Jumissa tanssilattialla

Oma elämä. Jatkuva oppitunti minulle. Viime vuonna opin, että olin parisuhteessa narsistin kanssa. Pidempään tiesin siitä, että olen introvertti. Suhteesta lähdön jälkeen Finlan työterveyshoitaja sanoi, että olen järeä empaatikko. Narsisti rakastaa empaatikkoja kaikkein eniten juuri siksi, koska hän saisi tarvitsemaansa energiaa ilman rajoituksia. Mikä parasta, puoliso on niin koukuttunut narsistiin, että pieni sota ei enää haittaa. Janoat sitä, mitä suhteissa oli alun perin, ja teet työtä sen eteen. Turhaan.

Yhteiskuntamme on jo romantisoinut käsityksenne siitä, että sinulla pitäisi olla joku, jonka kanssa olla tukahduttavalle tasolle. Asia on jatkuvasti tapetilla, että sinulla pitäisi olla vieressä joku toinen. Olkoon tämä rakastaja, ystävä, serkku, vanhempi, tuttava tai joku muu olento. Miksi ihmeessä, kysyisit? Miksi hakeutua väkisin parisuhteisiin, jos palavin juttu elämässäni on bloggaaminen, jota moni muu ei nauti arvostaa? Miksi hakeutua baareihinne sen sijaan, että tekisi omaa unelmaa internetissä? Sitä mietin.