Joo, ääriminimalistilta koko omaisuus on vain 199 asiaa... Tämä lukema voi kuulostaa monesta uskomattomalta, ja täällä tulikin todella harvinainen saavutus, mutta minulle se on ote kohti syvempää merkitystä ja unelma suuremmissa: vihreää kaupunkiympäristöä, jossa luonto ja arkki rauhaa ovat täältä. Viime maanantaina olin tutkimasta Lapuaa ja löysin Etelä-Pohjanmaalta etsimäni. Tanssimusiikkia, täällä lähti lapasesta. Tuli todella vapauttava olo, enkä hetkeäkään tuntenut, että jotain tässä elämässä puuttuisi Lapuanjoen varresta.
Lapua oli minulle todellinen käännekohta ja paras osoitus siitä, mitä ääriminimalismi voi parhaimmillaan olla. Kun päälläni tai mukanani oli enää 15 tarkoin harkittua tavaraa, tunsin ennennäkemätöntä keveyttä. Omat askeleet sujuivat vaivatta, eivätkä mieltä kuormittaneet mietteet hukassa olevista astioista tai kaappiin unohtuneista vaatekappaleistani. Sen sijaan energiaa vapautui ympäristön havainnointiin ja oloista nauttimiseen. Tuo kokemus kirkasti minulle, ettei hymy tai turva ole kiinni tavaran paljoudessasi – pikemminkin päinvastoin!
Kun kuljeskelee kaupungista ja pohdiskelee arkeasi, pienen kerrostalosi ikkunasta minua tuijotti kissa. Sen intensiivinen katse ehkä pysäytti ja pakotti miettimään. Omaisuuttakin ja suhdetta rahaan enää entistä kriittisemmin. Kohtaaminen tuntui symboliselta; se muistutti minua vastuusta – ei lemmikin, vaan jokaisesta asiasta tai eurosta, jonka omistan ja käytän. Alkoi tuntua, etten elä tarpeeksi yksinkertaisesti. Kotona on vain asiaa, ja budjetissa on siis kategoriaa, joista eroon peltoaukealla haluaisit? Lähdetäänpä muuttamaan käytöstapoja.
Palasin takaisin Pirkkalaan, ja kiire tuntuu vasten kasvoja! Paluu ympäristööni, jossa tällä hetkellä asun, on kuin sukellus ruuhkaisiin ravintoloihisi – kaikki ympärilläni tuntuu olevan vilinää ja ylitarjontaa. Asioitten ja valintojesi yltäkylläisyys, joka ahmii neliöitä niin kodeissa kuin kaupassakin, muistuttaa jatkuvasti siitä, miksi tulin tänne minimalistiselle matkalle. Se vahvistaa ajatustasi siitä, että maltan jotain syvempää, jotain mikä täältä puuttuu. Kokemus antaa toivoa. Lapua jätti minuun lähtemättömän jäljen, unelmani ei ollut mitään utopiaa.
Ostan vehreätä kaupunkiani
Jokainen on lukenut, että Pirkkala tulee vauhdissa vain kohti asfalttiviidakkoa. Asfaltti on helteellä tulikuumaa, eikä koiran ulkoiluttaminen ole sitä herkkua. Suupantorilla istuminen on mahdoton yhtälö sekin; varjostavia puita ei ole lähimaillakaan. Reissaan enää Suomessa, ja olemme tutustuneet yhdessä Keuruuseen, Loimaahan, Forssaan, Sastamalaan ja viimeksi Huittisiin. Nyt vien sinut ehkä Lapualle, Etelä-Pohjanmaalle, pitäen kiinni omasta veikeästä unelmasta todella vehreää kaupunkia. Vaikka muuttoaikeita ei siitä ole, pitäkää mielessä!
14. heinäkuusta oli monelle päiviin helteisiin, mutta InterCity-juna odotti minua ajallaan. Minulla oli taattu ikkunapaikka maisemoinnin takia, mutta siinä istuikin vain käytäväpaikan nuorukainen. En tehnyt tuossa mitään suurta numeroa, ja päätin tyytyä kohtaloosi keinolla millä hyvänsä. Olennaista on, että jäin vahingossa Seinäjoella, mutta havahduin siinä ennen kuin konduktööri soitti sitä pilliä. Ei muuta kuin takaisin junaan, Lapualle. Kohteesta odotti 33 astetta lämmintä... Konduktöörille sanoin Lapualla: "Onko VR-juna tullut, Espanjaan?"
Aiemmassa artikkelissa kävi ilmi, että ruokakauppojesi runsaus aiheuttaa ylipainoa ja saa ostamaan enemmän. Usein roskaruoka on silloin suositumpaa. Kasvuseuduilla kauppoja on vähän joka korttelissa, mutta Lapualla meidän piti tehdä pienimuotoinen testi. Menit ilman navigaattoria lähikauppaan, ja vaikka lapualaiset halusivatkin hei auttaa, kieltäydyin avussa. Pyörin aikamoista ympyrää, ja vasta puolen tunnin jälkeen tulen vahingossa Supermarketin tykö. Sen jälkeen löysin alle kymmenessä minuutissa ABC:n ja S-marketista roskaruokaa.
Vaikka paikkakunta vaikutti alkuun vähän sokkeloiselle, kierros on todennäköisesti lähes normaalia ensikertalaiselle. Salessa ostan kivennäisvettä isoimman pullolliseni, maustettua kivennäisvettä pieneen hetkeen, pizzaa ja suklaapatukan. Tämän voin tehdä, kun on alkuun puoli tuntia etsinyt ostomahdollisuuksiasi. Sen jälkeen tutustutaan Lapuaan, kaikessa tässä helteessä. Liikeideanikin syntyy äkkiä; kaupalta poistuttuani haistoin todella puhtaan ilman ja löysin asfaltilta tyhjän pullon. Voisit alkaa pullottaa raikasta ilmaa ja myydä Pirkkalaan.
Pirkkalassa on tasan autopaikkoja, ohitustie ja Partola täynnä autoja, niin ei täällä mitään puhdasta ilmaa ole. Yrität haistaa, näin on käynyt Loimaalla, Mänttä-Vilppulassa, Keuruulla ja nyt Lapualla. Myös hiljaisuus tulee maaseudulta julki. Onnistuin kaivamaan ja kuulemaan omia ajatuksia pistäytymällä Lapuanjoelle. Tie oli täällä, mutta muutamista autoista ei ollut haittaa sen artikkelisi suunnitteluun tai nyt alkavaan budjetointiin. Mitään erityisiä tunkuja penkeille ei ollut, ja uimaranta oli käytettävissä. Sanoit henkilökohtaisesti, lukijaa varten.
Tauko ikään kuin odottaa, arvoisa lukijani! Lapuanjoen uimaranta tyhjine penkkeineen ja virtaavine ajatuksineen. Nokialta tulin maastopyörällä eilen, ja kävin kahdella uimarannalla. Ne olivat niin tukossa kello 20–21 välillä, en menisi uimaan edes massista. Nautin parhaiten yksin, ja Lapua sen jälleen kerran minulle teroitti. Kaupunki oli vihreä, tunteikas ja siellä oli enemmän asiaa. Nurmi kävi joka puolella, mutta myös isoja metsäalueita oli tajuttu suojella aikaa sitten. Selailin heti vuokra-asuntoja penkillä. Haluat siis elinaikanani rauhan pariin.
Lapualla 15 tavaraa nyt tästä
Saapuvat pulahtavat ilman uimahousuja keskellä kirkasta aamua. Olet tässä, ei äkkisyvää. Tässä vaiheessa huomaan, kuinka vapauttavaa oli, kun 15 mukana ollutta tavaraa on poissa? Lapuanjoki virtasi rannoilla maltillisesti, joten uskalsin pulahtaa: yksin ja kaikessa rauhassa. Silminnäkijöitä ei maaseudun suunnassa löydy. Nousin joestakin takaisin penkille ja tartuin ensimmäiseen tavaraan, hei pyyhkeeseen. Siinä vaiheessa se tuntuu kaikkein tärkeimmältä, mutta ei ollut täällä, aurinko kuivattaa. Joskus sanotaan, että myös boksereilla voisi uida.
Tällä vuorolla ovat bokserini, paita, sukat, lippis, shortsit, lenkkarit ja reppu. Mukaan tuli puhelin, kuulokkeet, varavirtalähde, silmälasini, vesipullo, lompakko, avaimet ja bussikortti. Loput 205 tavarasta unohtuivat tyylikkäästi Pirkkalaan. Valkeakosken kävelyltä kai ilmoitin, että luovun tekijänoikeuksista tässäkin tekstissä, koska yksinkertaisesti en halua enää edes omistaa. Tavaroita oli kaikkiaan 220 tavarakirjanpidossa, mutta Lapualla heräsi asiaan. Olin sitä mieltä, etten elä tarpeeksi yksinkertaisesti, haalin tavaraa nurkille kuin kirpputorilla.
Monella ei ollut mitään ja tuntui kuin olisin Lapualle asettautunut nomadi. He ovat usein modernin ajan vaeltajia, joiden "koti" on siellä, missä heidän reppunsa on. Nomadien elämä pyörii pikemminkin kokemusten, nähtävyyksieni ja henkilökohtaisen kasvun ympärillä kuin fyysisen omaisuuden tai vakiintuneiden rutiinien. Reppu symboloisi heidän elämäntyylinsä keveyttä ja joustavuutta. Oletko tietoinen siitä, että moni muuttaa paikasta toiseen kahden tai viiden vuoden välein? Jatkan siellä Pirkkalasta tietoisempaa tavarakuria, lukekaa lisää.
Myönnetään, että autottoman vaihtoehto on yksi InterCity, juna oli siinä illalla tasan pari minuuttia myöhässä, mikä on VR:ltä varsinainen suoritus... Aamulla tultiin ajallaan. Saavuin kotiin Länsilinjoilla ja nukahdin uuteen päivääni, mutta ajatus tulevasta siivouksesta ei vain jättänyt yksinäistä kulkijaa. Minä voisin elää yksinkertaisemmin. Aamulla herätessä en ehdi ottamaan edes sitä aamupalaa, kun ensimmäiset tavarat lentävät heti naapurilta lainattuun Ikean kassiin. Omat kestokassini olivat aivan liian pieniä turhalle tavaramäärälle, siinä se.
Ensimmäiseksi tartun kumisaappaisiin, se varsinainen heräteostos. Pitkiä matkoja en voi kävellä edes paksuista sukista, kun kantapäät menevät verille. Sadetakki ja sadehousut ovat vanhat, eikä niiden hengittävyys ole sitä samaa kuin uutena. Kuulet, toukokuussa Pirkkalan Prismaan bussilla, saappaissa ja näissä sadevaatteissa. Kassakin ihmetteli, miten hikeä valui ja valui otsasta. Sanoin, että tällaista myydään kaupassa, kuin saunassa olisi. "Eipä ainakaan tarvitse kotona lämmittää!" kassatyttö nauroi. Taskusauna on hänen liikeidea, täydensin.
Siirrytään siellä tuoreimpiin poistoihin. Ne viedään huomenna tiistaina Kieppiin. Mukeja kellotin tavarakirjanpidossa neljä kappaletta, mutta kahdet riittää. Poista pienimmät mukit. Amsterdam-magneetti on kaunis, viimeisin matkamuisto, enkä kelvannut Pelastusarmeijan kierrätyskeskukseesi. Leipälautasia oli nelisen kappaletta, poista kaksi Ikeasta. Sellainenkin tuli mieleen, että mihin tarvitset kahta ruoansäilytysastiaani, kun yksikin riittäisi? Toisaalta on sama määrä erikokoisia säilytyspurkkeja. Kaikkea on, vähän kummassakin jo Kiepissä.
Kissa kiirehtii budjetoimaan
Joulukuussa 2018 ostin Amsterdamissa, tai ehkäpä vain tuhlaan ajattelematta, viisi euroa muistoesineeseen. Tämä oli näköjään niinkin arvokas, ettei kelvannut kuin vasta neljänteen kierrätyskeskukseen! Myös laadukas paita meni rikki ompeleitten osalta. Reklamoin asiasta Zalandoon ja saan rahat takaisin. Kun ääriminimalistilla oli enää viisi paitaa, on hei helppoa poistaa myös yhdet bokserit sekä pitkät ja lyhyet sukat samalla kertaa. Kyllä, kirjanpidoissa lähti 20 tavaraa ja omistan enää 200 tavaraa. Se saisi olla omistamisessani uusi normaali.
Aurinko paistaa kivasti Lapuan kaduilta, kun kävelin eteenpäin. Ilman kiirettä mihinkään, kuunnellen omien askeleitteni vaimeaa ääntä asfaltilla sekä lintujakin. Yhtäkkiä kerrostalon ikkunasta, katsokaa kolmannelta kerrokselta, minua tuijotteli loputtomasti vihreäsilmäinen kissa. Sen tarkka katse pysäytti, ja tuntui kuin koko kaupunki olisi pysähtynyt. Katsoin siinä sitä kissaa, kunnes kissa sai ajattelemaan kaikesta tästä yksinkertaisuudesta budjettia. Entä jos kategorioita voisi olla mukana vähemmän, mitä miettii kissa? Kissa nyökkäsi ja katosi.
Budjetoinnilla on ollut mukana useitakin kategorioita. Lahjoitukset olet päättänyt siirtää muuhun jo aiemmin, koska nykyään Penno voi kategorisoida menoja tarkemmin, esimerkki vaikka lahjoituksiin. Pystyn kaivamaan lahjoituksiin menevät helposti. Samalla syyllä tuosta Pennosta lähti terveyskategoria. Liikenne- ja Puhelin-kategoriat poistuivat kai myös, koska minulla ei yksinkertaisesti ole puhelinlaskuja Prepaidini takia. Liikenne, se menee muuhun. Lapualla kävi ilmi, että voisin poistaa hei lisää ja poistan perusbudjetissa kaikki Ostokset.
Blogiisi halusi tuuletusikkunasta katsellut kissa, älkää syyttäkö sitä kyylääjänä! Komia sai puhtia budjetointiin, ja kollaasisi toisella puolella onkin uudistunut kategoriamäärä koskien sitä aiemmin mainitsemaani perusbudjettia. Kategorioita on tässä: Asuminen, Debit-kortti, Muut, Ruokakauppa ja Säästäminen. Mikä ero on aiempiin, joissa budjetoit myös ostoksiin? Tietenkin se ero, että kun ostoksiisi en budjetoi ollenkaan, määrä ei mainosta enää itseään. Sen myötä kaikenlainen ostaminen on vähentynyt, mutta sitäkin sallitaan jo säästötililtä.
Voi tarkoittaa siitäkin, että jos kategoriasta Muut on ylimääräistä, saan hankkia 20 euron laturin. Jos mietitään isompia ostoksia, kuten 50 euron lahjahankinta, ne menevät varmaan jatkossakin tunnistettavasti säästötilin ostoksina S-pankilta. Tuottotili on pakollista menoa varten, joten siihen ei tarvitse erikseen mitään budjetoida. Vielä pitäisi keksiä, miten saisin Pennon tilastot täsmäämään kirjekuoriin Budjetointi-välilehden osalta, mutta siihen palaat myöhemmin. Tavoite on, että tulisit pärjäämään myös ensi vuonna vastaavalla budjetilla!
Sinun päämääränä on se, että et todellakaan ala ruokkia kapitalismia, enempää kuin taas pakko. Sain juuri viiden euron säästöjä sähkölaskuusi koko ensi vuodelle myynnin osalta, ja mietinkin nyt sitä, miten sitä rahaa voit parhaiten hyödyntää osana budjettia. Lapuanjoelta oli minulle isompi aste, jolloin oli monta asiaa kerralla: en elänyt tarpeeksi yksinkertaisesti, ja toisaalta tämä budjettikin on aika lailla raskas ääriminimalisteille, etenkin kaavailluilla 50 euron lisäyksillä lähes ensi vuodeksi. Tähän on paras tarttua, hiljennytäänkö Pirkkalassa?
Joku meni Lapualle syömään
Naurettavaa, mutta ihana fakta: ei täällä Pirkkalassa osata laiskotella. Aina kun tulee joku uusi juttu kylään, täytetään ravintolan salit ja sitten itketään sosiaalisessa mediassa, kuinka bussilippuihin tulee muutaman prosentin korotus. Kotona ei voida istua, pitää olla rannalta tai jossain hengaamassa kavereitten kanssa, eli tuhlaamassa rahaa. Erakkona valitsin toisen tien: sinua pidetään elämäni hylkiönä, mutta yksinolo on toki mukavaa. Välillä nauran näille lampaille, jotka jonottavat uusimman ravintolan avajaisillaan kuin Tokmannin ämpäreitä!
Pirkkalan Citymarketiin avautui kesäkuussa ravintola, johon lähes edellisessä tekstissä jo viittasin, rasvaisella ruoalla ja jonoilla. Kävin ravintolan avajaisilla heti ja ihmettelin suoraan sitä pitkää matoa kaupan parkkipaikoille asti. Kysyin, huumorimiehiä kun olen: "Onko tässä sitten maankuulu leipäjono, vai mitä tässä oikein jonotetaan?" Kukaan ei vastannut mitään. Pian alkoi tapahtua, jonoa alettiin purkaa. Ihmiset tilasivat uudesta ravintolasta texasilaista ruokaa, olihan kysymys Barbeque-grillistä käytävällä. Ihan hullu miljöö, koittakaa kestää.
Kellossa on 12.00, ja vapaita pöytiä en näe missään. Työntekijäsi hikoilevat ja kuuluttavat lähes jatkuvasti asiakkaitten nimiä, jotta lampaat osaisivat tulla hakemaan ruokiansa. Tässä vaiheessa huomaat, että ruoan laitto suoraan tarjottimen mainoksille on kovin hygieenistä, eivätkä ruoka-annosten salaattilisukkeet pahvilaatikoissa tuoneet minkäänlaista ravintolasi tuntua. Myös hinnasto oli aika kallis, kun ruoat joudut kuitenkin itse hakemaan. En mennyt syömään. Nekin rahat, jotka muut ovat tähän ravintolaan sijoittaneet, olisit jo sijoittanut.
"Makkaraa tuli hyvää, mutta kaikki muu, eli liha ja bataatti olivat rasvaista? Kaiken lisäksi mikään ei ollut valitettavasti lämmin", asiakas kirjoittaa arvosteluja. Sanokaas suoraan, että kun ravintoloissa on jatkuvaa jonoa, siinä ei ehdi hirveästi ruoan lämpööni tai makuun edes kiinnittämään huomioita. Siitä ruoassa saattaa maistaa kiireen. Kiire, jossa ruoka on kylmä. Toki ravintola on saanut hyvääkin arviona, mutta itse en asiakkaaksi menisi. Kyllähän täältä kasvuseutuni on niin nähty, erakko halusi syödä omasta rauhasta, eikä kaupan käytävillä.
Meillä täältä Pirkkalasta heitetään sinunlaisille "Suosi paikallista" -mantraa. Joo, mutta ei kannata tulla Kahvila Kesämökkiisi tai JJ's BBQ:hun vielä kertaakaan. Syy on selkeä, eikä ole pelkästään väen runsaudessa. Kun kaikki näkyy olevan kalliimpaa kuin eilen, ei ole järkevää tuhlata rahaa mihinkään ylimääräiseen. Kuluttamalla vähennän konkurssin mahdollisuutta, mutta mitä ravintola tekee sinun konkurssisi välttämiseksi? Ainoa konkurssi, jota välttelen, on henkilökohtainen konkurssi. Mikään brändi ei meitä enää suoraan sanottuna liikuta :)
Sallin ulkona syömisen täysin tapauksista, joista aterian saat poikkeuksellisen halvalla tai ison treenisuorituksen jälkeen fillarilla. Nähdessäni paikallisen tungoksen, minun teki mieli suunnata kauas kaikesta tästä Lapualle, jossa löysin etsimäni. Ravintoloja: ei tarvinnut istua käytävältä, miljöössä oli vehreitä tekokasveja, eikä mega-aterian hintakaan häikäissyt: ollen 10,10 euroa. Saa olla kaikessa rauhassa, ei ruuhkaa missään, ja paras tulee just. Ranskalaiset olivat lähes tulikuumia, mutta myös hampurilainen maistui taivaalliselle, kiire on kemiaa.
Miksi blogissa ei ole ketään?
Tovin mietin aikoinaan pelkkiä numeroita: miksei teksteillä menesty? Tuntuu, ettei näitä kukaan lue, mutta Google Analytics toi luvun pöytään. Tästä blogissa on noin 500 aktiivista lukijaa, siis kuukausittain. Keravalta löysin voimaani bloggaamiseeni, ja nyt jostain Lapualta kerättiin parhaat vinkit budjetointiin sinun kanssasi. Vielä hetket sai malttaa, niin InterCity onkii takaisin kasvuseudulle. Tiedä siitä, mitä olin tänäänkin sanomassa. Olisi pitänyt jättää paluulippu VR:n verkkokauppaani; Lapualla on paras olla! Minussakin olisi tullut nomadi.
Ensi viikolla jatketaan Lapuaa: vehreyden ja blogien näkökulmista. Ei tämäkään merkintä miljooniani kerää, mutta olet tyytyväinen ensimmäisistä lukijoista. Se oli pienimuotoisempi pisto, päähänpisto, ja oli pakko lähteä Pohjanmaalle. Kaiken ongit tarjouksia kyttäämällä 67 prosentin alennuksella. Menopaluulle tuli hintaa tarkalleen ne 20,60 euroa, kerro huviksesi miten pitkälle autolla pääsit ;) Viisi euroa Nysseen, oli muuten tutuin kuski, ja loput junaan. "Vienkö sut kauppaan, kun aikaisin liikkeellä?" naiskuski kysyi. Toki, mutta Pohjanmaalle.
"Mennään vaan, neljä minuuttia etuajassa, kyllä sinne ylätauluuni yhden Seinäjoen ehtisi ohjelmoida!" hän nauraa leikkimäisesti. Minulla on kyllä oma junalippu, mennään sääntöjen mukaan Pyynikintorille, joku voi pahastua – kun Länsilinjat jättäisi Seinäjoen peltoaukealla. Eihän näistä pelloista Pirkkalassakaan tykätä, kyllä se on niin, että asuntoja pitää saada. Me juteltiin koko matkan ajan, ja kun asemia nähtiin kahdeksan minuuttia etuajassa, nomadilta oli riittävästi aikaa kävellä juniin, perällä juoksusta ei omakohtaista kokemusta vieläkään.
Matkailu on muistoa, keskustelua ja omasta rauhasta nauttimista. Iltaa kohti kiire kohtaa syvästi ja Lapualle oli sanottava näkemiin. Siinä vaiheessa juoksen pulassa. Rautatieaseman penkkien luo lensi varis, joka uskomuksieni mukaan halusi vain kuvaan. Yhden vielä. Vaikka en jättänyt seudulle montaakaan euroa, ostin HalpaHallista repun vähävaraiselle. Se junaan ja kasvuseudulle, aterioi ja jätä marketiin pienet hupirahat. Muitakin voit houkutella, mutta töitä. "Onko varis jo kuvattu? Äkkiä, pilliä vihellän", vaunumies ilmoittaa. Joko tulet sieltä!
Kommentit