Ollaan varsin erilaisia hyväksyttäväksi… Minuakin on kiusattu ja hakattu koulusta. Olen miettinyt viime aikoina aika paljon sitä, miten julkaisijat nimittelevät itseään. Bloggaajiksi? Kirjailijoiksi? Taiteilijoiksi? Toisaalla luoviksi? Digitaalisiksi sisällöntuottajiksi? Tarinankertojiksi? Runoilijoiksi? Mutta nimike, joka pätee kuvissa jokaiseen, on nähdäkseni perinteinen kirjoittaja… Oletko yksi meistä? On selvää, että sinussa muhii visio, kun talojasi rakennetaan juttu kerrallaan. Kävin lääkärillä, ja niin autismikirjon diagnosointi kai alkaa.
Muistaisitko vielä sen, kun uudistin blogin ulkoasun viime vuonna tähän samaan aikaasi? Maksoin tästä uudistuksesta nolla euroa, mutta saavutettavuuden auditointiin sijoitin siinä Hämeenkyrössä kymmenen euroa. Mummo on antanut joitakin osiasi teeman paranteluun, mutta vuoden kunniaksi lienee aihetta tutustuttaa sinua muihin parannuksiini maksamatta kenellekään mitään… Olen surullinen siinä, että vielä suosituimmissakin saavutettavuus on heikkoa tai sitä ei ole huomioitu lainkaan? Aika yleinen moka on tosi karsea värimaailma.
Tiedetään, että Venäjä alkoi sotia Ukrainaa vastaan 24. helmikuutasi 2022. Venäläisille on maassa turhaa huutaa sitä, koska se sotilasoperaatio päättyy, kun en tulosta itsekään tiedä! Kysy siitä Putinilta tai lähetä hänelle postia? Usko pois, Putin on helposti saatavilla Kremlin sivuilla. Pitkästi olet miettinyt kirjoittaa Venäjästä yleisesti, mutta uskallusta ei ole hetkeen ollut. Synnyin nimittäin siellä ja tosiaan, Venäjä suorastaan huokui vehreitä kaupunkeja! En ole saanut vielä autistin leimaa, mutta en häpeä sanoa tätä suoraan – milloin Suomessa?!
Diagnoosi on psykologin käsillä, masennushoitajan ja yleislääkärisi arviot on siis jo tehty. Blogissa on 436 yksilöityä lukijaa, jotka viipyvät täällä vähintään minuutin, tämä tilastosi on toukokuulta. Pisimmät ovat lukeneet juttuja tuntien ajan putkeen? Huomaa samaan aikaan, että muualla netistä saa paljon enemmän kävijöitä näyttämällä puffia, yhteistyöartikkeleina ja sisustamalla jääkaappeja! Juttuna tämä onkin ollut se suurin syy siihen, miksi olen joskus kysynyt sen tärkeimmän: "Miksi kirjoitan tätä edelleen?" Iso vaiva, mutta se nollapalkka…
Joku erilainen hyväksyttäväksi!
Pitäisi kirjoittaa hei maanantaisin, mutta luen blogini vanhempia kirjoituksia. Lukijoita ei paljoa ole, ja ne aiheetkin ovat niin vaikeita välillä, ettei edes kommenttejasi enää juurikaan tule. Tämä merkintä voi olla poikkeustapaus, kommentoi ihmeessä jotain ennen kuin uuvut kokonaan. Tiedätte myös, miksi blogeissa ei ole paljoa lukijoita yhteiskunnallista pääpainoa mitenkään väheksymättä, julkaiset kirjoituksia outoon aikaan? Kun suurin väki bloggaajissa ajastaa kaiken maanantaille, kellonajaksi 9.00 valitaan: se takaa peräti melko hyvät virrat.
Autistina en piittaa blogimaailman säännöistä, joten maanantain asia on esillä vasta kello 21.00, tietty maanantaina – mutta ei se enää illasta saa aivan samanlaista huomiotasi. Tämä on tietoinen valinta, enhän muuten saisi blogillesi sitäkään vähää näkyvyyttä, kun aamuisin tarjontaa on Blogit.fi-palvelussa vähän enemmän ja oman blogin menestyminen on lähinnä kansitaiteesta kiinni… Ketä muuten kiinnostaa tuoli, joka seisoo yksinäisenä sen kirppiksen edessä? Ei ketään, mutta tuoli kuvastaa minua melko hyvin tästäkin maailmasta, yksikkö!
Siitä diagnoosista vastaava psykologi sanoi: "Jos tunnet yhden autistisen ihmisen, tunnet vain yhden autistisen ihmisen!" Totta, yleislääkäri Irina kirjoitti tästä OmaKantaan sen, että autismistani on vahva epäily. Joo, olen käynyt 5.6. hänen vastaanotolla ja nytkö pallo siirtyy psykologille. Minulle olisi diagnoosistasi paljon hyötyä: saisin hyväksynnän erilaisuudelleni, voisin lakata miellyttämästä energiavarastojeni kustannuksella ja työvoimatoimisto lakkaisi tyrkyttämästä liian sensorisia työpaikkojasi, jos joskus vielä töitä joudun edes hakemaan.
Erilaisuuttani kuvastaa usein myös se, että olen välttänyt älypuhelimia muita pitempään. Valkeakosken ammatti- ja aikuisopistossa iPhone 3GS tuli yleiseen valoosi jo syksyllä 2009! Myyntiisi se tuli kesäkuussa samana vuonna, Galaxy S sen sijaan vuotta myöhemmin silloin 2010? Luokallani oli iÄlypuhelimia miltei jokaisella joulukuuhun 2009 mennessä, mutta itse käytin Samsungin liukuläppäpuhelinta pitkään? Vassa joulukuussa 2010 otin mainitun osan S-sarjasta ja kaduin kovasti… Se tuntui jo silloin kuin hengenvaaralliselta tupakoinniltasi.
Olen käyttänyt älypuhelimia jo miltei 16 vuotta (tiedonjanoisille 15 vuotta ja 6 kuukautta). Et lähde laskemaan määriä, mutta puhutaan varmaan kymmenistä älypuhelimista. Jos siinä summattaisiin kaikki eurot yhteen, olen käyttänyt pelkästään älypuhelimiini 5 000 euroa ja liittymiini 3 840 euroa… Tämä kierre on pakko katkaista, irtisano laitenetti ja perään Telian kaiken kattavan liittymän. Luit oikein, vanha aika tekee paluun. Kun käynnistän puhelimeni tänään, se kertoo minulle 240x320-näytöltä olennaiset: "Tervetuloa 90-luvulle", siellä on!
Voidaan todeta, että tämä uusi (tai vanha) suunta saattaa tehdä minusta muiden silmästä oudon tai liian erilaisen hyväksyttäväksi. Se ei enää haittaa… Vassa 21.00 julkaistava blogisi, 90-luvulla elävä puhelin ja diagnoosin odottaminen ovat kaikki osa samaa matkaani: turhaa opettelua elämäsi omilla ehdoilla, ilman pakotettua pikaruoan mässäilyä tai sitä digitaalista ruoskimista vihdalla. Päiviesi kulku on jo hidastunut, kun älypuhelin tai sen toiminnot eivät enää viihdytä matkallasi tässä, mutta lisää myöhemmin. Viikkooni on tullut taas pituutta.
Uudistin blogini jo vuosi sitten
Odottakaa linjalla, katson tässä välissä keittiöni ikkunasta kuinka kaksi harakkaa ahmivat vuorotellen raikasta vettä kiposta ja juoksevat sen jälkeen tyytyväisinä takaisin omilleen. Ja tiedätkö mikä on ihmeellistä? Ehkä 90-luvulla soittaisit iloisen puhelun. Ihmiset juttelisivat toisilleen enemmän, ja yhteisöllisyyden tuntu naapurustoissa sekä porukoissa oli kaikkiaan suurempi? En edes tiedä, kuinka monta kertaa tulin kotiisi ja äiti tiesi tapahtuneesta, koska toinen oli jo ehtinyt juoruta hänelle yhdellä niistä jumalan hylkäämistä lankapuhelimista!
Uusi kausi alkoi 6.6. ja nyt tuntuu siltä, että energiaa jää myös blogisi kehitykseen. Kaikki se aika ei enää menekään turhaan surffailuusi tai tiedon tulvaasi internetin valtatiellä! Olen sitä mieltä, että sinun kaltaiset henkilökohtaiset blogit tulevat vielä suurempaan arvoon. Et pidä siitä, että päivissä valuu sitä tietoa hetken mielijohteesta, nopeasti ja juuri nyt Faceesi. Tärkein uudistus tähän liittyen on seuraavanlainen: nappaat kuvia matkassa ennätyspaljon, jotta saat ylimääräiset kuvat arkistoon. Se näkyy tänään, bloggaa jopa vuosien vanhoissa.
Polkiessa taas Forssaan eksyin Urjalassa puolivahingossa toisen kotipihalle navigaattorin sanoittamana. Ymmärsin tärkeimmän: parhaimmat neuvosi navigointiin ostan urjalalaiselta mieheltä, en Googlelta. Nyt kerrot perille pääsystäni hiukan! Forssastako opin tärkeimmän: kun omat valokuvat ovat omia, niistä on myös helpompi kirjoittaa. Muistoni ikään kuin ovat jo esillä? Sen vuoksi olenkin täällä vaihtanut joitakin vanhoja valokuvii kuvapankista täysillä omiin, mutta homma on vielä kesken. Jos rintamalta et saa, niin kukista luulisi löytyvän…
"Katoppas vuan Forssaan asti! Maastopyöräilijä pihalla? No älä ny sitä isoa tietä ainakaan aja, siellä rekat puhaltaa sellaista kuolokyytiä, että äijä lentää ojasta sisään. Ajan tätä minun pellon laitaa pitkin sinne vanhalle kärrytielle. Sieltä on vielä yksi kaatunut koivukin pihassa, mutta sinähän hypit tollasessa esteestä helposti yli." Hei, kiitos paljon. Näitä on sitten kivaa muistella pari vuotta päässäni! Kaikessa lyhkäisyydessään tajusin, että yksinkertaisuus olisi avain myös blogeistasi. Aiemmin h2-otsikot ovat olleet pitkiä, nyt lyhennät niitä puolella.
Loppuveto on se, että otsikko osioiden välillä mahtuu mobiiliin yhdelle riville, ei siltikään näyttäisi pätevän tähän minun uuteen puhelimeen… ja se on parasta se?! En surffailisi enää koko elämän läpi. Lisäksi olet helpottanut otsikoitten löytymistä lisäämällä siihen jo pienen pystysuoran väripalkin. Se vaihtaa väriä, kun taas h2-otsikon teksti liikkuu vielä sivummalle osoitettaessa, mikä helpottaa minun ja sinun työtä tekstiäni lukiessa. Luonnollisesti neliöni muotoinen kuva antaa hengähdystauon silloin, kun tekstit ovat tavallisesti pitkiä esseitä?
Etusivukin muuttuu niin, että jokaisen tekstini valokuva suurenee kuvien neliöissä tietyn prosenttimäärän. Se antaa vaikutelmia vielä siitä, että tässä on elokuvani, kuin jonkinlainen tarina liikkuvasta ja ohimenevästä elämästäsi. Ehkä meistä on tulossa se vanha polvi, mutta elämäsi oli silloin ehdottomasti aina parempaa. Älykkäät kännykät ovatkin luoneet ihmisille enemmän tapoja olla jatkuvasti yhteydettä, ja vieläpä monelta eri tavalta, mutta Jobs tuntui vain etäännyttäneen meitä toisistaan! Siksi oikeastaan kirjoitan, kai tänään maanantaina.
Avoin kirje, Vladimir Putinille…
Synnyin marraskuussa 1990, tästä kaupungista. Vladimir Putin, alleviivaan sinulle jo, että Vologda on se minun kotikaupunkini. Vaivaan asioista vasta nyt, koska aloitit sodan vuonna 2022, enkä uskaltanut ihan hetkeen kirjoittaa positiivisesti kotimaasta palautteen pelossa… En hyväksy sotilasoperaatioitasi ja toki haluaisin painottaa sinulle sen, että Venäjä on kovin upea saari. Jos sotasi ei syttyisi alun perinkään, olisi varmaan mukavampaa, mutta juhlia on mahdollista vielä. Ei tarvitse nimitellä, sinut pitää kohdata! Vain niin verenvuoto lakkaa…
Aion julkaista tämän pätkän vihdoin. Vuonna 2000 kaupungista asui minä mukaan lukien 302 500 asukasta! Vain kymmenen vuotta myöhemmin asukkaitasi oli jo 301 755, enemmän kuin vuotta aiemmin. Eikä tilanne ollut pieni edes vuonna 2020 väen ollessa 310 302?! Eilen vuonna 2025 vologdalaisia oli jo enemmän, mutta laskusuunnalla ollaan toki, 311 476 riittää! Espoossa oli vuonna 2025 siis 14 240 asukasta enemmän kuin Vologdassa? Tampereella suli vuonna 2025 hei 48 139 asukasta venäläiseen pinta-alasta vain kuusi kertaa pienempään!
Vaikka olisit Vologdan kaupungissa juuri nyt, lapsuuteni Vologda-joen varrelta, se tuosta näyttäisi kenelle vain vehreämmältä kuin mikään suomalainen metropoli? Enkä ole lukenut vielä aivan kaikkea… Joki halkoo kaupunkeja keskellä, eli ollaan me aika lähellä keskustaa, ja talosi taikka kirkot tuskin näkyvät. Vladimir, karvat nousevat pystyyn. Sain kylmiä väreitä ja päässäni tuntuu suuri onnen siemen. Tässäkö on se malliesimerkki vehreästä kaupungissa? Lopetetaan rintama, aletaan elää niin kuin kuuluu. Joesta mallia kaupunkisuunnitteluun?
Muistan ajat vuoteen 2000 asti hyvin. Talvella oli liikuntatuntien hiihtoa joella. Vankilalta aina 800-vuotisjuhlan sillalle asti. Siellä seisoi kuulemma paljon pitkiä proomuja 80-luvulta ja kuivarahtialuksia? Sitten rakennettiin kalliilla rahallani tiet, eikä sitä jokea enää tarvittu… Vassa muutama vuosi sitten kaikki sai uuden ilmeen! Joen vartta kivitettiin kuvieni mukaan ja siitä on tullut melko hieno… Vastaavia olen nähnyt Suomessakin, esimerkin mainitakseni Huittisista. Joki ja the silta. Tuli vallan kotoisa olo, kun maastopyöräni sinne teille saapui.
"Laivayhtiöt ajettiin kai alas, joki paskottiin… Mistä retkistä te oikein puhutte, unohtakaa koko juttu! Kohta ostetaan kaupasta kalliisti vettä pelkkään käsienpesuun", paikallinen joku kertoi Vologdan osiossa, paikallisen uutissivustosi arkistoissa. Uskokaa tai älkää, saat laulaa myös Venäjällä. Onhan täältä mielenkiintoista, olemme tulleet 90-luvustani taaksepäin niin Suomessa kuin Venäjältä. Aivan, ja sinnekin muutetaan nimenomaan vehreyden takii, kuule Tšerepovetsista asti. Jos ei väärin muistu, siellä teollisuuskaupungeista vihataan luontoa.
Mitä opetan? Jotkut luulevat, että Vologda on kaupungin pääjoki. Todellisuudessa alueen pääjoki on Suhona, ja kaupunkisi niminen joki on taas sen oikeanpuoleinen sivujoki! Tämän vesiväyläni alku sijaitsee Vologdan kaupungin luoteispuolella. Virran pituudesta on esitetty eri lähteissä vaihtelevia lukuja, mutta nykyisin sen katsotaan ulottuvan 155 kilometriin? Nyt suomalais-ugrilaisesta kielestä käännettynä se tarkoittaa "puhdasta vettä", ja toisaalta jokin sana "volokva" viittaa tiheään metsääsi, joka ympäröi jokea ja teitäkin vankkumattomasti.
Miksikö aloitin kirjoittamiseni?
Venäjällä raskaat teollisuuskaupungit rakennettiin neuvostoaikoina pelkästään tehtaiden ympärille. Prioriteetti oli sataprosenttisesti teollisuustuotannossa, ei asumisviihtyvyydessä tai lähiluonnolla. Kaupunkeihisi luotiin hieman suuria kulttuuripuistoja, mutta kortteleiden lähiluonto jätettiin paljon oman onnensa nojaan tai se kuoli siinä nimenomaisten tehtaiden saasteiden vuoksi. Jopa näissä rahan kaupungeissa maaperä on vuosikymmenten raskaiden päästöjen vuoksi niin saastunutta, ettei mikään meinaa kasvaa luonnostaan. Sama tänne!
Kirjoitan edelleen maanantaisin, koska sunnuntaisin oli kovan luokan vitutusta siitä, että huomenna on se viikon alku ja on noustava töihin. Joo, näilläkin heikoilla lihaksissa ja kohta tasan 20 vuoden vanhalla koulutuksella. Kirjoita opettaakseni, jos ei ole vielä selvinnyt, kun ei näistä jutuista palkkaakaan saa… Jos hyvin käy, päiväsi loppuun mennessä on kourallinen lukijoitakin, eikä ainoatakaan lukijan kommenttia! Ehkä palautelinkkini hukkuu massaan tai suorittajilla ei ole yksinkertaisesti aikaa, kenties tarmoa keskusteluuni Putinin Venäjästä.
"Olen ihan hihkunut itsekseni kuinka iso ero on kai majoneesilla nätissä patenttipurkissa verrattuna kotimaassa siihen, että olisi siinä kaupan räikeän värisessä omassaan", kirjoittaa bloggaaja top 50 -listalla! On monia sellaisia, mistä he kirjoittavat? Siitä, että tämän jälkeen eivät ole sormeni majoneesissa. Merkinnän edetessä mennään jo siihen, että jääkaappia voi myös koristella, esimerkiksi kasveillani. Tästä ei ole mitään hyötyä kenellekään? Paremman väen jääkaappi, kun taas köyhänä jaoin itse vinkkejä, miten säästän jääkaapilla sitä rahaa.
Merkintä oli muuten vielä todella suosittu, ylläty. Laitat varmuuden vuoksi vertailukuvan siitä, miten tavallisen työttömän jääkaappipakastin eroaa suositun bloggaajani vastaavassa! Juustojasi ei kaiketi ole, majoneesiin ei ole edes varaa ja seuraava sähkölaskukin maksetaan juuri ja juuri ajoissa. Koristeisiin, kuten tekokukkiin tai arvotauluihin ei ole budjettia, mutta Loimaasi ja naapureiden kartta ulkoilualueelta käy vallan. En yritä nousta tämän maailmani parhaaksi bloggaajaksi, mutta kirjoitan sentään usein jostain sellaisesta, joka jää mieleen.
Niin kuin se oma 90-luku. Kun lähdit kotoa, olit oikeasti poissa. Ei jatkuvia ilmoituksia, ei seurantaa, ei kyselyitäsi siitä, miksi ei vastannut. Teitkö suunnitelmia ja myös ilmoittauduit paikalle, koska se oli ainoa vaihtoehto? Muistimme puhelinnumerot niin ulkoa! Koputimme oviin tekstiviestieni lähettämisen sijaan. Jos joku ei ollut kotona, pyöräilitkö vain seuraavan kaverin luokse. Tylsyyttä oli olemassa, ja jostain syystä se teki kaikessa luovempaa. Siksi en siedä millään huvipuistoja, kasvua tai muuta gurmeeta. Väki, tuokaahan 90-luku takaisin!
Raporteissa todetaan suoraan, että teollisuuskaupungeissa käydään jatkuvaa konfliktia ja paikallista taistelua viheralueittesi tuhoamista vastaan. Ja kun Venäjällä kaupunkiympäristö on toisinaan saastunutta ja laiminlyötyä, se synnyttää sosiaalista turhautumista, joka vallan purkautuu urbaanina vandalismina. Ne uudet istutuksesi ja viheralueet nähdään turhina tai ne tuhoutuvat, koska hallinto tai asukkaat eivät vain sitoudu suojeluun… Uskallatpa väittää, että kukaan ei halua Tšerepovetsia yhteenkään suomalaiseen kaupunkiisi, yksinkertaista.
Koe ny joki ja sen väki, vehreää
Olen kyllästynyt elämään, mutta se syy uupumukseesi tänään on nykyaikaisin internet ja hälyn määrä. En edes huuda Pirkkalan ohitustielle nyt, vaan loputtomalle internetille ja sen tuomalle janon tulvalle. Siinä kyse on siitäkin, että päiviesi webissä on vaikeaa löytää vaikka mielenkiintoisia ja laadukkaita blogeja… Robotti on vallannut kirjaimellisesti joka nurkan, ja koko netti vaikuttaa pikaruoalle, kun jokaisen jutun näky näkyy olevan kuvapankissa tai siis jo tekoälyn tekemä. Enää ei edes tekstisisältö vaikuta siellä kovinkaan henkilökohtaiselle.
Yleensä kunnalta voi saada yhtä tyhjentäviä iskulauseita kuin Postilla. Kun eräs paketteja liikuttava yhtiö lupaa tuoda iloa paketin myötä, enkä hymyjä anhedonistisena saa, Seinäjoki mainosti vuonna 2014 sitä 24 tunnin ajan kestävää hyvää elämää. Autistina käänsin sen siitä ympäri, harhaanjohtavaa! Jokin arki ei ole edes hyvää. Ei ainakaan 24 tuntia vuorokaudessa! Pieleen menee? Silloin löytyy satakuntalainen helmi, joka lupaa pelkkiä kokemuksia. Koe se Kokemäki, sen joki ja väki. Vien perille aina, vai tekeekö VR sen, mutta yhdessä mennään.
Filosofia on niitä varten, jotka uskaltavat esittää kysymyksiä tietäen jo etukäteen, että ne vastaukset ovat edessä vasta pitkän ajan kuluessa… Sitä niin on henkilökohtainen etsintäni, toki parempaan elämääsi. Monet maneerit voivat sopia siitä tämän etsinnän kuvailemiseen: miellyttäminen, nettisurffaus, vaellus tai mikä tahansa muu toimintasi, joka vaatisi erityistä mielentilaa, kurinalaisuutta ja uteliaisuutta! Unohtamatta tietenkään etäisyyttä siihen, joka sen paremman elämän varastaa? Lopeta pikaruoan mässäily ja käytä dopamiinipaastoasi.
En ole täällä edes uudistamassa pelkkää blogia. Uudistan elämääsi? En yritä markkinoida sinulle arvon lukija, mutta olen huolissani meidän suomalaisista ja koko maailmassa yhtenä kollektiivina. Kaiken lisäksi olen niin köyhä, että jouduin sanomaan myös puheliittymän. Se maksoi viime kuussa 27,49 euroa… Älypuhelimesi toiminta-aika on finaalissa, joten nappaat Prismasta vaan uuden akun. Menen aikuisten oikeasti kokemaan Kokemäelle mitä se elämä on: ilman rajattomia paketteja, loputonta Internetiä tai tiedon tulvaa. Siinä sen älyn näet.
Kommentit
Kritiikin osuuteen on sanottava että tekstisi ovat huonoa suomea jonka vuoksi sanomasi jää toisinaan välittymättä. Lukeminen vaatii keskittymistä ja paneutumista. Arvelen että huonon kielen vuoksi blogiisi jää monelta yhteen käyntiin.
Ymmärrät varmaan, kun Putinin Venäjästä kirjoitan, että olen syntynyt Venäjällä ja muutin Suomeen 11-vuotiaana. Moni venäläisistä, etenkin vanhemmasta päästä, eivät osaa suomea edes sen vertaa. Toki on mainittava, ja alleviivaan uudelleen, ettei sinunkaan kommenttisi ollut mikään kielemme mestariteos. Siitä puuttui muun muassa muutamia pilkkuja ja jotkut lauseet olivat epäselviä. Ymmärrän kyllä, että tekstini pureskelu vaatii raskaan työpäivän jälkeen valtavasti energiaa, jotta sanamuodot aukeavat kunnolla. Tekstini on autistista, se on suodattamatonta ja käytännössä suoria ajatuksia päästä ulos päästettynä.
En väitä olevani paraskaan puhuja, estäähän minun lihassairaus ajoittain jopa puhumisen ja jotkut sanat jäävät jopa kokonaan välistä, mutta kielen on opettanut minulle Itä-Suomen koulussa Jaana (olen kiittänyt häntä siitä), yläasteella Sanna sekä "Suomi toisena kielenä" -opettaja ja Valkeakosken ammatti- ja aikuisopistossa Eija-Liisa. Lukeminen todellakin vaatii keskittymistä, jos joutuu lukemaan sanoja, kuten yhtenäisenä kollektiivina, Tšerepovetsissa (venäläisessä teollisuuskaupungissa Tšerepovets) tai esimerkiksi muita ennenkin ärsyttänyt "Citymarketiisi" tai kahviisi.
Citymarketiisi on illatiivi (mihin-muoto) varustettuna sinun-omistusliitteellä.
Sana rakentuu seuraavasti:
— Perusmuoto: Citymarket
— Illatiivi: Citymarketiin (sisälle kauppaan)
— Omistusliite: -si (sinun)
Lopputulos on näin ollen Citymarketii- + -si = Citymarketiisi (sinun Citymarketiisi)
Esimerkki voisi olla Tervetuloa ostoksille omaan Citymarketiisi!
Toisaalta olisi kiinnostavaa kuulla ajatuksiasi Putinin Venäjästä, mutta ymmärrän, se taitaa olla liian vaativaa ja olen sen tekstissäkin avannut. Blogini nykymuodossaan vaatii lukijalta hirveää keskittymistä ja ajatusta, johon ei ole normaalissa arjessa jaksamista tai aikaa. Lukijoita kuitenkin riittää, ja jokaisen pilkun ja sanan yritän pitää oikeassa paikassa, oikeassa autistisessa muodossa ja paikallaan.
Itse en sanoisi, että se jää yhteen käyntiin kielenhuollon takia. Päin vastoin, kuten joskus joku vakkari sanoi, tämä blogi on vähän edellä aikaa – ja suurin osa ihmisistä ei uskalla ajatella itsenäisesti tai boksin ulkopuolelta. Silloin on todella helppoa takertua vaikka blogin tiettyihin maneereihin tai kirjoittajan tapoihin yleisesti. Valitettavasti kollektiivin ajanpuutteeseen ja siihen, että filosofinen pohdinta aina välity, ei minulla ratkaisua ole. Kirjoitan siitä ja kuulakärkikynällä alleviivaten toki joskus tulevaisuudessa lisää, jos vain sellaisen jostain kaapin nurkista löydän.
Kiitos paljon ajastasi ja nähdään taas!
Itsekin haikailen takaisin 90-luvulle. Nostan hattua näppäinpuhelimen hankinnalle! Ennen nettiin mentiin - ja sieltä tultiin pois. Voisin itsekin kokeilla samaa.
Tietysti olet oikeassa siinä, että se pyöräilmoitus oli vähän helppolukuisempi, mutta tässä blogissa teksti on tietyn kaavan mukaista. Omistusliitteet eivät minusta tee tekstistä vaikealukuisempaa, ja ne säästävät tilaa, sillä on helpompaa kirjoittaa esimerkiksi "kirjani" verrattuna siihen pidempään muotoon "minun kirja". Näin tilaa jää enemmän muille sanoille.
Peruspuhelin oli pakko hankkia, koska tähän asti jokainen kalliskin älypuhelin on omassa aktiivisessa käytössä alkanut sammua talvisin kesken kaiken jo vuoden kuluttua, ja puolessatoista vuodessa akkua sai ladata alvariinsa. Kahden vuoden kohdalla saan istua pistorasialla. Minulla oli jo A56 kaapissa, mutta en jaksanut avata sitä paketista, asentaa sitä tai edes palauttaa… Onneksi palautusaika oli 55 päivää, niin sain palautettua sen lopulta. Ostin vaihdossa tämän peruspuhelimen, johon saa vaihdettua akun ja jossa akku kestää uutena kaksi viikkoa.
Jos puhelu katkeaa tai akku loppuu, kun työkkäri soittaa, tulee nykyään herkästi karenssi. Myös musiikkia en kuuntele reissuissa enää muutoin kuin Wi-Fi-yhteydellä. Aika lähelle 90-lukua pääset sinäkin näin yksinkertaisesti. Repesin lujaa Kokemäenjoella, kun pääsin tällä "romulla" nettiin ja siitä meni latausliittymän saldosta yksi hassu sentti ;) Pelkästään sen takia, että peruspuhelin palauttaa aikaa elämääsi ja saa päivän tuntumaan täyspitkältä, on se jo itsessään kokeilemisen arvoista gurmeeta.
Luit ilmeisesti myös Kokemäen jutun, ensi kuussa mennään naapuriin Harjavaltaan…
Kiitän vuosien seuraamisesta ja seuraavaan kertaan!
Totta kai eri sovelluksilla ja verkkosivustoilla on erilaiset ulkoasut, mutta sisällön osalta kaikki tuntuu olevan samaa.
Kaikki tekevät videoesseitä. Lyhytvideot näyttävät minusta lähes identtisiltä. Sama teksti ruudulla, samanlainen esitystapa, ja kaikki yrittävät saada videot looppaamaan mahdollisimman keinotekoisilla tavoilla. Mainokset käyvät koko ajan ärsyttävämmiksi, etenkin mobiilissa, missä ne muistuttavat ulkoasultaan yhä enemmän kotirauhan häirintää.
Joku videosuosikki oppii päivän sanan sanakalenteristaan ja käyttää sitä videolla, ja yhtäkkiä kaikki muutkin alkavat käyttää samaa sanaa ilman, että oikeastaan tietävät, mitä se tarkoittaa tai miten sitä käytetään oikein.
Kaikki on niin samanlaista, että se tuntuu tehdastuotannolta, ja minusta sellainen netti on yksinkertaisesti tylsää.
Ainoa asia, joka ei enää tunnu saavan näkyvyyttä verkossa, on kirjoitettu sisältö. Oletan, että se johtuu siitä, ettei kukaan halua enää kirjoittaa itse, vaan antaa tekoälyn tehdä sen puolestaan, ja lisäksi ihmisten keskittymiskyky on niin lyhyt, etteivät he jaksa lukea (saati ymmärtää) pitkiä tekstimassoja.
Se on masentavaa.
Jatka siis siitä mihin jäit. On ihan huikeaa se, että ihmiset joutuvat käyttämään aivoja!
Ihmisiä ärsyttää se, että minulla on erilainen käyttöjärjestelmä. Kun suurin osa on neurotyypillisiä normoja, yleislääkärini mielestä olen taas autistinen Assi. Autismissa on kyse siitä, että "minun hammaslääkäri" on turhaa toistoa, jos saman voi sanoa lyhyemminkin muodossa hammaslääkärini. Jokainen voi itse nähdä kaavamaisuuden blogissani. Jokaisessa merkinnässä on aina 4+6+6+6+6+4-kappaletta. Kukin voi itse yrittää kirjoittaa 32 kappaletta aivot sumussa minun kauppa, sinun metsä tai muuta vastaavaa. Se yhden sanan muoto säästää aikaa.
Lisäksi kun minulle sanotaan, että pitäisi kirjoittaa näin, ei näin – se on vähän sama asia kuin sanoisi Tampereen ratikalle seuraavaa: "Sinun pitää kulkea Hämeenpuistoa pitkin, ei Hämeenkadulla". Nuo tavat ovat syvällä minussa. Ja se, että Tesoman koulussa osasin kieltämme paremmin kuin alkuperäiset suomalaiset, johti osaltaan kiusaamiseen. Avasin myös blogissa sen, etten välitä, mitä muut minusta ajattelevat. Netti on pullollaan kliinistä, geneeristä, yksinkertaistettua kieltä. Muutin tänne kuitenkin vasta 11-vuotiaana tietäen vain yhden sanan, ja se sana oli kiitos.
Olen kirjoittanut netin harmaudesta jo pitkään, se on suorastaan yksi syy siihen, miksi minua masentaa maaseudun autioitumisen lisäksi. Ei se ole tänään vaan se taloudellinen tilanne tai työttömyys. Luin päästä, että possessiivisuffiksi kertoo omistajuudesta, eikä sen eteen välttämättä tarvita omistusmuotoista persoonapronominia: koirani kertoo kyseessä olevan minun koirani. Puhekielessä puhutaan kuitenkin usein mun koirasta, ja puhekieleen en taivu.
Oulun yliopiston suomen kielen yliopistonlehtorilta Katja Västiltä onko possessiivisuffiksi katoamassa kokonaan suomen kielestä. "Sinun hammaslääkäri -tyyppisten possessiivisuffiksittomien muotojen (vertaa sinun hammaslääkärisi) kohtaaminen kirjoitetussa kielessä on nykyään aivan tavallista, kun aikaisemmin possessiivisuffiksittomuus oli selvemmin puhutun kielen piirre", Västi toteaa. Hän arvelee omistusliitteiden käytön vähenevän.
Vaalin itse asiassa kieltämme. Se, että normot haluavat valmiiksi pureksittua tekstiä tai mahdollisimman selkokielistä, juuri sellaista katukieltä nettiin – täällä netissä sellaiseen törmää onneksi päivittäin. Itse huokailen näitä kliinisiä blogeja lukiessa muiden hakiessa K-ruokakaupasta myös drinkin. Mikä on muuten paras tapa saada normon hämmentymään? Kun hän etenee tekstissäni ja miettii siellä oman "käsikirjoituksensa" sisällä, että "jaahas, siellä sitä taas ollaan reissussa, mutta ostikohan se mitään tai kävikö se edes kunnolla sisällä", minä paukautan lauseeseen sanan "Aivan viimeisillä voimillani sisään ja poistin drinkinkin". Mikä tarkoittaa kirjaimellisesti: "Kyllä, olin aivan loppu, mutta menin sisään ja ostin sen drinkinkin (myös drinkin), äläkä kysy enempää" :)
Tämä on taas yhdestä suosituimmasta blogista:
"Pää ja silmät on hyvä suojata paahteiselta auringolta, mutta onhan hattu yhtä lailla muotiasuste. Halutessaan se voi olla koko asun kruunu tai katseenvangitsija. Lippikset ovat kesäisin eniten nähty päähine, mutta joskus vaihtelun nimissä itsensä ja kaverit voi yllättää toisenlaisellakin kesähatulla. Lierihatuissakin on tätä nykyä mistä valita. On hillitympää versiota kuin myös valtavia lieriä ja koristenauhoja."
Tämä oli niin kliinistä, että lopetin lukemisen parin kappaleen jälkeen. Juuri sellaista tehdastuotantoa, jota netti on pullollaan. Blogini vaatii jatkossakin keskittymiskykyä. Minuakin ärsyttää, että ihmisten keskittymisaika on lähes nolla. Aivoja saa muuten käyttää, etteivät ne surkastu :) Ja suomen kielen pisin sana on muuten ulkomuistista lentokonesuihkuturbiinimoottoriapumekaanikkoaliupseerioppilas.
Olisin tyytyväinen, kun tässä aivosumussa joka maanantai on tullut teksti kaksi vuotta putkeen. Otan muuten tuon sanasi sanakalenteri talteen, se on hauska! Eihän lukeminen olisi muuten edes palkitsevaa, jos et joutuisi koskaan miettimään mitä proomu, piep kick Uptempo-musiikissa tai kuivarahtialus on etsien sitä tietoa kirjastosta tai Googlesta.
Kiitos ja hei hei.
Suomen kielessä onkin kiinnostava ero siinä, puhutaanko yleisestä ilmiöstä vai tarkasti rajatusta kohteesta. Jos kirjoitan kuuntelevani musiikkia, se riittää suomeksi mainiosti, koska musiikki on käsitteenä yleinen. Mutta jos kyseessä on nimenomaan se oma, itse koottu soittolista, silloin omistusliitteellä soittolistaani on selkeä tehtävä: se erottaa sen muiden listoista tai satunnaisesta radiovirrasta. Tämä on kyllä erinomaista viilausta ja osoittaa, miten hienovaraisesti suomen kieli taipuu, vaikka tiettyjä sen kiemuroita voi käyttää liikaakin.
Katsotaan minkälaista kirjoitettavaa löytyy ensi kuussa Pohjanmaalta, Seinäjoelta.
Kiitos hyvin tarkasta havainnosta ja pohdinnasta!