Jumissa tanssilattialla

Vain puoli vuotta on takana päin, ja olen hyödyntänyt vankkaa kirjekuorimetodia. Paljastan tänään puolen vuoden kulutukset numeroinasi. Vaikka kirjekuorimetodini käyttö ei jatkukaan sellaisenaan, annan uusia vinkkejä siihen, kuinka hyvältä Dave Ramseyn kirjekuorimetodilta olen päässyt säästämään. Kerron täältä entisestään, miksi kirjekuori tai tavallinen Penno-budjetointi ei meille välttämättä sellaisenaan toimi. Kysymys kun on siitä, että seuraat lähinnä toteutunutta kulutusta, kun voisi antaa jokaiselle eurolle sitä työtä.

Inflaatio käy ja ääriminimalisti joutui painimaan 873 euron budjetilla. On tullut ilmi, ettei täältä ole välttämättä varaa syyskuun pyöräilymatkaani Forssaan yöpymisellä, jos yksityiseltä suuhygienistiltä tulee miltei 160 euron lasku. Sitten verottaja muistaa mätkyllä, joten siihenkin pitää varautua. Onneksi pyöräilysi Nokian Prismaan on edelleen vehreätä ja meluisaa . Matkani varrella ei ole edessä tai takana työmaita, toisin kuin Pirkkalan Prismalle tänään ja vielä huomennakin. Rakasta kaupunkia nimeltä Nokia; siellä sielu lepää kauan.

Jos sitä on edes välillä ilta-alessa, älä osta mistään normaalihintaan. Eläkeläismies tulee ja liikkuu rauhallisesti kaupan käytävillä, silmät tarkkaavaisena ja katsellen jo ympärilleen. Hänellä on mukavat, usein käytännölliset vaatteet: farkut, paita ja kevyt takki. Käsissään hän pitelee ostoskoria, joka täyttyi nopeasti edullisista löydöistä. Miehen ilme on keskittynyt, kun hän metsästää alennustarrojasi ja tekee edullisia valintoja. Karjaise, parisen lihamakaronilaatikkoa minullekin, kiitos! Nappaa kiinni vaan.

Penno-budjetointi uudistui 1. tammikuuta 2025, ääriminimalisti hyödyntää tämän kaiken tuomia uusia ominaisuuksia täydessä vauhdissa. Myös ajat ovat vaikeat, joten 873 euron budjetti kuukaudessa ei tuntunutkaan riittävältä, mutta nyt rahaa riittää. Kerron tarkalleen kuinka saa 873 euron budjeteista pidettyä kiinni kasvattamatta mitään eurollakaan. Jatkossakin vuokran jälkeen satanen liian helppoon hupirahaan ja 200 euroa käyttötilille. Vuokra on 473,00, mutta budjetin vappusatanen jäi säästöön.

Ääriminimalisti laskee: vuosi ilman partureita, leffateattereita ja kylpylöitä, mutta ravintoloita on muutama mahtunut. Lue tästä miten monessa ravintolassasi kävin ja paljonko oikeastaan kulutinkaan niihin ravintolaelämyksiin. Tässä taloustilanteessa ravintoloissani ei kiinnosta edes käydäkään, koska ruoat ovat kalliita ja monet ravintolat tarvitsevat oikeastaan jo asiakkaitaan enemmän, kuin asiakkaat tarvitsevat ravintoloitaan. Miksikö ravintolat eivät ole enää arjen luksusta, verrattuna entisaikaan?

Vihaat kuinka kallista kaikki on. Laskujen maksamisien ja päivittäisasioiden hankinnan jälkeen ei lopulta jää enää yhtään mitään viivan alle säästöön. Et voi tukea edes paikallisia yrityksiä. Monistahan tulee niin vihaisia ja surullisia, jotkut näistä paikallisista kaupoistakin lakkaavat toimimasta tänään tai tulevaisuudessa. Varkaudet ovat yleistyneet niinkin paljon, että jotkut kauppiaat purkavat pikakassoja . Salen ilta-alesta voisin kantaa aiempaa enemmän tuotteita yli puoleen hintaan, niin myös rahkoja.

Valtuusto on siunannut Pirkkalan ratikat aina Suupantorille asti. Onni onnettomuudessa on, että bussiliikenne säilyy Pirkkalassa todennäköisesti jatkossakin. Toisaalta mihin sitä ratikkaa tarvitsisin, jos kesällä pääsisi entiseen malliin polkupyörällä. Mikään ei oikeastaan muutu. Lähden sieltä bussilla Tampereellekin, mutta intuitio käskee matkalla vaihtamaan linjaa kesken kaiken. Olin oikeassa siellä, ostoshelvetin Länsilinjan autossa oli Paunun naiskuski ja juttutuokio vasta alkoi. Monta kierrosta.

Moni kamppailee nousevien kulujensa kanssa, mutta aktivisteilla voi olla ratkaisu. Minusta tuntuu, että hukumme logoihin, brändeihin, tavaroihin sekä lopultakin velkaan. Robin Greenfield kävelee tällä hetkellä Kanadan rajalta Los Angelesiin, matkan ollessa vain 2 575 kilometriä. Materian ja loputtomien unelmien haaliminen voi tarkoittaa siinä stressiä, maksuhäiriömerkintöjä ja tulehtuneita parisuhteita. On järkevää puuttua talouden epäkohtiin paljon ennen näiden syventymistä, korjauskelvottomiksi.

Puututtaako kiivas luontokato ja maksulliset harrastukset laman kynnyksellä? Tyhjillään seisovat uudistalot täynnä itsemurhakomeroita vain, ärsyttääkö? Asuinpalstaa on onneksi muuallakin. Herään aikaisin aamulla, vähillä yöunillakin, siitä kiskobussia kohti. Se menee Oriveden, Juupajoen, Vilppulan, Kolhon ja Haapamäen kautta Keuruulle. Tuossa vaiheessa sinusta ei tule keuristia, mutta pois jäädään. Mänttä-Vilppulassa. Haluat nähdä sen omin silmin kuinka vehreää siellä on. Kotisi voisi olla täällä.

Jos junasta Tampereelta tänne Turkuun näkyy maaseudun antimia, on Loimaata näkyvissä! Vaikka lähdinkin junaan Koiviston Autolla ajoissa, meni se lopulta juoksuksi Tampereen keskustassa. Onneksi eurolla uintikerta pelastaa ja Loimaalla saan viimeisenkin hikipisaran pihalle. Tykkäät aina Loimaasta, siellä on hyvin jotain uutta nähtävää sekä koettavaa. Haluaisin käydä Alastarollakin, mutta se on hyvin vaikeaa. Menee polkemiseksi, Pirkkalasta. Olit niin lähellä nytkin, fillarilla, Koiviston Auton vuoksi.

Kuinka vain 762 euron kuukausibudjetilla voi elää, sitä kuulit. Pistän juuri vuokran maksuun. Moni ihmettelee nyt, on ihmetellyt aiemmin ja tulee ihmettelemään jatkossakin miten näin voi elää. Yksikin sanoi linja-autolla eilen, että hänellä kuluu pelkästään jo lainanlyhennyksiin 1 900 euroa kuukaudessa Pirkkalan kalliilla alueella. Ääriminimalistina elän 762 eurolla kokonaisen kuukauden, Pirkkalaa sekin. Ihmiset tuhlaavat liikaa, mutta tähän on helppo sortua itsekin. Kohta on Budbee, tuomassa paketit.

14. heinäkuuta 2019 lähdin Helsingin betoniviidakoista, eikä kaipuuta takaisin ollut. Otit muutaman nettilipunkin Valkeakoskelle, mutta työväen kaupunki ei vain säväyttänyt. Sitten löysin Loimaan, jossa viihdyn erinomaisesti sinunlaisella maaseudullani , ilman ihmismassaa. Lähtö on usein kaduttanutkin, mutta raha on S-tilillä. Loimaan reissulla numero kysymysmerkki ei ollut nytkään valittajaa. Kaikki oli kerrankin erinomaisesti. Masentunutta seuraa en vain oikeasti jaksa, puhumattakaan rahattomasta.

Autottomana ihmisenä haluaisin elää mahdollisimman yksinkertaistakin elämää. Haluaisi olla kuin vapaa sielu, rentoutua fillarimatkalla Nokialle, unohtaa polttonesteiden hintavertailut koko elämäksi. Vanhasta pyörästä ei pitänyt luopua ihan heti, mutta sattui sopiva tarjous uudesta kohdalle. Myös nuo rahat olivat kasassa, joten ei ollut tarkoitus nyt viivytellä. Toisin kuin moni autoilija, omasta lehmästä ei tullut ikäviä velkoja lainkaan. Pyörä on valmiiksi maksettu, etkä maksanut siitä. Kunnia, panteille.

Ostolakko alkoi tammikuussa, mutta nyt meni kaikenlaista rikkinäistä uusintaan lumilapiosta alkaen. Ei tämä riitä, että kauniina päivänä katsoin kotitiellä kännykästä Mapsia, seuraavaa bussia keskustaan. Olit tulossa TKL, joten päätin kävellä Suupantorille, ehkä Pirkanmaan Tilausliikenteessä olisin mennyt sinne. Toreilla odotin arjen Paunua, ja yhtäkkiä laite tippui kädestä asfaltille. Näyttö meni halkeamalle. En tiedä miksi, mutta niin tippuu kaikki kädestä. Maustepurkeista alkaen, sekä pikariisistä purkissa.