Jumissa tanssilattialla

Siitä toivoisi joskus, että kuukaudessa olisi vain 28 päivää tai vähemmän. Nimittäin tänään 27.10. tilanne oli se, että arjen kuukautta on jäljellä neljä päivää, mutta Penno yskii. Sen huomaat, kun viimeinen kauppabudjetti perjantaille on jo kulutettu ja budjetti on 2,24 euroa alijäämäinen. Joudun lähtemään tästä myös kaupunkiin, koska minun on saatava aikaan säästöä tavallisesta kuluttamisesta. Tuntuu siltä, että jopa kotimaisuusasteessa voisi tinkiä. Muutto on lähivuosina taas ajankohtainen, vuokra ahmii tuloissa kohta yli puolet.

Akuutteja rahaongelmia ovat siis sellaiset, jotka uhkaavat elämisesi perustarpeita. Kyseessä voi olla esimerkiksi tilanne, jossa lautaselle, sähkölaskuun tai lääkkeisiin ei ole 873 euron budjetissa kuukauden lopuksi enää rahaa. Omassa tapauksessa ostovoima on kadonnut vuosien tahdissa. Säästössä on sulanut vuosiesi mittaan inflaatioon peräti 10 000 euroa. Tilanne on raskas, vaikka en käy edes uimahallissa, kylpylässä, parturissa, elokuvissa tai huvipuistossa muutaman mainitakseni. Alkoholia en taas juo, eikä tupakkaan haihdu.

Keskusta ruuhkautui keskiviikkona, 27. päivänä. Kovin ruuhka sekoitti Tampereen keskustorin hei useiksi tunneiksi. Tällaisia uutisia kasvuseudulta tänään, kun repun kanssa kulkeva nomadi yritti selvitä tavallisesta arjesta. Ei tämä hyvältä vaikuta, ja tuskinpa houkuttelee lisää väkeä Kauhavalta, Kouvolasta tai Karkkilasta. Meitä on täällä jo niin liikaa. Paikoille ruuhkautuminen oli monien tekijöiden summa, mutta vain yksi niistä oli Areenalla järjestettävät EM-kisat. Muu johtunee työmaista joka kulmalla ja liiallisista väkimääristä.

Joo, ääriminimalistilla koko omaisuus on vain 200 asiaa. Tämä lukema voi kuulostaa monesta uskomattomalta, ja täällä tulikin todella harvinainen saavutus, mutta minulle se on ote kohti syvempää merkitystä ja unelma suuremmissa: vihreää kaupunkiympäristöä, jossa luonto ja arkki rauhaa ovat täältä. Viime maanantaina olin tutkimasta Lapuaa ja löysin Etelä-Pohjanmaalta etsimäni. Tanssimusiikkia, täällä lähti lapasesta. Tuli todella vapauttava olo, enkä hetkeäkään tuntenut, että jotain tästä elämästä puuttuisi Lapuanjoen varrella .

Vain puoli vuotta on takana päin, ja olen hyödyntänyt vankkaa kirjekuorimetodia. Paljastan tänään puolen vuoden kulutukset numeroinasi. Vaikka kirjekuorimetodini käyttö ei jatkukaan sellaisenaan, annan uusia vinkkejä siihen, kuinka hyvältä Dave Ramseyn kirjekuorimetodilta olen päässyt säästämään. Kerron täältä entisestään, miksi kirjekuori tai tavallinen Penno-budjetointi ei meille välttämättä sellaisenaan toimi. Kysymys kun on siitä, että seuraat lähinnä toteutunutta kulutusta, kun voisi antaa jokaiselle eurolle sitä työtä.

Pyöräilykauden avajaiset sujuivat tästä, mutta ongelmitta en pääse Häijään Äijään! Monia naurattaa, mutta viime syksynä menin Huittisiisi farkuissa ja välikausitakissa. Tänä keväänä et matkalle uskaltanut, joten hanki verkkokaupasta kunnollisen pyöräilytakin ja siihen liittyviä housuja, tietenkin tarjouksella. Tarjouksesta huolimatta vain laadukkaisiin pyöräilyasusteisiini saa pulittaa yli sata euroa. Jos haluat vähentää joukkoliikennettä, kuten busseja tai junia, ostos on tarpeen. Lähdet sitten Häijään Äijään , ja luet tästä blogistani.

Ratikkatyömaa selviää seudulla vieläkin, mikä edelleen häiritsee tavallista ihmistä. Juuri kun vasta rakennetun kerrostalon viihtyisä piha oli saatu jonkinlaiseen olooni, kaikki on revitty ratikan tieltä. Asukkaista on varmaan varsin mukavaa, kun lainat juoksevat kuukaudesta toiseen, mutta asuntoni arvo putoaa taukoamatta – liian ylistetyn Tampereen ratikan virallisen liikennöinnin alkuun saakka. Työmaasta on haittaa myös muille; lähden jo testaamaan, kuinka linja-autolla pääsee raiteilleni yli tunti ennen lähijunien lähtöaikoja.

Aloita henkilökohtaisen matkailulakon syyskuussa 2019, tänään siitä on yli viisi vuotta. Päätä, että onnea matkailuista et hae Saksaani tai Hollantiini, vain tavallisen nykyisestä elämästä. Kyse ei ole edes pankkitilien rahavirrasta, vaan puhtaasta tyytyväisyydestäni näin. Viihdyn erinomaisesti lähistölläkin, eikä fillarilla Sastamalakaan ole kaukana matkailijani arsenaalissa, mutta myös elämää ilman työtäkin itsessään nautintoa. Ei ole nytkään stressiä, jota paeta alkoholiin tai lennoille. Kaikki on aika hyvin.

Pirkkala lukuina ei näytä loppunevan Soukonlahteen, sillä myös Partola muuttuu tulevaisuudessa asuinalueeksesi . Vihaan sitä Partolaa, se on niin ruuhkainen aamusta iltaan. Ääriminimalisti luopuu jo sohvastakin, mutta muutanko ikinä. Kauppareissuhan sinne Nokialle ei ole edes hassumpi, koska tulen vehreään Nokian kaupunkiin täynnä lintuja, puuta ja jatkuvaa luontokuvattavaa teillekin. Samalla saan kuntokuurin, hiki valui Prismallesikin otsasta, tauotta. Testaa jarrut, sorsaperhe ylittää pyörätiellä!

Kun massiivisten puiden välistä pilkahtaa kerrostalo taikka kaksi, olen oikeassa paikassa. Kävi vain vähän aikaa sitten Keuruulla, jotta näkisi mitenkä viihtyisäksi myös keskustan voit saada, istuttamalla puita tai tarjoamalla riittävästi penkkejä kaupungista nauttimiseen. Tampere on siinä keskustan osalta suorastaan puuvihamielisin kaupunki, hyvää puuta et löydä Hämeenkadulta etsimälläkään. Saan kysyä Tampereen päättäjiltä, mikä ajaa kaupunkejasi tähän malliin? Miksi meidän Pirkkala haluaa samaa?

Asu elämäni varrella monissakin paikoissa, viimeisimpinä ennen Pirkkalaa ovat Tampere ja tietysti Lappeenranta. Lappeenrannassa asuit vain kaksi nopeaa vuotta ja Tampereellasi nautin tästä elämästä noin kahdeksan vuotta. Uskon lujaa, että viihdyn täällä Pirkkalassa vielä vuosienikin päästä. Toisinaan mietin takaisin Lappeenrantaan, toisinaan haluan muuttaa tässä Forssaan taikka Tammelaankin. Silti, Pirkkalassa on jotakin, mitä ei ollut Forssassa tai siellä Tammelassa. Paunulaisia, ihan kotikaduilla.