Miksi olen minimalisti

Mustavalkoinen kuva
Minimalismin tie vei minut paremman elämän luo, ilman kalliita lainoja. Kaikki alkoi siitä, kun muutin omilleni opiskelija-asuntolaan. Siellä yhteen huoneeseen ei mahtunut paljoa ja huoneen ainoa kaappi täyttyi nopeasti tavarasta joka tuntui tärkeältä kolmen vuoden ajan.

Sitten opiskelut päättyivät ja oli aika muuttaa noin vuoden kuluttua sen jälkeen. Olin tottunut elämään häkissä muiden kanssa ja entistä suurempi asunto makuuhuoneella tuntui varsin houkuttelevalta. Itse asiassa olen salaa unelmoinut tällaisesta asunnosta, että saisin nukkua jääkaapin melulta rauhassa, sellaisen myös hauskasti sain. Siitäkin huolimatta, että sain ottaa opiskelija-asuntolasta asioita, huoneet tuntuivat määränpäässä tyhjiltä.

Toasin sänky tarjoaa hyviä unia

Muutto oli pakollinen siksikin, että Toasin silloiset asunnot Peltolammilla menivät remonttiin ja niistä oli tarkoitus tehdä perheasuntoja. En saanut mitään tilalle, koska en enää opiskellut ja onneksi pitkän etsinnän jälkeen sain asunnon, mistä tämänkin jutun kirjoitan. Noin kuusi vuotta sitten tässä huoneessa oli tyhjää, minä ja esittelijä. Mietin jo silloin miten täyttäisin asunnon, että tyhjiä kohtia ei olisi. Halusin asua nimittäin kunnolla, niin kuin enemmistö asuu, tänäänkin.

Virallisesti muutin tänne huhtikuun alussa, mutta sain avaimet haltuun jo maaliskuun lopussa, ymmärtäväisen vuokranantajan takia. Olisi turhaa muuttaa kahteen kertaan opiskelija-asuntolasta, koska jo samana päivänä piti palauttaa avaimetkin ja välissä oli muistaakseni viikonloppu. En olisi saanut avaimia pitkään aikaan, jos en olisi saanut niitä haltuuni jo maaliskuussa. Jo tämä ele teki minusta hyvän vuokralaisen, sillä asun edelleen, ja olen todella tyytyväinen asukas.

Muutto kävi nopeasti, yhdellä pakettiautollisella peräkärryn kera, lisäksi lisäreissulla saatiin hoidettua lähinnä huonekalut. Asuntoloiden mennessä täysremonttiin, isännöitsijä kertoi että saa "varastaa" kaiken mikä irti lähtee. Koska minulla ei ollut omaa sänkyä, otin sellaisen solustani ja nukun sillä edelleen. Unia näen tällä sängyllä jo kymmenen vuotta ja en oikeastaan edes tiedä, miten monta vuotta tällä on joku nukkunut ennen minua, kaikkine unineen joita en tunne.

Lisäksi otin mukaan puisen ruokapöydän, mutta yksi sen jaloista meni vuoden kuluttua rikki. Jouduin ostamaan uuden, mutta alussa ei sentään tarvinnut, sillä ostosmahdollisuudet olivat rajallisia ja suosin muutenkin vanhan kierrätystä. Esimerkiksi molemmat sohvista ovat peräisin sukulaisilta, toiselle tarpeeton, on toiselle ilo. Muuttaessani olin mielissäni kaikesta uudesta, mutta silti tuhlasin rahaa tarpeettomasti. Muutto olisi voinut mennä mielestäni paremminkin.

Silloin tykkäsin palkita itseäni, kun asiat menivät hyvin. Sitä en tee enää, koska usein palkinnot ovat turhia, ja näihin menee rahaa. Muuton jälkeen ostin rivitalon pihalle bistrosarjan. Se osoittautui hyödylliseksi ja datailen sillä edelleen aurinkoisissa maisemissa. Televisio osoittautui tarpeettomaksi ja olen luopunut siitä muutama vuosi sitten. Sain itse asiassa televisiotason sukulaisilta ja televisio oli jatkoa tälle episodille. Nyt en omista sitä tasoa enää, joka vei suuresti tilaa.

Olen oppinut sen, että vähemmän on enemmän, ja vaikka olen edistynyt minimalismin tiellä, polku ei ole koskaan valmis. Haluan tehdä kaiken paremmin kuin eilen. Haluan edetä elämässä.

Minimalismista en ole kuitenkaan kuullut sanaakaan muuttovuonna tai sen jälkeen.

Vuosien mittaan heräsin

Muuton keskellä kiireet painoivat. Piti saada elämä alkuun, kattoon lamppuja, LED-polttimoin. Minun piti hommata se, mitä minulla ei ole koskaan ollut, aineet ensimmäiseen kunnolliseen vuokrakotiin - vaikka pala kerrallaan. Tein ihan hyviä hankintoja, mutta tein niitä paljon. Halusin pysyä perässä tavallisesta elämästä, mikroaaltouunille oli tarvetta, radiolle oli tarvetta, televisiolle oli tarvetta - koska muillakin näytti olevan tarvetta samoille asioille. Luulin jääväni näistä paitsi.

Myöhemmin mietin tätä elämää, mihin oikein ajaudun, ruokapöydällä ja televisiotasolla, DVD-soittimella ilman ainoatakaan DVD-levyä, oli myös pöytätietokone, työpöytä, viisi eri tuolia ja varastossa lisää. Löysin minimalismin Leo Babautan blogista. Etsin Googlella tietoa miten saada elämä raiteilleen, kun tavara hallitsee sitä. Vuoden 2014 alkupuolella Tori.fi oli ylityöllistetty - myin tai lahjoitin kaiken minkä varastosta löysin. Jos se on varastossa, se ei palvele.

Luovuin kaikesta turhasta. Tietokoneestakin, koska näytön kera se kulutti tolkuttomasti virtaa. Opiskelijoiden asuntolassa kaikki sähkö oli vuokraan kuuluvaa, joten en ole asiaa miettinyt sen suuremmin konetta hankkiessa. Hankin koneen jo silloin peruskäyttöön, en pelaamiseen, taikka editointiin. Tein siis monia huonoja hankintoja, jälleenmyyntiarvo ei ole toki samanlainen jälkeenpäin, ja nyt olen todella tarkka hankinnoista - siksi olen aito minimalisti.

En halua enää kuluttaa siihen, mikä on mainostajan mielestä hauskaa, tai kaverin luona näyttää herkulliselta. Mietin aina itseäni ennen hankintaa. Jos en tarvitse tavaraa, mainoksen sanoma ei sitä mielipidettä enää muuta. Katsoin myös aiempia tiliotteita pankissa, välillä tiettyjä summia meni 2011-2013 välillä Gigantin nettikauppaan esimerkiksi. Nyt kun tarkemmin mietin, suurimman osan riveistä en edes tunnista, kysymys on aina sama - mitähän olen taas ostanut?

Tavara ei siis jää mieleen, mutta tavaraa silti pitää olla. Sitä on nytkin, mutta se tavara ei omista enää minua, minä omistan tavaran asia kerrallaan. Minimalismi alkoi kunnolla Leo Babautan blogista ja olen iloinen, että aikoinaan löysin sen. Nyt seuraan myös Joshua Beckerin minimalismista kertovaa blogia ja sen avulla luovuin asioista lisää. Nyt minulla on enää ruokapöytä, koska se toimii myös työpöytänä, ja läppäri kuluttaa vähemmän virtaa. Säästän rahaa ja energiaa.

Loppusanat

Vaikka muutto vaati kaksi Hiacea ja kaksi peräkärryä, poismuutto menisi mukavasti yhdellä kumpaakin. Olen luopunut siis paljosta ja yksin asuminen on opettanut selviytymään kaikesta. Olen minimalisti myös siksi, koska tunnen nyt olevani vapaa. Aiemmin tavarapaljous tuntui ahdistavalta, hieman painavalta kuormalta käsissäni, ja kipu ei lakannut koskaan. Paitsi nyt minimalismin aikakaudella. Olen vihdoin helpottunut ja kotiin on hauska tulla joka päivä.

Vuokrakoti, joka tuntuu kuin omalta, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Ymmärrän, että sinäkin saatat painia saman asian kanssa. Asioita on jo hankittu ja luopua ei vain kehtaa. Annan vinkin. Menetettyä rahaa et saa kokonaisuudessaan takaisin, mutta jos toimit nyt, voit saada pankkiin edes jotain. Elämä on elämisen arvoista silloin, kun säästää kaikkein eniten alennusten aikoihin, ostamatta jättäminen on alennusta parhaimmillaan - 100 prosenttia hinnasta pois kerrasta toiseen.

Muutto vuokrakotiin oli hauska kokemus, mutta vihdoin löysin elämäni tarkoituksen. Se ei ole shoppailua huonoina päivinä, vaan olemassa olevien asioiden arvostamista, sekä ihmissuhteiden ylläpitämistä. Saunahetkiä naapurin kanssa lenkkisaunassa ei voi ostaa Stockmannilta. Kuntosalin pyörä ei korvaa oikeaa pyörää metsäisin maisemin. Sinä et ole kukaan muu, lakkaa kilpailemasta siitä kenellä on eniten. Velaton elämä on oikeaa elämää ja sinulla on oikeus sellaiseen.

Tavaran ostamatta jättäminen ei ole vain ilmaista, se on melko vapauttavaa. Ja tämän jälkeen voit alkaa luopua vanhasta, saaden vähän tuottoakin siitä, Tori.fi on mitä itse suosittelen sinulle.

Ennen kaikkea olen minimalisti, koska elektroninen tanssimusiikki on enemmän, kuin kultaa. Enkä sano, että minimalismi on oikea tie juuri sinulle, mutta saatat samaistua tähän kaikkeen.

Jos kokeilet ensin. Ja kokeilu ei maksa mitään, juuri se kokeilu, joka voi olla elämäsi polku.

Nyt on sinun vuoro toimia jos haluat paremmaksi kuin eilen.

Kommentit