Onnellinen yksinäinen? Heitäkin löytyy

Missä ihmiset ovat?
Ihmiset eivät juurikaan puhu yksinäisyydestä, mutta tämän päivän Suomessa totuus on, että yksinäisyyttä on paljon. Toisaalta on ihmisiä, joilla ystävien suhteen ei ole mitään ongelmaa, soitat ja sovit tapaamisen Suupantorille, ja olette matkoillanne eteenpäin jatkobussilla leffaan.

Tilanne hankaloituu selvästi, kun puhelimen soittolistassa on vain viisi yhteystietoa, näistäkin kaikki sukulaisia. Kenelle soittaa? Niinpä, ehkä on parempi etsiä tekemistä kotoa, vaikkapa musiikkia kuunnellen. Pienen haun jälkeen en ole ainoa aiheesta kirjoittava. Pienen haun perusteella yksinäisiä näyttää olevan kotimaassamme erityisen paljon.

Kuinka tulin yksinäiseksi

Moni tulee yksinäiseksi monesta erilaisesta ja yllättävästä syystä. Minulla syitä on monia ja näin aikuisiässä ystävien hakeminen on todella vaikeaa johtuen siitä, kun ystävät tavallisesti elävät kanssasi päiväkoti-iästä, se luulisin on suurin ongelma tässä. Lapsena minulla oli muutama hyvä ystävä, mutta miten on mahdollista, että näin 15 vuotta myöhemmin minulla ei ole ketään kenelle soittaa tai kenelle laittaa viestiä leffaan menemisestä? Olen oppinut elämään tällä tavalla.

Tärkein syy oli muutto valtiosta toiseen hyvin nuorena. Elin melko ystävärikasta elämää siellä, vapaa-ajalla olin aina menossa kavereiden kanssa, ja nettiä saati puhelinta ei ollut. Ystävät vietiin, kun jouduin muuttamaan Suomeen. Viimeinen päivä kavereiden kanssa oli vaikea, kaikkein hankalinta oli sanoa näkemiin parhaille kavereille viimeistä kertaa. Toisaalta täällä Suomessa sain hyviä kavereita Lappeenrannan ala-asteelta. Näitä kavereita oli tosiaan parisen vuotta.

Tilanne ei voisi olla enää vaikeampi, kun jälleen kerran jouduin muuttamaan perheen työtilanteen mukana, tällä kertaa Tampereelle. Jälleen kerran kaikki hyvät kaverit jäivät sinne satojen kilometrien päähän. Tampereella rupesin käymään yläastetta, mutta siellä olin lähinnä maailman oudoin ihminen, kuuntelemassa roskaa kuulokkeistaan, ja välillä asiat menivät sanaharkkaan asti. On selvää, ettei viileä ilmapiiri innosta ystävystymään - eikä siellä ollut kiinnostavaa tyyppiä.

Noin 14-vuotiaana aloin miettiä tilannettani, opettajista ei ollut hyötyä asian ratkaisemisessa, toisaalta en halunnut väkisin tyrkyttää itseäni muille ystävyysmielessä. En varsinkaan, jos kaverit olivat aina vastaan, kiusaajien ilmaantuessa paikalle - ettei vain kävisi heille mitenkään. Näin ollen koulun jälkeen tulin aina kotiin ihmettelemään nettiä ja lomat vietin alusta loppuun pyöräillen yksin Lentävänniemestä keskustaan lähes joka päivä. Se oli mahtavaa aikaa elämässäni.

Yläasteella ongelmana oli koulukiusaaminen, mihin myös luokanvalvoja välillä osallistui. Silloin ei kehdannut kysyä apua luokanvalvojalta, joka on omalla toiminnallaan aiheuttanut tiettyjä hankalia tilanteita oppituntien keskellä. Ei ole kivointa kuulla opettajan keskeyttävän opetuksen ja kovaan ääneen ilmoittavan mitä minä en osaa. Silloin voisi tuntea itseään rätiksi ja kaikki eivät todellakaan uskalla tehdä asioita samalla tavalla kuin muut. Selvisin tästä kaikesta.

Yläaste ja vapaa-aika oli antoisaa. Silloin sain olla oma itseni ja viihdyin hyvin yksin, mistä varmaan johtuukin tuo, että nykyään en koe olevani yksinäinen - vaikka olen yksin joka päivä. Kauppiksessa tilanne oli onneksi parempi, vaikkei sieltä vapaa-ajan ystäviä saanut. Nykyään en edes yritä, koska mielestäni ystävystyminen on tehty liian hankalaksi. Pelkästään tänä vuonna menetin kaksi ihan hyvää kaveria ja nyt minulla ei ole heitäkään. Mutta minulla on silti musiikkia.

Vinkkejä muille yksinäisille

1. Yritä edes. On varmasti yksinäisiä tälläkin hetkellä, käymässä vaikkapa yläastetta, kaikesta huolimatta etene. Se on paras vinkki mitä voin sinulle antaa. Jos sinulla on edes yksi hyvä ystävä, sinulla on kaikki. On todella vaikeaa sitten näin aikuisena huomata, että jo kymmenen vuotta on mennyt omassa seurassa ja seuraavan syntymäpäivän vietät myöskin samalla tavalla - syöden kakkua herkkuineen upo yksin. Lähde ulos ja tutustu ihmisiin. Tee edes jotain, mistä voit nauttia.

2. Löydä harrastuksia. Yksinäisyys ei tarvitse olla koneella istumista tai massaksi muuttumista. Jos et hyväksy perjantain viettoa juoden alkoholia, lähde maastopyöräilemään, tai kuuntele musiikkia. Musiikista puheen ollen ei varmaan olisi paha kuunnella positiivista musiikkia, koska yksinäisyys ei minusta tarvitse kovin paljon muunlaisia vaihtoehtoja. Tärkeintä on, että olet itsesi paras ystävä. Lopultakin sinä voit luottaa itseesi täysin ja saat itse päättää arjen ohjelmasta.

3. Älä vertaa elämääsi muihin. Pahin virhe on verrata elämää muihin. Etenkin jos kuulut sosiaaliseen mediaan, kuten Facebookiin tai Instagramiin, kaikki siellä on feikkiä. Voit tuntea olevasi yhteiskunnan rätti, kun muiden profiileissa on kuvia ihmislaumoista ja sinun profiilissa ei ole ollut mitään tällaista moneen vuoteen. Ymmärrä, että suosituilla ihmisillä on joskus yksinäisyyden tunnetta tai muunlaisia ongelmia, ihan samanlaisia kuin sinullakin. Kysymyksiä ja pelkoja tulevaisuudesta.

4. Lähde bileisiin. Yksi parhaimmista, vaikka yksin joudutkin menemään, sinunlaisesi musiikkityyli kerää paljolti faneja kuuntelemaan sitä samaa. Voit lähteä mukaan ihan vain saadaksesi fiilistä ja meininkiä sinun laiffiin. Introvertille, kuten minulle, tutustuminen siellä on todella hankalaa - mutta musiikki ja kuuluminen johonkin on se mikä on käymisen arvoista. Onneksi hyvin pian on taas Hardstyle-tapahtumia pitkin Helsinkiä! Aion mennä. Mene sinä kanssa!

5. Yksi tapa lievittää yksinäisyyttä on hankkia lemmikki. Eikä siis välttämättä kissaa, vaan koirakin kelpaa. Toisaalta itse pidän lemmikkinäni maastopyörää, tuon komeuden kanssa lähtee vaikka metsäpolkuja vaeltamaan hyvää musiikkia kuunnellen. Lisäksi älä mieti yksinäisyyttä negatiivisena asiana, vaan pikemminkin mahdollisuutena, tutustua sinuun - kirjoittaa juuri sinunlaista elämää. Lopultakin tyytyväisyyden laiffiin määrittelet sinä itse. Ei kukaan muu.

6. Muuta kaupunkiin. On selvää, että pienestä kunnasta ei löydy paljoa ihmisiä ja kenties suurin osa kuntalaisista ovatkin jo eläkeiässä. Tällaisesta kunnasta kannattaa muuttaa kaupunkiin, nuorena ei välttämättä ole ihan kaikista kivointa seurustella vapaa-ajalla mummon kanssa. Jos et ihan kaupunkiin halua, voit minun tavoin muuttaa kaupungin laidalle, mutta elämä siellä voi olla paljon hiljaisempaa. Ehkä löydät uusia kasvoja tällä tavalla, tärkeintä on olla luovuttamatta.

Tai aloita blogi ja kirjoita jotain hauskaa. Päivät kuluvat aiheita miettien :)

Loppusanat

Yksinäisyys repii monia ihmisiä ihan alas, mutta itse en kuulu tähän joukkoon. Olen yksinäinen, mutta mielestäni elämäni on ihan hyvä. Siinä ei tapahdu mitään erityistä, mutta olen tästäkin vuodesta selvinnyt lähes loppuun enkä aio luopua mistään. Toivon kuitenkin joskus löytäväni kavereita Tampereen seudulta ja jos luulet kaipaavasi yhtä, voit kyllä rohkeasti tutustua. En yleensä estä, vaikkakin kansani saa pitkään taistella välillä. Jatkahan sinäkin etsintöjä!

Minua on jätetty monta kertaa, etten enää luota ihmisiin, kunnes saan kunnolla tutustuttua. Silloinkin on kyllä tapahtunut kaikenlaista, muun muassa kaiken yhteydenpidon lopettamista, mikä on edelleen hankaloittanut halua etsiä ystävää. Toisaalta toivoton minä en ole, vaan uskon, että tässä maassa olisi vielä hyviä ystäviä. Se on kuitenkin selvää, jonkun täytyisi tehdä asialle jotain. Kouluissa edelleen kiusataan ja ihmisiä elää ilman kavereita. Muututaan yhdessä parempaan maailmaan.

On yksi asia mitä en toivo kenellekään, tulla kouluun sillä mielellä, että tänään jatkuu. Ei niinkään opiskelu, vaan se, että jengi palaa tontillesi - vaikka sisimmissäsi haluat unohtaa eilisen tuskan ja kuunnella musiikkia. Musiikkia, jota tänäkään päivänä moni ei kuuntele. En kuitenkaan usko sen olevan ainoa syy siihen miksei minulla ole ystäviä. Ehkä ihmiset jotka eivät juo tai tupakoi Hardstyle- ja Dancecore-soittolistalla eivät kiinnosta massaa. Eikä siinä ole mitään väärää.

Oletko sinä yksinäinen? Kerro miksi kommenteissa.

Artikkelin kuvan otin 27. toukokuuta 2016 uudessa leikkipuistossa Pirkkalassa.

Kommentit