Jumissa tanssilattialla

Puututtaako kiivas luontokato ja maksulliset harrastukset laman kynnyksellä? Tyhjillään seisovat uudistalot täynnä itsemurhakomeroita vain, ärsyttääkö? Asuinpalstaa on onneksi muuallakin. Herään aikaisin aamulla, vähillä yöunillakin, siitä kiskobussia kohti. Se menee Oriveden, Juupajoen, Vilppulan, Kolhon ja Haapamäen kautta Keuruulle. Tuossa vaiheessa sinusta ei tule keuristia, mutta pois jäädään. Mänttä-Vilppulassa. Haluat nähdä sen omin silmin kuinka vehreää siellä on. Kotini voisi olla täällä.

Kuinka reagoida ongelmiini, kuten kiusaamiseen kouluissa, mietitään meillä ja muualla. Pirkkalan ratkaisuna olikin yli tuhannen oppilaan koulukampuksen rakentaminen. Miten lopettaa planetaarinen kriisi, jota Pirkkalan kaavoituksella edesauttavat? Kuinka saada lisää variksia Pirkkalan kuntaan? Olen pähkäillyt näitä aiemminkin, mutta myös houkutellut variksia vaikkapa paikan päältä, niin Loimaalta, Keuruulta kuin nyt Vilppulastakin. Helpoiten variksiakin saamme äänestämällä kokoomus pihalle!

Suomalaisille olisi huipputarjouksia kahvista ja ilmaisista ämpäreistä, mutta teen suurkuluttajalle hinnasto nousee, eikä tarjouksiakaan näy missään. Nuukan on pakko avautua asiasta blogissa ja toivoa vain parempaa. Jos budjetti paisui, ei tee mieli ostaa suosikkiteetä aina vain kalliimmalla, joten hinnan soisi painua alle euroon edes silloin tällöin. Niin, seuraavasta tarjouksesta ostan kyseistä teetä Lidlissä laatikkokaupalla. Suomessa on muitakin kuin kahvinjuojia, kiitos. Kahvitarjouksia on arjessa liikaa.

On kaksi tapaa elää. Voisiko elää niin, että kulutat vähemmän kuin kuukausittainen tulo. Toisaalta, moni päättäisi elää toisin, kuluttamalla enemmän kuin kuukausittainen tulo. Onnistuukin, otat vaikka laskulla ja maksat myöhemmin. Supernuukana kokeilen elää sellaiseen sävyyn, että kauppareissujakin tehdään fillarilla, ei bussilippuja taikka bensaa! Jos kermajuustoa on viiden euron alennuksessa kilolta, lähden hakemaan maksimierän ja sitten vielä toisenkin, toista kassaa hyödyntäen. Näin on juustoa.

Aktivisteina olemiset voisi olla erittäin palkitseva itsehoidon muoto. Riippumatta siitä, mikä tekee sinusta intohimoisen kansalaisen, voit käyttää tätä intohimoa hyvän tekemiseen. Se on lopulta erittäin voimaannuttavaa. Hän kysyi, mitä minun aktivismi on? Aika monipuolisia toimintoja, joissa käytetään paikoin voimakastakin kampanjointia poliittisen tai sosiaalisen muutokseni aikaansaamiseksi. Kevään tempauksessa pyöräilin Forssaan ja näytin Pirkkalan päättäjille parempaa toria. Saapuiko tännekin.

Tästä se vallankumous alkaa. Sitten työttömiä syytetään, kun robotit vievät sinunkin työt! Piti ihan vilkaista uudestaankin, että mikä siinä Pirkkalassa menee, kun maastopyörällä ohi poljin. Selvisi, ettei Nyssellä taaskaan tee mitään, eikä Puuiloista robokuljetuksella mitään saanut. Pientä palautetta tuolta antaisin Sale Suupalle todella huonosta robottien sijoittelusta. Jos poljet vauhdikkaasti, tullen kaupalle kulman takaa, ensikertalaisilla meinasi robotit jäädä alle. Onneksi jarrut toimivat ja vahinkoa ei ole.

Jos junasta Tampereelta tänne Turkuun näkyy maaseudun antimia, on Loimaata näkyvissä! Vaikka lähdinkin junaan Koiviston Autolla ajoissa, meni se lopulta juoksuksi Tampereen keskustassa. Onneksi ilmainen uintikerta pelastaa ja Loimaalla saan viimeisenkin hikipisaran pois. Tykkään aina Loimaasta, siellä on hyvin jotain uutta nähtävää sekä koettavaa. Haluaisin käydä Alastarollakin, mutta se on hyvin vaikeaa. Menee polkemiseksi, Pirkkalasta. Oli niin lähellä nytkin, fillarilla, Koiviston Auton vuoksi.

Paunun hallituista alasajoista on tasan kuusi kuukautta, mutta yhtiö ei vain unohdu. Se on edelleen käsite Pirkanmaalla ja Suomen parhain menneen elämän liikennöitsijä. Siirryit sieltä Paunusta juniini, mutta huomasit todella nopeasti sen, ettei samanlaista matkafiilistä vain ole. Ensi vuosi onkin kokeilu, jossa vähennän tämän junia ja liikun pääasiassa omalla paunulaisella. Lue minkälainen pyörähankinta 399 eurolla oli, Prismalla. Voisiko kertoa, että eräs luotettavimpia, eikä velkaakaan syntynyt yhtään.

Kuinka vain 762 euron kuukausibudjetilla voi elää, sitä kuulit. Pistän juuri vuokran maksuun. Moni ihmettelee nyt, on ihmetellyt aiemmin ja tulee ihmettelemään jatkossakin miten näin voi elää. Yksikin sanoi linja-autolla eilen, että hänellä kuluu pelkästään jo lainanlyhennyksiin 1 900 euroa kuukaudessa Pirkkalan kalliilla alueella. Ääriminimalistina elän 762 eurolla kokonaisen kuukauden, Pirkkalaa sekin. Ihmiset tuhlaavat liikaa, mutta tähän on helppo sortua itsekin. Kohta on Budbee, tuomassa paketit.

Pirkkala lukuina ei näytä loppunevan Soukonlahteeni, sillä myös Partola muuttuu tulevaisuudessa asuinalueeksesi . Vihaan sitä Partolaa, se on niin ruuhkainen aamusta iltaan. Ääriminimalisti luopuu jo sohvastakin, mutta muutanko ikinä. Kauppareissuhan sinne Nokialle ei ole edes hassumpi, koska tulen vehreään Nokian kaupunkiin täynnä lintuja, puuta ja jatkuvaa luontokuvattavaa teillekin. Samalla saan kuntokuurin, hiki valui Prismallesikin otsasta, tauotta. Testaa jarrut, sorsaperhe ylittää pyörätiellä!

14. heinäkuuta 2019 lähdin Helsingin betoniviidakoista, eikä kaipuuta takaisin ollut. Otit muutaman nettilipunkin Valkeakoskelle, mutta työväen kaupunki ei vain säväyttänyt. Sitten löysin Loimaan, jossa viihdyn erinomaisesti sinunlaisella maaseudullani , ilman ihmismassaa. Lähtö on usein kaduttanutkin, mutta raha on S-tilillä. Loimaan reissulla numero kysymysmerkki ei ollut nytkään valittajaa. Kaikki oli kerrankin erinomaisesti. Masentunutta seuraa en vain oikeasti jaksa, puhumattakaan rahattomasta.

Kesäkuun 1. päivänä 2014 oli perustamassa blogia, koska tarvitsin ajatuksille kanavan. Perustin sen klassisen sillisalaattiblogin, jonka aiheet pyörisivät siinä maan ja taivaan väliltä. Minimalismia, vähän aktivismia, vain nuukailua ja edullista matkailua pyörän satulastakin. Tästä hetkestä on nyt tarkalleen kymmenen vuotta, eikä loppua vieläkään näy, vaikka myös lopettamista olen laajasti pohtinut. En vain tee sitä, koska bloggaaminen on harrastus ja täyttää vapaa-ajan sopivalla tavalla ja ihmistä auttaen.

Ihanin juhannus, yksin vietettynä Pirkkalassa. Oma valinta. Uimista, ulkoilua upeassa lähimetsässä, herkuttelua, parasta ruokaasi, YouTuben katseluakin , elektronista tanssimusiikkia , juomattomuutta ja lepoa. Onnellisen olo. Ei ihmisiä, ei puolisoja, ei lapsia, ei työkavereita — eikä hässäkkää tai kiirettä. Se koti on minulle pyhä paikka, en kutsu sinne enää ketään, enkä haluaisi käydä teilläkään. Älypuhelimen yhteystiedoissa on neljä kontaktia: isä, äiti, pikkuveli ja isosisko. Outoako, mutta toisaalta mukavaa.

Kun massiivisten puiden välistä pilkahtaa kerrostalo taikka kaksi, olen oikeassa paikassa. Kävi vain vähän aikaa sitten Keuruulla, jotta näkisi mitenkä viihtyisäksi myös keskustan voit saada, istuttamalla puita tai tarjoamalla riittävästi penkkejä kaupungista nauttimiseen. Tampere on siinä keskustan osalta suorastaan puuvihamielisin kaupunki, hyvää puuta et löydä Hämeenkadulta etsimälläkään. Saan kysyä Tampereen päättäjiltä, mikä ajaa kaupunkejasi tähän malliin? Miksi meidän Pirkkala haluaa samaa?

Hallitusta vastustavat opiskelijat: tai vielä jotakin pahempaa, autoilua estävä Elokapina! On sanottu, että matkailukin on Suomessa kallista, mutta eipä ollut. Nuuka tyytyi kahden tähden hotelliini ja säästi bussilipuissakin jopa 50 euroa polkemalla Forssaan fillarilla. Siinä hotelliyö. Hotelli ei nyt ollut mikään kaikkien aikojen elämys, mutta se oli: Antin konditoriaasi vain tyylikäs kivenheitto ja niin, Vesihelmen saunalauteille pääsi lähes yhtä nopeasti. Se oli päähänpisto InterCity-junissa, mutta perille päästiin.

Jos talvella on lumikaaos, etkä pääse autolla töihin, lumi lapioidaan tai aurataan pois. Miksi et tekisi aivan samalla tavalla jos edessäsi on tavarakaaos? Pahinta se on silloin, kun Lielahden kierrätyskeskus kieltäytyi vastaanottamasta käytettyä pikamuotia, ei vain mahdu. Onneksi on rajaton bussikortti, ehkä sitten Kieppi ottaisi nekin. Tavaroistasi luopuminen siinä ei ole lähes aina helppoa, sillä eihän tavarani antaminen ilmaiseksikaan takaa sen nopeaa liikehdintää olohuoneestani toisten ihmisten neliöihin.

Tule käymään Rämsöössä, kyläläinen sanoi Pirkkalan Citymarketilla. Polje sinnekin heti, melkeinpä samalta istumalta testattuani ensin Citymarketien uusinta hävikkimyymälää täällä Pirkkalassa hienon tovin. Pomo ei odota työpisteellä huomennakaan, joten ei muuta kuin käärit hihat, voidellaan pihallasi ketjuja ja lähdetään pitkään päiväreissuun ilman niitä Koiviston Autoja tai Matkahuollon nettilippuani. Rahaa säästyi näinkin samalla kun jotkut muut painivat autohuoliensa kanssa kyllästymisiin saakka.

Liityn asiakasomistajana S-pankkiin 11.4.2018, vaikka Nordean ilmaista pankkipalvelua jäljellä yli vuosi. Moni on lukenut kokemuksia seitsemältä kuukaudelta, mutta aikaa kului. Täysin ongelmatonta sääennuste ei ollut, mutta riittävän vakaasti on omaa taloutta päässyt arjessa hoitamaan. Monet elävät tälläkin hetkellä talousvaikeuksiensa kanssa, mutta nurkilla on tähänkin neuvo. Rupeat budjetoimaan, se onnistuu S-pankin sovelluksesta aina, mutta myös ilmainen Penno auttaa taloustaitojen kanssa.

Nyt viides vuosi meneillään ulkomaan matkailulakkoa , koskaan himo ulkomaille. Malediivit, Norja, Etelä-Korea taikka Kanariansaaret, eikä voisi vähempää kiinnostaa! Viimeisin päiväreissu kustansi 22 euroa, mutta ei ollut yhtään hassumpaa. Ulkomaanmatkani hinnalla teen useitakin reissuja Suomessa, fillarillani taikka nykyään junalla. Mastercard on suljettu, joten kokemuksia miten S-pankki suoriutuu hupirahasta, toisella tilillä ja kortilla. Mikä minua vaivaa, kun eivät edes arjen Malediivit kiinnosta?