Mark, viisi vuotta ilman Facebookia nyt

Vuoden 2018 aikoina sitä heitti vitsillä, että poistuisin stressaavalta saitilta. Poistuinkin vielä samana iltanasi mistään kenellekään ilmoittamatta, jotta saisin tietää ne oikeat kaverini. Niitä ei ollut. Kukaan ei nyt jäänyt kaipaamaan vaikka Facebookitta olen tuossa vuosia. Kaverilistoilla oli jo 50 ihmistä. Ehkä näitä kavereita ei ollut sinullakaan, vaikka lukemat jo kertoivatkin toista. Toimi heti. Poista tili ja totea itse. Facebookissa minua kyllästytti se, että Mark varasti aikaani ja teki tällä välin paljon aitoa rahaa.

Mark itse ei käyttänyt alustaa paljoa, koska hän tietää mitä someriippuvuus on. Hän, eikä tyyliin ikinä kukaan muukaan Facebookista välittänyt minusta, tai juuri muistakaan ihmisistä siellä. Miksi se tekisi niin, jos saat nyhdettyä asiakkailtasi rahaa mainostamalla turhuuksiasi ja koukuttamalla loputtomaan virtaan. Busseissa, vähän ennen saunaa, lounaalla. Kelasin ja kelasin loputonta etusivua, siihen tahtiin ihme kyllä, että somepatti syntyi ja selkä oli aina kipeänä. Et muistanut edes liikkua tai juoda välissä.

Muistan sieltä Facebookista sen, että sivujeni päivitysten kelaaminen oli loputonta. Kelasit ja kelasit, eikä sitä loppua näkynyt. Lopulta olisi jo ilta, joten teekuppisi houkutteli jatkamaan elämää. Eikä siinä vielä kaikki, teekupin kanssa maistui älypuhelimesta lisää Facebookia. Se oli kuin makkarat voileivälle. Et tiennyt mitä enää tehdäkään, sillä kallis älypuhelin oli kuin kolmas kätesi tai tämä mukaan otettava selviytymispaketti. Kaikkien lomakuvat olivat siellä, kaikkien yhteystiedot ja nuo arjen suunnitelmat.

Myönnä pois, halusit tietää missä yläasteen kaverisi oli lomalla! Sekin kävi, että kauppakoulun muija synnytti juuri kolmannen vauvansa. Enää ei kiinnosta, paitsi jos tullaan kertomaan henkilökohtaisesti. Vuosien saatossa minusta tuli entistä enemmän erakko, koska tajusin jo Facebookin alkumetreillä sen, että ihmisten kaverilukemat siellä eivät ole todellisia. Joukossa voi olla vanhoja kavereita, kannattaako muuten niille jakaa kaikkea tietoa edes? Tai sitten heillä oli tuiki tuntemattomiakin. Olevinaan jotain.

Facebook on käytetty palvelu, mutta moni ei uskalla sieltä poistua sosiaalisen paineenne takia. Itseltäni se vaati monta yritystä, ennen kuin lopulta lähdit, ja olet nyt vuosia poissa. Se oli niin koukuttavaa.

Ensimmäisen kerran yritin sen Facebookin poistoa muistaakseni vuonna 2015. Silloin tili kyllä poistui, mutta jouduit tekemään uuden, jäin kaipaamaan niitä "kavereita". Todellisuudessa niitä ei edes ollut.

Kolmessa vuodessa huomasin, että addiktioni on täällä taas, ja aloin toimiin. Se oli ihan huumetta.

Puoli vuosikymmentä ja ilman sosiaalista Facebookia

Sosiaalisen verkoston pitkäaikaisin tavoite on ollut yhdistää ihmisiä, jotta voisimme elää tässä paljon avoimemmassa maailmassa. Silti, vain viisi vuotta myöhemmin en koe olevani yhtään syrjemmällä, ja tapaat jatkuvasti ihmisiä vaikkapa uimahalleissa, busseissa tai harrastuksissa. Tunne, että sosiaalinen elämäni ei ole paljoa kärsinyt, vaikka en olekaan nähnyt uutisvirtoja ja jatkuvia tilapäivityksiä. Nuukia on toki sellaisia, jotka eivät omista enää edes kavereitasi, mutta silläkin on puolensa. Säästät rahoja.

Säästän valtavia määriä rahaa, koska en enää edes lennä ulkomaille, jotta voisin postata jo mainioita tilapäivityksiä suoraan lentokentältä tai miksei sieltä Pariisista. Näin tekivät muut, ja sinun piti lähteä mukaan kisaamaan. Säästän rahoja myös siinä, että en enää shoppaile paljoa. En näe näitä relevantteja mainoksia, etkä näe sitäkään, mitä muut somettajat ostavat nyt. Remonttipuuhia en seuraa, enkä niitä perheenlisäyksiä. Kieltämättä olen erilainen, en edes haluaisi olla isä, eikä minua kiinnosta normaali.

Ennen ravasi klubeissa, kävi ulkomaillakin asti niissä, ostelit kaikkea turhaa. Vain, että voisin postata siitä palasen Facebookiini. Teit sen, koska muutkin tekivät niin. Olin kuitenkin rikki sisältä. Minussa ei ollut mitään muuta kuin aukko sisällä. Tyhjyyden tunne, että joillakin toisilla oli kauniimpaa lomaa. Et valehtele, mutta Facebook-vuosistani kuukauden kuluttaminen on tippunut minulla yli 50 prosenttia! Ennen edes 1 500 euroa kuukaudessa ei riittänyt millään, nykyään pärjäät alle 750 eurollasi helposti.

Viisi vuotta ilman Facebookia kotosalla

Minun piti juhlistaa sitä onnenhetkeä, hait puoli-ilmaiseksi makeaa Salen ilta-alesta jo 60 prosentin alennuksilla. Minulla olisi vain 50 ystävää, joista suurin osa oli luokkakavereitani, joiden kanssa et ole muutenkaan vaihtanut yhtäkään sanaa miesmuistiini. Enkä jää kaipaamaan niitä Facebook-ihmisiäsi, jotka postailivat työkseen Quiz-päivityksiä, politiikkaa tai negatiivisia uutisia. Se oli niin negatiivinen paikka, että en todellakaan jää kaipaamaan sieltä mitään. Nyt on ollut varaa nauttia elämästä hiljaa.

En todellakaan sano sitä, että jos poistat oman Facebookin, elämä loistaa. Voit nimittäin kohdata sen pahimman, yksinäisyyden. Erakolla on tuossa vinkki: lähde siitä jo, moni käyttäisi saatua vapaa-aikaa siihen, että kehittelet itseä. Lähdet oikeisiin mestoihin ja juttelet toisille. Hommaat näitä harrastuksia, joissa voisit törmätä uusiin ihmisiin. Se on sitä oikeaa sosiaalista mediaa. Sitä paitsi oma elämä koheni merkittävästi silloin, kun lakkasin pyörittelemästä älykännykkää ennen unia, silloin tästä miettikin.

Sammutan nyt tietokoneeni, se Facebook katosi. Sitten piti perustella itselleen hetken, että voisi olla Facebookissa vielä kerran, räpläämällä älypuhelinta sängyllä. Tuli se ilmoitus, niin puhelin piti nostaa yöpöydältä taas. Sinulla oli addiktio, joka aiheutti unettomia öitä. Korvaa tarvittaessa Facebook vaikka Tik Tokilla, ja puhutte edelleen samasta asiasta, addiktiosta. Addiktio, josta joku muu kuin sinä hyötyi. Facebook-addiktio on minusta alkoholismia, väärinkäyttäjän on saatava oikeutusta päivitykselleen.

Nämä asiat ilmi viidessä vuodessa, ilman Facebookeja

1. Minulla ei ollut niin paljoa kavereita kuin luulin. Joskus olisi 50 kaveria Facebookissa. Sitten poistit tilit, vain yksi jatkoi yhteydenpitoja. Kaverina hän oli huono, sillä häneen meni jatkuvasti raha. Milloin oli laskuja maksamatta tissuttelun vuoksi ja milloin oli muuta murhetta elämissäsi. Nykyään voi sanoa niin, että puhelinluettelossani on vain neljä ihmistä. Sosiaalisia kontakteja, hoidat nuo harrastuksissa. Busseissa, uimahalleissa, lenkeillä ja niin edelleen. Elämänlaatusi on kohentunut aidosti, erakkoina.

2. En välitä siitä, että en pääse juttelemaan "kavereille". Ennen haluaisit pitää yhteyttä "vanhoihin", koska se oli koko Facebookin idea. Juttelit, ihan vain hetken mielijohteesta kyselit mitä kuuluu, toivoit ehkä ystävyyden palaavan. Toivot sitä, vaikka olitte kulkemassa omia teitä. Huomasin melko nopeasti sen, että nykyään en edes kaipaa näitä keskusteluitasi. Saan enemmän sisältöjä elämääni juttelemalla uimahallin saunassa muille erakoille. Saan samanlaisia pintapuolisia jutustelun elämyksiä helposti.

3. Minulla on enemmän vapaa-aikaa muihin unelmiini. Ennen sinulla ei ollut aikaa kahdesta syystä. Ehkä kolmesta syystä. Facebook, vei ainakin kaksi tuntia päivässäsi, joskus ylikin. Toisinaan seikkailin uutissivustoilla niin, että tunteja meni hukkaan. Negatiivinen uutisvirta oli niin valtaisaa, että minusta tuli ankeuttaja, ei ollut koskaan hyvällä tuulella. Luit uutissivuja aamuista iltaani, ja mieliala oli tämän mukaan. Nykyään keskitän kaiken vapaa-ajan unelmiini ja suosittelen sitä samaa sinullekin. Blogaa!

Facebookitta se mainostulva väheni heti

4. Olen nykyään paljon onnellisempi elämänpoluilla. Ennen vertailin itseäni muihin, olin aina tämä heikoin lenkki. Jenna paljasti Facebookissa, että meni juuri naimisiin. Hanna sai vauvan. Jyrki, hän oli vihdoin toteuttanut vuosien unelman, hän pääsi Väinö Paunu Oy:lle töihin. Siinä oli niitä saavutuksia, ja jossain vaiheessa sitä tuntuikin, että siinä et ole saanut mitään aikaiseksi. Sitten, kun Linda postasi uusimman kuvan vasta rakennetusta omakotitalosta, itkin vuokra-asunnoissa kohtaloani. En enää.

5. En koe jääväni mistään paitsi ilman Facebookia. Ajatellaan vähäsen, Facebook on täynnä negaa. Ei siinä ole kuin vertailua, internetsotaa, ja rakkausbotteja. En jää mistään paitsi. Minun persoonallisuus on vielä sellainen, että kun näen ikävän kuvan tai sotavideon, se ei poistu mielestäni päiviin. Minun on parempi, jos en alista itseäni negatiivisille uutisille, väitteleville politiikoille tai muulle roskalle. Some ei ole mikään onnellisuuteni tae, ei edes uutisvirtasi lehdissä, vaan aito elämä ilman häiriötekijöitä.

6. Syy numero yksi, älypuhelimeni akku kestää vihdoin. Ennen käytit Faceja kaikkialla, ja ihmettelin aina miten tässä on niin huono akku. Joskus vaihtoi puhelimen uuteen sen takia. Nykyään puhelimessa ei ole somea lainkaan, ainoa someni on ehkä YouTube, ja sitten luen verkkoblogeja. Akku kestää täysin eri tavalla, vaikka puhelimeni ei ole mitenkään uusi. Se täyttää nyt vuoden. On täysin mahdollista, että nykyään puhelimeni akku kestää jopa 2-3 päivää, kun luuriini ei tule koko ajan Facebookin häiriöitä.

Osaka Teppanyaki testiin, heti ilman someilmoituksia

Tampereelle aukesi seksikäs ravintola, se tarjosi japanilaista ja aasialaista keittiötä. Teppanyakilla ja siitä tavallisena buffetina. Facebookiin tämä liittyy siten, että tästä ravintolasta tiesi ilman sosiaalista mediaa. Jokainen lehti rummutti tästä ravintolasta, joten myös ilman Facebookia voin pysyä kärryillä. Ystävänpäivänä minulla on tapana lähteä yksin liikkeelle, koska ystäviäni ei ole. Menin sitten sinne ja ihan Pitkäniemestä. Siellä sinua odotti Länsilinjat Oy:n bussi #179. Pysäkille kävellen ja kilometrejä.

Jos minulla olisi Facebook, niin en jaksaisi kävellä ainakaan ilman pysähdyksiä. Ennen kävelyni meni niin, että väistelin taitavasti valotolppia ja liikennevaloja, nykyään tullut katsottuakin ympärilleni. Jos näet nykyään tällaisia seikkailijoita, jotka mitään näkemättä, ohittavat esteet luuri kasvoilla. Naura. Ei kyllä pitäisi, mutta naurahdan. Tämä on oikeasti vaarallista. Ennen kuin saavuit lopulta Teppanyakiin, näit monia nuoria, jotka yrittivät tehdä temppuja mahtuakseen Tik Tokin 50 sekuntiini. On sairasta.

Ensimmäinen huomioni Osaka Teppanyakissa kiinnittyi siihen, että mieskassasi ei osannut Suomea. Minun piti selittää kaksi kertaa, että halusin halvimman 13,90 euron buffetin, enkä euroni kalliimpaa teppanyakia. Yksi asiakas nimittäin kertoi, että teppanyakissa kesti 30 minuuttia, joten et välttämättä jaksaisi syödä enää sitä. Nainen ehti siinä ajassa syödä hyvästä buffetissa ähkyyn. Tilaus jäi syömättä. Kiitin häntä huomaavaisuudesta, mutta moni asiakas voisi maksaa ihan miettimättä kalliimpaakin.

Kalliissa ravintolassa väki oli parempaa

Sitä tarjotaan näin oletuksena lounasaikaan. Ymmärrät, että paikka on nyt kallis, varsinkin illasta. Se näkyy mielestäni ravintolan tunnelmassa. Yleensä, mitä kalliimpi ravintola on, sitä enemmän ihmiset tuntuvat keskittyvän syömiseen ja yhdessäoloon. Mäkkäreissä kännyköitä on jo ihan tarpeeksi. Etsitkö sitten pöytää, valitsin kaksipaikkaisen sinkkupöydän ja ihmettelin, että vesiastia oli miltei tyhjä. Väkeä tuli samaan aikaan koko ajan sisään. Sekä sushimestarit että kassat olivat täystyöllistettyinä pitkään.

Lähimmän lähtijän pöytä oli koko syömisen ajan odottamassa siivousta. Puhtaat astiat olivat paikoin loppu, vaikka Facebookin kuvissa ravintola nostaa itsestään vain parhaimmat kuvat. Ei tullut mieleen. Sushimestarista näkyy, että hän ei millään ehdi pitää laajaa buffettia kuosissa, joten moni maukkaista susheista loisti hyvällä poissaolollaan varttikaupalla. Maukkain ruoka buffetissa oli sekin miltei loppu. Viimeinen mahdollisuus oli jälkiruoalla. Sitä oli kyllä paljon, mutta oli pakastimesta ja vähän jäässä.

Sanoisin, että aika paljon siellä on tehtävää, että voisin harkita paikkaa uudelleen. Tarvitsevat ainakin sitä, että palkataan lisää tekijöitä, tai sitten kun asiakasmäärä normalisoituu voi olla paremmin. Buffet ei ollut missään nimessä huono, mutta varsinkin jäiset jälkiruoat laskivat kokemusta. Ravintolan tulisi olla ammattimaisena toiminnoissa, ja puhtaiden astioiden puute on yksi miinus. Osaka Teppanyakista menit Pitkäniemeen, siinä hetkessä Länsilinjat Oy:n bussi #102 tarjosi hyvät kyydit ja kävelyt kotiin.

Kaupunkilainen erakko, löysin uinnin harrastuksena!

Olen kaupunkilainen erakko, nyt kuulet aiheesta vähän enemmän. Kaupunkierakko on mielestäni laji, joka viihtyy mainiosti yksiöissä yksin. Hänellä voi olla myös kaksiot. Kaupunkierakkoa on yleisesti tosi hankalaa havaita, sillä liikut tosi usein ilta-aikaan kello 20 jälkeen esimerkiksi Saleen. Lajike tulee ulos kaapistaan, mutta vasta sitten, kun muu väki on hiljentynyt koteihin. Erakko voi olla ihmisarka. Työksi voisin kelpuuttaa esimerkiksi rauhallista koodaamista, arkistointejasi tai täydellistä blogaamistakin.

Facebook oli epäviihtyisä paikka erakoille, koska siellä oli niin paljon sitä melua. Toisaalta erakko ei missään nimessä haluaisi syrjäytyä yhteiskunnasta, joten hän keksii säännöllisiä menoja kaupunkiin. Et tiedä, mutta se tuntuu hyvältä lähteä tapaamaan ihmisiä Ylöjärven uimahalliin. Tapasin uimahallin saunassa erään perheellisen isän ja hän kysyi: "Eikö sitä tule aika hulluksi, jos yksin asuu vuosia?". Ei, mutta on täysin mahdollista, jos eristäydyt normaalista elämästä kokonaan. Näin, erakko uutisissa.

Hän poltti koko Rautjärven kirkon ja yritti vielä nämä ihmisetkin. Minusta ei olisi kyllä tähän. Haluan korostaa, että se on vähän eri asia olla erakko omista haluista. Erakkosi ei halua ihmisiä kokoaikaisesti elämään, mutta hän haluaa tavata ihmisiä ajoittain. Syrjäytynyt ei yleensä saa ihmiskontakteja, vaikka miten halusi. Syrjäytyneisiin voi luetella moni tissuttelija, alkoholismiin ei siinäkään vaiheessa herätä ajoissa, vaikka esimerkiksi läheiset ja ystävät jättävät alkoholistin yksin. Siitä on enää vaikea nousta.

Löysit aitoja kohtaamisiasi Ylöjärveltä

Oletko kyllästynyt hälinään? Haluatko erakoitua ja kokeilla elämää ilman sosiaalista mediaa? Voi toki. Suositteli kuitenkin sitä, että pidä jonkunlaista yhteyttä ihmisiin. Älä koske viinaan, se tuhoaa elämäsi. Erakkona minulle on tärkeintä se, että pysyt positiivisena, koska liikanegatiivisuus voisi jättää kaunaa. Se tuntuukin välillä siltä, että kaikki ovat sinua vastaan, mutta pitäisi osata katsoa peiliini. Miksi näin? Katsot usein peiliin, ja yksin eläminen on tietoista arvovalintaa. Pidän ihmisistä, mutta vain etäältä.

Heinäkuussa 2023 olen neljä vuotta ilman hyötykäyttäjää. Tavattiin jo viime vuonna, mutta siihen jäi. Kovat olivat lupaukset blogissa, että hän muuttui, sitten oli itsemurha-ajatuksia. Juteltiin vähän aikaa, kunnes kyllästyi siihen. Hän soitti sinulle, mutta juuri ennen juomisputkeaan. Minusta tuntui ikävältä, koska puhelun aikana hän jutteli vain omista ongelmistaan, joista ei ollut vieläkään päässyt yli. Ennen ensimmäistä kulausta hän lähensi videokuvaa 10 vuotta vanhoihin kenkiin, etkä tiennyt mitä sanoa.

Saisi uudet kengät vähentämällä juomista. En todellakaan ollut maksamassa niitä. Enää ei olla juteltu, hyvä näin. Hyvän oppitunnin sai niistä suhteista, sillä nykyään tunnistit heti milloin on aika peruuttaa. Sosiaalista elämää tyydytän pitämällä kuntojani yllä Ylöjärven uimahallissa. En tarvitse tähän ystävää, joka voi itse soittaa ennen juomisputkeaan, mutta omiin puheluihini ei vastata. Toisaalta mietitte sitä, että jos maksaisin hänelle kylpyläviikonlopun, niin se olisi 200 euroa ja yhdelle. Ja sitten toisellekin.

Yhteenveto: kymppi tulee täyteen sieltä, pysy kuulolla

En voi sille mitään, että haluan vain auttaa ihmisiä. En kuitenkaan halua auttaa ihmisiäni tavalla, että osallistumisesi tähän kaikkeen rahallisesti antaa kaverille tilat juomabudjettiin. Tiedät, että masennus ja ahdistus on vaikein tila, mutta miten paljon alkoholi saa ahdistusta ja masennusta aikaan? Lahjoitin siitä 120 euroa Suomen Mielenterveys ry:lle, toivottavasti apu tulee sitä kautta perille. Toiset 120 euroa lahjoitin WWF:lle, koska luonto on niin in. Kolmas, 120 euroa, menee Suomen luonnonsuojeluliitolle.

Lahjoita tänä vuonna pelkästään niihin 360 euroa, sen lisäksi lahjoita perinteiset koulureput ja nämä joululahjat vähävaraisten lasten perheisiin. Ennen, kun vielä oli Facebookissa, oli kiva itkeä tätä samaa poliitikoilta. Suojelet metsiä, annat vähävaraisille, poistat leipäjonot. Teet niitä oikeita tekoja. Siinä on vaikutusta. Ymmärrän, että politiikkaa tarvitaan, mutta sen lisäksi voi saada isoja muutoksia sohvalta. Aiemmin vein diakonissalle tuotelahjoituksia, mutta siellä käy näitä alkoholisteja myös, joten mieti.

Mietin lähinnä sitä, että onko oikein lahjoittaa henkilölle, joka kuitenkin käyttää omaa rahaa kaljaan? Silloin toimisin mahdollistajana, onneksi löysin muitakin keräyskohteita, vaikka satavarmasti tekevät hienoa työtä nyt kirkoissa. Onhan jonkun ruokittava alkoholistitkin. Mummoni sanoi lapsi minulle sen tärkeimmän, että jos milloinkaan haluat saada alkoholistin tekemään työtä, annat ensin työtä ja vasta sitten kaljat työn lopuksi. Jos annat ensin kaljat, niin alkoholisti ei tee töitäsi sekuntiakaan. Näin on.

Kalasoppaa voi tarjota nälkään, älä rahaa. Sitä itsekin ehdotin joskus. Voi tosin olla ettei se käy. Pitää kuitenkin muistaa, että alkoholisti haluaisi vain viinaa, kaikki muu on hänelle täysin merkityksetöntä. Ei, se ei ole vaikeaa todeta, niin olit sinäkin. Olit täysin merkityksetön hänelle. Hyötyä sinusta on ollut, kun tajusit antaa rahaa, joka meni laskujen sijasta kaljaan. Vähän niin kuin Facebookissa silloin joskus, tämä ongelmakäyttäjä löytää riittävästi tekosyitä juomiselleen tai Facebookin käytölleen. Nyt ja aina.

Facebook on kuin pubi, sinne on helppo tulla, mutta vaikea lähteä. Ero, kun näin todelliset ongelmat. Unettomuutta, laskinpa siitä ajanhukkaa, joka tuli älyttömästä skrollailusta somessa. Lopetin turhan kulutusjuhlan ja aloin elää paljon onnellisempaa elämää ilman tissuttelua tai klubeja känniääliöillä.

Etkö ole koukussa someen? Poistu siinä tapauksessa Facebookista edes viikoksi, niin tiedät!