Jumissa tanssilattialla

Vaihdoit omaa ruokakauppaa. En enää karsasta Lidliä, ja vaikka Pirkkalan Prisma on usein hyvä, niin käyn nykyään Pirkkalani Lidlissä. Kävin täällä Prismassa parisen vuotta, mutta viimeksi tulin takaisin Lidliin. Olen asiakasomistaja, mutta ilmaisia pankkipalveluita käytän edelleen. Mielestäni S-bonukset tekivät minusta köyhän erityisesti vuoden 2020 aikana, jolloin shoppailin Prismassa useasti vain lisää noustakseni jo seuraavalle tasolle. Kaupparalli oli pakko lopettaa, kun heräteostoksia tapahtui liikaa.

Ole varma siitä, että unelmoit. Unelmaa olisi, että maksaisi asuntolainat loppuun, lopettaisit kaikki työsi heti ja alkaisit elää ainutlaatuista elämääsi. Jäin sapattivapaalle vasta toukokuussa, mutta en voi tarpeeksi sitäkään mainostaa. Minussa asuu nimittäin aina aikaa. Jokainen aamu on iloinen. On aivan käsittämätöntä, että uupumuksen jälkeen voin vihdoin nousta sängystä nauttien mahdollisuudestani. Olin tarvinnut lepoja vuosien työelämästä. Enkä ole enää uupunut ja minun blogi saa kaivattua tilaa.

Eilen ajattelin Lapinniemen kylpylässä ollessani, että tänään kirjoitan merkinnän. Siinä soitan minun mummolle ja kysyn kuinka hän voi. Aihe oli jo valmiina ja soitto ajankohtainen, koska viimeisimmästä oli kuukausi, mutta nyt kaikki näyttää siltä että kirjoitan sen sijaan tällaisen suru-uutisen: Minulla oli maailman paras mummo. Tekisin mitä tahansa saadakseni mummon takaisin elämääni. Mummoni oli teräsmummo: kävi itsenäisesti ruokakaupassa, maalasi seinät ja asusti ilolla omassa vuokrakodissa.