Jumissa tanssilattialla

Jos talvella on lumikaaos, etkä pääse autolla töihin, lumi lapioidaan tai aurataan pois. Miksi et tekisi aivan samalla tavalla jos edessäsi on tavarakaaos? Pahinta se on silloin, kun Lielahden kierrätyskeskus kieltäytyi vastaanottamasta käytettyä pikamuotia, ei vain mahdu. Onneksi on rajaton bussikortti, ehkä sitten Kieppi ottaisi nekin. Tavaroistasi luopuminen siinä ei ole lähes aina helppoa, sillä eihän tavarani antaminen ilmaiseksikaan takaa sen nopeaa liikehdintää olohuoneestani toisten ihmisten neliöihin.

Moi nyt, joko huomaat kaiken olennaisen? Vuosi 2023, sekin on takana ja tullut paras aika paljastaa mitä ostelit kyseisen vuoden aikana. Älä naura, mutta nolottaakin kamalasti. Ostin tuolloin 30 tavaraa, joten voidaanko enää puhua mistään ostolakosta? Hei toisaalta, mitä minä tekisinkään ilman toimivaa kannettavaa tietokonetta? Oli pakko hankkia, koska jonkun täytyy tämäkin merkintä saattaa loppuuni, just sillä tietokoneella. Kaikkien rakastama TEMU, mutta ei yhtäkään tilausta sisään sieltä vieläkään.

Hukkuuko oma kotisi arjen materiaan? Ärsyttääkö ajatellakin, että jouluna saat lisää? Ratkaisuni on helppo, heitä lisää kaupallista paskaa pois kodistasi ja ala elää normaalia elämää vähemmällä määrällä kuormittavaa tavaraa. Tavaraa, jota hommaamme hikoiluina ja työtunteina elämässämme. Viimeksi se kävi niin, että luovuin muun muassa toisista pyyhkeistä ja toisesta pyykinkuivaustelineestäkin . Kerron nyt, että miten tuossa kävi: jäinkö kaipaamaan toisia eriä normaaleja arkitavaroita tai -hyödykkeitä.

Nuuka tekee töitä sapattivapaallakin. Teen jatkuvasti aiempaa parempia valintoja ja korjaan budjettia. Nykyään säästän ruokakaupassakin aiempaa enemmän hyötymällä tarjouksista kunnolla. Säästin lisää vain yhdellä käynnillä kilpailijan sivustolla kotivakuutuksiin liittyen. Nuukalla on 20 euron reppu ja 80 euroa siinä, rikkaalla on 80 euron reppu ja 20 euroa siellä. Siinä on pieni ero. Ulkopuolella eläminen voi herättää tunteita, mutta pystyn kuulemaan niin kehuja kuin kritiikkiä. Elintapani ei olekaan, kaikille.

Sanon tammikuussa 2022, että aloitin arjen ostolakon. Se on toiminut hyvin, koska olen todellakin lopettanut turhan ostamisen. Muutamia turhia hankintojani olet tavannut tiskillä palautusajan sisällä. Tänä vuonna voi sanoa niin, että ostolakko jatkuu. Olkoon sitten kuinka väärin sosiaalidemokraateista. Voisit pian kertoa, kaikkea mitä tarvitsen on jo, ja ostamastani tavarasta haluan nauttia pitkään. Turha vaihtaa uuteen. Pengoin kaiken Pennosta ja S-tililtä, jotta näkisit mitä ihmettä oikein ostin ja miksi.

Olet minimalisti, ja arjen introvertti, joka on minimoinut kaiken. Olen niin näppäränä, että minimoin jopa parisuhteeni, televisioni ja ystäviä. Jos et saa mitään iloa siitä, että lähdet ystävien kanssa kaljalle, niin miksi roikkua baarijonossa täysin vapaaehtoisesti? Tammerfestien aikanasi tunsi itseäni yllättäen täysin ulkopuoliseksi, koska olin ainoita koko Tampereen keskustassa ilman olutta tai siideriä kielellä. On naurettu, mutta en ottanut siltikään. Tiesit, että kun kilpailijoilla on aamuksi S-tili tyhjä, täällä ei.

Kuka muisti Nobinan, nyt kolmen vuoden takaa? Minä ainakin. Silloin kalenterissa oli 14. heinäkuuta 2019 ja pienen odottelunne jälkeen pääsin Nobinan linjalla 85 sieltä Jollaksesta Herttoniemeen. Ennen bussia törmäsin pysäkillä itkevään tyttöön, enkä osannut häntä auttaa, olin itsekin pienessä shokissa. Miten voisi lähteä mieheni luota viimeistä kertaa? Niin, etten koskaan palaa ? Lopulta paljastui totuus, tytöltä jäi bussiin tuo lelukassi, itkemiset loppuivat kuljettajani uutiseen lempileluistasi Nobinoissa.

Huhtikuussa jäi sapattilomalle, vaikka tuntuu että tämäkin oli jo eilen. Nyt on joulukuu. Sekin päättyy kohta. On parhain aika paketoida vuosi 2021 ja siirtyä vuotta 2022 kohti (halusi taikka ei). Jospa saisin, pysäyttäisin ajankulun täysin. Aika onkin kadonnut nykyään niin nopeasti, vasta jossain teillä korostui joululounas, kun päätitte mahtavan vuoden 2020. Mikä teki tuosta vuodestasi 2020 parhaan? Varmasti moni asia, mutta on tässäkin vuodessa jotakin hyvää. Muun muassa ensimmäinen kertani Caribialla.

Eilen ajattelin Lapinniemen kylpylässä ollessani, että tänään kirjoitan merkinnän. Siinä soitan minun mummolle ja kysyn kuinka hän voi. Aihe oli jo valmiina ja soitto ajankohtainen, koska viimeisimmästä oli kuukausi, mutta nyt kaikki näyttää siltä että kirjoitan sen sijaan tällaisen suru-uutisen: Minulla oli maailman paras mummo. Tekisin mitä tahansa saadakseni mummon takaisin elämääni. Mummoni oli teräsmummo: kävi itsenäisesti ruokakaupassa, maalasi seinät ja asusti ilolla omassa vuokrakodissa.

Hyvästit fantasiatavaroille! On mitä parhain aika jättää turhuus pois meidän elämästä. Oletko kuullut sanasta "fantasiaminä"? Sellaiselle olet itsekin hankkinut tavaroita, että voisi olla iloisempi, parempi, vahvempi kuin jotkut muut. Laskin maaliskuussa kokonaisen omaisuuteni päätyen tästä 434 tavaraan. Lukuisten vinkkien avulla sähköpostiin ja kommenteissa pääsin kyseenalaistamaan monia juttuja. Siis mitä? Omistin leikkuulautoja kolme kappaletta, pannunalusia kolme kappaletta? Anteeksi, montako?

Vaikka minimalistin tarkoitus ei ole luopua ihan kaikesta, monikin heitto on ollut useimmiten vain se, että "Joko nukut patjalla ja syöt lattialla?" Älä usein mieti, tässä merkinnässä luet yksityiskohtaisesti ja tarkalleen, mitä omistan. Asia kerrallaan, sillä nautit kaikista elektronisista, vaikka Premiumilla. Listaa bloggaajana sitä omaisuutta blogijuttuun. Hetkinen, hedonistinen oravanpyörä. Mitä hän tarkoittaa? Juuri sitä, miltä se kuulostaakin: kilpailua siitä kenellä on eniten, vain huomatakseen tyhjyyden tunteeni tekevän paluun.

Moni tiesi mitä päiväni minimalismi on. Ilmiö on eräänlainen elämäntyyli, jossa luopumalla kaikesta turhasta voit yhtäkkiä paremmin, tämä ei ole näin totta. Olen minimalisti vuodesta 2014 ja sen jälkeen olen luopunut monesta tarpeettomasta roinasta, muun muassa toisesta laajakaistasta. Minimoin lisää ja luovuin toisista kuulokkeista, koska miksi omistaa kaksia? Vain ostaakseni piakkoin takaisin, koska yksillä ei pärjää. Tanssimusiikkia soi päivittäin, enkä jaksa odottaa kahta tuntia usb-latausta välissä.

Mikäli aloitetaan ensin hyvillä uutisilla, en ole nyt ehkä kuitenkaan muuttamassa, vaikka omaisuuteni näyttääkin mahtuvan enää yhteen Hiaceen. Toisaalta huonoja uutisia ei ole, paitsi että kämppäni alkaa vaikuttaa liiankin isolta, voisin hyvinkin muuttaa jo puolet pienempään usein tulevaisuudessa. Olenpa aina välillä sen sanonut ääneen, että minä muutan pois Pirkkalasta! Muutan! Se onkin jäänyt puheiden tasolle, vaikka kieltämättä iloitsen jotakin parhautta Suomen kotikaupungissani, Lappeenrannassa.