VR:llä oli alkuvuonna kesäkampanja, jossa tarjottiin arjen matkoja puoli-ilmaiseksi! Ongin hei nettikaupasta menopaluun Tampere – Seinäjoki -välille hintaan 14 euroa, mutta matkaseurana on anhedonia ja lihassairaus? Kaiken lisäksi piti sietää Kauhavalle eikä Seinäjoelle asti, mutta väärät liput… Se anhedonistinen ele, mutta kokonaisuudessa voi olla jotain kaunista ja yllättävää. Elämän ensimmäinen Seinäjoella alkakoon heti, kun Länsilinjat Oy kerää kaiken maailman matkustajia kaupunkia kohti. Edes kesää ja elämyksiä kaupan?
Toisinaan kuulet, että Pirkkalasta kasvaa entistä enemmän tamperelaisen betoniviidakon jatke. Olen jo aiemmin protestoinut viemällä rahat Nokialle, mutta ilman kaupunkipyörääni on täytynyt kutsua InterCity apuun. Hoidan ostoksiakin Seinäjoelta: 75 euroa. Näitä samoja ostoksia, joita olisin voinut tehdä missä tahansa muualla, Pirkkalassa tai Tampereella. Oma, koliseva ratikka, riittää! Työmaata, riittää! Unohtamatta meidän puutteita luonnosta alkaen sekä uusilla, puuttomilla asuinalueilla kotikylästä. Ei mitään, jatketaan tutkimuksia täällä.
Arki etenee vauhdikkaasti, ja loppumatkalta ollaan. Viime viikolla paneuduttiin ostolakon pitävyyteen, mutta juuri nyt on parasta käydä Pennon puolivuosikatsaus tammikuun alusta kesäkuun loppuun. Vuosi 2026 on ollut siellä siinä mielessä hyvä, että olen saanut talouden pidettyä huippukunnossa inflaatiosta ja haastavasta toimintaympäristöstä huolimatta. Joku irtisanoo nettiliittymän, vaihdat peruspuhelimeeni ja saisin vaarihahmon rahalla elämyksiä. Reissu on jopa kulutuskeskeinen olo, mutta älä aina huoli – tarvitsen kaikkea tätä kotiini.
Lopuksi tutustutaan kaupunkiin, jossa sitä työmaata ei ole kilometreittäin ja keskusta on poikkeuksellisen rauhallinen. Ideaparkin rakentaminen pellolle on osasyy tähän: ne ihmiset menevät kauppakeskukseen, joten se keskusta tyhjenee silminä, mutta on siltikin tarpeeksi elävä omaan makuun. Lihassairaus voi tuntua. Ja juuri ennen junaa pitäisi levätä joenvarren penkillä. Hetken päästä joudun huutamaan jo seinäjokiseen tyhjyyteeni. Usko tai älä, mutta en päässyt penkeistä omin voimin ylös. Aamulla onnistuin siinä konttaamalla nurmikolle.
Matkailen anhedonistisena, kai
Miltä tuntuu herätä joka vitun aamu paikassa, jossa ensimmäinen näkymä ikkunastasi on kiireisen naapurin seinä, loputon työmaani tai ratikan kirskunta? Pois lukien asuinaluettani Pirkkalasta tietenkin, mutta pointtini ymmärrä. Sastamalassa kysyttiin, miltä tuntuu herätä joka aamu paikassa, jossa se ensimmäinen ikkunasta ei ole naapuri näkymänä, vaan pelto ja metsänreuna! Tämä kaikki löytyisi myös Seinäjoelta, jossa arvostetaan rauhallisia polkuja ja väljää kaavoittamista, normin ollessa pitkästi prosentin tahdeista – vuositasoja tietenkin.
Osta matka toukokuulla, ja vasta heinäkuussa oli tarkoitus mennä johonkin. Käytännössä tilanne on niin, että siitä matka ehtii unohtua välissä ja lopulta rohkea MacBookin kalenteri muistuttaa siinä. Toisinaan on kysytty, auttaako matkustelu anhedoniaan. Selvitä ja vastaus on ehdottomasti ei… Jatkuva matkustaminen käy suorituksesta ja muuttuu tietyissä kohdin syvästi masentavaksi. Se on hauskaa sen hetken, mutta kuten sanonta kuuluu: "Minne ikinä menetkin nyt, otat itsesi mukaan." Pakkaan reppuun vaikka anhedoniat ja lihassairauteni.
Astuin juuri VR:llä junaan katselemaan maisemia sisäpuolelta, enkä tunne yhtään mitään. Muistan, kuinka RZD-junamatkat 90-luvulla olivat se mahtavin seikkailu mummollani ikinä. Kauniit kipinät valaisemassa taivastamme joulujesi alla. Se ei ole enää kaunista. Sama pätee juhannukseen tai mihin tahansa juhlaan: en tunne mitään, tämä on vain toinen päivä muille pitää hauskaa. Minulle se on sitä, etten tunne onnea, jota he tuntevat. Se syntymäpäivänäsi on niin ikävää: nähdä ihmisten näkevän vaivaa, mutta sitä siksi, ettei Jyriä edes kiinnosta.
Tunnet, ja ollaan perillä? Syynä oli uskon menestys ja sitä seurannut merkityksettömyys. Anhedoniaa olen kantanut mukanani useita vuosiasi, ainakin viisi tai jopa kymmenen, joten uskallan väittää kaiken alakulosi jo kroonisoituneen pahasti. Toisaalta on kysyttävä siitäkin, mikä on muuttunut vuosien saatossa? Kun päädyt ajatuksissani Volongalle, olin silloin lapsi ja kaikki edusti uutta. Muistan. Kun sateenvarjo oli ennennäkemätön, kaikki muu näkemäni oli myös. Onko anhedonia vain luonnollisin seuraus siitä, että tämä maailma on jo nähty?
En tiedä, mutta näin 14 vuotta Pirkkalassa asuneena muuttoni voisi auttaa. Saisin ainakin jotain uutta ja niitä loputtomia kysymyksiäsi. Kuka on tämän Lakeuden Ristin suunnitellut? Näyttää olevan Alvar Aalto, josta Seinäjoelle on jäänyt eilisessä hieman maailmanperintöö... Vaikka en tunne mitään, voisin onnitella seinäjokisia edes ajatuksen voimalla. Juttuni laulaa muutenkin kauniista kaupungista, mutta dopamiinivyöryjä tuskin löydän. Jääköön lukijalle? Täällä on jo uutta ja vanhaa. Keskusta on sopivan rauhallinen, vaikkei mitään tuntisikaan.
Juuri kun laskeutuisin vähän, kaupungilla sataa antoi! Onneksi sade lakkasi, ja avaruuden pääkaupungista alkoi tuntua mahdottomalta yksi juttu. Molemmista reisistäni lihas päättää särkeä, ja kävely tekee kipeää. Sitä tulikin mieleesi levon ja työkyvyttömyyden tarve. Vaikka pystyin kävelemään, näin tätä isä aina kuittaa, kukaan ei tiedä! Se hätä vaatii suurta kulissia kävellä hissukseen ja välittämättä kiputiloissa. Mitä minä voin? Ei ole autoa, ei ajokorttia, ei polkupyörää. Pakko kävellä selälleni heti, mutta jo viiden minuutin kuluttua iskee totuus!
Vein rahaa muualle Pirkkalasta
Kuulen, pitäisi mennä shoppailemaan, mutta en taida tältä penkiltä nousta? Penkki voitti minut. Yritän saada itseäni ylös, mutta voimaa nousta ei ole. Ilman käsinojaa, selkänojaa tai nousujen tukemista molemmin käsin pelkkä penkiltä ylös nouseminen muuttuisi raskaaksi! Keho yksinkertaisesti huutaa vastaan. Ensin on pyörähdettävä penkistäni sivuun alemmalle nurmikolle, jotta este lakkaa. Selkääkään en viitsi teloa. Vatsallani olemisesta alkaa se hidas ja laskelmoitu ponnistus: ensin polvilleen käsien etsiessä tukea maasta. Olenko pystyssä?
Kun eräs sanoo, että minun pitäisi asua tavallisesta työstä, nauran nykyään hysteerisesti. Voi olla niin hento ajatus, mutta esimiehillänne ei ole aikaa nostaa työntekijöitä pystyyn tai tauotella heitä vähän väliä... Tähän samaan aikaan pitäisi löytää syy sille, miksi Ideaparkissa ylipäätään lähdet. Vessaharjat loppuvat kotivarastossa – vaihda puolivuosittain – mutta siis Ikeaan en ole jaksanut vaivautua. Miksi menisin? Helvetin työmaat joka puolella, kuluu ihan sama tunti kuin junalla Seinäjoelle. Toisaalta et ole tyytyväinen koko kasvuseutuun siellä.
Yksi pitää minua tyhmänä, kun lähden junailemaan Seinäjoelle asti ostoksia varten. "Eikö siulla leikkaa yhtään, kun pitää varta vasten kulkea junalta ostoksille Pohjanmaalla? Kyllä, ja niitä tavaroita saa ostettua lähempänäkin!" isä sanoo. "Joo, vain hyödylliset idiootit lähtevät Pirkkalasta kauas Kärkkäiseen", hän täydentää jälkeen. Minä en mene hei Kärkkäistä varten isä, vaan Seinäjoelle, ja ostokseni hoituvat siinä sivussa. Haukut tyhmäksi, mutta kuka tässä perheessäni osti sen ruosteisen autosi ja ajelee Pirkkalan Cittarille vain pottujensa takia?
Niin hauskaa kuin muisti onkin, isäni ajeli Vantaalle asti ja osti sieltä ruosteisen auton. Et muuten mennyt katsastuksen läpi, vaikka myyjä puhui toista. Kauppiaaltahan kaikki menee katsastuksesta heittämällä. Joo, ei mennyt, ja osa korjauskuluista meni vääntämällä myyjäsi piikkiin. Osti osan pesukoneeseen, totesi vääräksi ja ajeli varta vasten uutta varten. Illastasi loppui maito jääkaapilla, ja peltilehmä kulkee taas Pirkkalan Citymarketiisi, vaikka maitotila on kilometrin takaa. Kuka tässä on se tyhmä? Takamaalta saa naapurilta munaa kakkuun.
Miksi toistaa? Se on kysymys, joka on jo yleinen Pirkkalasta. Kun paikkakunnalla on tämä Partolan helvettikin ja liikkeistä joka puolella, mikä on se todellinen syy lähteä kuluttamaan Nord Cleanin tuotteisiin Pohjanmaalle? Jotakin kerätään parhaillaan köyhille lapsille, mutta Tampereen seudulla ei ollut mitään hyviä hintoja tai tarjouksia. Nuo halvimmat täällä olivat 30 eurosta ylöspäin. Kaupungin keskustoille ei ole mitään mieltä edes lähteä, ja Pirkkalassa on tulossa samaa. Työmaat, tiivistymistä, vitutusta, olutta ja 22,90 euron reppua junassa.
Seinäjoelle en lähtenyt pätemään, vaan nauttimaan valmiissa kaupungissa. Kuluttaminen tapahtuisi oikeastaan vaikka sivuna! Ei ollut työmaata häiriöksi asti, kaupungin kasvuvauhti miellytti silmiä ja taisi tuolla Pohjanmaan ylpeys sekä peltojen arvostaminen viehättää. Kun otetaan huomioon ne ostokset Kärkkäisellä, HalpaHallissa, Lidlissä ja sushibaarissa, kulutin kaikkiaan 75,21 euroa. Se tuo seudullesi sitä elinvoimaa, veroeuroja ja työpaikkoja. Arvostan sydämestäni, Pirkkala niine järjettömine kaavoineen ei ansaitse enää edes hien pisaroita.
Budjetin puolivuosikatsaus nyt
Lähialueille molemmille pelloille Pirkkalasta niin tulee jotain kauriiden ja peurojen tilalle. ABC:n pellolle tulee autoja ja vapaa-aikaan liittyvää palvelusta, Huovin pellolle tulee varmin teollisuusalueen jatke ja autotienä? Ne autot tunkevat meillä kunnassa joka helvetin välistä. Lihassairaana minä kerron tämän teille, Pirkkalan päättäjät: kun ei joka kerta meinaa jaksaa edes lähipelloille asti kulkea, niin miten sitten kauemmaksi… Rauhoittavia maisemia, taattu riippuvuus. Toistan uudelleen: eihän sitä rahaa voi syödä? Ahneus pilaa siis koko seudun.
Elinpiiri on jo nyt kapea ja kapenee vastaisuudessakin, koska lihassairaus etenee hitaasti. Meinaavat varmaan, että liikutaan joka paikkaan autoilla. Ensinnäkin tänään tulevaisuuteen löytyi 857,00 euron budjetti seitsemättä kuukautta putkeen. Kun vuokra miinustetaan noin rauhallisesti pois, muuhun jää noin 362 euroa, jos ei kelastani mitään oteta. Ne kaikenlaiset huudot siitä, että pitää syödä paremmin, ovat isällä esimerkiksi suoranaista kiusaamista. Se proteiini voimistaa vain terveitä, ei-surkastuneita lihaksia. Joo, kuulen isän hätähuutona.
Seinäjoella huomaa, että ympärilläsi on rauha. Penno aukeaa paikallisesta Wi-Fissä. Minä kun en raaski mistään liittymistä enää maksaa niin kuin ne lampaat ympäriltä. Tarkoitus on jo budjetin katsaus, ja se on tietenkin ilmaiseksi Pennolta, tammikuussa kesäkuun loppuun! Koen sen velvollisuutenani, koska aamussa moni luulee työttömien läträävän viinalla iltaan, mutta kohdallani alkoholiin kuluu tuttuun tapaan nolla euroa kuukaudestako, enkä tarvitse kotiinkuljetustakaan. Toimeentulona en nosta, liian vaivalloista suhteessa voimavaroihin!
Kuvassasi ovat muuten ne uudet kotimaiset Sonja-tuolit, pahoittelen siitä. Minullakin on taipumusta siihen, että haluaisin varastaa aikaasi ostoksiani varten, mutta ei taida olla juuri ketään harvoja lukijoita lukuun ottamatta. Puolisen vuotta, ja saa lisätä aina sen, että ajassa budjettiin kului 5 142 euroa. Säästöjä on käytetty ostoksiin ja terveyteeni 1 272 euroa. Niistä menee 19,8 prosenttia arjessa ja loput 80,2 prosenttia valuvat jo elämiseesi budjetista. Olen huomannut siitä, että säästötilien osuus on vuodesta toiseen suunnilleen samaa luokkaa.
Tänä vuonna on havaittavissa poikkeama ruokakaupaltani. Olen kuluttanut vain puolessa vuodessa sen, mitä aiempina vuosina kului koko vuodessa. Riikka Purra sanoo, että tuissani voisi vielä leikata? Asumiseen tuli pelkkänä vuokrana vesimaksuineen yhteensä 2 970 euroa (46,5 %). Kun 1 060 euroa menetin ruokakaupasta (16,6 %), 714 euroa (11,2 %) sulaa muuhun, kuten sähkölaskuihini. Hupirahoista meni 372 euroa (5,8 %), ja loput (19,9 %) menivät edellä mainittuun säästötililläni. Lisäksi olen saanut vaarihahmolla lahjarahaa 300 euroa, kiitän.
Se on mennyt matkailuusi ja täydentävään hupirahaan! Ajattelen, että ensi vuonna voisin lisätä hänen tuen suoraan budjettiin. Vaari toivoo, että kirjoittaisin joskus hänen mietteistä lisää. Esimerkiksi kaikkea omaisuutta kannattaa jakaa jo elinaikanaan, sillä muuten siinä voi tulla riitaa. Sadalla eurolla kuukaudessa saat jo aika hyvin lisättyä hupirahoissa ja aloitettua taas vaikka säästötavoitteista. Jaan edelleen koko kulutukseni "Näin kulutan" -datasta, jotta työtään tekevät näkevät, mihin se menee! Siitä menee sairaille, työttömällekin tai sotaan.
Ei kiskoja, ei työmaita, rauhaa?
Kun oloa kutistuu harmaaksi ja sisällä on vastassa pelkkä tyhjyys, tunteiden latistuminen ulottuu ihan kaikkeesi. Se koskee niin iloja kuin surujakin… Kun sanon läheiselle "otan osaa suureen suruusi", kyse ei ole anhedoniasta eli kyvyttömyydestä kokea mielihyvää, vaan heti syvällä tunteiden turtumisessa. Mieleni ja hermostoni ovat menneet niin lukkoon, että eres serkun viime kesän itsemurha ei tuntunut miltään. Enhän ole empatiakyvytön, mutta viime aikoina tässä päässä ei ole ollut minkäänlaisia tuntemuksiani. Mistä voisin ostaa tunteita!
Minua ei kiinnosta, ja sano tämänkin suoraan tuolta: jo sairaan ihmisen elättäminen – tai olkoon hei vaikka työkykyinen työtön – on pientä verrattuna sotapelotteisiin ja -menoihisi. Joku sota pitäisi päättää, ei pitkittää antamalla lisää pahaa sotimiseen! Tältä yhteiskunnalta 10 284 euroa vuodestako, ja se on kärpäsenpaskaa verrattuna siihen, miten raha liikkuu nyt ulkomaille erilaisiin taskuihin. En koe täältä minkäänlaista syyllisyyttä, sillä sairaudelleen ei mitään voi. Kvartaaleittain saavun! Pidän luentoja työkyvyttömyydestäni TE-toimistossa.
Täällä vaikka Seinäjoella olosi on jotenkin erilainen: ei tuntemuksia, mutta rauhaa. Sydän lyö kaiketi tasaisempaan tahtiini ja melu ei kantaudu korviin ihan joka välissä – hemopähee reissu! Asfaltin viereltä on laajoja viherkäytäviä ja ne paikalliset linnut pitävät säännöllisesti kiinni parlamenteistaan. Näen sen kuvasta, eikä tarvitse pelkästään keksintöjäni uskoa, kun kerron lintuja olleen satoja. Kokouksen sisältöä en saanut, mutta olettaisin tämän kertovan levon voimasta ja siitä, että taivas kuuluu pelkästään linnuille, ei droonille tai lennokeille!
Joskus ei ole vieläkään älypuhelinta, mutta Seinäjoella on kuvan mukaisesti todella hyvää opasteina. Ei ollut mitään vaikeutta löytää edes Ideaparkiisi, kun sellainen tietoni olisi koko ajan esillä omien askelmien varsilla! Ajattelen vielä, että älypuhelimeen en ole ihan hetkeen palaamassa. Kuten lukijasi hauskasti kommentoi, ennen nettiin tultiin ja sieltä mentiin, niin tämä on juuri tällaista täältä. Varsinkin anhedonia helpottaa joelta, kun aivot saavat taukoja kaikesta hyvästäkin, niin voi sitten palata oman soittolistansa luo. Tämä kipu ja penkissä.
Ennen kuin huomaatkaan, istun samalla penkillä kuin aamulla – iso virhe. Vielä suurempi murhe on se, ettei täältä ole ketään, joka voisi auttaa? Lepään kymmenen minuuttia, ja kun on aika nousta, se ei onnistu millään… En saa edes kylkeä käännettyä, ja junassa olisi vähän kiire. Joen toisella puolella on nähtävänä tummaihoinen, seinäjokinen opiskelija. Huudanpa miehelle: "Hei, tule nostamaan pystyyn ja vähän äkkiä, juna lähtee 45 minuutin päästä." Anti on riipivää. "Älä epäröi, tulen pelastamaan päivääsi ennen kuin muut edes ehtivät levätä."
Minun ennuste on, että Tampereen ja koko lähiseudun kasvu hidastuu heti lähivuosinani entisestään. Syntyvyyskin on pienempää kuin luonnollinen kuolevuus seudulla. Se on syyni numero yksi, ja hänen on se, että siinä havahtuivat? Enää ei ole oikeastaan mitään sellaista, mitä ei olisi Karkkilassa tai Akaassa peruspalveluiden osalta. Sitten vielä jälkiruoaksi tarjoat sitä, että maaseutu niin on käytännöstä imuroitu ja rajat ovat olleet muutamia aikoja kiinni. Pelkään menolippuja? "On helppoa jäädä Seinäjoelle!", opiskelija kuvaa, ja olen pystyssä…
Hoito yksityiseltä, laskusuunta
Minusta tuntuu, että huudan joka paikassa tyhjyyteen. Ehkä tämä seinäjokinen tyhjyys ja tunne siitä, että joutuisi huutelemaan Jarvoille aiempaa kovempaa vain päästäkseen yhtään missään liikkeelle, heijastavat niin syvää eristyneisyyttä ja nykyajan realismia. Tutki junassa tilastoja ja hymähdä onnesta. Tampereen seudulla hei on suuria ongelmia. Pirkanmaan väki ei kasva aiemmasta nyt, ja Tampereen luvut puhuivat laskusuunnassa selkeästi. Maaliskuun loppuun kaupungin väkeä suli 55 asukkaan verran. Vielä puhutaan 178 asukkaan laskussa.
Kasvua en voi poissulkea edes terveydenhuollossa, vaikka kunnat eivät tästä enää vastaa. Soitin tammikuussa hammashoitoon liittyen ja pääsin tuolta jonoon, jossa oli 400 asiakasta Pirkkalassa ennen minua. Avaan kirjeen, jonka mukaan ensimmäinen aika tarkastukseen on vasta marraskuulla. En viitsinyt suuhygienistiä kysellä, vaan menin suoraan yksityiselle niin kuin tähänkin asti… Ensi viikolla selviää, miten paljon se nykyään maksaa ja kuinka suuri on palvelusi Kela-korvaus. Mukaan paketoidaan toivottu valkaisu, joka on kieltämättä paras.
Juna vie Seinäjoelta vain tunnissa, ja siinä ajassa järkytän taas. Tampereelle ulos astuessa olen jälleen viisaampi? Pirkkalan väkiluku nousi vähän kolmesta kuukaudesta, 22 asukkaalla siinä, vaikka vapaita asuntoja oli myynnissä tai vuokrattavana kymmeniä ennen maaliskuun loppua. Tilastosi väki tuntuu suuntaavan Kangasalle, Nokialle tai Ylöjärvelle. Miksi? Enempi maaseutua ja tämän rauhaa. Myös sen Tampereen seutu tuli jo täyteen valoon! Tulomuutto on vähentynyt toki vuodessa, samalla kun lähtömuutto seudun ulkopuolelle on kasvanut.
Seudun kuntien välinen nettomuutto oli vain 96 henkilöä miinuksella. Luku paljastaa sen saman ilmiön vastavirran puolella, josta itsekin olen vuosiani kirjoittanut: kaikki eivät halua elää jatkuvasti kiihtyvässä, tiivistyvässä ja betonisoituvassa kaupunkisirkuksessa, vaan enää naapurikunnat tai vaikka syrjäisemmän arjen paikkakunnat vetävät puoleensa niitä, jotka jo kaipaavat tilaa hengittää bussimatkoilla. Siitä on joskus ollut riittävästi, mutta koska väljyys saadaan takaisin bussiini? Minna, tuleeko Marko Jarva kyytiin, ja paas Lakeuden Ristille…
Kommentit