Jumissa tanssilattialla

On outoa ajatella, että olen ollut vain neljä vuotta ostolakossa. Viides vuosi alkoi – mitä se tarkoittaa? Vuodesta 2024 ostettujen tavaroiden määrä laski 56 prosenttia vuonna 2025! Olen lopettanut kulutuksen, josta ei ole enää paljon iloa. Jos jokin on rikki, se korvataan laadukkaammalla vuosieni ajan. Minun kikka näyttää toimivan, koska esimerkiksi boksereita en ole ostanut enää yli vuoteen. Kuule siinä, että ostan edelleen, ja vuonna 2025 on ollut varaa vähentää tavaramäärää entisestään. Kato, kuusi viiden sentin kolikkoa nyt?

Tiistaina 25.11. tapahtui kaksi kriisiä samana aikana. Ratikkatyömaa oli viedä löylyn, mutta toisaalla säästötilistä tuli 76 euron lasku, vaikka käytettävissä olevaa rahaa oli 0,00 euroa. Tuntuu siltä, että säästäväisen köyhyys on tullut elämään kai vuosikausia sitten jäädäkseen. Suomessa suurimmat osat köyhyyteeni jo pudonneita aiheuttaa aktiivinen piiri kansanedustajia. Ulkopuolisuus on kytköksissä muihin sosiaalisiin ongelmiini, joista yksi on syrjäytyminen. Syyttömät eristetään hei kodin vankilaan ja haukutaan vielä köyhyydessä.

Dave Ramsey kuiskasi sen siis vuosikausia sitten: "Lopeta rahan tuhlaaminen kuin olisit kongressissa!" Tuntuu kapinalliselta ajassa ja koskee muuten myös minua. Se maailma on nimittäin täynnä sovelluksia ja maksupäätteitä, jotka kerjäävät sitä korttiani tai älypuhelimesi vilautusta . Tartuin vuoden alussa kirjekuoriin, ja Ramseyn tapa on saanut kai S-tilin esimerkilliseen kuntoon. Alkuun 673 euron pano, lopuksi 150 euroa seteleinä. Välistä makselen vuokrat, lahjoitan luonnolle ja poistan päiväjärjestyksestä parisen sähkölaskua.

Pyöräilykausi meni jo. Sain kai viime viikolla kommentin vanhempaan postaukseen "Pörssiyhtiön vankina", joka osui ja upposi. Kommentoijan sanoista: "Toivottavasti et luovu pyöräilystä, vaikka siihen rahaa uppoaakin! Kyllä teksteistäsi tulee ilmi, miten paljosti se merkitsee sinulle, vapautta ja ulkoilmaa." Lopullisilla kirjoituksilla voisin pohtia, jatkuuko pyöräilykausi vai ei, mutta marraskuun alussa jätän fillarisi ansaitulle talvitauolle. Taas niin, mutta löydän lopetukselle myös järkisyitä. Yksi niistä on vähemmän sitä konsumerismia.

Moi kaikki, tuliko luvattua liikaa? Olin lähtevinäni kotiini Urjalaan, mutta vieläkin odotellaan. Ensiksi puhui todella sateinen ilma, sitten luin lehdestä uutisen, jossa pirkkalalainen äiti joutuu karsimaan lasten yli 900 euron harrastuksista vuotta kohti. Et voi olla miettimättä asiaa itsekään: mistä kaikkialta joudun mahdollisesti tässä luopumaan, kun työttömyys tulee takaisin arkeen? Onneksi seuraa löytyy, sillä Suomessa on tällä hetkellä jo 247 000 työtöntä. Lähdetään vihdoin Urjalaan. Yksi ei yhtälössä toimi ja päädyn muualle.

Miksi ihmiset ostavat kahvinsa yhä tuosta Espresso Housesta, vaikka nykyään on pilvin pimein upeita, itsenäisiä baristakahviloita joka puolelta? Vähän samaa voisi sanoa täällä Google Chromesta, joka tuntuu olevan ainoa internetselain maailmassa, vaikka on parempiakin navigaattoreita nettiini. Chromen markkinaosuus maailmanlaajuisesti tänä aikana on 72 %. Se on selvästi pidetty, ja sen suosio on ollut kiistaton vuosikymmenen ajan. Ihmiset ovat tyytyväisiä, eivätkä tunne näitä vaihtoehtoja, mutta minä vaihdoin toisaalle.

Kaaduin polkupyörällä Suupantorilla. Anna yksi lause sapattivapaasta, jonka kuulit eräältä vanhalta mummolta siis edellisenä päivänä, saa maailmasi näkemään arkisia asioita hei oikeassa valossa: "Hautausmaa on niin täynnä ihmisiä, jotka luulivat vuosikausia, ettei maailma voisi pyöriä ilman heitä." Onneksi oli pyöräilykypärä. Se pelasti ja ehkä tuuria matkassa. Kaaduin nimittäin niin, että isoilta kolhuilta säästyttiin. Pää ei siinä muistaakseni osunut mihinkään. Polkupyörän ohjaustanko otti arjessaan kyynärpäätä isompia osumia!

Keskustaa ruuhkautui keskiviikkona, 27. päivänä. Paras ruuhka sekoitti Tampereen keskustorin hei useiksi tunneiksi. Tällaisia uutisia kasvuseudulta tänään, kun repun kanssa kulkeva nomadi yritti selvitä tavallisesta arjesta. Ei tämä hyvältä vaikuta, ja tuskinpa houkuttelee lisää väkeä Kauhavalta, Kouvolasta tai Karkkilasta. Meitä on täällä jo niin liikaa. Paikoille ruuhkautuminen oli monien tekijöiden summa, mutta vain yksi niistä oli Areenalla järjestettävät EM-kisat. Muu johtuu työmaista joka kulmallani ja liiallisesta väkimäärästä.

Blogisi lukeminen on sinulle kuin sapattivapaalla, vaikka en olisikaan poissa työstä. Löytyi tila, jossa mieli on niin vapaa yritysten tarpeista, palavereista ja euroista. Sen sijaan voin keskittyä omiin ajatuksiin, oivalluksiin ja kokemuksiin. Tässä on taas yksi. Hassu matkailulakko alkaa myös Suomessa. Ulkomaata olen karttanut täältä viisi vuotta, nyt sama koskee Suomea tietynlaisena muunnelmana. Kuule, tänä vuonna junamatkoihin oikeuttavia varauksia oli kaksi, ensi vuonna yksi. Voi olla, etten nauti siitäkään, suosin lähimatkailuja .

Hyvä, täytän 35 vuotta marraskuussa, mutta testamentteja ei ole eikä tule. Monet testamenttaavat omaisuuttaan: autoja, reilusti omakotitalosi ja kokonaista metsää, mutta entä jos kaapistoni esittelevät tyhjyyttä ja käyttötililläni on satasia? Vuokra-asuntoja ei voi laskea omaisuudeksi, eikä mikään ajassa muutu – tulen aina asumaan vuokralla. Moni sukulaisistani onkin tehnyt testamentin, mutta minulla on toisia ajatuksia. Perhettä en tule perustamaan, lapsia en tarvitse ja kuolen oravanpyörässä tasan viimeisenä onnekkaana...

Joo, ääriminimalistilta koko omaisuus on vain 199 asiaa... Tämä lukema voi kuulostaa monesta uskomattomalta, ja täällä tulikin todella harvinainen saavutus, mutta minulle se on ote kohti syvempää merkitystä ja unelma suuremmissa: vihreää kaupunkiympäristöä, jossa luonto ja arkki rauhaa ovat täältä. Viime maanantaina olin tutkimasta Lapuaa ja löysin Etelä-Pohjanmaalta etsimäni. Tanssimusiikkia, täällä lähti lapasesta. Tuli todella vapauttava olo, enkä hetkeäkään tuntenut, että jotain tässä elämässä puuttuisi Lapuanjoen varresta .

Vain puoli vuotta takana päin, ja olen hyödyntänyt maankuulua kirjekuorimetodia? Paljastan tänään puolen vuoden kulutukset numeroinasi. Vaikka kirjekuorimetodini käyttö ei jatkukaan sellaisenaan, annan uusia vinkkejä siihen, kuinka hyvältä Dave Ramseyn kirjekuorimetodilta olen päässyt säästämään. Kerron täältä entisestään, miksi kirjekuori tai tavallinen Penno-budjetointi ei meille välttämättä sellaisenaan toimi. Kysymys kun on siitä, että seuraan lähinnä toteutunutta kulutusta, kun voisin antaa jokaiselle eurolle kai työtä.

Inflaatio käy ja ääriminimalisti joutui painimaan 873 euron budjetilla. On tullut ilmi, ettei täältä ole välttämättä varaa syyskuun pyöräilymatkaani Forssaan yöpymisellä, jos yksityiseltä suuhygienistiltä tulee miltei 160 euron lasku. Sitten verottaja muistaa mätkyllä, joten siihenkin pitää varautua. Onneksi pyöräilysi Nokian Prismaan on edelleen vehreätä ja meluisaa . Matkani varrella ei ole edessä tai takana työmaita, toisin kuin Pirkkalan Prismalle tänään ja vielä huomennakin. Rakasta kaupunkia nimeltä Nokia; siellä sielu lepää kauan.

Vuokranantaja lähetti toukokuun alusta tiedotteet: saunakielto jatkuisi ja pitkään. Purkutöiden edetessä ilmeni, että kolmekin vuotta sitten suoritettu saunaremontti joudutaan purkamaan. Työmiehen mukaan se kosteus on siirtynyt niin syvälle rakenteisiin, että mitään ei voida jättää ennalleen. Taas mietin, olisiko vuokranantaja säästynyt tältä, jos hän olisi vain kuunnellut asukkaita tai isännöitsijää aiemmin! Remontti kestää siitä pitkään, mutta saan veikata kaiken olevan valmista kesän edetessä. Olet enää todella harmissasi.

Tampereen seutu houkuttelee väkeä tasaiseen tahtiini, mutta harva täällä toivoisi pahenevaa ruuhkaa. Miltä kuulostaa lähes tunnin bussimatkaa Pirkkalan sydämestä Tampereen ydinkeskustaan? Ennen samaan matkaan varasi ilman raitiotietyömaata, vaikka ruuhka-aikaan, korkeintaan 35 minuuttia. Autojonot seisovat nyt, eikä loppua näy. Onneksi olen sapattivapaalla, muuten työhön kulkemisista tulisi lähes mahdotonta. En tiedä, kuinka tällaista pitää kestää ja vuoteen 2028 loppuun. Pahimmillaan bussimatkoilla ollaan tunti.

Perjantaiaamun kiire alkoi näkyä Pirkkalan monilla bussipysäkeillä. Matkalaukkuja raahaavat odottivat siinä linja-autoa kohti Tampereen rautatieasemaa ja vähemmän onnekkaat kohti keskustojen työpaikkoja tai muita aamun askareita. Heidän olemuksissaan oli aistittavissa se perjantainen vakirutiini ja ehkä pieni aamuinen kiire. Samalla kun heidän matka oli vasta alkamassa ruuhkalinjoista, olin jo valmiina oman viikonlopun seikkailuun: ei ruuhkaa , ei aikataulua, ei työmaita – vain polkupyöräsi ja linjoilla, suuntana Häijään Äijä.

Ratikkatyömaa selviää seudulla vieläkin, mikä edelleen häiritsee tavallista ihmistä. Juuri kun vasta rakennetun kerrostalon viihtyisä piha oli saatu jonkinlaiseen olooni, kaikki on revitty ratikan tieltä. Asukkaista on varmaan varsin mukavaa, kun lainat juoksevat kuukaudesta toiseen, mutta asuntoni arvo putoaa taukoamatta – liian ylistetyn Tampereen ratikan virallisen liikennöinnin alkuun saakka. Työmaasta on haittaa myös muille; lähden jo testaamaan, kuinka linja-autolla pääsee raiteilleni yli tunti ennen lähijunien lähtöaikoja.

On aikainen maanantaiaamu, kun Vuorisen Liikenteen bussi aloittaa työpäivänsä kohti Loimaan hiljaista Alastaroa. Rauhallinen bussimatka Alastaroon, aikataulussa ja ilman kasvuseudun alkavia ratikkatyömaita. Sitten heräsin unesta karuun todellisuuteen. Ratikkatyömaita on pystyssä joka puolella, ja asukkaat saavat valmistautua isoihin ruuhkiin. Julkiset kulkuvälineet ovat miltei jatkuvasti myöhässä, eikä autollakaan ajo ole enää herkku. Tällaisissa ruuhkissa asumisen edut alkavat mietityttää, otatko kasvuseudulla vai ilman?

Jonossa ei ole oikeita lampaita, viittaan ihmisiin laumamentaliteeteilla. He eivät ajattele itse, vaan seuraavat väkijoukon mielipiteitä ja liikkeitä, oli se väärin tai oikein. Lampaat ovat useimmiten nöyriä, haavoittuvia ja käyttävät laumaansa itsepuolustukseen. Kaikki laiduntajat tietävät, että numeroissa on voimaa. Ihmisissä on paljon monimutkaisemmat ja älykkäämmät aivot, joita pitäisi kyetä käyttämään: itsenäiseen, normaalia kriittisempään ajatteluun. Laiduntajana voi olla kunta, korporaatio tai sinä.

Joulukuussa japanilaiset aloittavat sen suursiivouksen. He siivoavat koteja, kouluja, työpaikkoja ja julkisia paikkoja vain valmistellakseen uuden vuoden tuloon, kaikessa tässä siisteydessä. Rituaalille on nimi, Oosouji (大掃除), mikä on kirjaimellisesti perusteellista siivousta. Ennen sähköjä monet käyttivät kynttilöitä valona ja tulisijoja lämmitykseen sekä ruoanlaittoosi. Taloihin kertyi nokea ympäri vuoden, ja ne piti puhdistaa säännöllisesti. Jos missasit rituaalin, kerkeät innostua tuosta puhtaudesta aina!