Sinulla on 999 kaveria

Musiikkia ilman kaveria
On tiistainen arkiaamu ja vihdoin näin jotain todella omituista. Näin sen, että olin Facebookissa ja minulla oli 999 kaveria. Samalla näin parhaan ystäväni Helsingistä. Kalenterissa oli tuolloin 17. heinäkuuta. Muutamassa minuutissa huomasin, että tämä kaikki oli unta vain.

Tiedän kuitenkin monia ihmisiä, joilla tälläkin hetkellä on Facebook ja satoja kavereita, kenties tuhansia. Itse olen ollut nyt yli viisi kuukautta ilman enkä tiedä mistä edes aloittaa. Unen päättyminen toki harmitti, koska olen aina halunnut nähdä kaukaisia ihmisiä enemmän kuin olemme voineet tehdä, nyt oli niin. Hän kutsui kylään, olipahan unessa hyvä ennustus.

Kolme mukavaa päivää Ruskeasuossa, hei! Hetki oli parhaimmillaan, kun perjantaisena varhaisaamuna kirjoitin Onnibussin kuljettajapaikan takaa tulostani Ruskeasuoon. Olin todella iloinen, mutta jouduin menemään Kamppiin, sillä ystävää ei ollut Ruskeasuon pysäkillä. Helsingissä, vaikka alku oli mennä pieleen, koska ystävä nukkui pommiin. Reilun tunnin odottelun jälkeen puhelimeni (ja ystäväni) vihdoin heräsi ja pääsin jatkamaan Kampista eteenpäin Ruskeasuoon.

Sosiaalisessa mediassa ja kaverisuhteissa kannattaa hyödyntää minimalismia.

Yksi voittaa satoja

Moni on sanonut minulle miksen etsi lisää kavereita. Ei yksi kaveri jostain pääkaupunkiseudulta voi korvata oikeita, lähellä olevia pirkkalalaisia kavereita. Monista se on jopa tyhmää, että paras kaveri on niin kaukana. Nauratti, sillä näillä samaisilla ihmisillä on tuhansia kavereita Facebookissa, eivätkä tunne edes puoliakaan! Minä ajattelen viisaasti: yksi hyvä kaveri on parempi juttu kuin sadat kaverit, jotka eivät välitä. Sadat kaverit, jotka eivät löydä sinulle aikaa. Nyt ei ole todellakaan niin.

Optimaalinen ystävyys on minusta sitä, että ystävä on aito. Minä en halua valtavirta-asioita listalleni. Minua ei kiinnosta baarissa juominen, minua ei kiinnosta tupakointi, minua ei kiinnosta Kim Kardashianista jutustelu Seiska-lehti kädessä. Minä haluan jutella ystävälleni oikeista asioista, oikeasta elämästä ja tulevaisuuden suunnitelmista. Olen huomannut, että juuri sellaiset ihmiset, joilla ei ole paljoa kavereita ovat ystävinä parhaimmillaan. Niin voi sanoa myös omasta ystävästäni.

Kolmipäiväisen aikana huomasin, että aika on mennyt todella hyvin, ja pois oli lähdettävä. Koska viimenäkemästä oli jo kaksi vuotta, päätimme lähteä Tampereelle viettämään ikimuistoisimman viikon kotonani hyvän ruoan ja suunnitelman mukaan. Paluumatka täältä Helsingistä hoitui Väinö Paunun bussissa, koska he tarjosivat lipun halvimpaan hintaan ennen matkaa hankittuna. Bussissa oli kuitenkin suhteellisen huono ilmastointi ja kesäpäivä tuntui varsin hiostavalta elämykseltä.

Onneksi tilanne kääntyi paremmaksi Tampereella, jossa paikallisbussi Väinö Paunun ajamana linjalla 1B sisälsi jotain, mitä olemme odottaneet jo tovin, kahden tunnin ajan. Ilmastoinnin. Se jopa toimi ja bussissa oli viileää. Puolessa tunnissa saavuimme kotiini ja tästä se alkoi - viikko, joka ei olisi saanut päättyä koskaan. Ohjelmassa oli niin pyöräilyä kuin kylpylässä käyntiä, ruoan ostamista kuin Markorepairsin katsomista yhdessä nauraen. Kävimme jopa Santalahdessa tehdasalueella.

Lauantaina sain tiedon, että tutuilla olisi ollut tärkeä tapahtuma, kirkossa käynti ja lounas kotona. Olin kuitenkin suunnitellut viikkoni jo ennakkoon enkä lähtenyt enää vierastani käännyttämään. Tästä tuli sanomista, koska minun olisi pitänyt käydä kirkossa perheen kanssa. Kaikki eivät tajua, että ihmisillä on suunnitelmia, joista ei saa poiketa. Oli sinulla aivan mitä tahansa, kutsuitpa ihan ketä tahansa, kaikki eivät aina tule pääsemään mukaan. Joskus on osattava sanoa ei, sillä aina ei voi sanoa kyllä.

Eilen sunnuntaina ystäväni lähti takaisin ja minulta jäi niin tärkeä kirkossa käynti väliin. Elän itselleni, ja näistäkin asioista minulla on valta päättää, eilen halusin olla ystäväni kanssa viimeistä päivää. Tämä päivä ei ole oikeasti viimeinen, sillä ihan varmasti tulemme joskus vielä näkemään. Puhun kuitenkin oikeistä ystävistä, ystävistä, jotka eivät ole Facebookista. On paljon parempaa omistaa edes yhden ystävän verrattuna satoihin kavereihin. Laatu on määrää tärkeämpää myös Facebookissa.

En kaipaa Facebookiin

Ensi kuussa matkapuhelimeni täyttää kaksi vuotta, ja samalla olen puoli vuotta ilman Facebookia. En ole oikeastaan sitä kaivannut, enkä edes sitä parempaa puhelinta. Ilman sosiaalista mediaa olen tyytyväisempi, koska kaiken maailman turhat tiedot eivät enää vie päivistäni aikaa. Minua ei kiinnosta mitä ihmiset tekevät juuri nyt, ei asioista minusta kannata kailottaa tuhansille samaan aikaan. Huomasin tämän jo tällä viikolla - puheenaiheet eivät ole loppuneet kesken edes sunnuntaina.

Jos en tiedä mitä ihmisillä tapahtuu somesta, on aikaa selvittää sitä itse, kyselemällä ja viettämällä aikaa yhdessä. Tuosta ystävästä pakko sanoa se, että hän kyllä kuuluu Facebookiin, mutta ei koskaan päivitä sitä. Minusta Facebookiin kuuluminen ainoastaan Messengerin takia yhteydenpitoon ja oikeasti tärkeiden sivujen seuraamiseen on todella järkevää. Silloin ei pääse kohtaamaan sitä negatiivista puolta, jota Facebookissa ja muissa sosiaalisissa medioissa on, päivästä toiseen.

Ilman Facebookia olen saanut enemmän aikaiseksi. Olen liikkunut paremmin, monipuolisemmin ja ennen kaikkea useammin. En olisi koskaan uskonut liikkuvani näin paljon. Ainahan sitä sanotaan, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä pienempi on mielenkiinto vilkkaaseen elämään. Tämä on harhaa, sillä Facebook-julkisivun päivittämisen sijasta energiaa voi oikeasti tuhlata johonkin paljon parempaan. Johonkin, joka antaa enemmän kuin Facebook koskaan. Se voi olla vain pihalla istumista.

Se voi olla auringon ottamista. Se voi olla uintia. Se voi olla jotain, joka ei ole Facebookia, Instagramia tai Twitteriä. Parasta on ollut selittää ihmisille kerrasta toiseen miksei kuulu sosiaaliseen mediaan. Sitä ihmetellään vielä tänäkin päivänä. Kaikki uusi ja mahdoton on monista pelottavaa. Sosiaalinen media on niin suuri juttu, että ilman ei voi enää elää, sillä kaikki tuntuvat tekevän tätä samaa. Jokainen haluaa omistaa 999 kaveria, 1 999 valokuvaa ja 5 000 kommenttia muine reaktioineen.

Väinö Paunun kyydissä kävimme muuten myös Nokian Edenissä ja tästäkään kummankaan ei ole tarvinnut päivitellä sosiaaliseen mediaan. Miksi jonkun tulisi tietää menoistamme? Miksi sinun tulisi tietää mitä kaverisi, jota et ole nähnyt vuosiin, teki tänä iltana? En muutenkaan ymmärrä sosiaalista mediaa. Sosiaalisessa mediassa olemisesta ei makseta palkkaa, se ei anna mitään ja se lähinnä pilaa asioita. Aloita blogi ja tienaa pientä kahvirahaa. Kehity niin ihmisenä kuin kirjoittajana.

En näe yhtäkään syytä miksen olisi vuodenkaan päästä ilman tiliä sosiaaliseen mediaan. En ole tarvinnut sitä 90-luvulla, 2000-luvulla enkä edes 2010-luvulla, mutta sosiaalinen paine sai luomaan sellaisen. Kaikki olivat menossa sinne, koska se oli uutta. Tänään Facebook on uppoamassa ja viisaat ovatkin jo laivan jättäneet. Kymmenen vuoden päästä kentälle tulee jotain uutta, aina on tullut, ja Facebook pääsee ansaitulle levolle hautaan. Emme tarvitse sitä enää, oletko samaa mieltä?

Loppusanat

Tällä viikolla ja tätä edeltäneellä viikolla en ole keskustellut sanallakaan uutisista, Seiska-lehden annista tai televisio-ohjelmista. En ole keskustellut mistään turhasta. Ei kannata, miksi keskustella jalkapallotähdistä, radiojuontajista tai julkkisten avioeroista. Juttelimme omista asioista, omista suunnitelmista ja järkevistä aiheista. Siitä, että raha on arvotonta, mobiilioperaattorit kovaa bisnestä EU-säädösten varjolla ja ruokakaupat tekevät omaa tiliään hillolla sekä ostamallamme ruisleivällä.

Jotain on pakko syödä. Täällä tehdään rahaa. On väärin, että vuokra-asumisella luodaan suuria pankkitilejä. On väärin, että pankki veloittaa palvelumaksuja oman rahan käytöstä. Näistäkin asioista pitäisi puhua enemmän, mutta meille tehdään viihdettä: televisio, julkkikset, sarjat ja leffat, ettemme edes epäröisi maailmaa ja sen kurjaa puolta. Kaikki on suunniteltua. Toisaalta oikeiden ystävien kanssa on hieman helpompaa, sillä on olemassa joku, joka ymmärtää mistä maailma on tehty.

Pirkkalalaisen nörtin mukaan yksi paras ystävä on enemmän kuin muilla keskimäärin, moni ei ole nimittäin nytkään tyytyväinen. Kavereiden määrä ei paranna omaa elämää, se työ on tehtävä itse. Tämän jälkeen voit olla iloinen joko yksin tai tämän yhden ja ainoan ystävän kanssa. Ei ole olemassa mitään sen parempaa kuin se, että vieressäsi on ihminen joka ymmärtää, ja joka haluaa olla täällä. Tästä syystä kannatan erityisesti itsekehitystä ja sosiaalisesta mediasta luopumista jo tänä yönä.

Sillä edelleen on olemassa ihmisiä, jotka eivät tarvitse tuhansia seuraajia, tuhansia kavereita, satoja tilejä verkkosivustoille ja täysiä kaapillisia vanhentunutta muotia sekä arvotonta tietotekniikkaa.

Minulla ei ainakaan ole 999 kaveria ja tästä yhdestäkin olen todella tyytyväinen, kiitos.

Kommentit