Langoilla kuului toukokuussa 2021 ystävällinen huokaus ja hetken hiljaisuus. "Etkö sinä ole vieläkään perillä?" kysyi isoäitini. Olin kertonut yllättäen aikomuksista ottaa edes sapattivuosi mennäkseni pyöräilemään, lähimetsiisi tai latautumaan. Sitten kuukausia tulee, jo toinen kylpyläpäivä sapattivapaalta, ja se oli viimeinen kerta kun juttelin mummon seurassa puhelimessa syyskuusta. Hän kuoli yllättäen pian sen jälkeen, kun olin taas altailla lokakuusta 2021. Kysymys jäi voimaan pitkäksi aikaa, enkö minä tosiaan ole vielä perillä?
Älä arvaile, nyt olen. Edessä näkee Karkun kyläkaupan. En voi olla palaamatta S-ryhmän toimintaan, joka sulki ahneuksissaan Mouhijärven ainoan ruokakaupan, vaikka paljon rahaa tekevät kokonaisuutena. Jees, on parasta tukea aitoja, rehellisiä kyläkauppoja. Vuonna 2024 niitä oli enää koko Suomessa ehkä sata kappaletta. Kauppa-auto on koko maassa sen sijaan museo, yksi niistä on Matti Sallisen kauppa. Kyläkaupassa pistäytyminen on todella tärkeää ja voi kypärä päässä olla kauppiaalleni mitä mainioin tapa piristää päivää autojen sijasta.
Jo ennen kuin poistun Karkun kyläkaupasta, nautit kaikesta tästä hiljaisuudesta liikkeen terassilla. Pian täällä jo kyläläinen tulee ja kysyy: "Oletko bloggaaja, Pirkkalassa?" Kyllä vain, mitä mieleltä? "Äiti oli näkövammainen, eikä päässyt lukemaan, sillä esteettömyyttä ei aina ole huomioitu tarpeeksi", hän sanoo. Juuri niin, ja aion jo parantaa blogini saavutettavuutta Karkun merkinnästäsi alkaen, vaikka laki ei siihen velvoita tavallisia bloggaajia – toisin kuin tiettyjä yrityksiä ja julkisia palveluita. Uskon, että saa lisää lukijoita, kun ei vieläkään ole.
Tällä hetkellä jo yli miljoona suomalaista tarvitsee saavutettavimpia palveluita. Mukavan parituntisen jälkeen valmistauduin tuossa Häijään Äijää kohti. Usko tai älä, ei navigaattoria. Nykyään suunnistaa vanhanaikaisesti: päättelit Vammalan suunnan rautatien avulla ja tämä Hämeenkyrön puoli oli takaisin päin. Ihmettelit, miksi älypuhelimesta tuli varsinainen hitti, jota ilman ei enää kukaan pärjää? Kyläkauppaan 5, mutta Sastamalaan tulvii euroja vieläkin: 11 euroa ateriaan ja 18 euroa apteekkiin pelkän kannatuksen vuoksi matkalta Häijääseen.
Miksi kenelläkään ei ole aikaa elää unelmia tänään?
Valitset mieluummin stressistä tyhjän polun maaseudulta kuin velvollisuuksien ruuhkan kasvuseudusta. Kiireestä ei löydy nimittäin hiljaisuutta alkuunkaan, vain tietynlaista melua, jonka alle omat ajatukset hukkuvat mainiosti. Kasvukeskuksissa arvostetaan pitkiä jonoja ja ruuhka-aikaa, mutta hän etsii tyhjiä ja aavemaisia teitä täynnä kutsuvaa hiljaisuutta – ikään kuin sapattivapaa eräänlaisena pitopalveluna stressin hävittäjäksi ja ajan pidentämiseksi. Ja taas maanantai? Tiistai on lenkkisaunaa ja loput päivät juoksevat suoraan maanantaihin.
Olen vain kyllästynyt, kaikkeen. Kumpi on tärkeämpää – sinun kiire vai perhe ja ystävät? Laitoin eräälle sukulaiselle viestiä kuvani mukaan. Kyselin, olisiko vihdoin pyörälenkin aika. Vastaukseksi sai päivässä: "Ei, arki painaa taas, nyt ei ehdi." En tiedä vastausta siihen, miten yhdessä oleminen onnistuu tässä euroihini tähtäävässä yhteiskunnassa. Itsellä ei lapsia ole, mutta monella tutulla on. Ehkä lomalla sitten. Lomallakaan ei ehdi, koska heillä on lasten ja perheen reissut. Yksi on sentään vastannut, että katsotaan heti kun lapset ovat isompia.
Eivät kaikki ainakaan tule epämääräisen "ehkä myöhemmin" varassa, jos edes tiedät että yritetään uudestaan sitten joskus – niin milloin joskus? Ehkä kymmenen vuoden päästä? Ja kysytään perheenä kiusaksi ruokapöydässä: mitä puuhaat vapaalla tai miksi joku matkustaa yksin? Niin, kenen kanssa sitten? Te kaikki olette töissä, eikä ikinä aikaa. Niin kuin aiemmin olet kertonutkin blogilla, jos odottaisin hei kiltisti vain muiden seuraa pyöräreissuille, olisit etsinyt jokaikisen reissuni sitä löytämättä. Onko yhteiskunnassa tässä jotakin valuvikaa?
Sapattivapaa ei ole vain pitopalveluksi stressin ja kiireen hävittäjänä, vaan se on samalla elämysten kylpylä, jossa sielu lepää ja vahvistuu matkaltaan. Jos kiire ajaa usein ystävien tai muiden tuttujen ohi, on aika selvää, että kiire on tärkeämpi juttu kuin muut. Se hermoloma on teroittanut minulle paljon. Synnymme ja lähdemme täällä yksin. Valitettavasti niin myös elämä muuttuu, jos vain uskallat heittäytyä. En voinut edes aavistaa sitä, miten riippuvaisia me olemme kellosta, kunnes päätät rohkaistua ja jäädä pienelle tauolle tältä maailmalta.
Ovatko turvavyöt kiinni jo? Lähdemme karkuun, Karkkuun. Uupumuksesi perään omien voimiesi palaaminen ei tapahdu hetkessä, jos on vuosien verran puurtanut hyvinvoinnin yli ja lähes unohtanut itsensä. Turtumuksesta toipuminen kysyi aikaa. Nyt olen vihdoin voinut rauhoittua olemaan läsnä omassa elämässäni. Miten ihanaa se onkaan? Pystyit kuitenkin jo ajattelemaan, että vaikka nuo vuodet vaativat paljon säästöjäni, kyllä ne myös antavat. Juuri niiden ansiosta osaan entistä enemmän nauttia elämän pienistä iloistasi, tarttua hetkiin.
Lapsuutta kadotin menevässä luonnossa Harovskin alueelta, Venäjällä. Kun on kasvanut lähiluonnon keskeltä, metsässä seikkaillen, hyviä marjoja napostellen, joessa polskien, sekä paikoin ravustaen, luulisi hyvän luontoyhteyden säilyvän kai läpi elämäni. Yhteys voimistuu sapattivapaalla, mutta työelämässä kaikki luontoon liittyvä jää taka-alalle. Silloin luontoa ei osannut kuin kaivata... Reitit valitsin tarkoituksella metsäisäksi, jotta kohtaisin monenlaista lajia. Näin muun muassa kettuja, oravia ja joutsenia – säästöjesi arvoista ja kyläkauppaa!
Pääsin kyläkauppaan, valikoima yllätti laajuudella
Mummon kylästä Jeltsinin ajan Venäjällä sai kaupoista 90-luvun lopussa unelmoida, kun viimeinenkin ryöstettiin polttamalla. Muistan erinomaisesti sen, kuinka autoin myyjää vain tätä karkkipussia vastaan siirtämällä ruokaa ja tavaroita suoraan vieressä kulkevilla raiteilla pysähtyneestä tavarajunasta. Nykyään siellä Volongalla ei ole enää kuin ränsistyneitä taloja ja kauppa-auto, josta palvelee hyvin sinnikkäästi muutamia keskelle ei mitään jääneitä. Nyt pistää miettimään, miksi kyläkauppa ei onnistu meillä S-ryhmäni, vaikka voittoa tekivät.
Pirkanmaan Osuuskaupan, johon Mouhijärven Sale kuuluu, vuoden 2024 liikevaihto oli 1 170,8 miljoonaa euroa. Se on 0,7 prosenttia enemmän edellisvuoteen verraten. Se liiketulos oli 33,1 miljoonaa euroa. POK käsitti vuoden 2024 loppuun 230 111 asiakasomistajaa. Kasvua edellisvuodesta jo 8 432 jäsenellä. Luulisi, että näillä määrillä ja numeroilla saa kyläkauppaa pitää Vammalan Mouhijärvellä. Onko S-ryhmä enää teille asiakasomistajille? Tähän samaan aikaan Virosta on tappiollista liiketoimintaa, paljon tappiollisempaa ja niin, se saa jatkua.
Kerkesin käymään tässä, mutta Mouhijärven kauppa on ollut kyläläisille pitkään suljettu. Siuron kyläkauppa oli hei puutteellinen valikoimaltaan, mutta nyt tuntui löytyneen oikeasti laadukas miljöö – ei tämäkään toki hinnassa pärjää. Eikä paikalta S-bonuksia saa, jos niiden perästä on mukava ajella. Karkun kauppa näyttää erittäin hyvältä ulkoa ja sisältä. Toimintaa oli käsittääkseni lopetettu aiemmin, mutta sittenkin rakennus ehostettiin ja avattiin jälleen uusien yrittäjien toimesta. Aion tukea kauppaasi, sillä viisi euroa odottavat katoamistaan.
Osuuskaupan data Pirkanmaalta ei ole siinä mitään salatiedettä – numerot löytyvät. Ovi käy myös täältä kuin isommassakin marketissa. Eletään kaunista torstaita, ja puolen päivän krouvi on vasta ylitetty. Liikenteen perusteella on todella vaikeaa uskoa, että ollaan Karkun kyläkaupassa Vammalassa. Kauppiaan myötä eniten tarttuu käteen asiakkaalla kahvipaketti tai karkkipussi virvoitusjuoman kera. Myös maitoa ostetaan. On hyvä huomioida sekin, että kauppareissun lomassa voin nauttia monista kakuista, pullista ja tuoreesta kahvikupissa.
Omien havaintojen mukaan kyläkauppaa on liki mahdotonta ohittaa. Jos tulet jo Häijään suunnastasi, et voi olla huomaamatta tätä loppuun asti viimeisteltyä rakennusta. Jos tulisin vain Vammalan eli Sastamalan suunnista, lähikauppa on siinäkin tapauksessa lähes tyrkyllä. Myös junan tuomat päätyvät niin ikään julkisivulle, toki pienen lenkin jälkeen kylän ytimiin! Kaupasta ostan energiajuoman ja täytetyn leivän. Ehkä näin Pirkkalan Prismalla hintaa olisi 1–2 euroa vähemmän, mutta menköön. Kaikki on vain kyläsi ja tämän kauppiaan hyväksi.
Monet kaipaavat entisaikaan. Muistatko vielä hetkiä, kun isot kaupat olivat sunnuntaisin kiinni? Silloin kai pienimmätkin kyläkaupat olivat todella kannattavia. Vuoden 2022 lopussa kyläkauppoja näkyi 200, mutta vielä 1980-luvulla luku oli 3 500 kappaletta. Kauppatukia on pitkältä ajalta, mutta ehdot eivät tule enää täytäntöön. Liikkeen etäisyys lähimpään toiseen päivittäistavarakauppaan pitäisi olla vähintään 7,5 kilometriä, tai pytingin on muuten oltava vaikeasti saavutettavissa. Tämän johdosta Suomessa on kauppa-autoyrittäjiä enää kaksi.
Saavutettavuus innosti blogissa saavutettavuuteen
Nautin virvokkeesta ja täytetystä leivästä kaupan kahvilaosastoltani. Tarjolla on Tyrvään Sanomat, ja viereltä löytyi myös uusin Pirkkalainen, josta saan pirkkalalaisena lukea, kuinka kuntalaiset ovat jälleen tyytymättömiä kunnan nykyaikaiseen liian tiiviiseen seinä seinällä -kaavoitukseen. Se tekee surulliseksi, mutta kaupan terassilta avautui moni huikea maisema kohti väljyyttä ja ensiluokkaista hiljaisuutta. Viereesi saapui yksi kyläläinen mies, koska hän tunnistaa bloggaajaksi Pirkkalassa. "Kuule, saavutettavuutta ei oteta missään vakavasti!"
Totta, kyläkaupan saavutettavuutta ei vain ole huomioitu remontin aikana. Kauppaan et näyttäisi esimerkiksi pääsevän pyörätuolilla, lastenvaunuilla tai rollaattorilla. "Tästä olisikin kivaa kirjoittaa, mutta saan blogiisi uusia lukijoita, jos panostaisit saavutettavuuteen!" vaari täydensi. Mummon auditoinnilta tätä aihetta sivuttiin Hämeenkyrössä tässä, ja usko tai älä, merkinnästä alkaen otan saavutettavuuden täysillä huomioon, vaikka laki ei sitä vaadi. Lain mukaan verkkopalvelusi saavutettavuuspakko koskee julkishallintoa sekä tiettyjä peruja.
Kyläkauppaportaan jälkeen visuaalinen saavutettavuus on toinen: tuotteet olivat todella siististi aseteltuna. Jos nyt saksalaisesta Siwasta kaikki on tosi halpaa, Karkun kyläkaupassa pelkästään esillepanosta haluan maksaa ekstraa vain. Kuvan mukaisella ratkaisulla näyttäisi saavan kyläkauppaan kuin kyläkauppaan vaikka tavallista enemmän tavaraa. Hiivaa löytävät helposti, mutta ajattele, jos kahvisi sijasta Karkun kaupalla myytäisiin juuri tekstiä. Omassa linkkejä oli vaikeaa erotella, siksi jokainen polku on taas alleviivattu CSS-kieltä käyttäen.
Sivustoni pätevä saavutettavuus tarkoittaisi vaikkapa sitä, kuinka helposti eri käyttäjät – mukaan lukien vammaiset, ikääntyneet ja teknisesti vähemmän kokeneet – selviävät blogisi käytössä. Teknisessä saavutettavuudessa laitetaan valokuviini aina kuvaavia alt-tunnisteita, panostetaan lähdekoodiini ja kai varmistetaan, että sisältö toimii apuvälineillä. Visuaalisena saavutettavuus varmistaa, että syntyy riittävä kontrasti tekstini ja taustan välillä, navigointi on selkeä ja että sivusto on responsiivinen. Myös blogisi sisältö on osa saavutettavuutta.
Miksi saavutettavuus on tärkeätä? Se hyödyttää ensinnäkin myös meitä näkeviä ihmisiä, sillä muutos parantaa kaikkien käyttäjien käyttökokemusta. Se vähentää syrjintää, edistäen tasa-arvoa ja hyödyntäen myös hakukoneoptimointia sekä mobiilikäyttöä. Ennen muutosta uusimmista artikkeleista tulokset eivät olleet näin hyviä. Tehokkuus jäi noin 80 prosenttiin, saavutettavuus 58 prosenttiin, parhaat käytännöt siis 82 prosenttiin ja hakukoneoptimointi jäi sekin vain 70 prosenttiin. Muutoksiesi jälkeen lukemat kokevat nyt suuria päivityksiä.
Sivuston saavutettavuutta voi testata ilmaisella työkalulla täällä. Sen mukaan tehokkuus pääsi 100 prosenttiini, saavutettavuus 88 prosenttiin, parhaat käytännöt 100 prosenttiini ja hakukoneoptimointi nousi 83 prosenttiin sekin kertaheitolla. Kaikkia muutoksia ei voi tulla Bloggerin rajallisuuden vuoksi, mutta HTML-koodia pystyin sentään editoimaan tarinoissa. Päätin tästä syystä korvata huonot Bloggerin luomukset jo HTML5-aikaasi. Kuvat esitetään jatkossa muussa kuin taulukkomuodoissa, blogisi nykyaikaan sopivaa ja vielä esteetöntä.
Jokohan olisi aika… elämä on aivan liian lyhyt, joo!
"Olen ollut menevä, spontaani ja siis seikkailullinen tyttö. Nyt tuntuu, etten ole aikoihisi pystynyt toteuttamaan näitä puoliani itsessäni. Yrittänyt olen sekä itsekseni että lastenkin kanssa. Ihan tuntuu, että tukehdun silti tähän arjen pyöritykseen. Suunnatonta ahdistusta, vaikka joskus ja täällä nautinkin elämästäni. Tästä on jotenkin tullut niin tuttua: liian paljon toistoja ja liian kesyä. Tarvitsisin uusia positiivisia haasteita 50-vuotiaana, mutta vaikka on aktiivisesti etsinyt, ei ole niitä elämään saanut kuin joskus hetkittäin.", lukijani kirjoittaa.
Tuntuu joskus minustakin, että ainutlaatuisina ihmisinä sitä vain kutistui työelämältään. Sapattivapaa oli yhdessä hetkessä todellisin ratkaisusi, joka mahdollisti muun muassa näitä pyöräreissuja blogiisi asti. Kyllä kiitos, välistä tekisi mieli muuttaakin ja laittaa edes uusiksi, mutta pitäydyn toistaiseksi nykytilanteessa. Kyläkaupasta saan mennä lähimpään puistoosi ja olla vain. Se matkailussa on mukavaa, kun voi yksinkertaisesti mennä, tulla, eksyä reitiltä sekä nähdä jotain uutta satulan ja luonnon välissä. Onko siitä avuksi, jotain pientä yritit?
Minulla on ihania muistoja tästäkin reissusta. Osa hetkistäsi päätyivät kollaasiin. Aletaan purkaa erästä maisemaa 50 kilometrin nopeusrajoituksista, alkuun tiukkaa. Ylämäki, minkä lopulta kävelinkin hetken, koska pitkäaikaisen pyöräilyn aikana jalat on hyvä lepuuttaa. Sen jälkeen kutsui loputon alamäki, jonka aikana sait kirjaimellisesti pitää jarrut pohjassa, jottei vauhti kiihtyisi liikaa ja nähdäkseen jotakin. Kaupan pihaa oli nyt pölyttäjien käytössä oleva kukkaruukku. Viereisestä baarista saisi vaikka kypärän narikkaan, mutta ovi ei tasan käy.
Kaikkein parasta pyöräreissuille oli tasan kyltti, Nokialla, joka vie ihmisiä Murhasaareen. Paikallista tietoutta ei minulla kaikesta hirveästi löydy, mutta Siurossa saattaa asua ihmisiä, jotka jotakin tästä saaresta tietävät. Kysytään tauon aikana paluumatkalla. Kyllä minä täältä joskus lähden. Samalla voisit kurkistaa vaikka Siuron kirkkoon ja muihin maisemiin. Ihmisiä ei liiaksi ole, mutta kylän kaupasta poistuu juuri vanhempi rouva, joka luulee jotakin asiasta tietävän. Luota siis tähän, koska saaren takana voi olla mielenkiintoinen tarina Karkusta.
"Tulit sitten Tampereelta tai Porista, tunne on sama. Mäen päällä velloo mahanpohjasta, kun katsot sinne alas syvyyteesi, jossa on kapeaa siltaa ja sen alla vellovaa virtaa. Joessahan on vähän aikaisemmin Siuron koski. Tuntui kuin syöksyisi vuoristorataan pää edellä ja koko ajan ajatellen, että vauhti kiihtyy, kiihtyy – ja mitä tapahtuu alhaalla. Selviääkö siitä elävinä? Se on ihan sama kuka on kuski, ajatko itse vai oletko linja-autossa. Toisen kyydissä on jopa pelottavampaa, kun itse ajaessa sai edes jarruttaa, ettei vauhti nouse liikaa.", Miia kertoi.
Toinen muisti kai sen toisenlaisen tarinan. "Hiisien asunnosta Linnavuorella sekä niiden julmuudesta on tarina tämmöinen: Penttilän kylällä Lahden talon kohdalla on saari nimeltä Murhasaari, jonne jättiläinen eli pahalainen olisi poikansa pannut ja näin virstan päästä siis Linnavuorelta kivellä kuoliaaksi heittänyt." Et tosin vieläkään tiedä vastaako yrittäjä lukijani kysymykseen, mutta ihan tavallinen pyöräreissu voi tehdä paljon. Saat elämäni näyttämään rikkaammalta: joutsenia, sorsia ja taisit rautateitä ylittää – ennen ohikiitäviä tavarajunia.
Yhteenveto: viikossa uudet reklamaatiot ja Urjalaan
Kyläkaupassa on oltu Häijääseen saakka, Siurosta oltu ja on elektronista tanssimusiikkia kuunneltu. Näin paluumatkalta erityisen hauskan tilanteessa teki vastaan tuleva pyöräilevä mummo. Hän ihmetteli miksi polkijan kädet ovat ylhäältä ja olo suorastaan käsittämätöntä. Kaikki on kunnossa, kuuntelen sieltä nyt hardstyleä ja kohta siirrytään enempi hardcoreen. Matkaa oli takana lähes 80 kilometriä, mutta vielä pitäisi jaksaa Nokian kierroksen matkalla vuokrakotiin Pirkkalaan. Yhteensä pyöräilin hieman yli 90 kilometriä, et Murhasaaressa.
Hetki sitten luit vain siitä, kuinka aika on yhteiskunnalla jatkuvasti kortilla. Toinen lukija sanoi asiasta seuraavaa: "Sama täällä. Jos joskus saadaankin tapaaminen sovittua, niin lähes hyvin todennäköisesti peruuntuu. Enää et viitsi siinä edes kysellä, et näkemistä tai yhteistä tekemistä." Hyvä kuulla, etten ole ainoa seikkailija tästä maailmasta. Pyörämatkalta selvität, että langattomat nappikuulokkeet ovat jälleen takuu, ja nyt ostettu pulloteline on palautus. Mennään ensi viikosta palauttamaan: kuulokkeitten toivo olisi luultavasti rahaa takaisin.
Et siellä enää keneltäkään kysele. Ensi kuussa lähdetään polkupyörällä Urjalaan. Voi olla, että tulee taas jotain poikkeuksellista. Ehkä tulee hieman uusia oivalluksia matkalla Urjalan asemalle. Tuntui, että kaikilla on se jokin performanssi meneillään työuralla. Jahdataan sitä rahaa ja esimiehen hyväksyntää. Täällä poljen sinulle uudella asuinalueella Nokialla ja itken onnesta, ilosta ja surusta samalla kertaa. Haluan takaisin Karkkuun. Kyläkaupalle, baariin ja lähipuistoon. Voi lukittautua sinne, missä introvertti näyttää viihtyvän kylätien reunalta.
Murhasaarelle on muuten yksi kolmaskin selite. Ison ryssän mellastamisesta Pirkkalasta puhui kansa: "Venäläiset pysähtyivät sinne Murhasaarelle, suomalaiset tekivät linnoituksia Linnavuorelle. Kauan ammuskelivat siinä toinen toisiansa." Nokia on historiaa, on kuulunut joskus Suur-Pirkkalaan. Siksi omasta mielestä Pirkkalat pitää liittää mieluiten Nokiaan kuin Tampereeseen. Niin käy ilman kelloa ja aikarajoitusta: aika kohtaa yksinäiset Tupurlantiellä ja pyörä vie suunnittelematta, horisonttia kohti. Työ on tällä viikolla valmis, sinun vuoro!
Kommentit