Jumissa tanssilattialla

Autistinen 9-vuotias poika Venäjältä näki ja kuuli jotakin, mitä ei olisi edes pitänyt. "Mikäli et ota sitä munaa esiin ja virtsaa invalidin päälle, tulemme vielä hakkaamaan sinua hetkenä minä hyvänsä, äläkä kerro äidille!" yläasteikäiset painottivat koulun vessassa. En suostunut, mutta viisi muuta virtsasivat kunniasta invalidilapsen päälle. Poistuin vaan ja koko ajan varuillani! Enhän koskaan tiennyt, milloin tai mistä tällaiset isot pojat ilmestyvät? Eletystä elämästä ei ole epäselvää. Olen selkokielellä ihmisarka, enkä päästä juuri lähelle.

Siinä paperilla tulevaisuus näytti kirkkaalta: "Jyri on työskennellyt puoli vuotta Clas Ohlson Oy:n Ideaparkin myymälässä harjoittelijana. Hän on osoittanut olevansa tosi ahkera, tunnollinen sekä täsmällinen!" Perään saapui terävin näkemiin, loputon työttömyys ja leppoisa syrjäytyminen? Työskentele lujaa, koska kauppakoulusta sanottiin, että näin saa jalan oviesi väliin. Energiaa meni lopulta hukkaan, ja minulla oli ensimmäisiä lihassairauden oireita. Koin, että minua ei kuunneltu työntekijänä tästä. Voitot ajoivat kaiken muun alta.

Palaan nyt unelmakaupunkiin kahden vuoden tauon jälkeen! Mikä on muuttunut ja helpottaako anhedonia? Älypuhelin, muistio, kynäkin, Offline-kartta ja iPad pelkällä Wifilläsi . Ajattele eksyväsi, mutta et taida kurkata karttaa kertaakaan. Se on ainakin tavoite, kun IC-juna 910 vie sinut Tampereen keskustasta kello 9.10 lähdöllä perille asti. Vaunu on 2 ja paikka on 41, oliko tarpeeksi? Laituri on kolme, autistina en tyydy pelkkään junamatkaan. Vaikka lähden ajoissa nyt, Tampereen keskustassa on yksi ruuhka. Ehditään ehkä junaan.

Mitä sille voin, jos köyhyys ja hallituksesi leikkaukset näkyvät jo kadulla? Jouduin tekemään tuollaisen rikosilmoituksen siis köyhästä pullonkerääjästä, joka suuttui minulle siitä, että lahjoitan ne löydetyt pantit Punaiselle Ristille kai hänen reitillään. Tämän jälkeen kolmekymppinen mies häiriköi minua ja seuraa siitä vähän perällä aina nähdessään. Tätä on tutkittu tästä: köyhyys ja taloudellinen huono-osaisuus lisäävät rikollisuutta . Nämä luovat arkeen paineita, puutetta ja eriarvoisuutta. Tämäpä johtaa lopultakin kierteeseesi.

Soitin aiemmin tänä vuonna Pirkkalan sote-asemalle. Minusta todettiin vallan, että hampaitteni tarkastukseen on 399 muuta ihmistä jonossa ennen meitä, joten sanoin liittyväni kulttiin. En alkanut kysellä nyt siitä, miten suuhygienistille pääset. Menen tänäkin vuonna hieman kauemmaksi Länsilinjalta. En jaksa enää, mutta toisaalta hampaat ovat taas kellastuneet, joten valkaisu tulee niin samalla vaivalla! On hyvä hetki selvittää, mitä maksaa eli miten inflaatio näkyy yksityisillä. Hinnasto on noussut vuodesta vain kolmella eurolla.

VR:llä oli alkuvuonna kesäkampanja, jossa tarjottiin arjen matkoja puoli-ilmaiseksi! Ongin hei nettikaupasta menopaluun Tampere – Seinäjoki -välille hintaan 14 euroa, mutta matkaseurana on anhedonia ja lihassairaus? Kaiken lisäksi piti sietää Kauhavalle eikä Seinäjoelle asti, mutta väärät liput… Se anhedonistinen ele, mutta kokonaisuudessa voi olla jotain kaunista ja yllättävää. Elämän ensimmäinen Seinäjoella alkakoon heti, kun Länsilinjat Oy kerää kaiken maailman matkustajia kaupunkia kohti. Edes kesää ja elämyksiä kaupan ?

Kaikella on päämäärä? Patonkihyllyn tarkoitus on myydä tuotteita, mutta helteellä sen toiminta muuttui energian ja kulujen säästämiseksi ABC Pirkkalan marketissa… Mikä on muuten täydellisen kylmähyllyni perimmäinen olemus: onko se pikaruoan tarjoaja, taloudellisen voiton väline vai kaupan energiankulutuksen optimointijärjestelmä? Kohta on äänestettävä jaloin, kun ei palautteitakaan kuunnella Salessa. Päällikkö tietäisi, mutta ei tee asialle mitään. Keväällä lämpötilaan reagoitiin äkkiä, mutta lopuksi voitot voittivat järjen.

Paroni on historiallisin aatelisarvo, joka sijoittuu arvoasteikossa kreiviä alemmaksi. Kävin vähän aikaa sitten työvoimatoimistossa ja nollatyönhaku jatkuisi! Suomessa ja Ruotsissa vastaava arvonimi on kuulkaa vapaaherra. Terveyteni ei vain anna periksi, ei edes Harjavallan tutkimusmatkalla, joka meinaa toistaa samoja kuin joskus aiemminkin – ripulin, mielenkiintoiseen jo suljettuun parantolaan eivät jalat enää kantaneet, aivosumun ja päivän väsymystä. Korkeuseron ollessa 26 metriä, nousen hädin tuskin takaisin portaita pitkin…

Koko puhekykymme kehittyi tähän vain siksi, että voimme sanoa yritykselle: "Olet luvannut parempaa." On paras valittaa kalliista 84,90 euron repussani Scandinavian Outdooriin. Usko muuten pois, jos kerron vielä uudelleen, olen tehnyt tässä tämän ja viime vuoteni aikana ainakin kymmeniä valituksia? Voi olla, että enemmänkin, kaikissa moitteissa en sentään blogiini asti kirjoita. Tämä on se ensimmäinen viesti, jossa reklamaatioiden uusi käsittelijä saa sitä ylimääräistä tietoa, mitä ei edes pitänyt laittaa reklamaatioon mukaan.

Miksi ihmeessä ihmiset eivät voi jatkaa Pirkkalan maisemastasi, kun linja-autoon astuvat? Toisaalla yksi pälkäneläinen sekatavaraliike houkuttelee vieläkin. Juuresi sananlasku menee kuulemma niin, että jos sitä ei Hippeläiseltä löydy, et sitä tarvitse. Aamu alkaa kotoa. Kävelysi aikana intuitio kertoo jotakin sellaista, että nyt voi olla edessä Paunun auto, jonka totuuden kuulen Suupantorin pysäkiltä jo ennen kuin näen vielä mitään. Autisti tunnistaa Paunun auton sellaisesta pauhusta! Kasvomaski pois silmiltä ja sittenpä sisään.

Elämä diagnosoitiin masennuksena ja ahdistuksena todellisuudesta, mutta minulla on autistinen uupumus? Jos poikkeavasti käyttäytyvä ongelma pyritään työntämään pois, eräs kyllä yleensä tunnistaa sen ja alkaa piilotella käyttäytymistään eli maskata, jolloin yhteys omiin tarpeisiin ja minäkuvaan alkaa heikentyä! Missä terveydenhuoltosi ei tunnista sellaista sairautta kuin autistinen loppuunpalaminen ? Toinen asia on taas se, että autistiset ihmiset pitää ylipäätään ottaa paremmin huomioon. Näin mekin kiinnitymme paremmin.

Jossain päin aina harmaata internetiä olen nähnyt tämänkin ilmiön, mutta en muista yhtään, mistä kyltti löytyy ja missä juttu sijaitsi. Se oli yhdeksän vuotta nuorempi kuin tämä omani? Lähden sitten täältä hikikomerosta reissuun Kokemäelle, ja siellähän se bingo ihan sattumalta löytyi rautatieaseman takaa. Kun tukea on aina leikattu ja toimeentulotuen hakeminen on aiempaa kuluttavampaa, en olisi päässyt metriäkään ilman sitä vaarihahmon apua. Haluaisin kiittää häntä vielä 600 euron matka-avusta, joka antaa arvokkaita hetkiä!

Ollaan varsin erilaisia hyväksyttäväksi… Minuakin on kiusattu ja hakattu koulusta. Olen miettinyt viime aikoina aika paljon sitä, miten julkaisijat nimittelevät itseään. Bloggaajiksi? Kirjailijoiksi? Taiteilijoiksi? Toisaalla luoviksi? Digitaalisiksi sisällöntuottajiksi? Tarinankertojiksi? Runoilijoiksi? Mutta nimike, joka pätee kuvissa jokaiseen, on nähdäkseni perinteinen kirjoittaja… Oletko yksi meistä? On selvää, että sinussa muhii visio, kun talojasi rakennetaan juttu kerrallaan. Kävin lääkärillä, ja niin autismikirjon diagnosointi kai alkaa .

Johan tässä, 2020 paunulaisesta #142 Sirpan kyydissä vasta unelmoin ja 2021 Marjan kyydissä autossa #141 kuuntelen biisiä uudelleen "I just want to go back to those days when I was just a girl…" ja rohkea unelma toteutui. Seisotin pyörää turhaan ulkovarastossa! Juokse miellyttääksesi, älä elääksesi: elämästä puuttui jotain. Se tuntui samalta kuin aamun leipä ilman voita tai juustoja. Töissä siitä ei ymmärtänyt kukaan, eikä lähisuvussa… Onneksi bussikuski kannusti Paunulla ja tässä sitä ollaan vielä. Viiden vuoden sapattivapaa on ohi.

Pitkästä aikaa Helsinkiin, tosin ongelmitta ei. Olet niin autistinen, että perillä oleva ilmanlaatu aiheutti tunteja kestävän päänsäryn ? Seteleitä ei ole varaa pitää mukana. Paikallinen parturi olisi halunnut minut asiakkaaksi – muuten joutuis kuulemma pistämään laput luukulle loppuvuodesta. Voisin siksi lukea köyhyydestä. Miten hallituksen leikkaukset todellisuudessa eristävät vähävaraiset koteihinsa? Ovatko leikkaukset siinä välttämättömiä, jos köyhälistö ei asioi? Ei ole varaa edes oopperaan, mutta mies soittaa täällä trumpettia.

Annan lisää käteistä Ratina-kauppakeskuksen liikkeen myyjälle, mutta kassa katsoi minua kuin olisin hullu ja sanoi: "Onko teillä korttia?" Tosin ostin siltikin käteisellä… Seuraavaksi minulla oli vielä 20 euroa viiden euron seteleinä jäljellä. Ajattelin poistua kotoa pitkästä aikaa hetkelle? Oletan, että seteli kiihottaa edelleen laajasti ja alan poimia kaikesta tarjottimelle, kunnes barista katselee seteleistä sekä huokaa: "Melkein onnistunut suoritus. Vaihdetaanko setelit korttiin, niin saadaan homma maaliin?" Käänny ympäri ja lähde, joo.

Lukijani oli pohtinut siinä, että minun pitää käydä ruokajonossa. Tämä on jo toinen kerta, kun menen vapun aikana ilmaiseen kirkon ruokajakeluun. Viime vuonna sinua nauratti, kun upporikas vaarihahmo kävisi myös syömässä! Ajattele sieltä, hänellä on Telian ja Elisan osakkeita sekä vuokrattavia asuntoja, mutta kyllä ilmainen ruoka maistui vain. Nyt teekkareita oli perinteisesti paljon liikkeellä, mutta loppuiko ruoka? Tarjoiluni alkoi kello 18 maissa, ja ruokaa oli hyvin kello 22 jälkeen? Lopuksi ostin jo eläkeläisen sukat kaupastasi .

Ruokakauppa vaihtuu nyt, tällä kertaa voimassa olevan lihassairauteni takia. Tulipa myös asumistukea tarkasteltua, kuten kesäsi tienoilla yleensä, ja Kela kysyy lopuksi: montako euroa minulla niin on pankista… Tässähän on todella surullista se, että työttömän jokaista euroa kytätään ? Käteisestäni eivät olleet siellä sentään kovin kiinnostuneita, mutta sitäkin löytyy muun muassa kirjekuorissa matkalta Citymarketiini. Linjalla 12 voi matkustaa Partolan ytimeen, mutta Prismaan kävely tuotti ylimääräistä vaivaa ja kulutti aitoa aikaa?

Tutkin odotellessani masennushoitajaa monia tusinablogeja, joissa päädyn lähinnä alakuloisemmaksi, koska niiden tietoturva on vielä aggressiivisen ylipositiivista! Esa löysi tilavan asunnon Vantaalla, toinen vei työpaikan, kolmas julkaisee raikkaat postauksesi sieltä palmun alta… ja minä istun edelleen sote-asemalla? Rikkinäisenä, anhedonistisena ja väsyneenä hakemassa itselleni apua masennukseen . Huone on 10, mutta hoitajaa ei kuulu… Onko hänkin masentunut? Ajan piti alkaa jo, mutta ketään ei näy. En ole siellä huvikseni?

Työvoimavirkailija, ei sapattivapaata: "Onko vielä palon kipinää uusiin haasteisiin?" Vastaan, että ainoin kipinä on se, kun maastopyöräsi levyjarrut lyövät yhtäkkiä tulta viimeisestä alamäessä! Tajusin lopulta, ettei minun anhedonia tunne edes kuolemanpelkoa. Myin pelin pois, ettei tarvitse enää teeskennellä harrastavansa sitä. Tästä se tavallaan alkoi. Nyt kun minulla on 290 euroa, ruokani maistuu kädestä ihan tavalliselle. Mihin kaikki maku on minun elämässä kadonnut? Sapattivapaa oli kerrasta ohi, kun toimistoon tulin kylään.