihan livenä. Vanhimmat nettikaverini ovat edelleen voimassa Messenger-ajoilta asti. Ehkä tämä kaveruus nyt ei ole toiminut ja syy ei lopultakaan ollut minussa - vaikka hän yritti saada sellaista vaikutelmaa. Minä en pilaannu siitä.

Nimenomaan lähettämällä matkan jälkeen vain huonoa palautetta, jotta tuntisin jotenkin itseni, syylliseksi tähän kaikkeen. Todellisuudessa hän muuttui. Sellainen ei ole edes normaalia, ei tulisi mieleenkään haukkua ketään. No mitä nyt? Yksi kaveri vähemmän ei miestä kaada, vahvempana takaisin. Tämä susi on tarpeeksi kova nimittäin, yläasteen ajoilta oikeastaan olen ollut vapaa-ajalla pitkälti omillani ja kyllä - elämäni on varsin valoisaa. Nauti sinäkin valosta.

Tästä on todella hyvä jatkaa eteenpäin. Olen puhunut ja lisää tanssimusiikkia.

Kommentit