Minulla oli maailman paras mummo

Eilen ajattelin Lapinniemen kylpylässä ollessani, että tänään kirjoitan merkinnän. Että soitan minun mummolle ja kysyn kuinka hän voi. Aihe oli jo valmiina ja soitto ajankohtainen, koska viimeisimmästä oli kuukausi, mutta nyt kaikki näyttää siltä että kirjoitan sen sijaan tällaisen suru-uutisen: Minulla oli maailman paras mummo. Tekisin mitä tahansa saadakseni mummon takaisin elämääni. Mummoni oli teräsmummo: kävi itsenäisesti ruokakaupassa, maalasi seinät ja asui ilolla omassa vuokrakodissa.

Venäjällä lääkärit eivät ole niin hyviä kuin täällä ihanassa Suomessa, joten hän oli aidosti kiitollinen suomalaiselle Terveystalolle, jossa hän sai vain vuosia ennen koronasulkua tärkeän kaihileikkauksen. Eläkkeet ovat Venäjällä hyvin pieniä, joten tulimme kokonaisena perheenä vastaan leikkauskuluissa. Mummo oli tyytyväinen, että hän näki paremmin. Hänellä oli usko tulevaan, mutta sitten tuli korona tähän maailmaan, enkä enää päässyt näkemään omaa mummoa. Onneksi GSM-yhteydet toimivat.

Ne toimivat jonkin aikaa, kunnes rakas mummo ei enää vastaa. Unelmissani oli se, että helmikuussa soitan mummolle ja onnittelen 80-vuotiaan juhlista. Ennen sitä toivoin soittavani kuukausittain, niin kuin tähänkin asti. Viimeksi jouduin jättämään puhelun nopeasti kesken, koska mummo oli huonossa kunnossa, ilmeisesti jonkinlaisessa flunssassa eikä pystynyt linjoihin. Kerroin joka tapauksessa miten paljon hänestä välitän ja että soitan myöhemmin. Tänään oli sitten tarkoitus soittaa, kysyä vointia.

Mummoa, jota niin rakastin. Mummoa, jota arvostin. Mummoa, jota muistelin vain hyvällä. Ei enää ole. Haluan jutella mummolle. Olisi paljon asiaa. Itken ja yritän ymmärtää, että mikään ei ole ikuista. Ikuista on se, että mummo pysyy sydämessäni. Tulen aina muistamaan häntä. Tulen aina miettimään häntä. Tulen aina iloitsemaan lapsuudestani, jota vietin mummon kanssa kesäisin. Tulen muistamaan sen, että maailman paras mummo ei ole ikuista kenellekään. Silti oma mummo on paras ikuisesti.

Olen surullinen. Olen voimaton. Olen kiitollinen kaikista niistä hetkistä, joita mummo on elämääni tarjonnut. Vaikka kysymys oli mummon lopuista eläkkeistä, sain kyläkaupasta jäätelöä tai karkkipussin. 

Kylässä, missä hän asusteli, oli minullakin unohtumaton lapsuus lomineen kaikkineen. Koululaisena nautin joka kesästä siellä, mutta 11-vuotiaana jouduin muuttamaan Venäjältä tänne Suomeen.

Vaikka mummo kerkesi asua yli vuoden kaupungissa, hänen koti on kylässä, jossa hän vartui.

Mummon roolia lapsuudessa ei pidä unohtaa

Mummo tarjoaa aikaa, hyvää ruokaa ja pullaa. Ollessani lapsi hyvänmakuista ruokaa oli aina. Uunista tuli vaikka mitä herkkua koko ajan. Kaupunkilaisena lapsena oli suurenmoinen nautinto lähteä kesäksi tai jopa viikonlopuksi mummon luo. Pääsit jotenkin toisenlaiseen turvaan ja sait hyvin pienen irtioton omasta äidistä ja isästä. Tämä on terapeuttista kenelle tahansa eikä sitä pidä unohtaa. Mummon rooli on oikeasti tärkeä, ja tietysti vaarin rooli myös, koska he ovat tärkeitä niin kuin sinäkin ja me kaikki.

Omaa mummoa ei pysty unohtamaan. Hän oli sellainen mummo, helposti paras mummo koskaan, jota ei voi unohtaa. Olipa hänestä ihanaa, että menit ulos leikkimään ja nauttimaan kokonaisesta kesästäsi, mutta hän katsoi myös perään että tulet ajoissa kotiin. Ruokaa sai aina, mikäli oli nälkä. Mummolla oli hyvää teetä, ja samovaari oli mielenkiintoinen laite. Minusta tuli teeihmisiä jo lapsena, koska mummo on tehnyt hyvää teetä aina, mikä on voinut johtua samovaarista ja sitten siitä taidosta hauduttaa sitä.

Näkö mummolla oli huono jo silloin, joten välillä sain teetä suolalla. Mummo kysyi, miksi en sitä teetä juo. Laitoinko teehesi suolaa, voi hyvää päivää! Mummo haudutti uudet vihreät teet sokerilla ja tämän jälkeen sain korvaukseksi kakkua eiliseltä. Näkö huononee vanhetessa vähän kaikilla, mutta onneksi Terveystalossa tehdään hyviä leikkauksia, joilla hän pääsi näkemään paremmin kuin koskaan. Ainakin ne viimeiset vuodet, mutta ihan 80-vuotiaaksi hän ei tosiaan elänyt. Harmi juttu ja nyt on jatkettava.

Kun surun kohtaat, anna käden johtaa, sateenkaaren toivon maailmaan

Korona tuli ja rajoitukset iskivät, joten uusinta matkaa ei toteutunut, enkä olisi niin varma olisiko hän jaksanut enää Pohjois-Venäjältä tänne matkustaakaan. Uudelle kaihileikkaukselle olisi ollut tarvetta. Mikä sitten lopulta mummon vei? Vähän kuin kaikilla muilla, moninaiset terveysongelmat ja vallitseva koronatilanne. Mummolla oli pidempään jatkunut flunssa ja kuume, eikä tähän ilmiöön olisi auttanut välttämättä edes Sputnik-rokote, mikäli hän sellaisen olisi kerennyt ottamaan ennen menojaan.

Mummo on nukkunut pois, mutta rahaa en säästele. Lähetin kuluihin, joita muut kaupungissa asuvat sukulaiset joutuvat käymään, 200 eurolla saa monta ruplaa. Loput rahat kasattiin muilta. Mummo piti erinomaisena sitä, että muutimme Suomeen. Hän tiesi, että Venäjä ei ole meillekään hyvä paikka asua. Venäjällä ei ole töitä. Venäjällä ei ole elämää. Kylä autioitui ja enää junatkaan eivät kulje. Silti mummo kävi kaksi viikkoa sitten kylässään, ehkä tervehtimässä sitä viimeisen kerran? Minua harmittaa jo.

Jos työttömyys uhkaa, Venäjällä ei tukia heru. Ja jos heruu, vain alkuun, eivätkä edes riitä. Mummo oli iloinen siitä, että pääsimme muuttamaan sieltä pois. Pidän itseäni rehellisenä suomalaisena, vaikka 11 ensimmäistä vuotta elämästäni vietin Venäjällä. Minulla on Suomen kansalaisuus ja suuri, kokonainen unelma täällä. Juuri tänä vuonna vietän sapattivuotta, joten minun ei tarvitse hakea omaa sairaslomaa. Suren juuri nyt ja kaipaan mummoa. Mummoa, joka on maailman paras mummo koskaan. Minulle.

Mutta niitä unelmia oli myös mummolla...

Teräsmummo syntyi ja varttui samassa pikkukylässä. Kylä oli vuosissa miltei autioitunut eikä omia naapureita enää ollut. Pahimmassa lumimyräkässä voimat eivät enää riittäneet arjesta selviämiseen. Ei ollut huoltoyhtiötä, eikä ollut siivoojaa palveluksessanne, mutta Venäjän posti toi eläkkeen ajoissa. Jos kylätie on ollut ajokunnossa. Siinä vaiheessa kun edes Putin ei palauttanut junayhteyksiä kylään, hän harmitteli ja sanoi, että muutan kaupunkiin. Hieno uutinen, mutta asuntoa hän odotti pitkään.

Hän odotteli sitä vuosia, ennen kuin sai edes tietää, että on kolmantena jonossa. Muistan edelleen sen puhelun, jolloin hän oli onnellisimmillaan siitä, että on jonossa ensimmäinen. Väistämätöntä, että hän alkoi unelmoida siitä, että hän aloittaa puhtaalta pöydältä. "Minä en ota kyläasunnolta sinne mitään", ja latasi heti ainakin 50 asian ostoslistan puhelun aikana. Jääkaappi, pakastin, sänky, sohva, matto... ja kun hän luetteli viimeisen asian, tiesin että hän on aivan tosissaan. Hän aikoo muuttaa kaupunkiin.

Eikä siitä ole edes kauan. Hän asennoitui Vologdan kaupunkiin, melkein samaan paikkaan, missä asuin vielä ollessani 11-vuotias tai alle. Se taisi olla itse asiassa samaa katua. Sitä katua, jota kävelin matkalla tavarataloon, jossa hankin vähillä rahoilla onnellisimman jutun, kuulakärkikynän. Että saisin koulun vihkooni jotain kivaa. Tuo oli oikeasti hetki. Enkä osannut aavistellakaan, että talossa matkan varrella asuisi mummo. Teräsmummo, joka maalasi lattiat ja katot, mutta tapetointiin ei riittänyt voimat.

Nyt on aika rauhoittua luontoon

Loppu jätettiin ammattilaisille. Kerrostalossa hän eleli vain alle kaksi vuotta, joten mummon unelmat jäivät kesken. Vasta vähän aikaa sitten hän nautti siitä, että hänellä oli taulutelevisio. Silmämääräisesti sellainen televisio, jota hän ei ole nähnytkään. Kylässä rakas televisio oli kuvaputkimallinen, ja vaikka silläkin illan uutisia näki, oli taulutelevisio kerrassaan upea sisustuselementti mummon vuokrakotiin. Mummo remontoi, maksoi muillekin, että hänellä olisi arvokas vanhuus. Että olisi lämpöä iltaisin.

Hänestä oli ihanaa, että ei tarvinnut lapioida, tai hakea vettä kaivosta junaradan toiselta puolen. Vanna oli perusteellisesti kylpylää. Hänellä oli kaikki pienimmätkin herkut arvokkaaseen vanhuuteen. Suren juuri nyt sitä, että hän ei kerennyt edes saattaa uutta vuokrakotiaan valmiiksi, kunnes sitten flunssa ja monet muut sairaudet vei. Olisin mielelläni elänyt toiset kymmenen vuotta kysellen mitä hän puuhaa seuraavaksi omassa vuokrakodissaan. Skypellä ei Venäjälle soittaminen kuitenkaan paljoa maksa.

Venäjällä kaikki töitä tehneet yli 80-vuotiaat saavat reilun korotuksen eläkkeisiin, ja hän oli enää vain muutaman kuukauden päästä siitä. Hän oli ajatellut säästää koko korotuksen omiin hautajaisiin, eikä lopulta elänyt sinne. Eniten tässä ihmetyttää, miten teräsmummo voi lähteä yhtäkkiä. Siksi suosittelen kaikille, että olkaa yhteydessä läheisiin. Soittakaa, käykää tai tehkää videopuheluita. Ette voi koskaan tietää sitä, milloin on hetki elämässä, kun vuosikymmenien jälkeen puheluun vastaa enää vastaaja.

Tavaraa saa kaupasta aina, mutta saako mummon?

Minua pelottaa maailman kulku. Mieti asiaa vaikka itse. Ostamme aina lisää tavaraa kaupasta. Tavara onkin joillekin tärkeämpää kuin sukulainen. Tilanne ei ole onneksi näin minulla. Ihmiset ensin, sitten tavara. Jokainen, joka tätä blogia lukee, tietää etten elä tavaralle. Tiedän nyt, että tavaraa saa koko ajan lisää kaupoista, kotisohvalta internetiä hyödyntäen, tai kirpputoreilta. Mutta saako mummon, joka nyt nukkui pois? Mummo on minulle korvaamaton, enkä voi ostaa häntä takaisin vaikka niin haluaisin.

Maksaisin tuhansia, kenties kaikki säästöni kuluisi yhdessä yössä, jos voisin mummoni palauttaa. Hän on arvokas minulle, että maksaisin mitä tahansa saadakseni mummon. Luulen, että nyt tekisit samoin. Tekisit aivan mitä tahansa, että henkilö jota juuri eniten kaipaat, olisi täällä taas. Kurjinta tässä on tuo, että en voi osallistua hautajaisiin, koska koronaviruksen takia Venäjälle ei kulje edes junia. Ajattele sitä tuskaa mitä ihmisellä voi olla. Se ei ole pientä tuskaa. Se on aitoa tuskaa, mitä minä koen parhaillaan.

Suhdetta tavaraan täytyy vähentää. Tavara on minulle täysin merkityksetöntä. Saan kaupasta uuden asian niin halutessani, voit tehdä ostoksia lisää vaikka joka päivä, mutta et voi saada mummoa juuri minään päivänä jos hän nukkuu pois. Katse pois tavarasta, on minun vinkki. Meillä ei ole takuuta. Jos meidän aika jättää, se jättää, eikä lähiomainen voi mennä Verkkokauppa.comiin takuutiskille, että saa uuden elämän uudella kolmen vuoden takuulla. Olet silloin mennyttä, mutta niin on myös mummo.

Esimerkkitavaroita, joita voi olla sukulaisten riesana kun nukumme pois

Mummo, jota rakastat. Mummo, jolla on elämä takana. Elämä tarkoittaa jokaiselle tavaraa ja ostoksia. Minun mummolla on mökki, vuokra-asunto kaupungissa, ja jonkun sukulaisistani on käytävä tavarat läpi. Jos tavaroita olisi runsaammin, omaisen aikaa kuluisi enemmän. Ja muistakaa, että tämä on vain tavaraa. Tavara, joka ei tuo mummoa takaisin, jota siinä hetkessä eniten kaipaat penkoessa varastoja, jääkaappeja, kaapistoja ja paljon muuta. Tavaraa, jota kuka tahansa voi ostaa uudestaan jo tänään.

Olen melko surullinen. Olit hei sinäkin, kun elämäsi henkilö nukkui pois. Olin surullinen jo silloin, kun kääpiövillakoira nimeltä Pepperoni nukkui pois eutanasiaan lukuisiin ongelmiin vanhana. Sitä koiraa muistelen hyvällä ja kun käyn nykyään lenkillä, kävelen vain koirani vuoksi, joka tarvitsi päivittäisiä lenkkejä useita päivässä. Näen miltei kuukausittain unia tästä Pepe-koirasta ja nousen sieltä sitten todellisuuteen. Ei minulla mitään koiraa ole ollut vuosiin, mutta hän juuri oli sentään koirien koira.

Voin ostaa uuden koiran aina, mutta hän ei ole koira, jota aikoinaan omistin. Ei, vaikka voisin nimetä uusinta koiraa Pepperoniksi. Mummo oli minulle tärkeä, ja meistä juuri hyvin tärkeää olisi, jos hänet haudataan kotikyläänsä. Luulen, että alle kahdessa vuodessa hänestä ei ole tullut vielä kaupunkilaista, jonne hän olisi halunnut jäädä haudan lepoon. Olisipa ihmisarvoista, jos mummo saisi nukkua ikuisia unia kotikylässä. Juuri siellä kylän hautausmaalla, missä lapsena olen itsekin monta kertaa käynyt.

Yhteenveto: ei ole ketään toista, joka omaa mummoa korvaa

Vaikka itse sen sanonkin niin ei todellakaan ole ketään toista korvaamaan omaa mummoa. Mummon lähtö on aina kova pala meille jokaiselle ja silloin on hyvä ottaa pienet lomat kaikesta. Lopetat urapolut viikoksi ja suret mummon lähtöä pitkään. Laitat bloggaajana blogisi tauolle. Että juuri sinä voit surra läheisen menetystä. Mielestäni minun mummo oli paras mummo. Minulle. Sinulla on oma mummo, joka on paras mummo. Sinulle. Jos mummo vielä elää, soita heti. Soita heti mummolle. Hän elää.

Olisin niin onnellinen tänään, että voisin soittaa omalle mummolle. Kuten juuri todettua, minulla olisi paljon asiaa, mutta hän lähti menemään. Ehkä tämä hetki oli oikea hetki hänestä, mutta minä itken ja suren. Suren sitä, että lapsuudesta tuttu mummo on muisto vain. Onneksi muistot kauneimmat eivät häviä sielustani koskaan ja jos mummo on yhtään kuulolla, sinua en unohda koskaan. Sanon kenelle tahansa valehtelematta, että juuri sinä olit mummojen mummo, mistä olen todella kiitollinen aina.

Suruun tarjoan G-Poweredin tanssimusiikkia, se voimaannuttaa, palauttaa muistot kauneimmat. Sain elämäni lahjaksi ja juuri tämän näköinen siitä tuli. Asun nykyään Suomessa ja mummo on aina pitänyt ratkaisua hyvänä, vaikka oli vaikeaa jättää mummo tuhannen kilometrin päähän. Suomessa teillä on tilaisuus, muuttakaa ja pitäkää minuun yhteyttä puhelimitse! Toimimme juuri niin, soitimme omalle mummolle miltei 20 vuotta. Mummo iloitsi juuri silloin, että kylään keskelle ei mitään tuli kenttää.

Olen ikuisesti kiitollinen MTS:lle, että saivat kylään mobiiliverkon, jotta me saimme pitää yhteyttä mummoon 18 kokonaista vuotta. Vaikka mitään 3G-verkkoa siellä ei koskaan ollutkaan, GPRS riitti kuulemaan, että mummolla oli kaikki hyvin. Kerran vuodessa mummo kävi täällä Suomessa kylässä. Sitten iski tosiaan korona, emmekä enää mummoa päässeet näin livenä näkemään. Korona oli ehkä yksi osasyy hänen lähtöön, mutta vaikka hän maailmasta nyt lähti, hän lähti aivan liian aikaisin.

Jään kaipaamaan henkilöä nimeltä mummo. Paljon mielenkiintoisia keskusteluja, nykyaikaista tietoa Venäjällä asumisesta, motivaatiota ja ehkä tärkein: muuttakaa täältä Venäjältä pois! Meillä oli tosiaan ollessani 10-vuotias tilaisuus muuttaa Suomeen, hetki oli täynnä opiskelua, koulutusta ja urapolkuja.

Pitäkää yhteyttä mummoihin ja vaareihin, koska joku päivä kukaan paitsi vastaaja ei enää vastaa.

Ei, vaikka olisi paljon asiaa. Kiitos mummolle näistä vuosista. Nähdään jossain vielä.

Kiitos elektroniselle tanssimusiikille voimaannuttavasta hetkestä.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hei, oon tosi pahoillani menetyksestäsi. Sun mummo elää varmasti kuitenkin aina sun muistossa enemmän tai vähemmän niin kauan kuin itse elät. Rakkaus on ainoa todellinen asia, tavara ei koskaan voi olla arvokkaampaa, siinä olet oikeassa. Kiinnostaisi todellakin lukea enemmän sun juurista, lapsuudesta koska se on kuitenkin ilmeisesti vähän erilainen kuin perustallaajalla koska tuut venäjältä. Sapattivuodesta ja siitä kokemuksesta kiinnostaisi, luulenpa että siitä suuri osa ihmisistä haaveilee jossain määrin.
Hei, suuret kiitokset osanotoista.

Olet oikeassa, että muistot kauneimmat pysyvät meissä niin kauan kuin elämme. Onneksi tuli otettua valokuvia läpi elämän, niistä on oikeasti hyötyä, kunhan pystyy niitä jossain vaiheessa katselemaan läheisen kuoltua. Tausta on toki mielenkiintoinen, ja 11-vuotiaasta olen joutunut aika koville, kun piti opiskella edelleen venäjää, suomea ja englantia. Nykyään osaan niitä kaikkia, mutta parhaiten tulen toimeen Suomeksi. Englanti on myös hyvä. Venäjä ei koskaan unohdu, vaikka en paljoa sitä käytäkään, mutta edellisessä IT-työssä siitä oli kyllä paljon hyötyä. Firmalla oli tehtaita myös Venäjällä. Sapattivuodesta moni unelmoi, ja ajattelin sitä toteuttaa niukkana, koska en mielestäni nauti matkailusta tai leveästi elämisestä. Tämä onnistuukin helposti, sillä jos esimerkiksi vuokraan tai asuntolainaan menee 432 euroa, ja muutenkin elää säästeliäästi niin ei paljoa budjettia tarvitse vuodelle. Tämä taas tarkoittaa sitä, että sellaisen rahapotin säästää nopeammin.

Voisin ilman muuta kirjoittaa aiheesta lisää, kunhan saan surutyön valmiiksi.
Anonyymi sanoi…
Lämmin osanotto surussasi. Tuota hetkeä pelkään itsekin, sillä toistaiseksi kaikki läheiseni ovat elossa, mutta kuten tiedossa on, mikään ei ole ikuista. Asia on juuri niin - mummoa ei korvaa mikään. Oli myös huomaavaista lähettää rahaa kuluihin!
Hei, kiitos sinullekin osanotosta.

Kyllä, olet oikeassa siinä, että mikään ei ole ikuista. Kuolema tulee kaikille enemmin tai myöhemmin. Tärkeintä on nauttia elämästä ja suhteista. Onkin miellyttävää kuulla, että läheiset ovat sinulla toistaiseksi elämässä mukana. Nauttikaa yhdessäolosta pitkään.

Olehan yhteydessä heihin, ikuista yhteys ei ole, kuten juuri itse huomasin.

Tänään on käyty perheenä ortodoksisessa kirkossa.

Tiistaina käyn uudemman kerran yksin. Mummo oli itsekin käynyt kyseisessä tamperelaisessa ortodoksisessa kirkossa aiemmalla Suomen-matkallaan, koska Venäjällä ortodoksisuus on todella arvostettua, vaikkei kirkossa joka välissä kävisikään. Kunnioitin mummon uskoja.

Olen toki itsekin ortodoksi, vaikka tällä hetkellä kirkkoon en kuulukaan.

Välitän sen, mitä mummo minulle viimeisessä puhelussa, paljon terveyttä, iloa elämään.

Sitä me kaikki tarvitsemme, vaikka ikuista mikään ei olekaan.

Kuolema pistää pohtimaan asioita, muun muassa omaa tavaranpaljoutta. Ortodoksiseen uskomukseen kuuluukin eräänlainen tavarattomuus elämäntapana. Malli yksinkertaisesta, askeettisesta elämäntavasta kannustaa luopumaan miltei kaikesta. Materialistisen elämäntavan sijaan ortodoksin olisi hyvä tavoitella kaikessa kohtuullisuutta ja suosia elämässään vaatimattomia ja säästeliäitä valintoja. Tätä pyrin edelleen kunnioittamaan.

Kuoleman jälkeen nimittäin omaiset joutuvat tavaranpaljoutta käymään läpi.

Onneksi mummo on pitkälti kyläasunnon tavaroista luopunut muutossa kaupunkiin.

Olihan hän nimittäin ortodoksi, johon tuo askeettisuus kuuluu.

Enää ilmeisesti täytyisi myydä pois, kunhan surutyö suvussa loppuu.

Hyvää alkanutta viikkoa!

Viikon luetuimmat blogissa

Ikean 365 päivän palautus testissä

Paunulla päiväreissu kauas Caribialle

Absolutistina en ota sitä yhtäkään

Näin tunnistat narsistin tuoreeltaan

Jyri omistaa minimalistina 353 asiaa

Paunulla extempore-retki Ylöjärvelle

Näin vaihdat pankkia Nordeasta oitis

Jyri on uniikki INFJ-persoonallisuus

Mies, 11 syytä miksi Tinder on onneton