Hauska juttu, että vuosia sitten kirjoitin merkinnän blogiini puolessa tunnissa ja kuukausittain, mutta tilanne tänään on toista: harvoin syntyypi enää juuri mitään ajatuksia. Ajanhallinta on työssä käyvällä jatkuvasti suurennuslasin alla ja aikaa ei millään riitä blogiin asti. Elämä on ollut tällaista aina. Ainakin niin kauan, kuin olen ollut työelämässä, joten muutama sapattivapaa tekisi kyllä ihmiselle hyvää. Aion jäädä yhdelle varmasti, kunhan taloustilanne on hieman parempi. Siihen ei ole enää onneksi kauan.
Ääriminimalismi on polku vapautta kohti. Tervetuloa erakon elämään, joka on täynnä niin elämyksiä kuin nuukailuja.