Jumissa tanssilattialla

Lapuan-matkalla kohtasin 14. heinäkuuta jälleen kerran esteen kasvuseudulla. Alle kaksi vuotta sitten valmiiksi asfaltoitu autotie ja pyörätie jyrättiin jälleen kerran. Piti siis kiertää, ja aikamoiset kierrokset siinä kieltämättä teinkin ehtien linja-autoon. Kunnasta ei tähän saa vastausta, mutta paljonko rahaa haihtuu numeroina oikeasti turhaan? Paikkoja tehdään, sitten joku päättää tehdä uutta alueella, ja taas pintoja rikotaan sekä asfaltoidaan. Tässä jutussa peräänkuulutan kasvuseutuni numeroita ja vaadin kunnalta säästökuuria .

Joo, ääriminimalistilla koko omaisuus on vain 200 asiaa. Tämä lukema voi kuulostaa monesta uskomattomalta, ja täällä tulikin todella harvinainen saavutus, mutta minulle se on ote kohti syvempää merkitystä ja unelma suuremmissa: vihreää kaupunkiympäristöä, jossa luonto ja arkki rauhaa ovat täältä. Viime maanantaina olin tutkimasta Lapuaa ja löysin Etelä-Pohjanmaalta etsimäni. Tanssimusiikkia, täällä lähti lapasesta. Tuli todella vapauttava olo, enkä hetkeäkään tuntenut, että jotain tästä elämästä puuttuisi Lapuanjoen varrella .

Lapua. Jo nimi itsessään herättää mielikuvia menneisyydestä, niin traagisista kuin vaikka juhlavista hetkistä. Minulle, joka olen suuntaamassa kohti Etelä-Pohjanmaani maisemia, Lapuanjoen vartta, tuntuu kuin astuisin kieltämättä suoraan Suomen tarinoiden keskiöön. Runsaan 14 000 ihmisen kaupunki voi olla muuttotappiopaikkakunta, mutta se ei haittaa tätä nuukaa matkaajaa. Päinvastoin, joskus tuntuukin siltä, että kasvukeskuksille on etsittävä rauhallisempaa vaihtoehtoa. Lapua, vaikuttaa juuri minunlaiselta New Yorkilta.