Jäin rannalle Vantaalla - ysäriä tulille Tampereella

Mixein baari
Olen bileistä kirjoittanut tosi useasti aiemminkin, mutta tämäkään merkintä tuskin jää lajissaan viimeiseksi, pahoittelen tapahtunutta! Pitkään odottelin Vantaan reissuani, mutta se vähän epäonnistui ja hieman rahaakin paloi hukkaan siinä samalla. Nyt jopa naurattaa tämä.

Minä en kuitenkaan lannistu ja sain yöksi jotain muuta tekemistä. Kaikki alkoi siitä, kun Vernissassa olisi ollut eilen elektronisen tanssimusiikin tapahtuma monesta tyylilajista. Kaikki olivat kiinnostavia, hard trance, freeform, uk hardcore, hardstyle, gabber hardcore ja muutakin. Tilasin jo junaliput halvalla, yksi illalle ja toinen aamulle.

Junalla matkustin muuten kymmenen vuoden tauon jälkeen!

Iskenderkebabin jälkeen rannalle

Saapuakseni kokemaan maailman maistuvimman ja edullisen iskenderkebabin, olen ensiksi istunut puoli tuntia paikallisessa Väinö Paunun bussivuorossa 1B Tampereelle. Tampereelta menin Lidlin jälkeen odottamaan junaa. InterCity toi reippaassa tunnissa Tikkurilaan. Kaikki meni tähän asti suunnitelmien mukaan. Yllätyin, miten paljon nopeammin junalla pääsee perille, Onnibussiin tai Expressbussiin verrattuna ja hintakaan ei ollut paha - 20 euroa menopaluineen.

Tikkurilassa hermostuin aluksi uutta paikkaa lauantaisena iltana. Nälkäkin oli kova, joten pienoisen lenkin jälkeen löysin itseni paikallisesta kebabpaikasta Masterpizza Tikkurila, joka on ihan matkakeskuksen vieressä, sain sieltä hyväntuulista palvelua. Omistaja oli niin mukava, että en halunnut lähteä pois. Kokki, jos kebabin tekijöitä voisi näiksi kutsua, hyvä minä - onnistui tehtävässään lähes ruhtinaallisesti. En ole missään syönyt näin hyvää iskenderkebabia.

Tähän asti kaikki oli ihan hyvin, kunnes piti löytää Vernissa. Siellä olivat ne bileet ja ensikertalaisella Vantaalla, joka vieläpä asuu maaseutumaisessa miljöössä, tiheät kadut ja remontit tekivät siitä todella haastavaa. Jos seikkailuni videoitaisiin, niin joku varmasti nauraisi sille parasta aikaa Nelosen selviytymisohjelmassa Vantaalta. Vielä enemmän vakuutti aiemmat bilekokemukset - kukaan koskaan kysynytkään mitään henkilötietoja klubiin pääsemiseksi bilettämään.

Noin kahden vuoden aikana olen seikkaillut The Circuksessa ja Pakkahuoneella, kaikkialla olen päässyt sisään ilman henkkareita, mutta nyt kävi toisin. Lipunmyyjä sanoi, että näytän hänen mielestään alaikäiseltä. Kysyin johtuuko siitä, että ajoin aamulla parran, sanoi ei voi mitään - tällaiset säännöt on annettu. Miksi näyttäisin yhtäkkiä alaikäiseltä, kun Nordeakin muistaa noin vuodessa laskulla - maksa seitsemän euroa palvelumaksuja pankkiasioista kun 28 vuotta pian mittarissa.

Koska henkkareita ei ole aiemminkaan kysytty, ne jäivät tietyssä välissä aina kotiin. Vernissan ulkopuolella jo paukkui kovat bassot. Se olisi kuunneltavaa, mutta melodiaa ei kuulunut enää, joten en siis tunnistanut soivaa biisiä. Onneksi en menettänyt festivaalilippuja, sillä niitä on pitänyt ostaa ovelta. Menetin kuitenkin junalipun, koska jouduin ostamaan uuden 21 euron lipun päästääkseni Tampereelle seuraavalla mahdollisella InterCityllä takaisin kotiin tai jonnekin muualle.

Tampereelle saavuin kello 0.40 ja yritin jo Vantaalla selvittää mitä tapahtumia olisi siellä. No ei ollut kuulemma mitään ja Helsinkiinkin olisi kulu mennä lähijunalla ja vielä takaisin - junalippu kun olisi aamulla Tikkurilasta. The Circuksen Olavi Uusivirran anti ei sattunut bilemusiikin asiantuntijaa kiinnostamaan, toisaalta pelkän basson kuuntelukaan Vernissan pihalla ei tuntunut mukavalta vaihtoehdolta näin kahdeksaksi tunniksi. Melodiat kun jäivät sisälle.

Loppusanat

Jäin siellä Vantaalla kirjaimellisesti rannalle, mutta Tampereella pääsin sitten Mixeihin viidellä eurolla. Siellä DJ Meke soitti koko illan kasaria, ysäriä ja 2000-luvun alun hittejä. Soittolistoilla oli mm. Scooterin biisejä, Akcentia ja kaikkea muuta aina E-Typestä Alexiaan. Hieman toki petyin siihen, etten päässyt oman musiikin tapahtumaan, mutta näköjään kannattaa henkilötietojaan kantaa mukana. Joku voi nimittäin nähdä sinussa 17-vuotiaan. Otin tämän positiivisena asiana.

Itsekin välillä mietin asioita: miten sitä noin nuorena vielä pysyy, niin ulkonäöllisesti kuin toiminnallaan. Sytyn kaikesta erilaisesta ja piirrettyjä menee välillä tämän tästä. Mixei on Suomen vanhin homobaari ja siellä oli erittäin mukavaa porukkaa, enkä avarakatseisena välitä muutenkaan, kuuntelin musiikkia hyvässä seurassa ja pääsin sisään ilman henkkareita. Yö ei siis mennyt varsinaisesti pilalle, vaikka musiikin kattauksesta joutui tämä mies tinkimään täysin.

Poistuin klubista neljältä. Päivän kruunasi Koskipuistosta kello 5.00 ajettava 1A, joka tänään ajettiin jostain syystä Länsilinjojen bussilla, kun normaalisti linjaa ja sen muita variaatioita liikennöi Väinö Paunu Oy. Kuski oli erittäin mukava, vaikka ei vastannut tervehdykseen, mutta pois mentäessä noteerasi lähtömerkkiini näyttämällä kättä. Bussista poistuessa ei enää harmittanut tämä erikoinen matka laisinkaan - saati menetetty 21 euroa ylimääräiseen junalippuun.

Kuvan otin Mixeissä ysärin helmiä kuunnellen viime yönä.

Kommentit