Jumissa tanssilattialla

Moi kaikki, vaikka maailmalla soditaan, on arjessa nyt paljon hyvää. Voi olla samalla aallonpituudella. Huomaan tölkkejäsi kerätessäni mummon, joka rollaattorin kanssa kerää niitä myös. Enkä voinut enää vastustaa ja ostin mummolle kymmenen euron Lidl-lahjakortin. "Eläkkeet, ne eivät enää kanna!" , hän tuumi itkien onnesta. No hyvä, tulee ainakin tarpeeseen, eikä hän edes juo alkoholeja. Hän tekee pieniä ostoksia, jotta eläkkeet riittävät loppukuun. Lidlissä hän asioi siksi, koska kauemmaksi ei enää jaksa.

Rakkaat kilpailijat raapivat autojaan, sitä lähtevät töihin, eivätkä edes kahvia ehdi nautiskella. Täällä arjen tilanne on toinen, herään rauhassa, teen aamurutiinit ja sen jälkeen siirryn teeseremoniaa kohti. Minulla ei ole edes kiire bussiin, sillä seuraava Länsilinjojen auto tulee 30 minuutin päästä taas. Tuolla et käytä lähipysäkkiä, koska sitä haluaisi lenkkeillä miettien tätä tavarakaaosta uimahallia kohti. Huoli pois, kun kesä siitä tulee minua ette uimahalleissa enää näe. Polje silloin lujaa ja nauti uimarannoista.

Kirjoitin tammikuussa 2022, että aloitin arjen ostolakon. Se on toiminut hyvin, koska olen todellakin lopettanut turhan ostamisen. Muutamia turhia hankintojani olet jopa palauttanut palautusajan sisällä. Tänä vuonna voi sanoa niin, että ostolakko jatkuu, olkoon sitten kuinka väärin sosiaalidemokraateista. Voisin kertoa, että kaikkea mitä tarvitsen on jo, ja ostamastani tavarasta haluan nauttia pitkään. Turha vaihtaa uuteen. Pengoin kaiken Pennosta ja S-tileiltä, jotta näkisit mitä ihmettä oikein ostin ja miksi.

Kapitalistin painajainen. Nuukailu tekee minusta onnellisen ihmisen. Ensimmäinen merkintä aiheista keräsi valtavan suosion nopeasti, koska monet minua vanhemmat ihmiset eivät tiedä mistä aloittaa. Se inflaatio yllätti monet niin, että jopa sähkölaskut menivät perintään, säästöjä nolla. Olen kuitenkin sen verran nuuka, että kun vielä töitä oli, jopa 40 prosenttia pienpalkasta meni säästötilille suoraan. Näillä rahoilla en koskaan halunnut lisävelkaa, vaan irtioton koneistosta, josta nautitaan paraikaa juuri nyt.

Vuosi 2022 on vihdoin ihan paketissa, niin minulla kuin sinullakin. Tuo tarkoittaa ensimmäistä täyttä vuotta sapattivapaalla. Aika on mennyt niin nopeasti, että ei oikein tiedä kannattaako niitä töitäsi edes hakea. Säästöjä, ne riittävät vielä, joten jatketaan vuodella eteenpäin sapattielämää, jonka aikana ehdit satavarmasti nauttia arjestasi. Ihan täysin tyytyväinen en ole, sillä 141 euron kuukausibudjetilla paljon on jäänyt kokematta, tämä korjataan nyt 2023 suuremmilla budjeteilla ja kysyn matkaideoita muilta.

Nuuka. Arjen kitsastelija. Penninvenyttäjä. Saa riittää. Inflaatio koettelee nuukaa niin paljon, että nyt 141 euron budjetin nostaminen vuokran jälkeen on ainoa ratkaisu. Muuten keskellä kuukautta tuntuisi, että S-tilillä on enää 40 euroa kaikkeen muuhun. Silti, pitäisi maksaa sähkölasku ja tehdä ruokareissu Prismaan. Johonkin ne rahat menivät kuitenkin, vaikka mitään en ole törsäillytkään? Inflaatiot on nyt. En koskisi, jos ilmiösi ei olisi niin paha, mutta he kusettavat. Inflaatio ei ole sitä mitä siitä sanotaan.

Nuuka on vertaillut omien ruokakauppojensa hintoja miltei vuosittain ja nyt oli vertailun aika jälleen. Hämmästelit monta asiointikertaa aina vain kalliimpaa Lidl-kuittia, kysyin jopa myyjältä miten täällä on niin iso lasku, ja sitten löin tuotteet K-ruokaan. Saisin nämä samat tuotteet Citymarketista helposti 2-3 euroa halvemmalla! Kauppa vaihtuu hetimiten. Marketissa käyn harvoin, koska siellä ei ole halpaa. Mitä tapahtui näille ruokakaupoille? Sen sijaan Salen isoon 60 prosentin ilta-aleen olen tyytyväinen.

Nuukalle ei tule enää edes laskuja, kapitalistin arjen painajainen! Kirjaudut tänne S-pankkiin ja listaat ylös kaikki säännöllisesti saapuvat laskut. Näitä on enää toki vuokra, sähkölaskut ja kotivakuutus. Olen luopunut arjen puhelinlaskuista vaihtamalla Latausliittymä-korttiin. Lataa sitä etukäteen kymmenellä eurolla, ja saldo kestää käyttöjä nyt ikuisuuden, Laitenetti 0.5 Mbps veloittuu sen sijaan pankkikortilta. Saa kokonaisvaltaisen liittymäpalvelun alle 4,50 eurolla kuukaudessa. Usein jään vain neljään euroon.

Luonnosta vieraantuneet ihmismassat rummuttavat Puskiaisten moottoritien ja muun puolesta, vaan olen se heikoin lenkki, ja täräytän julkisen tiedotteen tulille. Jos tänne Pirkkalaani tuleekin Puskiaisten moottoritie, ja metsä katoaa siinä samalla, muutan pois Loimaalle. Se on siinä vaiheessa melkein ainoa vaihtoehto, koska täällä Pirkkalassa luontokato on pian ajankohtaisempi kuin koskaan. Tätä ei olekaan tarpeeksi, ja puhun sellaisesta luonnostasi, joka on yhtenäistä ja loputonta. Näin olisi edelleen tuolla.

Tiedätkö mitä, 9. syyskuuta laitettiin Vaitissa hyvän Pirkanmaan Tilausliikenne Oy:n koneet käyntiin! Tapahtui ihanasti kello 8.29, tuosta tiellesi ihan Loimaata kohti. Uskomaton matka, odotit tuota paljon enemmän kuin mitään hupimatkaa aiemmin. Enemmän kuin sitä matkaa Saksaan. Enemmän kuin sitä matkaa Ruotsiin. Enemmän kuin sitä matkaa Kööpenhaminaan. Oli matka, jota odotin oikeasti. Se olisi yksi näistä kaikista unelmistasi, käydä ensimmäistä kertaa Loimaalla elinaikanasi ja teit sen vihdoin.

Nuukana et voi olla kokematta nousevia hintoja. Silti minulla on aseita taisteluun. Ihana inflaatio voisi olla nykyistä pahempi, mutta tulen silti pärjäämään jatkossakin. Minulla ei ole tässä euroakaan velkoja ja olen muutenkin nuuka. Kuljen S-kauppojen ilta-alessa, keräilen tölkkejä, olen vähentänyt busseja ja nyt lopetan uimahallit. En mene sinne edes kerran kuukaudessa, enää. En sulje pois ajoittain, mutta on ihan turhaa käydä siellä kuukausittain, ja tuosta kuulet pian tarinan kautta lisää. Kylpylät, nuo jäävät.

Olet minimalisti, ja arjen introvertti, joka on minimoinut kaiken. Olen niin näppäränä, että minimoin jopa parisuhteeni, televisioni ja ystäviä. Jos et saa mitään iloa siitä, että lähdet ystävien kanssa kaljalle, niin miksi roikkua baarijonossa täysin vapaaehtoisesti? Tammerfestien aikanasi tunsi itseäni yllättäen täysin ulkopuoliseksi, koska olin ainoita koko Tampereen keskustassa ilman olutta tai siideriä kielellä. On naurettu, mutta en ottanut siltikään. Tiesit, että kun kilpailijoilla on aamuksi S-tili tyhjä, täällä ei.

Kuka muistaa Nobinan nyt kolmen vuoden takaa? Minä ainakin. Silloin kalenterissa oli 14. heinäkuuta 2019 ja pienen odottelunne jälkeen pääsin Nobinan linjalla 85 sieltä Jollaksesta Herttoniemeen. Ennen bussia törmäsin pysäkillä itkevään tyttöön, enkä osannut häntä auttaa, olin itsekin pienessä shokissa. Miten voisi lähteä mieheni luota viimeistä kertaa? Niin, etten koskaan palaa ? Lopulta paljastui totuus, tytöltä jäi bussiin tuo lelukassi, itkemiset loppuivat kuljettajani uutiseen lempileluistasi Nobinassa.

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä aloitin budjetoinnin, jotta voisin menestyä taloudessani paremmin. Penno on tehnyt minusta nuukan, jonka raha-asiat eivät polta energiaa sänkyyni mentäessä. Uni tulee nopeasti, eikä aamulla tarvitse päätään vaivata sillä, mistä ihmeestä saanet rahaa sähkölaskuun. Tämä tapahtui tarkalleen vuosi sitten tänään, koska entisessä suhteessa koin useasti taloudellista väkivaltaa. Tuon takia lopetin aikoinaan budjetoinnin, koska en kestänyt tilastoida älytöntäkin kulutushysteriaa.

Jokainen, tanssikaa nyt! Kesä on saapunut vihdoin ja talviturkki on kastettu Kuhmoisissa jo eilen. Joko sinun talviturkki on heitetty? Näin liudan lampaita, tutustuin paikalliseen satamaan. Kävin siellä kylän laiturilla uudemman kerran, mitä muuta hyvältä päiväreissulta voisit odottaa? Joku menee ulkomaille, ja minulle valintasi on se ja sama, kunhan matkailulakkoni pitäisi. Huomasin vuonna 2021, että olenpa säästänyt paljon rahaa jättämällä säännöllisen ulkomaille matkustelun arjen tarjottimelta, ikuisesti.

Eräänä kauniina kevätpäivänä tajuat, että Väinö Paunu Oy:n bussiliikennettäsi Pirkkalassa onkin enää jäljellä vain vähäsen. Aloitin työni: 30. toukokuuta ajelin Paunun busseilla niin paljon kuin mahdollista ja työ on ohi 6. kesäkuuta 2022. Sinä päivänä niitä vähiä paunulaisia ei Pirkkalassa enää kulje linjalla 8. Paunun kuljettajat itse ovat ilmiön jo huomanneet, koska kesäauringon alla 4. kesäkuuta Sirpa kuulutti ohjaamossa, että "Jaaha, Jyri on lähtenyt taas liikkeelle!" . Hei, ehti etupenkille, kuis Sirpalla hurisee?

Vuosi sitten tänään sait viimeisen palkan S-tilille työpaikalta, ja sen jälkeen minua ei enää toimistolla näkynyt. Itse asiassa ensin oleilin pienellä sapattilomalla, ja 8.4. juhlin edellistä päivää, silloin kävelisi työpaikkani ovesta viimeisen kerran. Voit olla varma, että kuulokkeissa soi vain positiivista musiikkia, alkuun vaikka tämä happy hardcore -klassikko Visa - Fly Away (Al Storm Remix) . Juhlin voittoa, koska olipa se ihan käsittämätöntä, että uskalsin katkaista ainaisen koti-toimisto-koti-toimisto-kierteeni.

Joku sanoi, että olisi vain masentunut, mutta enpä ole. Minussa palaa suuri intohimo moneen asiaan, mutta juuri nämä 100 muille normaalia asiaa eivät tuota introvertille minkäänlaista iloa. Miten voinet nauttia esimerkiksi alkoholista, joka varastaa budjetista jopa satasen tai enemmänkin kuukaudessasi? En tiedä, kerro sinä. Merkinnän kirjoittaminen on jo oikeasti vaikeaa, koska joudun olemaan itsekseni pienoisen tovin ja luettelemaan kaikki ne 100 asiaa, joista en pidä yhtään. Löydätkö jo tuttuja kohtia?

Ostolakko alkoi tammikuussa, mutta nyt meni kaikenlaista rikkinäistä uusintaan lumilapiosta alkaen. Ei tämä riitä, että kauniina päivänä katsoin kotitiellä kännykästä Mapsia, seuraavaa bussia keskustaan. Olit tulossa TKL, joten päätin kävellä Suupantorille, ehkä Pirkanmaan tilausliikenteessä olisin mennyt sinne. Torilla odotin arjen Paunua, ja yhtäkkiä laite tippui kädestä asfaltille. Näyttö meni halkeamalle. En tiedä miksi, mutta niin tippuu kaikki kädestä. Maustepurkeista alkaen, sekä pikariisistä purkissa.