Jumissa tanssilattialla

Tampereen seutu houkuttelee väkeä tasaiseen tahtiini, mutta harva täällä toivoisi pahenevaa ruuhkaa. Miltä kuulostaa lähes tunnin bussimatkaa Pirkkalan sydämestä Tampereen ydinkeskustaan? Ennen samaan matkaan varasi ilman raitiotietyömaata, vaikka ruuhka-aikaan, korkeintaan 35 minuuttia. Autojonot seisovat nyt, eikä loppua näy. Onneksi olen sapattivapaalla, muuten työhön kulkemisista tulisi lähes mahdotonta. En tiedä, kuinka tällaista pitää kestää ja vuoteen 2028 loppuun. Pahimmillaan bussimatkoilla ollaan tunti.

On aikainen maanantaiaamu, kun Vuorisen Liikenteen bussi aloittaa työpäivänsä kohti Loimaan hiljaista Alastaroa. Rauhallinen bussimatka Alastaroon, aikataulussa ja ilman kasvuseudun alkavia ratikkatyömaita. Sitten heräsin unesta karuun todellisuuteen. Ratikkatyömaita on pystyssä joka puolella, ja asukkaat saavat valmistautua isoihin ruuhkiin. Julkiset kulkuvälineet ovat miltei jatkuvasti myöhässä, eikä autollakaan ajo ole enää herkku. Tällaisissa ruuhkissa asumisen edut alkavat mietityttää, otatko kasvuseudulla vai ilman?

Ruuhkaisessa ruokakaupassa asiakas on keskellä ihmispaljouttasi, yrittää navigoida ostoskärry tai ostoskori kädessä, ja ollaan Pirkkalassa. Hän vaikuttaisi hieman kiireiseltä ja stressaantuneelta, mutta ei siinä kamalasti muutakaan voi. Äänimaailmakin on täynnä muiden puheensorinaa, kärryjen kolinaa ja kassojen jatkuvia piippauksia. Asiakkaat jakaisivat yhteisen päämäärän, mutta mittani on ollut täysi pitkään. Käyn ruokakaupassa myöhään illalla, naapurini käy rauhallisessa kaupassa kolmelta yöllä.