Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2026.

Parka aistii Parkanossa

Olenko työtön? Suomalaisten ja isäni sanastossa se tarkoittaa, että olen elätti, lusmuilija, sosiaalipummi, arkiloinen ja velttoilija. Sohvaperuna, joka on käynyt työvieraaksi. Kun nämä leimat jätetään raiteille, juna vie kohti Parkanoa, jossa mikään näistä sanoista ei paina mitään. Kuka minä oikeastaan olen? Kaiken lisäksi vaarihahmo on pettänyt taas. Hänen piti mennä kanssani Parkanoon noin valovuosien ajan autolla, mutta kysyttäessä uudelleen hän paljasti murheensa. Ruosteinen paska hajosi Ruovedelle, ja nykyinen asuntoauto on aivan liian kallis tiellä pidettäväksi. En siltikään valita ne rahat kourassa.

Eristetty vaunussa 6

Paita pois ja bloggaamaan, ettei tule hiki… Tämän jälkeen voisin paljastaa lukijoille maailman suurimman salaisuuden: kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Kauhavalla. Sinne voi rantautua autolla, mutta eipä ole autoa . Se on niin, että kun se uutisista tuttu VR myi menopaluuliput 12 eurolla, vein ostoksen aivan maaliin asti. Mennään tutkimaan, millaisia kauhun tai ilon tarinoita sieltä saan. Onko se kylpyläloman luksusta, Suomen suurin huvipuisto vai sittenkin tavallinen reissupäivä nuukan tietä? Hyppään junaan, tätä kaikkea löytyy vain 40 kilometrin päästä Seinäjoelta! "Hyvä ihminen, tervetuloa Kauhavalle."

Humppila juoksua vailla

Kaikkiaan seitsemän puuta kaatui Pirkkalan omakotitalon pihalla vanhempieni painostuksesta. Huomasin tämän välittömästi. Sitten lähdinkin Humppilaan tuulettumaan. Puut eivät ainoastaan nosta ison kiinteistön arvoa silloin, kun päätät vihdoin myydä sen, vaan ne tarjoavat sinulle myös yksityisyyttä siellä asuessasi. Puut voivat suojata arkea kadun ääniltä (ja uteliailta naapureiltasi), muodostaa vehreän ja elävän näkösuojan sekä luoda kotirauhan tunnetta niin tosi suurille kuin pienillekin pihoille. Pirkkalassa puita kaadetaan mitään ajattelematta. Pääasia on, että niitä löytyy jostakin muualta, esimerkiksi Nokialta.

IC-junalla virkailijalle

Oliko se perjantai, jolloin minun piti lähteä Humppilaan? Tule ja konnari asemalta sanoo, että se oikea IC-juna 910 on vasta viikon päästä. Sitten yksi näppäinpuhelin alkoi huutaa junassa, että työllisyyspalveluihin siitä. Äkkiä pois ja Länsilinjaan hei, ettei tule karenssia työttömälle sairaalle. Läpikulkumatkalla osuin myös linja-autoasemalle, ja tänään rautatieasemasta jää aika vaisu kuva. On ilmeisesti lama meneillään, kun et matkustajia ole. Minullakaan ei olisi yhtään tuohta kulkea ilman upporikkaan vaarihahmon sponsorointia.