Jumissa tanssilattialla

Uusi aamu. Herää aamukuuden pyjamassa. Toivon saavani aikaiseksi menevän artikkelin matkoista, joita nuukana nautin vähäsen aikaa sitten. Kaseilla sinne Haukiluomaan, kiitoksia. Niin tapahtuu myös illemmalla, jolloin matkustan Tesoman uimahallia kohti vapaalla. Sapattivapaa on siitä ihana, että voit elää oman kellon mukaan. Voit lähteä minne vain kysymättä asiasta esimieheltäsi. Kaikki paikat, jonne lähden, eivät ole kovinkaan kalliita. Väinö Paunu Oy:n kyyti Pirkkalasta Haukiluomaan on 2,10 euroa.

Ole varma siitä, että unelmoit. Unelmaa olisi, että maksaisi asuntolainat loppuun, lopettaisit kaikki työsi heti ja alkaisit elää ainutlaatuista elämääsi. Jäin sapattivapaalle vasta toukokuussa, mutta en voi tarpeeksi sitäkään mainostaa. Minussa asuu nimittäin aina aikaa. Jokainen aamu on iloinen. On aivan käsittämätöntä, että uupumuksen jälkeen voin vihdoin nousta sängystä nauttien mahdollisuudestani. Olin tarvinnut lepoja vuosien työelämästä. Enkä ole enää uupunut ja minun blogi saa kaivattua tilaa.

Kirjoitin aiemmin, että uuvuin työssäni . Olin selvästi lomanne tarpeessa. Nyt olen vihdoinkin lomalla. Pidän sapattilomaa määrittelemättömän ajan. Pidän merkityksellisestä työstäsi, mutta jos ilmapiiri on vähänkin raiteillaan, rasitun helposti. Otan nimittäin tiimini haasteita helposti nyt harteilleni INFJ:nä. Lopulta ihminen väsyy niin, ettei eksyksistä ole poispääsyä. Työpaikallani asiat menivät ristiin siten, että vaikka tiiminne halusi lisäkäsiä, niin teidän olisi pitänyt palvella ongelmissa vähän nopeammin.

Hallituksen koronarajoituksista huolimatta vuosi 2020 on nähdäkseni elämäni paras. Miksi ihmeessä, kysytkin? Tämähän onkin parempi kalenterivuosi ilman epävakaata persoonallisuutta kumppanina tai edes kaverinasi. Yhteinen aikamme narsistin kanssa päättyi jo kesällä 2019. Paljon annoinkin, turhaan. Toki matkaan on mahtunut työssä uupuminen sekä iso joukko vähemmän mielekkäitä päiviä. Onneksi linjalla 1 on paunulainen Marja, joka saa sen huononkin päiväni loistamaan kaikille olemuksellansa!

Hauska juttu, että vuosia sitten kirjoitin merkinnän blogiini puolessa tunnissa ja kuukausittain, mutta tilanne tänään on toista: harvoin syntyypi enää juuri mitään ajatuksia. Ajanhallinta on työssä käyvällä jatkuvasti suurennuslasin alla ja aikaa ei millään riitä blogiin asti. Elämä on ollut tällaista aina. Ainakin niin kauan, kuin olen ollut työelämässä, joten muutama sapattivapaa tekisi kyllä ihmiselle hyvää. Aion jäädä yhdelle varmasti, kunhan taloustilanne on hieman parempi. Siihen ei ole enää onneksi kauan.