Jumissa tanssilattialla

Jyrillä, 30, on televisiosta jopa hieman surullinen mielikuva. Sellainen ettet todellakaan elä itse, vaan katsot muiden tylsää elämää. Eläydyin siihen ja hetkeksi unohdin jopa kaiken muun. Näin tilanne oli 13. kesäkuuta 2015, kunnes seuraavana päivänä televisio ostettiin pois. Sitten enää ruma televisiotaso haettiin. Tästä oli jatkettava vain eteenpäin ja sopeuduttava uuteen elämäntyyliin. Televisioton elämä. Nykyään kuusi vuotta. Tuntuupa hyvältä, koska olen säästänyt aikaa television katselusta muualle.

Kävin katselemassa mitä nykyaikaiset televisiot maksavat. Joissain malleissa hintaa oli ihan liikaa — pitäisikö maksaa tuhat euroa siitä, että saa katsottua uusintoja ja uusintojen uusintoja? Tasan kolme vuotta sitten myin televisioni ja siitä asti olen pärjännyt ilman sitä oikein mainiosti. Vaikea kuvitella tilannetta, jossa olisin ostanut sellaisen tänään. Enemmin sijoitan tuon tuhat euroa Bitcoiniin ja saan tulevaisuudessa parhaimmat tuotot. En pidä televisiosta, koska se kiusaa loputtomilla mainoksilla.

Televisioton elämäni alkoi kaksi vuotta sitten suhteellisen aurinkoisena päivänä. Sellainen päivä ei ole juuri tänään Taaporinvuorelta kirjoitettuna — sateenne jälkeen ympärillä on kosteutta, mutta 4G silti löytyy ja pystyn kirjoittamaan tällaisen merkinnän äsken kaatuneen puun oksastani. Vaikka puun oksa kaatui pienessä myrskyssä, pystyn tuon näkemään ilman, että Ylen uutislähetys kertoisi siitä. En halua olla television arjen orja ja samasta syystä en myöskään pelaa videopelejä ollen pelikonsolin orjana.

Televisioton elämä alkoi minulla melko hauskalla tavalla tasan vuosi sitten suhteellisen aurinkoisena päivänäkin. Myin tuolloin television muualle. Tänään aika sateisena päivänä eli tiistaina 14. kesäkuuta vuosi täyttyi ruhtinaallisesti. Jäinkö kaipaamaan jotakin vanhasta? Kerron sen aivan tässä ja ihan nyt. Kyllästyin omaan älytelevisioon. Se vaati liian paljon töitä. Kanavien hakua uudelleen, Play Kaupan ja ohjelmiston päivityksiä, mutta kaiken lisäksi makselin useammin entistä korkeampia sähkölaskuja.

Televisioton elämä jatkuu onnistuneesti ja uutista ilostuttaa arki ilman Netflix-tiliä. Tietokoneella en olekaan katsellut edes ilmaisia palveluita. Sarjat jäivät kokonaan kuviostani. Nyt keskityn niin täysillä vain elektroniseen tanssimusiikkiin muutamillakin vuokraleffoilla. Asia toimii oikein hyvin, kaikkeen tottuu. Vaan miltä tuntuu olla television ääressä vain kolmen kuukauden jälkeen kaukosäädin kädessä? Helvetin ahdistavalta. Vartissa näet mainoksia ja muistutat itseäsi kuluttamisen mahdollisuudesta.

Joskus tuntuu tekevän outoja päätöksiä, mutta parempi niin. Vapaata aikaa ei kannata tuhlata sohvalla makoillen televisioruudun ääressä. Parempaa on vain nauttia ajasta liikkuen: oli tämä sitten pyöräily, kävely tai vaikka juoksu. Tai kaikki yhdessä. Vaikkapa kotikulmilla. Ihan tuossa lähellä. Oman musiikin kanssa. Olen kyllästynyt tulemaan töistä väsyneenä katsomaan iltapäivän televisiota. Tuntuu, että eipä ole mielekästä tekemistä. Ehkä pitäisi tehdä töitä siihen, että joku päivä voisi tehdä vähemmän töitä?