En ole mitenkään erityisen tavallinen

Eläimet viihtyvät yksin
Yhteiskunta on romantisoinut käsityksen siitä, että sinulla pitäisi olla joku, jonka kanssa olla tukahduttavalle tasolle. Asia on jatkuvasti esillä, että sinullakin pitäisi olla aina vieressä toinen. Olkoon tämä rakastaja, ystävä, serkku, vanhempi, tuttava tai joku muu olento. Mutta miksi?

Kysy sitä äidiltä, kysy sitä opettajalta, kysy sitä työkaverilta, kysy sitä keneltä tahansa, niin vastaus on sama. Sinulla pitää olla aina joku toinen. Aamulla, päivällä, iltapäivällä ja illalla, mutta yöt saat sentään nukkua rauhassa yksin. Yhteiskunta, jossa olemme tuntuu unohtavan sen, että yksin oleminen ei ole sama asia kuin yksinäisyydestä kärsiminen.

Olen kyllästynyt perustelemaan ihmisille miksi olen introvertti, sillä he eivät sitä ymmärrä. Minulla ei ole ystäviä yhtä enempää, enkä kaipaa tilanteeseeni muutosta. Yhden kerran sain kuulla, että minulla saisi olla vähintään 20 ystävää ja 15 paitaa. Olin hauska ja kerroin olevani minimalisti. Minimalisti pärjää aina vähemmällä myös ystävissä. Kuuntele. Lue tarkkaan. Yksi ystävä on parempi elämys kuin 10, 20 tai 45 huonoa. Yhdelle ystävälle on kiireisessä maailmassa varmasti aikaa.

Miksi erilaisuutta on vaikeaa ymmärtää

Olen joskus ihmetellyt sitä itse, kuka oikein olen. Ketä edustan ja mistä syystä. Yhtenä päivänä kymmenen vuotta sitten istuin tyhjään huoneeseen ja aloin miettiä mitä merkitystä on sillä, että yläasteella on paljon ihmisiä. Silloin halusin vain opiskella kirjoittamaan paremmin äidinkielen tunneilla, tuntemaan historiaa, kuuntelemaan sitä tärkeintä englannin kielen opetusta. Enkä ole varmasti täydellinen vieläkään. Opin aina, jatkuvasti, kirjoittamaan paremmin.

Bloggaaminen tuo ajatuksien ilmaisun helpoksi. En ole koskaan halunnut kaverisuhteita, koska tajusin, että synnymme ja lähdemme täältä yksin. Itse asiassa en halua kavereita ollenkaan. Tässä yhteydessä kavereilla tarkoitan vähemmän tärkeitä ihmisiä, joihin voi joskus kääntyä. Ystäviä minulla on yhtä mallia ja hän on rehellisesti kaikki mitä tarvitsen nyt. Tiedän myös, että minulla on kiireen keskellä aikaa hänelle, koska kyllä tunnen miltä se tuntuu kolmantena pyöränä olemisessa.

Monille olet tärkeä joskus, kun parempaa ei löydy. En halua olla sellainen, joka pitää ystävää tarpeettomana ongelmana ja ennen kaikkea arvottomana ajantappajana. Yhteiskunta tuntuu meitä leimaavan. Onko hänessä nyt jotain vikaa, kun kahvilassa ei jututa kaverimielessä. Onko hänessä nyt jotain, että hän ei vain jaksa puhua. Viereisessä pöydässä on samanlaista keskustelua - hei katso, tuolla joku lukee kirjaa! Ehkä hänellä ei ole kavereita, mutta hän oppii jotain uutta.

Hän voi olla kuka tahansa, minä, sinä, ystäväsi tai tämä äidinkielen opettaja. Opettaja, joka päivittää tietouttaan, että sinun tulevilla lapsilla olisi kielitaidossa paremmin. Hän tekee vain työtään, eikä halua nyt jutella Kim Kardashianista tai ilmastonmuutoksesta. Hän ei nyt halua jutella mistään kirjasta löytyvän sadan lukemattoman sivun takia, koska hän tietää kirjan olevan nopeammin valmis, jos tuntematon ei tule kertomaan päivän ikävistä aiheista maailmalta Iltalehteä siteeraten.

Ehkä yksinäisyys on laitonta. Ehkä yksinäisyys on jotain, mikä vie terveyden. Muiden mielestä. Hyvä uutinen on se, etten samaistu, eivätkä samaistu muutkaan introvertit. Haluamme vain olla yksin, että ystävämme saisivat nauttia energiastamme. Ystäväni on myös sellainen, välillä hän kaipaa yksin olemista, toisinaan siinä voi mennä päiviä - toisinaan viikkoja. Ei vain halua ihmisiä ja jopa reissu lähikauppaan tuntuu olevan tarpeeksi sosiaalisesta näkökulmasta. Joutuu sanomaan hei.

Eikä ihme, tällaiseen ystävään ihastuu nopeasti. Yhteiskunnan mielestä olen todellinen häviäjä. Ei ole Facebook-julkisivua, enkä voi laittaa kuvia ihmispaljoudesta, sillä elämässäni ei ole ihmisiä. Pidän rinkelit pieninä ja haluan panostaa ajallisesti myös itseeni. Yksi tapa parantaa itseään on kirjoittamalla enemmän. Toinen voisi olla kuuntelutaitojen vahvistaminen. Ystäväsuhteen ylläpitäminen on vaatinut sitä joskus. Enkä usko olevani ainoa, joka hyötyisi edellä mainituista hyvistä taidoista.

Miksi olet tarkoituksella hankala tapaus

Vielä parempi, miksi kysyjä ei ole tutustunut tarpeeksi kirjoihin, joissa näistäkin asioista puhutaan enemmän. Kirjallisuudessa on jo vuosikymmeniä käsitelty sitä, että yksinäisyys ei ole rikos, se ei ole ikävää, tai terveydelle mitenkään vaarallista. Koulussa pitäisi opettaa enemmän yksin selviämistä. Miksi olla niin riippuvainen muista? Jos kohtaan ongelman, en soita tutulle tai tutun tutulle, vaan yritän ratkaista sitä itse. Enkä ole valmis loputtomasti tulostamaan tutuille asiakirjoja.

Voin tulostaa muutaman kerran, mutta kymmenien jälkeen luulisi, että kysyjä olisi itsekin nähnyt kuinka Windows-tietokoneella oikein tulostetaan. Joskus ei vain huvita oppia mitään, toisaalta ei pidä ihmetellä, jos tekijäkin kyllästyy tekemään korvauksetta samaa. Apu pitäisi olla molemminpuolista, mutta jos vain toinen auttaa, ei siinä kiitoskaan enää riitä. Ystäväsuhteessa olen todennut tapani toimivaksi: autan mielelläni, kunhan minuakin autetaan tarpeen tullen. Nyt on niin.

Moni on ihmetellyt miksen puhu puhelimessa, tai en edes vastaa puheluihin, en tykkää jutella puhelimessa. Usein vastaukseksi saa vain naurua, oliko muka akku loppu, tai se pistorasia erityisen kaukana? Unohditko varavirtalähteen taas kotiin? Ei ymmärretä sitä, että joskus jokainen haluaa olla tavattomissa. Omissa ajatuksissa, tietämättä mitä kodin ulkopuolella tapahtuu. Jos oikeaa asiaa on, tulkaa vaikka kotiovelle, kyllä me introvertit vastaan otetaan. Tästä päästään uuteen asiaan.

Moni kyselee miksen vieraile heillä päivittäin. Introverttiys tekee sitä, sillä en koe tarvitsevani seuraa. Joskus ei vain huvita lähteä muualle kuin metsään kauaksi asutuksesta ja näistä ihmisistä. Teen myös tänään niin. Ehkä teet sitä myös koska haluat tehdä sen, sinulla on kyky tehdä se, sinulla on mahdollisuus tehdä se ja olet päättänyt niin. Kaikissa tapauksissa et vain voi toimia muiden toivomuksilla. Joskus on toimittava vain omilla ehdoilla, enkä välitä kuinka usein.

Eilen aloitin kävelyn tunnin kuihtuessa päättäen kun toiset 60 minuuttia olivat takana sanomatta kenellekään mitään. Törmäsin ainoaan lenkkeilijään ja ajattelin, että muut ovat Zalandon sivuilla shoppailemassa uusia kenkiä. Ehkä he ovat jossain, kenties asumassa kauppakeskuksissa, etsimässä uusinta lähdettä väliaikaiseen onneen. Olin metsässä, kuuntelemassa elektronista tanssimusiikkia, hieman sateisena päivänä. Tunsin sateen ihollani, mutta musiikki pakotti jatkamaan.

Olen ehkä hankala, mutta edustan itseäni. Yhteiskunta unohtaa, että kaikki eivät tykkää haaveilla lapsista, perheistä, isoista autoista ja hulppeista taloista. Asun edullisesti vuokralla enkä ole veloissa. Käyn Lidlissä, koska jokainen euro on säästämisen arvoinen. En edes tiedä mitä tekisin lomalla juuri nyt, koska elämäntyylini on se, että olen tyytyväinen tässä ja nyt. On ilo matkustaa ulkomaille joskus, mutta se ei saisi olla pakonomaista, sillä sinullakin on mahdollisuus nauttia tässä ja nyt.

Miksi en usko kavereiden voimaan

Moni on myös ihmetellyt miksi en halua enemmän ystäviä tai edes hyvän päivän kavereita. Itse asiassa rakastan englanninkielistä sanaa "acquaintances". Se kertoo kaiken oleellisen. Ihmisiä, joita en tarvitse. Minulla ei ole aikaa heikkoihin ihmissuhteisiin. Haluan ystävän, jolle voin kertoa kaiken, ja joka tukee vaikeina aikoina. Vastaavasti hän voi avautua kaikesta ja voin antaa panokseni omasta puolesta parempaan huomiseen. Luotto ja ystävyys on toteutunut minun ystävyyksissä.

Niitä ei paljoa ole. Yksi on voimakas sana. Se on tarpeeksi. Joillakin ei ole edes sitäkään yhtä, mutta hyvä uutinen on se, että jokainen voi olla ystävä myös itselleen. On olemassa sanonta, että vanhemmat laittavat sinut elämään ja kaverit sekä ystävät elävät sen läpi, mutta uskallan olla eri mieltä. Jos sinulla on tuuria saada pysyvän hyviä ystäviä, jotka välittävät sinusta, olet varsin onnekas. Olet kuin lottovoittaja, mutta ilman rahapottia. Ystävyyttä ei voi mitata rahassa, eikä etenkään ostaa.

Kaikille muille ihmiset ovat ystäviä siihen asti, kunnes sähkö katoaa yhteisellä matkalla, ja on aika erota. Monissa tapauksissa ystävä ei enää tarjoa sitä mitä toinen oli halunnut. Tästä minullakin on kokemusta. Ihmisiä muuttuu yhtä usein kuin kauppaan kuljetetaan rekallisia uusia älypuhelimia. Ei enää osata sitoutua siihen yhteen vaihtoehtoon. Ihmiset kyllästyvät samaan nenään, samoihin silmiin ja samaan puhelimeen, mutta milloin joku olisi samalla tavalla kyllästynyt itseensä?

Toinen kolkko seikka on se, että ihmiset eivät osaa ottaa yhteyttä. Yritetään tehdä se ilmaiseksi, koska en ole WhatsAppissa periaatteisiini vedoten. On hankalaa pitää kirjaa kaikista viesteistä, jos yksi tulee puhelimeen, toinen Gmailiin, kolmas Hangoutsiin ja neljäs palveluun, minkä kirjautumistietoja en enää muista. Ihmisille olen joskus niin tärkeä, ettei viitsitä maksaa DNA:lle kommunikaation mahdollisuuksista. Ei näissä tapauksissa voida ainakaan vakavista suhteista puhua.

Minä maksan viestinnässä käytön mukaan ja tykkään kirjoittaa pitkiä tekstiviestejä puhumisen sijaan. Olen ollut aina hyvä kirjoittaja, enkä oikein tykkää jutella puhelimessa ääneen. Hoidan vain pakolliset, esimerkiksi soittaminen Elenian asiakaspalveluun, mutta silloinkin yritän ensin löytää sähköisen tavan asioida. Ystävä on tämän ymmärtänyt ja me jutellaan usein tekstiviesteillä. Hän on kylläkin samanlainen, ettei tykkää Androidilla puhumisesta, koska pitää juoda välillä vettä.

Kaverit ovat hienoja, mutta näitä voi helposti haalia liikaa. Monella on tälläkin hetkellä satoja, ainakin jos Facebookiin on luottamista, siellä en enää kylläkään ole. Muistikuva vain jäi, että olin sielläkin häviäjä alle 25 kaverilla - enkä näistäkään tavannut suurinta osaa vuosiin. Kavereita tulee ja menee, kun oikeat ystävät kulkevat läpi elämän. On hienoa, että minulla on paras ystävä, ja toivon samaa sinulle. Kaverit haluavat vain roikkua kanssasi, kunnes et pysty tarjoamaan "sitä jotain".

Loppusanat

En ole mielestäni vaikea tapaus, on vain osattava käsitellä, ja siihen kuluu aikaa. Yhtä paljon kuluu aikaa silloinkin, kun yritän ymmärtää miten kommunikoida ekstrovertille. Se vaatii pelisääntöjä ja tietoutta, mutta lupaan opiskella lisää. Opiskella sitä, joka helpottaa tulevina päivinä, tulevina vuosina ja ennen kaikkea tulevina vuosikymmeninä. Opiskelu on jatkuvaa. Jos muistat vielä, tämä äidinkielen opettaja päivittelee tietouttaan edelleen, ja hänen kirjassa on enää kourallinen lukematta.

Ennen kaikkea olen vaativa. En kelpuuta uusia ihmisiä elämääni helposti, enkä aina jaksa pitää yhteyttä vanhoihinkaan, jos haluan olla hetkisen yksin. Oikea ystävä ymmärtää tämän ja vaatii samaa ymmärrystä myös itselleen. Ystävyys sekä seurustelu on silti mahdollista, ja se on jopa hauskempaa erillään asuessa, suosittelen kaikille! Hyväksyn kaikki seurustelijat, myös vähemmistöstä, koska edustamme ihmisiä kaikista luokista. Suomi on täynnä meitä ja se on kivaa.

Tämä maa on myös täynnä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, tai edes halua ymmärtää kuinka joku voi nauttia vain yhdestä ainoasta ystävästään. Kuinka joku voi olla vastaamatta puhelimeen. Kuinka joku voi haluta pakoon kauaksi metsään edes muutamia kertoja viikossa. Kuinka joku voi nauttia niin paljon busseista autottomana. Kuinka joku voi olla minimalisti. Kuinka joku voi rakastua samaan sukupuoleen. Kuinka joku voi kirjoittaa blogiin, vaikka sillä ei tienaa juuri mitään.

Pitää toivoa, että joskus yhteiskunnan odotus olisi toinen. Ei pidä koskaan suuttua sille, että ihminen käyttäytyy omalla tavallaan, koska se on normaalia. Kyllä yhteydet pelaavat taas ajan kanssa.

Ei ole mitään romanttista kirjoittamisessa. Teet sitä, koska haluat toimia niin.

Kommentit