Ollaan varsin erilaisia hyväksyttäväksi… Minuakin on kiusattu ja hakattu koulusta. Olen miettinyt viime aikoina aika paljon sitä, miten julkaisijat nimittelevät itseään. Bloggaajiksi? Kirjailijoiksi? Taiteilijoiksi? Toisaalla luoviksi? Digitaalisiksi sisällöntuottajiksi? Tarinankertojiksi? Runoilijoiksi? Mutta nimike, joka pätee kuvissa jokaiseen, on nähdäkseni perinteinen kirjoittaja. Oletko yksi heistä? On selvää, että sinusta nousee visio, koska taloja rakennetaan juttu kerrallaan. Kävin lääkärillä, ja niin autismikirjon diagnosointi kai alkaa.
Muistaisitko vielä sen, kun uudistin blogisi ulkoasun viime vuonna tähän samaan aikaan? Maksoin tästä uudistuksesta nolla euroa, mutta saavutettavuuden auditointiin sijoitin siinä Hämeenkyrössä kymmenen euroa. Mummo on antanut joitakin osiasi teeman paranteluun, mutta vuoden kunniaksi lienee aihetta tutustuttaa sinua muihin parannuksiini maksamatta kenellekään mitään… Olen surullinen siinä, että vielä suosituimmissakin saavutettavuus on heikkoa tai sitä ei ole huomioitu lainkaan? Aika yleinen moka on tosi karsea värimaailma.
Tiedetään, että Venäjä alkoi sotia Ukrainaasi vastaan 24. helmikuuta 2022. Venäläisille on maassa turhaa huutaa sitä, koska se sotilasoperaatio päättyy, kun en tulosta itsekään tiedä! Kysy siitä Putinilta tai lähetä hänelle postia? Usko pois, Putin on helposti saatavilla Kremlin sivuilla. Pitkästi olet miettinyt kirjoittaa Venäjästä yleisesti, mutta uskallusta ei ole hetkeen ollut. Synnyin nimittäin siellä ja tosiaan, Venäjä suorastaan huokui vehreitä kaupunkeja! En ole saanut vielä autistin leimaa, mutta en häpeä sanoa tätä suoraan – milloin Suomessa?!
Diagnoosi on psykologin käsillä, masennushoitajan ja yleislääkärisi arviot on siis jo tehty. Blogissa on 436 yksilöityä lukijaa, jotka viipyvät täällä vähintään minuutin, tämä tilastosi on toukokuulta. Pisimmät ovat lukeneet juttuja tuntien ajan putkeen? Huomaa samaan aikaan, että muualla netistä saa paljon enemmän kävijöitä näyttämällä puffia, yhteistyöartikkeleina ja sisustamalla jääkaappeja! Juttuna tämä onkin ollut se suurin syy siihen, miksi olen joskus kysynyt sen tärkeimmän: "Miksi kirjoitan tätä edelleen?" Iso vaiva, mutta se nollapalkka…
Joku erilainen hyväksyttäväksi!
Pitäisi kirjoittaa hei maanantaisin, mutta luen blogini vanhempia kirjoituksia. Lukijoita ei paljoa ole, ja ne aiheetkin ovat niin vaikeita välillä, ettei edes kommenttejasi enää juurikaan tule. Tämä merkintä voi olla poikkeustapaus, kommentoi ihmeessä jotain ennen kuin uuvut kokonaan. Tiedätte myös, miksi blogeissa ei ole paljoa lukijoita yhteiskunnallista pääpainoa mitenkään väheksymättä, julkaiset kirjoituksia outoon aikaan? Kun suurin väki bloggaajissa ajastaa kaiken maanantaille, kellonajaksi 9.00 valitaan: se takaa peräti melko hyvät virrat.
Autistina en piittaa blogimaailman säännöistä, joten maanantain asia on esillä vasta kello 21.00, tietty maanantaina – mutta se ei enää illasta saa aivan samanlaista huomiotasi. Tämä on tietoinen valinta, enhän muuten saisi blogillesi sitäkään vähää näkyvyyttä, kun aamuisin tarjontaa on Blogit.fi-palvelussa vähän enemmän ja oman blogin menestyminen on lähinnä kansitaiteesta kiinni… Ketä muuten kiinnostaa tuoli, joka seisoo yksinäisenä sen kirppiksen edessä? Ei ketään, mutta tuoli kuvastaa minua melko hyvin tästäkin maailmasta, yksikkö!
Siitä diagnoosista vastaava psykologi sanoi: "Jos tunnet yhden autistisen ihmisen, tunnet vain yhden autistisen ihmisen!" Totta, yleislääkäri Irina kirjoitti tästä OmaKantaan sen, että autismistani on vahva epäily. Joo, olen käynyt 5.6. hänen vastaanotolla ja nytkö pallo siirtyy psykologillesi. Minulle olisi diagnoosista paljon hyötyä: saisin hyväksynnän erilaisuudelleni, voisin lakata miellyttämästä energiavarastojeni kustannuksella ja työvoimatoimisto lakkaisi tyrkyttämästä liian sensorisia työpaikkojasi, jos joskus vielä töitä joudun edes hakemaan.
Erilaisuuttani kuvastaa usein myös se, että olen välttänyt älypuhelimia muita pitempään. Valkeakosken ammatti- ja aikuisopistossa iPhone 3GS tuli yleiseen valoosi jo syksyllä 2009! Myyntiisi se tuli kesäkuussa samana vuonna, Galaxy S sen sijaan vuotta myöhemmin silloin 2010. Luokallasi oli älypuhelimiasi miltei jokaisella joulukuuhun 2009 mennessä, mutta itse käytin Samsungin liukuläppäpuhelinta pitkään? Vassa joulukuussa 2010 otin mainitun osan S-sarjasta ja kaduin kovasti… Se tuntui jo silloin kuin hengenvaaralliselta tupakoinniltasi.
Olen käyttänyt älypuhelimia jo miltei 16 vuotta (tiedonjanoisille 15 vuotta ja 6 kuukautta). Et lähde laskemaan määriä, mutta puhutaan varmaan kymmenistä älypuhelimista. Jos siinä summattaisiin kaikki eurot yhteen, olen käyttänyt pelkästään älypuhelimiini 5 000 euroa ja liittymiini 3 840 euroa… Tämä kierre on pakko katkaista, irtisano laitenetti ja perään Telian kaiken kattavan liittymän. Luit oikein, vanha aika tekee paluun. Kun käynnistän puhelimeni tänään, se kertoo minulle 240x320-näytöltä olennaiset: "Tervetuloa 90-luvulle", siellä on!
Voidaan todeta, että tämä uusi (tai vanha) suunta saattaa tehdä minusta muiden silmästä oudon tai liian erilaisen hyväksyttäväksi. Se ei enää haittaa… Vassa 21.00 julkaistava blogisi, 90-luvulla elävä puhelin ja diagnoosin odottaminen ovat kaikki osa samaa matkaani: turhaa opettelua elämäsi omilla ehdoilla, ilman pakotettua pikaruoan mässäilyä tai sitä digitaalista ruoskimista vihdalla. Päiviesi kulku on jo hidastunut, kun älypuhelin tai sen toiminnot eivät enää viihdytä matkallani tässä, mutta lisää myöhemmin. Viikkoosi on tullut taas pituutta.
Uudistin blogini jo vuosi sitten
Odottakaa linjalla, katson tässä välissä keittiöni ikkunasta kuinka kaksi harakkaa ahmivat vuorotellen raikasta vettä kiposta ja juoksevat sen jälkeen tyytyväisinä takaisin omilleen. Ja tiedätkö mikä on ihmeellistä? Ehkä 90-luvullasi soittaisit iloisen puhelun. Ihmiset juttelivat toisilleen enemmän, ja yhteisöllisyyden tuntu naapurustoissa sekä porukoissa oli kaikkiaan suurempi? En edes tiedä, kuinka monta kertaa tulin kotiisi ja äiti tiesi tapahtuneesta, koska toinen oli jo ehtinyt juoruta hänelle yhdellä niistä jumalan hylkäämistä lankapuhelimista!
Uusi kausi alkoi 6.6. ja nyt tuntuu siltä, että energiaa jää myös blogisi kehitykseen. Kaikki se aika ei enää menekään turhaan surffailuusi tai tiedon tulvaasi internetin valtatiellä! Olen sitä mieltä, että sinun kaltaiset henkilökohtaiset blogit tulevat vielä suurempaan arvoon. Et pidä siitä, että päivissä valuu sitä tietoa hetken mielijohteesta, nopeasti ja juuri nyt Faceesi. Tärkein uudistus tähän liittyen on seuraavanlainen: nappaat kuvia matkassa ennätyspaljon, jotta saat ylimääräiset kuvat arkistoon. Se näkyy tänään, bloggaa jopa vuosien vanhoissa.
Polkien sinne Forssaan, Urjalassa toisen kotipihoille ajaen puolivahingossa navigaattorisi sanoittamana, ymmärsin tärkeimmän – parhaimmat neuvot navigointiini saan urjalalaiselta mieheltä kuin Googlelta. Nyt kerron perille pääsystä hiukan! Forssastako opin tärkeimmän, kun omat valokuvat ovat omia, niistä on myös helpompi kirjoittaa. Muistoni ikään kuin ovat jo esillä? Sen vuoksi olenkin täällä vaihtanut joitakin vanhoja valokuvii kuvapankista täysillä omiin, mutta homma on vielä kesken. Jos rintamalta et saa, niin kukista luulisi löytyvän…
"Katoppas vuan! Maastopyöräilijä pihalla Forssaan asti? No älä ny sitä isoa tietä ainakaan aja, siellä rekat puhaltaa sellaista kuolokyytiä, että lentää äijä ojasta sisään. Ajan tätä minun pellon laitaa pitkin sinne vanhalle kärrytielle. Sieltä on vielä yksi kaatunut koivukin pihassa, mutta sinähän hypit tollasesta esteestä helposti yli." Hei, kiitos paljon! Näitä on sitten kivaa muistella pari vuotta päässäni! Kaikessa lyhkäisyydessään tajusin, että yksinkertaisuus olisi avain myös blogeistasi. Aiemmin h2-otsikot ovat olleet pitkiä, nyt lyhennät niitä puolella.
Loppuveto on se, että otsikko osioiden välillä mahtuu mobiiliin yhdelle riville, ei siltikään näyttäisi pätevän tähän minun uuteen puhelimeen… ja se on parasta se?! En surffailisi enää koko elämän läpi. Lisäksi olet helpottanut otsikoitten löytymistä lisäämällä siihen jo pienen pystysuoran väripalkin. Se vaihtaa väriä, kun taas h2-otsikon teksti liikkuu vielä sivummalle osoitettaessa, mikä helpottaa minun ja sinun työtä tekstiäni lukiessa. Luonnollisesti neliöni muotoinen kuva antaa hengähdystauon silloin, kun tekstit ovat tavallisesti pitkiä esseitä?
Etusivukin muuttuu niin, että jokaisen tekstini valokuva suurenee kuvien neliöissä tietyn prosenttimäärän. Se antaa vaikutelmia vielä siitä, että tässä on kuin elokuvani, jonkinlainen tarina liikkuvasta ja ohimenevästä elämästäsi. Ehkä meistä on tulossa se vanha polvi, mutta elämäsi oli silloin ehdottomasti aina parempaa. Älykkäät kännykät ovatkin luoneet ihmisille enemmän tapoja olla jatkuvasti yhteydettä, ja vieläpä monelta eri tavalta, mutta Jobs tuntui vain etäännyttäneen meitä toisistaan! Siksi oikeastaan kirjoitan, kai tänään maanantaina.
Tämän julkaisen heti, nyt vasta
Synnyin marraskuussa 1990, tästä kaupungista. Vladimir Putin, alleviivaan sinulle jo, että Vologda on se minun kotikaupunkini. Vaivaan asioista vasta nyt, koska aloitit sodan vuonna 2022, enkä uskaltanut ihan hetkeen kirjoittaa positiivisesti kotimaasta palautteen pelossa… En hyväksy presidentin operaatioita, nyt haluan painottaa hänelle sen, että Venäjä on aivan upea maa! Jos sota olisi jäänyt väliin, olisit voinut kai nauttia siitä paremmassa maassa, jota kotimaaksesi ei enää kehtaa sanoa. Assina on kuitenkin se ja sama mitä joku vielä tuumii.
Aion julkaista tämän pätkän vihdoin. Vuonna 2000 kaupungista asui minä mukaan lukien 302 500 asukasta! Vain kymmenen vuotta myöhemmin asukkaitasi oli jo 301 755, enemmän kuin vuotta aiemmin. Eikä tilanne ollut pieni edes vuonna 2020 väen ollessa 310 302?! Eilen vuonna 2025 vologdalaisia oli jo enemmän, mutta laskusuunnalla ollaan toki, 311 476 riittää! Espoossa oli vuonna 2025 vain 6 524 asukasta enemmän kuin Vologdasta? Tampereelta suli vuonna 2025 toki 53 476 asukasta venäläiseen pinta-alalla vain kuusi kertaa pienempään.
Vaikka olisit Vologdan kaupungista juuri nyt, lapsuuteni Vologda-joen varrelta, se tuossa näyttäisi kenelle vain vehreämmältä kuin mikään suomalainen metropoli? Enkä ole lukenut vielä aivan kaikkea… Joki halkoo kaupunkeja keskellä, eli ollaan me aika lähellä keskustaa, ja talosi taikka kirkot tuskin näkyvät. Vladimir, karvat nousevat pystyyn. Sain kylmiä väreitä ja päässäni tuntuu suuri onnen siemen. Tässäkö on se malliesimerkki vehreästä kaupungissa? Lopetetaan rintama, aletaan elää niin kuin kuuluu. Joesta mallia kaupunkisuunnitteluun?
Muistan ajat vuoteen 2000 asti hyvin. Talvella oli liikuntatuntien hiihtoa joella. Vankilalta aina 800-vuotisjuhlan sillalle asti. Siellä seisoi kuulemma 80-luvulta paljon pitkiä proomuja ja kuivarahtialuksia? Sitten rakennettiin kalliilla rahallani tiet, eikä sitä jokea enää tarvittu… Vassa muutama vuosi sitten kaikki sai uuden ilmeen! Joen vartta kivitettiin kuvieni mukaan ja siitä on tullut melko hieno… Vastaavia olen nähnyt Suomessakin, esimerkin mainitakseni Huittisissa. Kiität siitä, tuli suoraan aika kotoisa olo, kun maastopyörä sinne teille saapui.
"Laivayhtiöt ajettiin hei alas, joki paskottiin… Mistä retkistä te oikein puhutte, unohtakaa koko juttu! Kohta ostetaan kaupasta kalliisti vettä pelkkään käsienpesuun", paikallinen joku kertoi Vologdan osiossa, paikallisen uutissivustosi arkistoissa. Uskokaa tai älkää, saat laulaa myös Venäjällä. Onhan täältä mielenkiintoista, olemme tulleet 90-luvustani taaksepäin niin Suomessa kuin Venäjältä. Aivan, ja sinnekin muutetaan nimenomaan vehreyden takii, kuule Tšerepovetsista asti. Jos ei väärin muistu, teollisuuskaupungeissa siellä vihataan luontoa.
Mitä opetan? Jotkut luulevat, että Vologda on kaupungin pääjoki. Todellisuudessa alueen pääjoki on Suhona, ja kaupungin niminen joki on vain sen oikeanpuoleinen sivujoki. Tämän vesiväylän alkulähde sijaitsee Vologdan kaupungin luoteispuolella. Joen pituudesta on esitetty eri lähteissä vaihtelevia lukuja, mutta nykyisin sen katsotaan ulottuvan 155 kilometrin pituudelle? Suomalais-ugrilaisesta kielestä käännettynä se tarkoittaa "puhdasta vettä", ja toisaalta yksi sana "volokva" viittaa tiheään metsääsi, joka ympäröi jokea vankkumattomasti.
Miksikö aloitin kirjoittamiseni?
Venäjällä raskaat teollisuuskaupungit rakennettiin neuvostoaikoina pelkästään tehtaiden ympärille. Tämä prioriteetti oli näissä sataprosenttisesti teollisuustuotannossa, ei asumisviihtyvyydessä tai lähiluonnossa. Kaupunkeihin luotiin kyllä suuria "kulttuuripuistoja", mutta asuinkortteleitten lähiluonto jätettiin paljon oman onnensa nojaan tai se kuoli nimenomaisten tehtaiden saasteiden vuoksi. Jopa näissä kaupungeissa maaperä on vuosikymmenten raskaiden päästöjen vuoksi niin saastunutta, ettei mikään meinaa kasvaa luonnostaan.
Kirjoitan edelleen maanantaisin, koska sunnuntaisin oli kovan luokan vitutusta siitä, että huomenna on se viikon alku ja töihin on noustava. Joo, näilläkin heikoilla lihaksilla ja kohta tasan 20 vuoden vanhalla koulutuksella. Kirjoitan opettaakseni, jos ei ole vielä selvinnyt, kun ei näistä jutuista palkkaakaan saa… Jos hyvin käy, tekstilläni on päivän loppuun mennessä kourallinen lukijoitakin, eikä ainoatakaan lukijan kommenttia. Ehkä kommentointilinkki hukkuu massaan tai ihmisillä ei ole yksinkertaisesti sitä aikaa tai energiaa keskusteluun Putinin Venäjästä.
"Olen ihan hihkunut aina itsekseni kuinka iso ero majoneesillani nätissä patenttipurkissa verrattuna siihen, että olisi siinä kaupan räikeän värisessä omassaan", kirjoittaa suomalainen bloggaaja top 100 -listoilla. On monia tällaisia blogeja. Mistä he kirjoittavat? Siitä, että tämän jälkeen eivät ole sormet majoneesissa. Merkinnän edetessä mennään siihen, että jääkaappia voi myös koristella, esimerkiksi tekokasveilla. Siis tästä ei ole mitään hyötyä kenellekään. Paremman väen jääkaappi, kun taas köyhänä jaoin itse vinkkejä, miten säästää jääkaapissa rahaa.
Merkintä oli muuten vielä todella suosittu, ylläty. Laitat varmuuden vuoksi vertailukuvan siitä, miten tavallisen työttömän jääkaappipakastin eroaa suositun bloggaajan vastaavasta. Juustoasi ei kaiketi ole, majoneesiin ei ole edes varaa ja seuraava sähkölaskusi maksetaan juuri ja juuri ajoissa. Koristeisiin, kuten tekokukkiin tai arvotauluihin ei ole budjettia, mutta Loimaan ja naapureiden kartta ulkoilualueelta käy vallan… En yritä nousta maailmankaikkeuden parhaaksi bloggaajaksi, mutta kirjoitan sentään usein jostain sellaisesta, joka jää mieleen.
Niin kuin se oma 90-luku. Kun lähdit kotoa, olit oikeasti poissa. Ei jatkuvia ilmoituksia, ei seurantaa, ei kyselyitä siitä, miksi et vastannut. Teitkö suunnitelmia ja myös ilmoittauduit paikalle, koska se oli ainoa vaihtoehto? Muistimme puhelinnumerot ulkoa. Koputimme oviin tekstiviestieni lähettämisen sijaan. Jos joku ei ollut kotona, pyöräilit vain seuraavan kaverin luokse. Tylsyyttä oli olemassa, ja jostain syystä se teki kaikesta luovempaa. Siksi en halua huvipuistoja, en kasvuja, tai mitään muutakaan gurmeeta. Väki, tuokaa se 90-luku takaisin!
Raporteissa todetaan suoraan, että teollisuuskaupungeissa käydään jatkuvaa konfliktia ja paikallista taistelua viheralueiden tuhoamista vastaan ("destruction of green spaces in urban areas"). Kun Venäjällä kaupunkiympäristö on valmiiksi saastunutta ja laiminlyötyä, se synnyttää sosiaalista turhautumista, joka purkautuu urbaanina vandalismina. Ne uudet istutukset ja viheralueet nähdään turhina tai ne tuhoutuvat, koska hallinto tai asukkaat eivät sitoudu suojeluun. Uskallan väittää, että kukaan ei halua Tšerepovetsia yhteenkään suomalaiseen kaupunkiin.
Koe ny joki ja sen väki, vehreää
Olen kyllästynyt elämään, mutta se syy uupumukseesi tänään on nykyaikaisin internet ja hälyn määrä. En edes huuda Pirkkalan ohitustielle nyt, vaan loputtomalle internetille ja sen tuomalle janon tulvalle. Siinä kyse on siitäkin, että päiviesi webissä on vaikeaa löytää vaikka mielenkiintoisia ja laadukkaita blogeja… Robotti on vallannut kirjaimellisesti joka nurkan, ja koko netti vaikuttaa pikaruoalle, kun jokaisen jutun näky näkyy olevan kuvapankissa tai siis jo tekoälyn tekemä. Enää ei edes tekstisisältö vaikuta siellä kovinkaan henkilökohtaiselle.
Yleensä kunnalta voi saada yhtä tyhjentäviä iskulauseita kuin Postilla. Kun eräs paketteja liikuttava yhtiö lupaa tuoda iloa paketin myötä, enkä hymyjä anhedonistisena saa, Seinäjoki mainosti vuonna 2014 sitä 24 tunnin ajan kestävää hyvää elämää. Autistina käänsin sen siitä ympäri, harhaanjohtavaa! Jokin arki ei ole edes hyvää. Ei ainakaan 24 tuntia vuorokaudessa! Pieleen menee? Silloin löytyy satakuntalainen helmi, joka lupaa pelkkiä kokemuksia. Koe se Kokemäki, sen joki ja väki. Vien perille aina, vai tekeekö VR sen, mutta yhdessä mennään.
Filosofia on niitä varten, jotka uskaltavat esittää kysymyksiä tietäen jo etukäteen, että ne vastaukset ovat edessä vasta pitkän ajan kuluessa… Sitä niin on henkilökohtainen etsintäni, toki parempaan elämääsi. Monet maneerit voivat sopia siitä tämän etsinnän kuvailemiseen: miellyttäminen, nettisurffaus, vaellus tai mikä tahansa muu toimintasi, joka vaatisi erityistä mielentilaa, kurinalaisuutta ja uteliaisuutta! Unohtamatta tietenkään etäisyyttä siihen, joka sen paremman elämäsi jo varastaa? Lopeta pikaruoan mässäily ja käytä dopamiinipaasto.
En ole täällä uudistamassa pelkkää blogia. Uudistan elämääni. En yritä edes markkinoida sinulle arvon lukija, mutta olen huolissani meidän suomalaisista ja koko maailmassa yhtenä kollektiivina. Kaiken lisäksi olen niin köyhä, että jouduin sanomaan myös puheliittymän. Se maksoi viime kuussa 27,49 euroa… Älypuhelimesi toiminta-aika on finaalissa, joten nappaat Prismasta vaan uuden akun. Menen Kokemäelle aikuisten oikeasti kokemaan mitä se elämä on: ilman rajattomia paketteja, loputonta internetiä tai tiedon tulvaa. Siinä sen älyn näet.
Kommentit