Jumissa tanssilattialla

Työvoimavirkailija, ei sapattivapaata: "Onko vielä palon kipinää uusiin haasteisiin?" Vastaan, että ainoin kipinä on se, kun maastopyöräsi levyjarrut lyövät yhtäkkiä tulta viimeisestä alamäessä! Tajusin lopulta, ettei minun anhedonia tunne edes kuolemanpelkoa. Myin pelin pois, ettei tarvitse enää teeskennellä harrastavansa sitä. Tästä se tavallaan alkoi. Nyt kun minulla on 290 euroa, ruokani maistuu kädestä ihan tavalliselle. Mihin kaikki maku on minun elämässä kadonnut? Sapattivapaa oli kerrasta ohi, kun toimistoon tulin kylään.

Mikä on maailman nopein asia? Erään juopon käsi, kun kauppa-autolla sanotaan: "Kuule, viimeinen pullo" , ja 90-luvun Venäjällä raskaan lamasi keskellä. "Jura, yksi mummo kuittaili, että hyvinä aikoina säästetään ja huonoina kulutetaan! Mä oon tehny sitä viikon tätä hetkeä varten – on ehkä sata ruplaa ja jano, tässä on se säästö",  Ljona sanoo heti kaimalle. Eläkeläismies vastaa kauppa on tulossa, mutta juopon sekunti tuntuisi minuutissa ja minuuttini tunnilta. Se toinen Jyri kuuli, hän taisi puhua Liia-mummosta ja votkaa tuli!

Langoista kuului toukokuussa 2021 ystävällinen huokaus ja hetken hiljaisuus.  "Etkö sinä ole vieläkään perillä?" kysyi isoäitini. Olin kertonut yllättäen aikomuksista ottaa edes sapattivuosi mennäkseni pyöräilemään, lähimetsiisi tai latautumaan. Sitten kuukausia tulee, jo toinen kylpyläpäivä sapattivapaalta, ja se oli viimeinen kerta kun juttelin mummon seurassa puhelimessa syyskuusta. Hän kuoli yllättäen pian sen jälkeen, kun olin taas altailla lokakuussa 2021. Kysymys jää voimaan pitkäksi aikaa, enkö minä tosiaan ole vielä perillä?