Viimeksi kaaos, maanantaiksi rauhallisia ajeluita Hämeenkyröön. Pitihän se arvata, että arki alkaa Nokialta. Ei työmaita kilometrikaupalla eikä muutakaan turhaa. Tänä vuonna moniin juniin on käytetty jo 52,4 euroa, ja siihen se jäi. Myöskään ensimmäistäkään bussilippua pikavuoroille en ole hankkinut. Tämä johtuu siitä, että pääsen hoitamaan hyvää matkailua omalla menopelilläkin. Kulutus on ollut kivaa, mutta pyöräsi vuosihuolto odottaa loppuvuodesta. Mieti nyt mistä saa hei rahaa kasaan, sillä säästötilillä on enää 250 euroa.
Kulutus voi olla kivaa? Ainakin pyöräilyyni panostaminen on sellaista, että raha vaikuttaa suoraan mukavaan arkeen. Kymmenen euroa annan Hämeenkyrössä blogin auditointiin. Se mummo unohti tilata taksin, ja näin siitä tilaisuuden. Kysyn, haluaisitko auditoida blogiani? Auditoinnissa on kysymys siitä, miltä sivusto vaikuttaa muiden silmin: siinä keskitytään nyt niin sivuston nopeuteen, toimivuuteen, tekniseen toteutukseen kuin lukijaystävällisyyteen. Kun mummo vakuuttui, etten yritä huijata häntä tässä, alettiin hommiin taksitilauksesta.
Professori tutkii vieläkin Suomen vehreintä kaupunkia. Satulasta olet nähnyt vehreitäkin kaupunkeja, mutta jostain syystä juuri tässä Hämeenkyrössä vehreys meni tunteisiin. Tämä unelma oli itse asiassa jo työelämässä Hämeenkyrössä, mutta et koskaan ehtinyt sinne asti. Viikonloput kuluvat työviikosta palautuessa, eikä heinäkuun lomahelteillä ollut mieltä alkaa pyöräilijäksi. Hyvin tämä sittenkin meni, koska löysit muistiinpanon vuodelta 2019, jossa oli tarkka reitti, ja noudatin siitä pilkulleen. Unelmat ovat tehty elettäviksi, muistetaan aina!
Mummo huudahti: "Meinaa tulla somekyhmy, kelaat näitä matkajuttuja". Anja totesi, että pitkästi kirjoittaminen on varsin menevää, mutta kun loppuvetoosi tuli peräti 20 valokuvan galleria... Siinä mummo huokaisi, että sisältöä on liikaa - jopa eläkeläiselle "sapattivapaalta". Tämän jälkeen piti vielä jaksaa kommentoida juttuja perässä tai vähintään tutustua muiden kommentteihisi. Niinpä päädyttiin siihen, että poistan nuo galleriat, ja jatkossa tutustutaan matkoihin megakollaasin avulla. Siinä on eläkeläisen vinkillä nyt yhdeksän parasta kuvaa.
Työmaaviidakko tasan Hämeenkyrön idylliin, mukaan
Aamupalasi vaikutti Tampereella kuin betonikankaalta, jonka läpi aurinko yritti sujahtaa. Kaupunki oli sen sijaan kuin valtava palapeli, jonka palaset olivat siis levällään: kaivinkoneet murisivat, liikennevalot vilkkuivat ja jokainen kadunkulma vaikutti olevan suljettu. Niin, Jyri ei ollut suunnitellut matkaa Hämeenkyröösi, mutta jokin siinä rauhallisuudessa kutsui. Hän seurasi pientä kylttiä, jossa oli "Hämeenkyrö 39 km", ja antoi pyörän viedä. Se tie kiemurteli peltojeni ja metsieni halki, ja jokainen polkaisu vie kauemmas työmaaviidakon stressistä.
Pyöräilykypäräni vinossa ja matkaeväitä taas mukana, päätin uhmata kaupungin kaaosta. Olin kyllästynyt kiertämään esteitäsi ja odottamaan bussipysäkeillä, joiden aikataulut olivat lähinnä ohjeellisia. Hyppäsin vanhalle Tunturille, jonka ketjut narisivat kuin vanha rocklevy, ja lähdin etsimään reittiäni ulos tästä betonisesta sokkelosta. Ensimmäiset kilometrit olivat kovaa selviytymispeliä: pyöräilykaistat katosivat kuin taikaiskussa, ja jouduit pujottelemaan kaivantojesi, varoituskolmioittesi ja kiireisten rakennusmiesten välistä Mahnalan kylään!
Silti jossakin Nokian kohdalla maisema alkoi muuttua. Työmaiden melu vaimeni, ja tilalle pääsi metsän humina. Asfaltti vaihtui hiekkatieksi, ja Tunturin renkaat alkoivat laulaa toista säveltä. Minä en ole tulossa Hämeenkyröön etsimään seikkailua, mutta seikkailu oli selvästi tullut etsimään minua. Tästä sisääntulon jälkeen näkee kyltin: "Luontopolku – Pappilanjoen kierros". Uteliaisuus vei voiton, ja pian ollaan kapeilla poluilla, jotka kiemurtelevat nyt jokea pitkin. Linnut inspiroivat sinua, ja jostakin kauempaa kuului kovaa palokärjen naputusta.
Pysähdyin kylässä sillan kohdalle, jossa joku oli jättänyt runon reunalle: "Jos eksyt, et ole hukassa – olet vain matkassa jonnekin uuteen." Mitä on navigointi, sillä tämäkin eksyminen ilman navigaattoria oli juuri sitä. Kohtasin pian mystisen myyjän, jota kiinnosti niin kovasti, miten olin eksynyt kasvuseudulta pieneen tuppukylään. Niinpä aloin muistella siitä tarinaa, joka johdatti monet vuoteen 2019. Työllistyin it-harjoittelijaksi keväältä, ja se ensimmäinen loma oli vasta heinäkuussa 2020. Kirjoitin tuolloin tulevaisuuden minälle, siis muistioosi.
Olen työllistynyt, jee. Se on paras asia, ehkä? Mutta koko kesä menee töistä, ja se tuntuu väärältä. En oikeasti halua sitä. Aito unelmani Hämeenkyröstä on vasta heinäkuussa 2020 – jos silloinkaan. Kirjoitan tämän muistioon, koska en halua unohtaa sitä! En halua luovuttaa. Kyllä sinne joskus mennään. Suunnittelin reitit paperillekin, hyvin tarkasti. Pyörätie kuuluu mukaan. Kaikki oli mietitty, mutta tilanne ei vaikuta päivien suhteen lupaavalta. Älä luovuta koskaan. Muistio löytyi alkuvuonna vanhemmilla, vanhan reppuni sivutaskuista, vihdoin?
Paperi oli kulunut, mutta muste siis tallella. Ja tiedätkö mitä? Emme menneetkään tänne heinäkuussa 2020, eikä kesällä 2021. Ei edes sitä seuraavana vuonna, mutta mitään ei täältä kadonnut. Kaikki on mukana, vaikka työelämä vei syksyjä ja voimaa, vaikka arki painoi omia unelmia vastaan. Sitten tuli omia hetkiäni, yksi sapattivapaa. Se yksi perjantai ja päätös: nyt mennään. Juuri se, jonka olin suunnitellut. Tiesi vei halki maisemien, jotka olin kuvitellut jo vuosia aiemmin. Ja kun saavuin, filmi tuntui niin tutulle – kuin olisin jo ollut siellä joskus.
Mummo auditoi taksia odotellessa blogiisi pyynnöstä
Osuuskaupalla ostin energiajuoman ja salaperäisen korvapuustin lähituottajalla. Pullakin maistui korvapuustiltasi, eikä tuntunut lainkaan tuontikumilta, jota muissa osuuskaupoissa myydään. Nauttiessani pihalla hyvin huomasin erään paikallisen mummon, joka saattoi olla Kyröskoskelta. Joku unohti tilata taksin, mutta puhelun mukaan seuraavaa saat odottaa hei tunnin ajan. Menin väliin ja pyysin mummoa auditoimaan blogiin. "Luuta kurkkuun, kaikille huijareille!" huusi aluksi, mutta esittelysi jälkeen mummo suostui nopeasti yhteistyöhön.
Kerroin, että internetissä jopa yli puolet käyttäjistä selaa älypuhelimesta. Siksi auditointi tehdäänkin vain älypuhelimilla. Näin voit poistaa ongelmia, jotka vaikuttavat enemmistöön. Korjauksen jälkeen samat muutokset helpottavat myös tietokoneiden käyttäjiä. Mummo oli sinut älypuhelimiensa kanssa ja huomasi heti, että siellä yläosissa on ensimmäinen palaute. Hänen mukaansa blogin otsikko toimisi parhaiten kokonaan isoin kirjaimin, ja myös valikko olisi selkeämpi vailla "Näytä lisää" -painiketta. Etusivusta tuli Alku ja ongelma hävisi siitä.
Seuraavaksi eläkeläinen kävi luonnollisesti artikkeleitten pariin. "Johan taas, tässähän on vuodelta 2024, silloin kun Väinö Paunu Oy lopetti", hän painotti. Hetken kuluttua kai jatkoi: "Onkohan mitään tuoreempia juttuja blogeista?" Päädymme siihen, että artikkelin nosto on huono kahdesta syystä. Sen koko näytön vievä ulkoasu piilotti uudet artikkelit, mutta myös kuva leikkautui oudosti omituisen kokonsa vuoksi. Vanhus koki sitä paitsi koko noston vain mainokseksi ensi alkuun. "Tekstiesi ei tarvitsisi kilpailla keskenään", latasit vielä viisaasti.
Poistin siitä mainokselta näyttävän artikkelisuosituksen etusivulta, ja mummo kehui heti ulkoasua yhtenäiseksi. Hänen mielestään seuraaville sivuilleni siirtyminen oli täältä nopeaa ja hitaassa verkossa, sillä kevyemmät kuvat tuottivat tulosta. Hän saapui pian sivuille, joissa artikkeli kävi jopa yhteistyöpostauksista tai vielä mainoksista. "Kuvakaappaukset olivat liian halpamaisia, ja jos niistä on lainkaan tekstiä, se ei ole pienennettynä yhtä terävää", mummo lataa. Päätit, että korvaan tällaiset "halpamaiset" blogikuvat suosiosta uusilla, pieni hetki.
Eläkeläisen silmällä jopa Penno-tilastot valokuvassa vaikuttivat hieman toistuvilta, koska samat numerot kävivät ilmi itse tekstissä. Korvaavaksi kuvaksi sopii vaikka joku rauhallinen lukuja tauottava luontokuva, tai jotain laskimesta ja setelistä työpöydällä. Käteistä suosivan seteleitä ei ole vaikeaa löytää. Sen lisäksi mummo kävi painokkaasti siivoamaan sivupalkkia Spotifyn listalta. Se vaikuttaa sivustojeni nopeuteen ja lukijan arkeen. Samoin hän tulkitsee erilaisia artikkelin YouTube-soittimia turhina. "Otan linkkeinä ilman, että ne häiritsevät."
Hyvä mummo, meillä on vaan seitsemän minuuttia aikaa. Blogini ei perustu numeroihisi, enkä näytä mainontaa missään, kieltäydyn myöskin yhteistyöehdotuksesta. Onko puutteita tähän liittyen? "Jos blogisi on numeroitaan vastaan, artikkelin ja sivujesi alla tunkeva Viikon suosituimmat -listaus tuntuu aika turhalle täytteelle", hän vastasi. Niin, kyllä se minussakin on pitkään tuntunut näin, ei tämä mikään Iltalehti ole. Poistetaan, ja kaikki latautuu hei alle sekunnissa mummonkin netillä. "Älä anna mitään, eläkepäiviäni kulutan", mummo sanoo.
Hämeenkyrö on Suomen vehrein kaupunki, näyttö on
Minähän täällä tuhlailen, puoli tuntia meni ja siitä taksikin tulee. Saat tästä auditoinnista kymmenen euroa. Osta jotakin, romanit antoivat minulle aikoinaan vitosen setelin sanellen samaa, nyt on minun vuoro tässä vehreässä Hämeenkyrössä. "Kiitos, vain kyyneleet valuvat silmistä. Ehdin vielä napata virvoitusjuomia tarjouksesta, huomenna on lastenlapsia kylällä. Joka kolikon on kauppakartelli vienyt lompakostani", hän sanoitti ja purskahti itkuun. Teillä riittää huomenna vilinää, kun lastenlapset piipahtavat tuomaan lämpöjä ja elämää, kivaa!
Tuttuina paikkoina pidän vaikka Loimaata, Forssan, Mänttä-Vilppulaa, Keuruun, Lapuan, Lempäälän, Hämeenlinnan, Turun, Nokian, Sastamalan ja vaikka vain Ypäjää. Hämeenkyrön vehreys saa minut kuitenkin kokemaan kunnollisena ahaa-elämyksiä. Eikä se ollut niinkään elämys, vaan se oli suoranainen kulttuurishokki. En ole nähnyt tällaista viherkäytävää, juuri missään. Loputon vehreys antoi supervoimia, ja joenvarren luonto kutsui meitä palaamaan. Aikaa saat viettää muutenkin kuin tässä klubissa, myös perjantaina! Muista vielä pitkään.
Lähden siinä tutkimaan vähän Hämeenkyröä, se on tähänastisissa ehdottomasti tuorein. "Olen täällä ikäni asunut niin, enkä muualle muuta", mummo paljasti nämä virvoitusjuomat taksissa. Tuosta kyliä kohti ja ottakaa tämän auditoinnin vinkit laajasti käyttöön, ne tekevät blogeistanne entistä parempia! Itse haluaisin taas kuvailla vielä matkojeni teemaa. Edelleen etsin vehreyttä ja mielenrauhaa. Olen pyöräillyt, junaillut, kävellyt tai suosinut maankuulua Pirkkalaa. Täältä on silti parasta, valehtelematta löytöjäni. Tutki professorina vehreyttä...
Saanko korostaa, että myös Pirkkala on vehreä? Kunta on kuunnellut sinua ja muita, sillä täällä päätettiin laittaa nyt 30 hehtaarin Saunaojan luonnonsuojelun alle. En usko itsekään, että täällä olisi niin tyhmiä päättäjiä, jotka eivät kuuntelisi kuntalaisten huolia jo katoavasta lähiluonnosta. Haluat sanoa, että jokainen ääni metsien puolesta on tarpeen. Myös blogitta voi vaikuttaa. Käytä lähimetsää ja avarra maailmaasi matkustamalla. Jos vain jonain päivänä Pirkkalassa ei ole enää mitään, karkaan huoletta, koska saat. Ikaalisissa on varmasti tilaa.
Nähtävyyksiä on muitakin, aina. Timin mänty on lähes 400-vuotias puu Hämeenkyrössä, Timin kylästä. Se lienee Pirkanmaan vanhin tiedossa oleva mänty. Olitko täällä, rauhoitettu juurineen vuonna 1966. Kylän ihmisten kertomien mukaan aivan juurella on ennen uhrattu. Ainakin 1930-luvulle asti puun halkeamiisi on upotettu setelejä tai senttejä. Tehtiinkö vielä, tänäkin päivänä? Puu alkaa olla jo heikossa kunnossa. Latva on keloutunut ja tyvessä näkyy koroja. Oksistoissa on yhä neulasia, joten puu saa elää todennäköisesti vielä pitkäänkin...
Luonnonsuojelu ei kuitenkaan riitä. Eihän lähimetsä voi olla yksin suojelua. Hämeenkyrö todistaa sen: aikaa sitten suojeltu palanen ei kestä kulutusta, eikä metsää voi edes muuttaa ihmisten tarpeisiin. Kyllä, on oltava sellaistakin metsää, joka ei ole luonnonsuojeltua, mutta on ihmiselle varmempaa ja muokattavissa. Ladataan suoraan, että kuvasi ottamisen jälkeen Hämeenkyrön koivumetsä tuntui jopa arvotaululta. Ehkä huomasit sen itsekin, kun katselit kuvaa pitkään. Löytyykö sinun kotikaupungissa mitään vastaavaa? Pirkkalasta saan etsiä.
Mummon vinkeistä matkagalleriani megakollaaseihisi
En siis paljasta puun tarkempaa sijaintia männyn suojelemiseksi. Se oli elämäni unelmaa, halata vanhaa puuta, joka olisi vähintään 350 vuotta vanha. Tämä on järein muistutus myös Tampereen kaupungille siinä, että kaadettavilla puillasi olisi ollut monia juhlavuosia jäljellä. Jos ei satoja, niin ainakin sata. Samalla palauttelet mummon auditointihetkiä. Hän kannusti aiemmin mainittujen lisäksi keskittymään hetkiin. Eläkeläisen mukaan jo 20 kuvan galleriat retkityyppisissä merkinnöissä olivat turhaa täytettä ja vain kuormaa. Vapaudutaan tästä!
Ylen lööpeillä ihmisten keskittymiskyky oli vuonna 2023 peräti 47 sekuntia. Keskimäärin, jonka jälkeen keskeytämme tehtävässä sen näyttöpäätteen edessä ja suuntaamme kaikessa huomiomme jonnekin muualle. Klikkaamme eri paikkaan tai käymmekin heti vastailemassa kovalla äänimerkillä piipanneisiin uutisiini tai pikaviestiin. Tässä vaiheessa olisikin edelleen hyvä kysyä, oletko vielä tässä? Vertailun vuoksi: siinä vuonna 2004 vastaava aika oli Markin tutkimusten mukaan keskimäärin lähes kaksi ja puoli minuuttia, kaksi ja puoli minuuttia!
Vuonna 2012 se oli laskenut kai 75 sekuntiin. Parissakymmenessä vuodessa tulos on jopa pienentynyt reilusti yli puolet. Mummon mukaan älypuhelimesi on nykyajan tupakkaa, joka tarjoaa nopeasti lyhyitä videoita, juuri niin lyhyitä, että jaksamme katsoa vain ne kokonaan. Tiedän, mistä ohjelmasta on nyt kysymys. Tässä blogissa tavallisen tekstin lukeminen vaatii 30 minuuttia kuvineen kaikkineen. Eläkeläinen latasi suoraan, että poistat ne kuvagalleriasi kokonaan ja laitat tilalle kollaaseja. Tässä on esimerkki yhdestä. Antakaa palaa, kuuntele?
Jos blogiartikkelien lukemiseen tarvitaan puolisen tuntia, ei ole järkevää viedä lukijoillasi enempää 20 kuvan gallerioilla tai perässä odottavilla kommenteillakin. Aina saa toivoa, että tähänkin juttuuni joku jaksaa nähdä kommenttivaivaa. Mummuna olet täysin oikeassa. Jopa artikkelieni kirjoitusvaiheessa galleriasi kasaaminen kävi suoraan töistä, nyt tunti vapautuu kirjoittamiseen. Kollaasin teen muutamassa minuutissa. Tästä huomaa INFJ:n, sillä keskellä on Pyörätie ja rivi pyörää. Toisessa suunnassa paljastuivat kyltit! Loput ovat luontokuvia.
Taiteella tekeminen tietyn kaavan mukaan, jonka joku toisena ymmärtäisi, ei sujunekaan helposti. Ei tätä mikään tekoälykään tee, ihan omaa ajattelua sai käyttää sijoittamiseen. Ole niin erityisen tyytyväinen, että olen viiden vuoden jälkeen ehtinyt omalta menopeliltä, itse, Pyörätielle. Tajuan, että jonkun unelmana on käydä hei jokaisessa maassa, mutta erakkoina lähden vasta Pyörätiestä. Se myös kuvastaa hyvin, kuinka erilaisia me ihmiset vain olemme. Kaikki eivät synny samaan muottiin, ei siksi kannata autojakaan tyrkyttää kyllästymisiini.
"Varokaa leikkiviä lapsia" oli yksi suositus eläkkeeltä yhdeksi valokuvaksi! Niin, ymmärrät hyvin. Esimerkiksi yhdessä Forssan-matkan artikkelissa omasta pelistä oli peräti seitsemän valokuvaa, kun piti hakea täytettä. Nykyään valitsen yhdeksän parasta ja teen siinä valtavan kuvagallerian. Matka on sujuvoitunut, koska enää ei sinun tarvitse ottaa edes 50 valokuvaa. Noin 20 laadukasta kuvaa riittää. Huonot hävität sen matkan aikana. Siinä meni kymmenen euroa. "Eläkkeellä tulet muistamaan omasta hukkaan heitetystä elämästä", Anja täydensi.
Yhteenveto: jos vain näillä jaksaa reklamoida, fillarilla
Paluumatkalla poljin eri reittiä jo, sillä halusi kunnioittaa omia kirjoituksia vuosien takaa. Kaikki oli kirjoitettu hei kadun ja luonnonsuojelualueeni tarkkuudella. Halusin nähdä täältä kaiken, kerralla. Joku voisi sanoa, että Äkönmaata käydään tasan kerran, mutta kuule: kerta tulee toistumaan. Hämeenkyröstä taisi tulla jotain, onhan se Suomen vehrein kunta, jos voi tilastoihisi uskoa. Toista vastaavaa en ole vielä nähnyt, vaikka olen ollut joskus Tervossakin. Pulloteline meni rikki, heitän tästä metallinkeräykseen. Tyyny lässähtää sekin koeaikana.
Kilometrejä syntyi tasan sata, temppurataakin kokeilin Hämeenkyrössä suoraan fillarilta. Kyllä minä sinne vielä palaan, ja sitten joskus muutankin, jos huonosti kävi. Matkamusiikkia valikoitui: "Live is Life" tietynlaisena muunnelmana. Siinä tehtiin aivan äskettäin Hardstyle-versio. Parhaissa ylämäissä Länsilinjan bussikuskikin tiesi jo sanoa siitä, että tuossa mäessä jäävät Hämeenkyrössä autotkin jumiin. Tällä maastopyörälläsi noustiin ylös asti ja jatkettiin patukan jälkeen siitä hyvin alkaneita matkoja Mahnalan kylään, varokaa leikkiviä aikuisia.
En arjessa ehdi syksyisin muuta kirjoittaakaan, mutta toisaalta budjetointia riittää sitten koko talveksi. Ensi viikolla mennään palauttamaan käytetyn tyynyn Ikeaan. Se vain lässähti, mutta rahaa ilman en lähde. Ei siitä mitään numeroa kannata ottaa, joku laadunvalvonta on ulkoistettu jo pidemmältäkin ajalta asiakkaille. Eilen poljin uuden pullotelineen Prismaltasi, niin oli paketista rikki. Huomenna palauttamaan, mutta toisen nappaa Biltemasta. Jokainen reklamaatio on lähempänä sitä, kun saan kävellä kauppaasi ja nautiskella jo ostoksestani.
Sama biisi toistui siinä kuin tilauksesta matkalla Pirkkalaan ja huuda, huudat onnesta jes! Kyllähän sieltä kotiin tuli ja olo oli enemmän kuin kotoisa. Jotain tässä silti puuttui, se jokin oli Hämeenkyrö. Perjantai-iltana bussit täyttyivät meiltä Pirkkalassakin vaikka Tampereelle ihan matkustavista bilettäjistä, mutta edes yksi oli tyytyväisempi aivan tavalliseen elämään. Elämään, jossa ei kiirehditty bileisiisi, vaan nautittiin olosta ja hetkestä. Hei kuulkaa, viekää takaisin Hämeenkyröön. "Live is Life", sen on pakko olla oikeata bassoa ja kasvuseudusta.
Kommentit