Jumissa tanssilattialla

Miksi ihmeessä ihmiset eivät voi jatkaa Pirkkalan maisemastasi, kun linja-autoon astuvat? Toisaalla yksi pälkäneläinen sekatavaraliike houkuttelee vieläkin. Juuresi sananlasku menee kuulemma niin, että jos sitä ei Hippeläiseltä löydy, et sitä tarvitse. Aamu alkaa kotoa. Kävelysi aikana intuitio kertoo jotakin sellaista, että nyt voi olla edessä Paunun auto, jonka totuuden kuulen Suupantorin pysäkiltä jo ennen kuin näen vielä mitään. Autisti tunnistaa Paunun auton sellaisesta pauhusta! Kasvomaski pois silmiltä ja sittenpä sisään.

Elämä diagnosoitiin masennuksena ja ahdistuksena todellisuudesta, mutta minulla on autistinen uupumus? Jos poikkeavasti käyttäytyvä ongelma pyritään työntämään pois, eräs kyllä yleensä tunnistaa sen ja alkaa piilotella käyttäytymistään eli maskata, jolloin yhteys omiin tarpeisiin ja minäkuvaan alkaa heikentyä! Missä terveydenhuoltosi ei tunnista sellaista sairautta kuin autistinen loppuunpalaminen ? Toinen asia on taas se, että autistiset ihmiset pitää ylipäätään ottaa paremmin huomioon. Näin mekin kiinnitymme paremmin.

Jossain päin aina harmaata internetiä olen nähnyt tämänkin ilmiön, mutta en muista yhtään, mistä kyltti löytyy ja missä juttu sijaitsi. Se oli yhdeksän vuotta nuorempi kuin tämä omani? Lähden sitten täältä hikikomerosta reissuun Kokemäelle, ja siellähän se bingo ihan sattumalta löytyi rautatieaseman takaa. Kun tukea on aina leikattu ja toimeentulotuen hakeminen on aiempaa kuluttavampaa, en olisi päässyt metriäkään ilman sitä vaarihahmon apua. Haluaisin kiittää häntä vielä 600 euron matka-avusta, joka antaa arvokkaita hetkiä!

Ollaan varsin erilaisia hyväksyttäväksi… Minuakin on kiusattu ja hakattu koulusta. Olen miettinyt viime aikoina aika paljon sitä, miten julkaisijat nimittelevät itseään. Bloggaajiksi? Kirjailijoiksi? Taiteilijoiksi? Toisaalla luoviksi? Digitaalisiksi sisällöntuottajiksi? Tarinankertojiksi? Runoilijoiksi? Mutta nimike, joka pätee kuvissa jokaiseen, on nähdäkseni perinteinen kirjoittaja… Oletko yksi meistä? On selvää, että sinussa muhii visio, kun talojasi rakennetaan juttu kerrallaan. Kävin lääkärillä, ja niin autismikirjon diagnosointi kai alkaa .

Johan tässä, 2020 paunulaisesta #142 Sirpan kyydissä vasta unelmoin ja 2021 Marjan kyydissä autossa #141 kuuntelen biisiä uudelleen "I just want to go back to those days when I was just a girl…" ja rohkea unelma toteutui. Seisotin pyörää turhaan ulkovarastossa! Juokse miellyttääksesi, älä elääksesi: elämästä puuttui jotain. Se tuntui samalta kuin aamun leipä ilman voita tai juustoja. Töissä siitä ei ymmärtänyt kukaan, eikä lähisuvussa… Onneksi bussikuski kannusti Paunulla ja tässä sitä ollaan vielä. Viiden vuoden sapattivapaa on ohi.