Jumissa tanssilattialla

Deezer Premium ja #pupuliikenne Joskus sitä vain huomaa, että omasta syntymästä on vain 30 vuotta. Ehkäpä tällaisista luvuista olet itsekin nauttinut, ja jos olet nuorempi tänään, älä vain kiirehdi. Nauti nimittäin nuoruudestasi. Vaikka olenkin elänyt maailmalla kolmen vuosikymmenen ajan, en tunne olevani kovinkaan vanha. Päin vastoin nuorenen silmissä. Minulta edelleen kysytään papereita Prisman kassalla, jos silloin tällöin tekee mieli siideriä taloyhtiön lenkkisaunassa. Uskon että nuoruuden taustalla on aktiivinen elämä ja ennen kaikkea toimivaksi todettu ruokavalio. Aiemmin myös painoni on laskenut reippaasta ylipainosta normaaliin painoon. Tänään näytän hoikemmalta kuin vuosi sitten. Olet mitä syöt, ja juuri tästä oli tietenkin omalla kohdalla valitettavasti kysymys. Suurimmat opit sain Corona-viruksesta. En enää innostu suurlennoista tai risteilyistä, vaan läpi vuoden olen matkustanut tyylikkäästi linja-autoilla. Tanssimusiikki on tänäkin päivänä tärkeintä mahtavassa elämässäni,

Kalliita televisioita Kävin katselemassa mitä nykyaikaiset televisiot maksavat. Joissain malleissa hintaa oli ihan liikaa — pitäisikö maksaa tuhat euroa siitä, että saa katsottua uusintoja ja uusintojen uusintoja? Tasan kolme vuotta sitten myin televisioni ja siitä asti olen pärjännyt ilman sitä oikein mainiosti. Hyvin moni on valintaani ihmetellyt, koska monelle televisio on elämän suola - se on asia mitä ilman ei vain voi olla. He olivat väärässä ja ovat itsekin nyt televisioita vähentäneet kahteen. Naapurini kummastakaan päästä eivät myöskään omista televisiota vielä — heidän mukaansa paras elämä tapahtuu ilman kalliita 55-tuumaisia Full HD -näyttöjä. Heille, kuten minulle, kannettava tietokone on ainoa televisio. Tykkään katsella joskus ohjelmaa myös älypuhelimestani, en ole siltikään sitä päivittänyt nykyaikaisemmaksi, noin kahden vuoden aikana. Puhelimessa riittää vain HD Ready -näyttö, mutta kannettavassa Full HD on ollut hyödyllinen etenkin blogeja lukiessa, videoista n

Chromebook korvaa television Televisioton elämä alkoi kaksi vuotta sitten suhteellisen aurinkoisena päivänä. Sellainen päivä ei ole tänään Taaporinvuorelta kirjoitettuna - sateen jälkeen ympärillä on kosteutta, mutta 4G silti löytyy ja pystyn kirjoittamaan tällaisen merkinnän kaatuneen puun oksasta. Tänään television virkaa minulle hoitaa Chromebook. Pääsen katselemaan sillä joskus vuokraamiani leffoja tai katselen YouTubesta jotain muuta. Olen huomannut, että YouTube on monipuolinen palvelu, niinpä Google Play Elokuvista vuokraaminen on jäänyt todella vähälle. Kahden vuoden aikana olen seurannut televisiosta kanavan sivuilta vain yhtä ohjelmaa - minimalismista kertovaa Riisutut-sarjaa. Tällaisia ohjelmia arvostan suuresti.

Television korvaaja Televisioton elämä alkoi minulla hauskalla tavalla tasan vuosi sitten suhteellisen aurinkoisena päivänäkin. Myin tuolloin televisioni pois. Tänään aika sateisena päivänä eli tiistaina 14. kesäkuuta vuosi täyttyi ruhtinaallisesti. Jäinkö kaipaamaan jotain vanhasta? Kerron sen tässä ja ihan nyt. En ole kaivannut televisiota vielä kertaakaan. En ole maksanut Netflixistäkään saman ajan. En ole katsonut yhtäkään jaksoa sarjoja ja leffoja en muutamia enempää. Minusta tuli päättäväinen ja valitsen itse mitä haluan katsoa ja mistä. Olen huomannut, että YouTube antaa mielekästä sisältöä ihan ilmaiseksi. Maksan toki Yle-veroa mielelläni, vaikka en oikeasti haluaisi. Rakas Yle, kieltäytyäkään ei oikeastaan koskaan voi. Vaikka todistetusti en tunne saavani turhalle Yle-verolle minkäänlaista vastinetta. Minulla ei ole aikaa katsella televisiota, eikä minulla ole yhtään tilaa sellaiselle. Siivous on paljon helpompaa ilman kalusteita. Minun ei tarvitse miettiä korvaako vakuutu

TV-sarjan sijasta katsele omaa sarjaa Televisioton elämä jatkuu onnistuneesti ja tätä ilostuttaa arki ilman Netflix-tiliä. Tietokoneella en olekaan katsellut edes ilmaisia palveluita. Sarjat jäivät kuviosta. Nyt keskityn täysillä vain elektroniseen tanssimusiikkiin muutamillakin vuokraleffoilla. Se toimii oikein hyvin, kaikkeen tottuu. Vaan miltäpä tuntuu olla television ääressä vain kolmen kuukauden jälkeen kaukosäädin kädessä? Tämä merkintä antaa vastauksen, ja kerronpa toki myös miten tällainen televisiottomuus on vaikuttanut elämääni. Outo ajatus luopua siitä olohuoneen töllöttimestä, mutta kyllä aika moni on tehnyt niin, ja elävät hyvää elämää parasta aikaa jopa ilman televisiotasoa ja 99 kanavaa. Lienee selvää, että kuulun tähän joukkoon kasvavaan ja iloiseen, ilman mustaa Elisan boksia. Elisa Viihde on nyt nimittäin irtisanottu tarpeettomana. Miksi maksaa ohjelmien tallenuksista, jos omasta televisiosta ei tule mitään tallennettavaa? Netin saa muualtakin, vaikkapa DNA:lta, ta

Maisemia luonnossa vai televisiossa? Joskus tuntuu tekevän outojakin päätöksiä, mutta parempi niin. Vapaata aikaa ei kannata tuhlata sohvalla makoillen televisioruudun ääressä. Parempaa on vain nauttia ajasta liikkuen: oli se sitten pyöräily, kävely tai vaikka juoksu. Tai kaikki yhdessä. Vaikkapa kotikulmilla. Ihan tuossa lähellä. Tänään kävin aamulla omassa kaupassa, sekin oli jo mittava pyörälenkki, pikkusateesta mitään välittämättä. Ehkä olisin voinut mennä myös Paunun bussilla. Tämän jälkeen menin kotiin ja hetkeksi istahdin jopa kannettavan ääreen. Sitten tulikin mieleeni, että lähdenpä ulos saman tien taas. Niin oli helppo tehdä, kun vihdoin huomasi, ettei ollut enää televisiota. Se ei enää houkutellut olemuksellaan. Toisaaltapa ohjelmatietojen mukaan ei ollut tulossa oikeaa katsottavaakaan. Enkä ole katunut sitä valintaa hetkeäkään  —  pyöräilin itseni niin Sionkylään, lentokentälle, kiersin Kalliojärventien kaikki mahdolliset järvet ympäri. Sain jotain irti elämästäni.