Oliko se perjantai, jolloin minun piti lähteä Humppilaan? Tule ja konnari asemalta sanoo, että se oikea IC-juna 910 on vasta viikon päästä. Sitten yksi näppäinpuhelin alkoi huutaa junassa, että työllisyyspalveluihin siitä. Äkkiä pois ja Länsilinjaan hei, ettei tule karenssia työttömälle sairaalle. Läpikulkumatkalla osuin myös linja-autoasemalle, ja tänään rautatieasemasta jää aika vaisu kuva. On ilmeisesti lama meneillään, kun et matkustajia ole. Minullakaan ei olisi yhtään tuohta kulkea ilman upporikkaan vaarihahmon sponsorointia.
Näissä saa puhua enemmänkin. Miksi työvoimavirkailijoiden luona on monisairaita? Ketä asia hyödyttää? Miksi hyvä ei auta vaikka oikeaa työkykyistä työtöntä työllistymään? En saa tietää, mutta #184 tässä on, lähdetään edestä Pirkkalaan. Saavu minuutteja etuajassa, joten ehkä karenssia ei tarvitse enää pelätä. Netin voit tallettaa kioskilla Offline-tilaan. Tilastojen mukaan kuntiesi työllisyyspalveluissa oli kuule kuukauden lopussa tyyliin 329 600 työtöntä työnhakijaa ja laajan työttömyyden piirissä 398 400 henkilöä! Vesterisen kuitti olisi hyvä.
Kuulun siihen jälkimmäiseen tilastoon! Tapaamisen jälkeen menen vaikka reklamoimaan. Sähköhammasharja lähti koriisi toukokuussa 2025. Hintaa oli ilman alennuksia 49,95 euroa. Luulin kai, että Philips olisi kaikella kunnioituksella kilpailevaa merkkiä parempi, mutta olin väärässä neljästä. Vuodessa ja kuukaudessa oli reklamaation merkkejä… Hampaita pestessä ääntä lähti kuin traktorista ja jonkinlainen varoitusvalokin on vilkkunut pienen tovin harjan rungossa. Selvisi, että arki pätkii. Pesen tosi intensiivisesti, vaikka asia ei ole edes suussa.
Toissa sunnuntaina oli kaihdin rikki. Säätövaijeri katkesi tähän, mutta et ole suurin ihme! Ovathan ikkunat ja sälekaihtimet itsessään siis 80-luvun lopusta. Vain 38 vuotta on erittäin kunnioitettava saavutus. Saisivat nyt ottaa muutkin valmistajat mallia! Kaiken lisäksi huolto otti jo maanantaina vikailmoituksen työn alle ja tiistaina kävi ottamassa valokuvat korjaajaa varten. Voi olla, että tulee kuntoon. Pihalle ei jäänyt odottamaan: yleisavaimella sisään ja se homma seuraavalle tästä. Työttömät voivat olla maassa aika kiireisiä ilman töitäkin tovin.
Junat sekä kaupungit hiljenivät
Siinä missä minä juoksen #184:n perää kiinni sanktiosi vuoksi, toinen on maannut monta viikkoa kotona, koska ulos astuminen maksaa vähintään jokusen vitosen. Tiedätkö tunteen, olenhan ollut itsekin niin monta kertaa pitkäaikaistyöttömän saappaissa? Nyt sähköpostiisi livahti oikea mestariteos: "Kun takanani on taas vuosikymmen työttömyyttä, seinät alkavat todella kaatua päälle. Minulla on vähän rahaa, suurin vuokra ja nolla syytä nousta sängystä, joten kulutan aikaa makuuasennossa", työtön sanoi. Muuta jo, mutta mistä muuttorahat?
Olen matkustanut paljon IC-junasta muutaman vuoden ajan. Heinäkuun helteillä vuonna 2025 väkeä oli niin paljon, että vapaata istuinta ei juurikaan ollut minun Lapuaa kohti! Tänä vuonna Seinäjoelle. Mummot sanoivat joellasi, että heinäkuuhun nähden tilaa ja alennuksia oli erityisen paljon. Viime perjantain tarkoitus oli laskeutua Humppilasta. Nousen kello 9.10 lähtevään junaan ja konduktööri pätee: "Innokkuudesta saa täydet pisteet, mutta taitaa olla viikon varaslähtö – tämä lippu aktivoituu vasta seitsemän vuorokauden kuluttua." Jaahas.
Kello on taas 9.00 ja poistun istuimelta, jolle joku toinen oli kuulemma ostanut liput. Sitä se konnarin tarkastus oli. Pientä väittelyä oli matkustajan kanssa, koska minullakin oli tämä paikka varattu. Samaan aikaan alkaa peruspuhelin huutamaan. Ase tulee kalenterista, jonka mukaan minun pitäisi olla tunnin kuluttua työvoimavirkailijan juttusilla. Kyllä, kiireesti ulos ja seuraavaan Länsilinjaasi. Minunkin puhelimessa on näköjään sovelluksia? Jokunen tietää, että syytön poissaolo johtaa aina karenssiin. Kerron kuskeille, että tässä olisi vähän kiire.
"Jos karenssi uhkaa, niin kyllä minä voisin tästä vähän dieselin syöttöä lisätä!" kuski sanoi minulle ja jatkoi: "Sisälle, minäpä kokeilen, ehtiikö tämä katiska ennen Tampereen valtatien valojen vaihtumista." Juteltiin samalla tästä kaupungin hiljentymisestä. R-kioskeilla ei täältä ollut asiakkaita. IC-junat ovat tyhjiä. Kauppakeskuksista on todella väljää. "Ihmiset joutuvat panikoimaan siitä, selviääkö tästä elävänä huomiseen, vai täytyykö irtisanoutua jostain tosi kivasta", kuski leipoi. No, on rikkailla ainakin tilaa shoppailla. Palaat työttömään viestissä.
"Se häpeä pitää minut sisällä! En halua törmätä kehenkään vanhaan tuttuun, joka saattaa kysellä, mitä teen nykyään työkseni", kyseinen pitkäaikaistyötön lisäili. Minullakaan et ollut sitä ylimääräistä rahaa. Jos sisko kysyy vaikkapa Itsudemoon, niin sinne voi mennä vain, jos kohta suostuu sen myös maksamaan. Vaikka säästöä on, terveyden selvittely ei ole missään halpaa suotta. Häpeä versoaa oman itsensä peilaamisesta muiden odotuksiin. Lopettamalla muiden ajatusten murehtimisen suljet oven siltä häpeältä, joka nyt pitkittää sinua sisään.
Vastaus on helppo kohdata, mutta monet kieltävät sen oman itsekkään etunsa vuoksi? Ei kyse ole siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin. Me tiedämme tästä. Kyse on siitä, kuka olisi valmis lakkaamaan ajattelemasta vain itseään. Vastaatko: ilmeisesti kovin harva, tai muuten paljon olisi jo muuttunut. Lopuksi kyse on siitä, että olette rakentaneet sellaista metsikköä, jossa muitten huomioiminen nähdään kulueränä eikä investointina lujuuteesi… Ennen kuin kova ajattelutapa muuttuu, emme voi odottaa muutosta myöskään talouden rakenteissa.
Nollatyönhaku pitää jo sairailla
"Tämä etuoveni on se kuuluisa viimeisen oljenkorren vuoro, jolla pelastetaan ne kaikkein kriittisimmät kuukausitulosi linja-autossa. Ole hyvä ja poistu!" Länsilinjan naiskuski latelee. Jumitun hetkeksi vaan tuijottamaan näitä naakkoja samaan aikaasi, kun K-Supermarketissa varis astuu ulos croissantti nokalla? Kello on 9.55 ja juuri ennen kymmentä virkailija nostaa tien toisella puolella tähän haastatteluun. Minusta on todella kiusallista se, että työttömien sairaitten täytyy kertoa terveysasioita muualla kuin paikkakunnan terveyskeskuksestani.
Pelkästään tuossa Länsi-Uudellamaalla kuntien vastuulla olevat työttömät ovat vuodessa noin 30 miljoonaa euroa kuluerien puolella, josta Lohjan osuutta on tasan 3 miljoonaa sekä Vihdin 2 miljoonaa. Nämä kustannukset voivat maalata sen kuvan, kuinka kalliita työttömät ovat työtä tekeville veronmaksajille. Johtuuko vihaisuus kenties tästä, miksi työttömiä edes halutaan siivota tai lähettää pahimmassa tapauksessa jopa rintamalle? Siitä en tiedä, mutta kerron ajatuksia! "Työllisyyspalveluiden tehtävänä on auttaa eteenpäin", virkailija vastasi.
Sitten rupesin puhumaan kai autismin diagnoosista. Virkailijalle kieli ei ole helppo, koska blogisi lukijat ovat myös valitelleet lennokkaita ja asiasta toiseen nopeasti siirtyviä tekstejä, tässä on yksi. Toistan, mutta masennushoitajan mukaan olen autisti. Hän siirtää lääkäreille, joiden mielestä olen autisti. Irina siirtää psykologille, jonka mielestä olen autisti. Jokaisessa vaiheessa on laajat haastattelut, mutta myös äitiäni on haastateltu, joten pallo siirtyy kohta psykiatrille. Koska diagnosointi on jo pitkällä, en näe syytä, miksi sitä diagnoosia ei tulisi.
Hyvä neurologi on sitä mieltä, että lihassairaus estää työn tekemisen, mutta siitä on liian aikaista puhua. Hän haluaa saada tarkan diagnoosisi alle, jonka saamiseksi minulle varattiin aika magneettikuvaan. Kolotus on sitä päivittäistä, ja alaraajalihasteni kuvantaminen tuntui neurologista parhaimmalta tavalta edetä. Se ensin kai ja sitten mietitään rauhassa lihasteni koepaloja tai uusia verikokeita. Myös puheterapeutin kattavan oloisia tutkimuksia saat. Nyt ei työnhakuun laiteta. Kuule, nytkään! Muuten olisin käytännössä työkyvytön työnhakija.
Velvoite tarkoittaa sitä, että sairaina olisi pakko hakea jo neljää työpaikkaa kuukauteen ja käydä mahdollisissa haastatteluissa saunomassa työkyvyttömyydestäkin. Psykologisi levitti tilanteen kuivan tarkasti: "Sanallinen ilmaisu on sujuvaa, nopeaa. Vähäistä änkytystä löytyy. Puheen intonaatiossa ja tunneilmaisussa monotonisuutta." Vaikka kielipää toki toimii, katse kohdistuu suurimman osan aikaa vain hieman ohi asiantuntijan silmistä, ja vastavuoroisuus jää vähiin silloin, kun keskityn selittämään asioitten täsmällisiä määreitä ja mittoja. Näin!
Lopuksi kerron virkailijalle juuri lukemasi uutisen sisällön. Terveyskeskuslääkäri sanoitti, että potilas ei välttämättä ole ollut kymmeneen vuoteen työelämässä? Vaikeinta se on ollut yleislääkärin mielestä juurikin työttömien terveystarkastusten yhteydessä. Työelämässä en ole ollut, ja työtön voi saada sen takia monia kielteisiä työkyvyttömyyseläkepäätöksiä. Kiva, mutta kukaan ei näitä nuhjuisia palkkaisi. "Uskallan vuosikymmenten kokemuksella väittää, että 20–30 % pitkäaikaistyöttömistä on pysyvästi työkyvyttömiä", Ari Mönttinen huokaa.
Se valitus suli ratikkatyömaalle
Mönttinen kertoo, että sote-asemalle pitää koota niin hyvä moniammatillinen tiimi, että tämä kyseinen potilasryhmä saisi oikeutensa ja vastuu kustannuksista siirtyisi työeläkelaitoksille kuntien sijasta. Täällä minä olen, otatteko töihin? Pitää nähdä totuus: tässä maassa kukaan ei halua kustantaa sitä taakkaa, joka tulee pitkäaikaistyöttömistä monisairaista. Ei yksikään kunta eikä yksikään työeläkelaitos. Valtiosta nyt puhumattakaan. "Tämä ei oikeastaan liity tähän, mutta kolmen kuukauden päästä jatketaan", virkailija sanoi työttömälle sairaalle.
Nousen jälleen kerran bussiin numero 184 ja lähden Prismaan. Liikennöitsijän tiedättekin jo. Sanokaa suoraan, käytän vain oikeamielisiä liikennöitsijöitä. Syyksi paljastuu hammasharja, joka huutaa, värisee ja näyttää jotain varoitusvaloa harjauksesta toiseen. Puhutaan ensiksi siitä, millä fiiliksillä Prismaan ylipäätään lähden. Olen tietyllä tavalla masentunut, mutta puhutaan autistisesta uupumuksesta. Se kuvio ei ainakaan helpota kuvan ratikkatyömaan maisemissa. Tavallista mutkikkaampi kävelyreitti tuntuu myös jaloissa; onhan minulla lihassairaus.
Tähän asti Oral-B:n harjat päätyivät suoriltaan kierrätykseen, eli uuden sai heti hyllystä, mutta tässä nimenomaisessa Philips-merkissä rikkinäinen SER-jäte matkaa huoltoon. Täytettiin lomakkeita ja kaavakkeita. Myyjältä meni kaikkeen tähän kymmenen minuuttia. Mitä muuta olisin työntekijänä saanut aikaiseksi näiden minuuttien aikana? Tietävämpi konkarimyyjä sanoi, että Philipsin mallissa liian kovan harjauksen värinän ja merkkivalon voi kytkeä ohjelmallisesti pois. Se korjaisi kyllä ongelmani, mutta ei sitä kannata ratkaisuna pitää.
Helmiäisen suuhygienisti nimittäin sanoi, että uudessa harjassa kannattaisi olla nimenomaan tällainen toiminto. Muistelen, että tästä on myös hyvinvointialueen hammashoitolassa sanottu. Tosi intensiivinen harjaaminen näkyy suuhygienistille kertaheitolla potilaan ikenissä. "Hoidetaan tämäkin huollon kautta, mutta siinä saattaa kestää 1–2 kuukautta." Poistuin myymälästä ilman harjaa tietäen, että hampaat eivät odota. Välittääkö kiinalainen valmistaja suun terveydestä? Köyhä ei osta 50 euron harjaa, kun 50 euroa on jemmassa Prisman kassassa.
Ennen kuin saan asian järjestettyä, piti turvautua kilpailevan liikkeen manuaalisiin harjoihin. Enpä ole muistanutkaan, miten vaikeita ne ovat. Käsivarren lihakset menevät maitohapoille pelkästään hampaiden harjaamisesta, vieras esine suussa meinaa yököttää ja intervalliin mennään asettamalla kahden minuutin ajastin silmien eteen. Tuntuu oudolta, koska kokemusta on myös suihinotosta, joka ei oikeastaan saanut koskaan yököttämään. Kaikki muut vierasesineet suu hylkää. Voiko tätä yhdistää autismiin, en tiedä. Siinä se kaikessa lyhykäisyydessään.
Suurin ongelma tässä on kuule edelleen se, että Pirkkalasta on suurempiin kauppoihin lohduton matka. Jokainen reklamaatio vaatii kuuden kilometrin bussimatkan, joka maksaa minulle 2,50 euroa. Kyllä, nyt olen alkanut katsella vuokra-asuntoja Nokialta aivan Prisman kupeesta. Neliöitä olisi puolet vähemmän, mutta tätä 40 neliömetrin kotia ei tahdo jaksaa enää siivota näillä lihaskivuilla. Katsoin kartasta, että tuo reklamaatio hoituisi siinä nimenomaisessa talossa vain rapusta astumalla suoraan Prisman pihalle. Siinä on iskulause: vielä joskus muutan.
Kotikatu laittaa kotisi kuntoon!
Tilanne on silmämääräisesti kuitenkin se, että sähköhammasharjoja en voi korjata. Avaaminen rikkoo käytännössä koko harjan, eikä itse tuotetta ole suunniteltu alun alkaenkaan korjattavaksi. Siitä kertoo jo käyttöohje. Opas sanoo, että laitetta ei pidä yrittää avata tai korjata itse. Toisaalta tämä takuu lupaa, että viallinen Sonicare-tuote vaihdetaan ensisijaisesti uuteen. Mikä estää tekemästä sitä heti kassalla? Autisti ei ole kovin helppo asiakas, koska minun on pakko esittää myyjälle reklamaationi kustannukset myös. Ei ole halpaa lystiä, mutta hyväksi kapitalismille.
Tässä se on, 1980-luvulla asennettu sälekaihdin. Syyskuussa se hajoaa isännöitsijän myötä ensimmäisen kerran; kuinka tarkkaa kirjaa hekin pitävät kaikesta pienestä? Huoltotyyppi sanoi, että alkaa soittaa heti sälekaihdinfirmoja asian edistämiseksi. Olin menossa tuolloin stressaantuneena lääkärille, kun hän rynnii puhelun aikana yleisavaimella sisään – aikamoinen ajatusketju siitäkin syntyi. Voiko olla, että uskallan osion edetessä paljastaa mietittyjä kysymyksiä tähän liittyen? Voi olla, se on täysin mahdollista. Sen haastattelun jälkeen hän soitti taas ja ilmoitti.
"Soittelin useita sälekaihdinliikkeitä läpi, ja viimein tärppäsi yksi Pirkkalasta. Tarvitseeko minun laittaa käynnistäni paperilappunen kotiisi vai meneekö se näin puhelimen välityksellä?" Kiitos paljon, ei tässä enää tarvitse mitään esseetä ruveta kirjoittamaan, kunhan kastelet kukat eteisessä. "Hieno homma, tämä asia sovitaan näin suullisesti ja säästetään sitä metsää. Eteisen viherkasvit saavat vettä, ennen kuin laitan oven perässäni lukkoon!" huoltomies iloitsee. Näin helppoa se elämä on vuokralla, vielä kun saisi omat huolet pois ja ohitustien hiljenemään.
Sitten niihin filosofisiin kysymyksiin bussin penkiltäni. Pitääkö järjestelmä meistäkin tarkempaa kirjaa kuin me itse? Miksi rikkinäinen esine korjataan nopeammin kuin rikkinäinen ihminen? Olemmeko tälle koneistolle vain datapisteitä muiden joukossa? Säätövaijeri irtosi, koska eräs johto meni vähän ylempää kahtia. Viime perjantaina soi puhelin, juuri kun kävin työvoimatoimistolla ja reklamoimassa Prismassa. "Sälekaihdin on kuulemma rikki, olisin siellä vartin päästä. Sopiiko tulla korjaamaan?" Kyllä sopii, ole siellä ja odota minua, minä tulen perässä.
Menee sama vartti näillä lihassairailla jaloilla Pirkkalan keskustasta. Saavumme siis kumpikin, samaan aikaan pihassa, jossa tämä uskomattomaksi väitetty korjaaja saa korjattua 80-luvun lopun sälekaihtimen kuntoon astuttua oven paremmalle puolelle. Korjauksen aikana paikantuu peura, kaksi harakkaa, kettuja ja muita metsän eläimiä. Korjaaja tuumi, että hänen kotoa ei näe kuin naapurin Moccamasterin, joten en minä häntä hulluna sentään pitänyt. Kertoi vielä, että tämä käynti oli työpäivän kohokohta, ja tavallinen Pirkkala pystyi sellaisen tarjoamaan.
Miksi uudet asuinalueet ovat niin betonisia? Kumpiko lopulta korjaantuu helpommin: vuosikymmeniä sijoillaan pysynyt 80-luvun kapitalismin taidonnäyte vai päivittäisen paineen ja stressin alla elävä kuva? Ja miksi tavaran hajoaminen käynnistää välittömän korjausketjun, kun taas anhedonian korjaaminen jätetään kymmeneksi vuodeksi pelkäksi kotona makaavaksi murheeksi? Uskokaa tai älkää, mutta psykologini sanoi Pirkkalan sote-asemalla, että minun pitäisi muuttaa Loimaalle. "Autistinen uupumus ei korjaannu sillä, että antaa ohitustien huudon jatkua!"
Valmista on, Humppila odottaa
Työvoimatoimistolla, anteeksi tuli jo, oli mukavaa. Onhan TE-toimisto minulle ja monelle muullekin luonnollisin termi. Monesti käsiteltiin terveyttäni ja sitäkin, kuinka tutkimukseni kulkevat. 8.10.2026 on Taysin kuvantaminen, aiheena alaraajalihasteni magneettitutkimus… Tämän jälkeen kirjeaikaa neurologilta ja puheterapeutin pikatutkimus hengitysvaikeuksista sekä nielemisvaikeuksista. Psykologi siirsi autismin tutkimuksia suoriltaan eres psykiatrille. Kaksi käyntiä sinne ennen leimaa. Hänen mukaansa anhedonian hoitovaste on olematon.
Perjantaina palaan taas astiaan Humppilasta. Luen anhedonian ja autismin vaikutuksesta lähes viimeisimmällä työpaikalla. Esimies suli vaatimaan tiimiltä WhatsAppiin kuulumista ja muun muassa tyytymättömien asiakkaiden soittamistakin palvelutilanteen ratkaisemiseksi, mutta minua ei liioin kiinnostanut pätkääkään. Samaan tapaan kuin blogissa. Palautetta voi antaa aina, mutta kirjoitan lähinnä pään puhdistamiseksi! Joskus ihan toisessa persoonassa kohdentaen asiaa itselleni. Tätä ilmiötä pitää ymmärtää ennen kuin saarnaat suffikseista.
Blogiani on sanottu aika sekavaksi, viimeksi jopa yli hilseen meneväksi ja todella sakeaksi esseeksi. Aika on kortilla, eikä teillä haluta ajatella boksin ulkopuolelta, mutta sanomaani et ala pehmentämään. Selkokielellä kirjoitettua tekstiä on Internet pullollaan, lisää ei tarvita… Missä on se aitous? Sanoin kuule työvoimavirkailijallekin suoraan päin naamaa, että olen jo aika syrjäytynyt. Sen nollatyönhaku jatkuu ja on voimassa seuraavankin kolmen kuukauden ajan. Tammikuussa tulee vuosi täyteen, ja tulen tuoliin pitkäaikaistyöttömien saappaissa.
Illaksi tulisin Tampereelle rajattomalla bussikortilla. Näin toki vaarihahmon, jolle tarjosin ilmaisen kahvin Burger Kingistä. Korjasin vaan satunnaisen kuitin lattialta ja täytin kyselyn. Käytiin vaarin kotona ja juteltiin pitkästi Parkanosta? Oli kovasti ihmeissään, mutta kiitosta sinulle sponsoroinnista. Muuten olisin minäkin maannut kotona. Siitä ABC:lle, jonka pihalla oli poistumassa kolmikko. Tyttö sanoo kavereilleen: "Katsokaa kuinka ruma hän on!" Autisti katsoo sanoen: "Kaunis ei aina ole hyvä, eikä ruma aina huono. Totuus löytyy sisältänne!"
Kommentit