Jumissa tanssilattialla

Kaikkiaan seitsemän puuta kaatui Pirkkalan omakotitalon pihalla vanhempieni painostuksesta. Huomasin tämän välittömästi. Sitten lähdinkin Humppilaan tuulettumaan. Puut eivät ainoastaan nosta ison kiinteistön arvoa silloin, kun päätät vihdoin myydä sen, vaan ne tarjoavat sinulle myös yksityisyyttä siellä asuessasi. Puut voivat suojata arkea kadun ääniltä (ja uteliailta naapureiltasi), muodostaa vehreän ja elävän näkösuojan sekä luoda kotirauhan tunnetta niin tosi suurille kuin pienillekin pihoille. Pirkkalassa puita kaadetaan mitään ajattelematta. Pääasia on, että niitä löytyy jostakin muualta, esimerkiksi Nokialta.

Miksi ihmeessä ihmiset eivät voi jatkaa Pirkkalan maisemastasi, kun linja-autoon astuvat? Toisaalla yksi pälkäneläinen sekatavaraliike houkuttelee vieläkin. Juuresi sananlasku menee kuulemma niin, että jos sitä ei Hippeläiseltä löydy, et sitä tarvitse. Aamu alkaa kotoa. Kävelysi aikana intuitio kertoo jotakin sellaista, että nyt voi olla edessä Paunun auto, jonka totuuden kuulen Suupantorin pysäkiltä jo ennen kuin näen vielä mitään. Autisti tunnistaa Paunun auton sellaisesta pauhusta! Kasvomaski pois silmiltä ja sittenpä sisään.

Onpa niin kallista, että ei ole enää varaa edes alkoholia tai tupakkaa hankkia. Mitä ihmettä sanoin juuri? Joku tipaton on jatkunut tässä lähes viisi vuotta jo, tupakkaa kartan pitempään. Markkinoilla on ainakin hulluja päiviä, mutta todellisuudessa elämäni on täyteläisempi sekoitus vielä hullumpia hintoja. Kuulkaa nyt, lopetan säästämisen kokonaan. Köyhällä työttömällä ei ole Pirkkalassa enää sitä varaa säästää 50 euroa 857 euron siivuissa. Nekin rahat vien ruokaan ja kaikkeen muuhun! Kurnii, mutta vaarihahmo maksaa bussin .

Langoista kuului toukokuussa 2021 ystävällinen huokaus ja hetken hiljaisuus.  "Etkö sinä ole vieläkään perillä?" kysyi isoäitini. Olin kertonut yllättäen aikomuksista ottaa edes sapattivuosi mennäkseni pyöräilemään, lähimetsiisi tai latautumaan. Sitten kuukausia tulee, jo toinen kylpyläpäivä sapattivapaalta, ja se oli viimeinen kerta kun juttelin mummon seurassa puhelimessa syyskuusta. Hän kuoli yllättäen pian sen jälkeen, kun olin taas altailla lokakuussa 2021. Kysymys jää voimaan pitkäksi aikaa, enkö minä tosiaan ole vielä perillä?

Aloita henkilökohtaisen matkailulakon syyskuussa 2019, tänään siitä on yli viisi vuotta. Päätä, että onnea matkailuista et hae Saksaani tai Hollantiini, vain tavallisen nykyisestä elämästä. Kyse ei ole edes pankkitilien rahavirrasta, vaan puhtaasta tyytyväisyydestäni näin. Viihdyn erinomaisesti lähistölläkin, eikä fillarilla Sastamalakaan ole kaukana matkailijani arsenaalissa, mutta myös elämää ilman työtäkin itsessään nautintoa. Ei ole nytkään stressiä, jota paeta alkoholiin tai lennoille. Kaikki on aika hyvin.

Halpa pyörä on huono sijoitus, kirjoittaa Yle uutissivustollaan seitsemän vuotta sitten . Aktiivisten pyöräharrastajien mukaan luotettavaa menopeliä ei saa alle 700 euroon. Ääriminimalistina ostit hetki sitten Prisma Pirkkalan tarjouksesta 399 euron Tunturin, tuossa kokeillaan pääseekö markettipyörällä Loimaan Prismalle saakka. Matkakilometrejä päivään on 250, ja lukemalla loppuun todetaan pääseekö halvalla kotiin asti. Kyllä tämä autoilun voittaa, ja Prisma Pirkkalan kassa toivottaa pyöräilykelejä.

Mikä on elämäsi tahti? Haluatko tehdä töitä kuolinvuoteelle asti vai voisiko ratkaisu löytyä kenties näin uusimmista nuukailuvinkeistäni, inflaatioon? Nuuka tykkää kamalasti festareista, mutta ne ovat todella kalliita. Säästin yksinkertaisilla kikoilla: 99 euroa festarilipuista niin, että olin kuitenkin tuolla metallifestareilla. Turmion Kätilöiden vetäessä settiä, tanssit ja jumppasit kuin hullu musiikin tahtiin, vaikka en edes pulittanut euroakaan kaksipäiväisistä festareista ja saalistakin tuli: tölkkejä kansalta.

Vuosi 2020 on nyt sinullakin takana, mutta siinä hetkessä saamme miettiä ehkä jo parempaa tulevaa. Mitä ihmettä vuotemme 2021 tuokaan tullessaan? Omalla kohdallani muutoksia on heti melko paljon: kuuluisa Pirkkalan joukkoliikenne romutetaan loppuvuodesta täysin, suosin kotimaista, palaan kohta finanssiohjelman käyttäjäksi ja jatkan 10 000 askeleeni päivittäistä perinnettä tyylillä. Jatkan juttuani vielä jonkun aikaa, koska en uskoisi tarvitsevani 10 000 askelta päivittäin tuossa kunnossa ikuisesti.

Kuvittele itsesi nyt kauniin Uuden-Seelannin New Plymouthiin ottamassa laadukasta digikameraa tai älypuhelinta taskuista näin Bell Blockin uimarannan kupeesta. Ihan vierestä löytyy muitakin vastaavia ihmisiä, jotka yrittivät aina sitä samaa. Kaikki toivovat ikuistaneen sen parhaimman muistonsa. Hetki, joka nopealla 4G-yhteydellä valuu parhaiten sosiaaliseen mediaasi ystävien kiusaksi. Harmitus, miksi en ole tuolla! Ystäväni on varmasti niin onnellisena, tai niin Facebook tuhansille parhaillaan väittää.