Johan tässä, 2020 paunulaisesta #142 Sirpan kyydissä vasta unelmoin ja 2021 Marjan kyydissä autossa #141 kuuntelen biisiä uudelleen "I just want to go back to those days when I was just a girl…" ja rohkea unelma toteutui. Seisotin pyörää turhaan ulkovarastossa! Juokse miellyttääksesi, älä elääksesi: elämästä puuttui jotain. Se tuntui samalta kuin aamun leipä ilman voita tai juustoja. Töissä siitä ei ymmärtänyt kukaan, eikä lähisuvussa… Onneksi bussikuski kannusti Paunulla ja tässä sitä ollaan vielä. Viiden vuoden sapattivapaa on ohi.
Helppoa on sinun huudella, kun on auto pihallasi ja hyväpalkkainen työ. Minun työmatka kesti julkisilla kulkuvälineillä helposti 1,5 tuntia ilman ratikkatyömaatakin yhteen suuntaasi! Aamulla joutui ensinnäkin kävelemään Suupantorille, menemään sieltä Paununkin bussissa Hatanpään koululle ja odottamaan sitä Sääksjärvelle menevää Länsilinjaa jopa kymmenisen minuuttia. Se jätti onneksi työpaikan kylkeen. Aamu alkoi kukonlauluni aikaan, jotta ehtisin töihin kahdeksaksi. Tämä söi elävältä, varsinkin kun tätä jatkui aina kuukaudesta toiseen.
Onneksi oli määräaika töistä, ei tullut karenssia siinä, että pistin aamun helvetin kerrasta poikki. Joo, en ehtinyt silloin edes metsästä unelmoida, kun piti jo valmistautua seuraavaan työpäivään? Täällä ehkä Pirkkalassa on taas puita kaadettu, kolme isoa ja hyvinvoivaa puuta rivissä. Itse asiassa, jos sanot siitä yhtään suoraan, en edes jäänyt sapattivapaalle vapauteni takia! Jään lomalle kirjoittaakseni nyt, taas opettaakseni ja puolustaakseni monelle tärkeitä tämän blogini kautta. Toinen asia oli terveys, siitä puhun hieman lisää ja puitten kautta…
Mitä kaikesta seurasi tässä, kun kuljin työpaikan ovissa sen viimeisen kerran? Länsilinjan bussikuski ajoi bussiliikkeessä viimeisii kertoja ainoaa Scalaa. Ehdin kuin ehdin koeajamaan sitä matkalla Nokian kylpylään, ennen kuin auto siirtyi suurelta romutusriviin. Siinä juttelin matkustajani kanssa, joka tarinoi juuri päättyneestä. "Jään työttömäksi toukokuussa 2018 ja otan rennosti 11 kuukautta. Ajoin moottoripyörällä, työskentelin kesäleiriltä, olin ulkomailla ja aloitin viikolla uudet työt Paunulla – hyvä kalusto, parempi palkkani ja paras ilmapiiri!"
Paunun bussilta sapattivapaata
Laitetaanko siitä musiikkia soimaan tänään? Kyllä muuten laitetaan. RiraN – Far Away on eteläkorealaisen tuottaja JinYong Choen julkaisema, dynaaminen elektronisen biitin versio, joka edustaa tyylillisesti energistä hardstylea (sekä laajemmin raskaampaa EDM-genreistä)! Biisi luottaa tyylilajille ominaisiin elementteihisi: siinä yhdistyvät tasan aggressiiviset, lähes särötetyt bassorummut ja toisaalta hyvin melodiset, euforiset syntikkamelodiat. Kun kuulit tämän biisini Haukiluomassa ensikertaa, siinä Paunun bussista, vapauden tunne iski heti.
Biisi julkaistiin 23. tammikuuta 2020, juuri siihen aikaasi, kun olin jo niin uupunut ja vielä kyllästynyt koko elämään. En valehtele. Biisi antoi sitä voimaa katsoa kauas tulevaisuuteesi, kenties tähän hetkeesi, kun sanoin internetille sapattivapaan päättyneen hei viiden vuoden jälkeen. Moni ei silloin ymmärtänyt sen enempää työpaikoillasi kuin lähisuvussakaan, miksi lähden. Miksi en eläisi hyvää sapattivapaata vasta eläkkeellä? Sano vain suoraan, eläkkeestä ei ole enää takeita. Työura on heikko, terveydessä oli säröä, jopa esimies passitti lomalle.
Löysin kappaleen 18. huhtikuuta 2020, mutta Spotifyn listalleni kehtasin laittaa sen tasan 18. huhtikuuta 2022 kuule, toki vassa kahden vuoden jälkeen? Ymmärsin silloin siellä, miten hyvä kappale Etelä-Koreasta tuli. En loppuelämääsi kuuntele "Mä joka päivä töitä teen, joka ainoa aamu seitsemäksi meen". Paljastuksia saa Sirpa, joka Paunun kuljettajanasi kostautuu ilona ja kannustuksena: "Loistavaa, Jyri! Sinusta tuli visionääri. Pidä huoli, että bloggaat sen kaiken raakana ja rehellisesti. Tulenhan lukemaan eläkkeellä joka ikisen jutun blogeista?"
Kävin töistä, viikkoja ja taas viikkoja vierähti, arvioin vuosituloni tarkoituksella pieneksi… Silloin loppuvuoden palkat jäivät laihoiksi, mikä pakotti nuukailemaan jo vuonna 2016! Niin, säästössä oli rohkeaa valuuttaa, joka menetti samaan aikaasi arvoaan… Vuoden 2020 alussa olin niin rikki, että siinä itkeä vollotin työpaikallasi elämän mahdottomuutta. Onneksi lääke oli lähellä ja hyppäsin Paunun bussiin vielä työpäiväni jälkeen 20. huhtikuuta 2020. Pitkästä aikaa biisi, josta oletkin jo kuullut! Päätin, että jäät vuoden kuluttua tästä sapattivapaalle.
Luen sitten etupenkiltäsi Paunun naiskuskilleni artikkelia, joka kulkisi näin. On olemassa monia erilaisii vapauksia: positiivinen, negatiivinen, poliittinen, sosiaalinen ja niin edelleen, mutta luultavasti useimmat ihmiset sanoisivat toista? Yleisesti ottaen vapaus on kykyjä olla sitä, mitä haluaa. Mutta entä jos se, mitä orava haluaa, on ulkoisten tekijöiden rahoittamaa, kuten työttömyys, raha tai arki? Voisi lisätä myös sisäisiä esteitä tähän: voimakkaat tunteet tai geneettiset tekijät. Näissä tapauksissasi sanoisin, ettei ihmisen tahto ole täysin vapaa.
Olet lähes vapaa näin, kunhan vain teet omia valintojasi? Nappaa työpaikan, asuinpaikan, talotyypin, autosi mallin, jopa kultakorun ja niin edelleen, mutta Marja – jään kuule vuoden kuluttua sapattivapaalle? "Ole hyvä vaan! Nuo ulkoiset valinnat ovat vain sisäisen tyhjyyden peittelyä. Kun hyppäät pois oravanpyörästä, huomaat, että järjestelmä ja Maa pyörii siltikin – et ole kenellekään mitään velkaa." Joo, ja se on totta. Tosi nuukaa, että kohta olet vapaista vesistä itsekin. Tsemppiä! Eiköhän tämäkin Universumi hetken aikaa ilman meitä selviä…
Työmatkat pitenisivät, ota pois
Ennen kuin jään sapattivapaalle, yhteisö ja lähipiiri eivät juurikaan kannustaneet. "Oletko jo ihan varma, ettet vain pasko tulevaisuuttasi ja talouttasi tämän hetkellisen uupumukseni takia? Kaikkia meitä yhdistää se, että olemme väsyneitä, mutta niin vain heräämme arkeeni aamuisin ja hoidamme tämän hommamme ilman mitään irtiottoja?" sisko sanoi. Kollega kai talousosastolla täydensi: "Sapattivapaalleko? Olet kuule Jyri katsonut liikaa niitä korealaisia EDM-videoita, ei täällä myllystä kukaan oikeasti pakoon pääse." Nähdäänkö myöhemmin!
Isä yllättyi kotona täydellisesti: "Joo, parhaassa iässä ja meinaa alkaa elää kuin eläkeläiset ilman, että on edes yhtään harmaata hiusta? Sano vaan suoraan, että olen piilokamerassa… Näitä töitä on vain tehtävä sohvasta, ei edes tämä maailma makaamalla pyöri..." Mietin siinä hetkessä jopa sitä, että jos ratikka menee jo Hervantaasi niitä työmaita muistellessa, samaa on tulossa myös Pirkkalaan aikanaan. Ei halunnut ajatella sitä, mutta on pakko. Jos tehtaille meneminen kävi jo silloin puolestatoista tunnista, mitä se nyt on? Rauta on taas kuumaa.
Omistaja sanoisi parhaiten: "Hieno visio, mutta kuka täällä tekee työt sillä aikaa, kun sinä istut bussissa miettimässä vapauden syvintä olemustani? Pitääkö minun itse alkaa koodata, kun odotat Paunua tunteja?" Kemistikin sanoo tehtaalla näin: "Ei kukaan selviä viittä vuotta ilman kunnon kuukausituloja tässä maassasi, sinä olet kuule Jyri kuukauden päästä takaisin anelemassa sitä sun työpistettä." Katsotaan, mutta ehkä vapaana oleminen tarkoittaa kykyä elää moraalisten periaatteiden mukaisesti – tuottaa jotakin hyvää ja saavuttaa siinä lisää!
Muistan edelleen sen hetken, kun lähdin ulos työpaikan ovesta ilman leimausta viimeistä kertaa. Joopa joo, siinäkö kello 15.55 työajanseuranta-automaatilta oli kymmenien ihmisten jono, mutta kävelin vain heidän ohitseen. Se sapattivapaa oli tavallaan ohituskaista tästäkin jokapäiväisestä hulluudesta – jonottamisesta bussiin, työpaikan koneille tai Lidlin hihnoilla. Muistat elävästi hetkesi, kun sanon työpaikan bussipysäkillä Länsilinjan bussikuskille, etten taidakaan tulla sinne enää huomenna... Kemisti kuulee naiskuskilta: "Hän on reissumies!"
Toistan, jo vuonna 2020 työelämä vaati linja-autoilla kolme tuntia päivästäni. Se tuntui jo silloin vallan tavalliselta yrittäjän päivältä: kahdeksan tuntia työhön ja kolme matkusteluun. Matkalla töihin en elä vapaa-aikaa, vaan olen käytännössä työroolista jo aamiaisen aikana – kauan ennen ensimmäistäkään Paunun bussia kello 6.55 teollisuusalueella… Tarkistat, mikä tilanne on tänään Nyssen sivulla. Kello 6.44 täytyy seistä jo pysäkeillä ja mennä pidemmälle linja-autoasemalle. Jokainen tietää jo sen helvetinmoisen raitiotietyömaan isosta kylästä.
Kello 7.06 olen Mittaripolulta, ja siinä täytyy vaihtaa puolta, mutta vaihtoaikaa on vain 30 minuuttia. Yksi tietää, että tähän aikaani ruuhka on pitkä ja voin myöhästyä vaihtobussissa, koska se toinen auto menee Sorin aukiolta 7.28. Saatoit tulla perille kello 7.40, josta on vielä viisi minuuttia kävelyä. Yrittäisin selvitä ilman, että esimies kirjoittaa varoituksen. Pois sinä lähtisit tavallisesti neljältä, bussi on kai kello 16.08 pysäkillä ja se vie siis Mittaripolulle. Voit juoda kaljan, koska linja 12 noukkii vasta vartin kuluttua. Kotona olisit kello 16.59, vapaus.
Puuta kaatui Pirkkalasta, Nokia
Olisit voinut jatkaa Mittaripolun ohi linjallasi 12 kaiketi keskustaan, mutta ehtiminen 7.28 vuoroosi on epävarmaa? On se ja sama jäädä odottamaan aiemmassa linjaa 26 silmukastasi, mikä toimii muuten myös illan ruuhkassa. Vaikka vaihtaisit linjalleni 30 koulultasi, joutuisin kävelemään jo 1,5 kilometriä Suupalta. Mitä mieltä Tampereen pormestari Ilmari Nurminen on tällaisesta joukkoliikenteessä? Heräät kuudelta ja olet kotona vasta viiden jälkeen? Aikaa alle viisi tuntia jo huomioiden kahdeksan tunnin yöunesi – ja nekään eivät enää virkistä…
Makaan jo nyt 12 tuntia aina nukkuen ja silti olen yhtä väsynyt. Tervetuloa lihassairautesi pariin? Rentoutumista ei helpota yhtään se, että Pirkkalan kunta kaataa jatkuvasti hyvääkin puuta. Kuvien mukaan niitä oli kolme, sellaista tosi isoa ja vahvaa, eli juurtunutta ystävääni. Näitä katsomalla olen miettinyt sitä, tai joku teissä, jos olisi itse yhtä vahva. Ei rahahuoliasi, ei sairauksia, ei kiirettä. Se oli muistikuva siinä, kun kävit Keuruusta ja näit metsiesi runoja, muun muassa Sonja Kettuselta. Olet yhtä vahva kuin ikimetsiesi puu, vai kuinka se meni?
Se on kysymyksiä. Milloin tämä Pirkkalan ahneus loppuu? Miksi et taas lenkkeilisi tänään Nokialla? Ei se mitään, Kärkkäinen avautuu vuonna 2027 ja ohitustieni melu kasvaa siis viisi prosenttia. Se on näissä Kokoomuksen kunnissa lienee tärkeintä. Muuttaisin koska tahansa talonpoikien kuntiin, eli vaikkapa Keuruulta taikka Loimaalla, jotta saa mitä kunnasta tilaat. Kuten aiemmin pohdittiin, Pirkkalan kunta muuttuu liian nopeasti ja vain firmoja palvoen… Milloin pormestarina kysyisit siellä, mitä me vanhat kotikunnastamme halutaan? Kysy jo.
Nopeat muutoksesi, kuten esimerkiksi kasvu, kadottivat ihmisissä jo yhteenkuuluvuuden tunteen. Älä lue, ei ole pakko, mutta jatkat kuitenkin. Se on se vilisevä kaupunki, ihmisiä on kaikkialla, ruuhkaisia katuja ja korkeita rakennuksia? Kaukaa katsottuna se Pirkkala näyttää loputtomalta ihmisten vuorovaikutuksesi ja yhteyteni laiturilta. Silti tämän läheisyyden alla on jatkuva päänsärky: yksinäisyys. Minua on haukuttu keittiöpsykologiksi. Blogi on hänestä kai pamfletti, olkoon! Psykologiassa yksinäisyys lienee tunnetta siitä, ettet tule nähdyksi.
Se ei siis tarkoita sitä, että olisi yksin. Pirkkalasta on 21 373 asukasta, mutta teistä kukaan ei kuuntele Hardstylea tai Hardcorea. Minussa ei kavereita ole, koska täällä ei tunnu olevan edes raittiita ihmisiä. Ei ole ketään, joka suojelisi lähiluontoo. Kunta ei saa edes penkkejään perä-Pirkkalaan lihassairautesi tueksi… Onneksi kolme vahvaa puuta on kaadettu, täällä on kolme penkkiä samassa paikassa? Jos näet minut istuvan siinä, tule ihmeessä moikkaamaan ennen kuin karkaat Nokialle. Siellä sielu lepää kauan, olen jo viime vuonna tästä sanonut.
Henkilökohtaiset tarinasi heijastavat tätä tunneperäistä erillisyyttä. Kaupunkiseudulle se työn perässä muuttava ihminen tuntee itsensä eksyneeksi ventovieraiden keskellä. Voimasi on hienovarainen! Tulenko yksin hyviin metsiisi? Kirjoita tauosta ilman, että kukaan todella kuuntelee. Koko internetin keskeltä saa elää ihmisten ympäröimänä ja silti olla yksin omien ajatustensa kanssa? Pirkkalan asukkaat osaavat leikata nurmikkoa vaan tai autoilla Rustaan, kun täällä Nokian kaupungin Välimaalla uppoudun lähiluontoon ja suuntaan Länsilinjalle.
Scalaa ja säästötilisi kulutusta?
Hahmot kulkevat ruuhkaisista kaduista etsien yhteyttä maailmassa, joka tuntuu etäiselle. Pirkkalasta, jossa arkkitehtuuri vahvistaa tätä pirstoutumista! Pilvenpiirtäjiäkö, aina aidatut omakotitalot ja vähän ruuhkaiset ohitustiet rajoittavat fyysisesti vuorovaikutusta. Penkkejä siirretään pois, jotta ihmiset eivät viipyilisi… Talojeni alta siivotut viherkäytävät. Kadut ihan levenevät autoille, mutta kapenevat toki jalankulkijoille. Hienovaraiset suunnitteluratkaisut vaikuttavat kaupunkielämään emotionaalisesti. Onneksi jäin pohtimaan sitä tiellä sivuun!
Menisikö kuskin veto Edenille kylpylään? Oletpa menossa juuri alkaneella sapattivapaalla arjen irtiotolle. "No niin, oikeaan aikaasi keulalla! Tämähän rätisee niin, että saat hieronnan jo ennen kuin pääset edes altaan reunalle. Scalakin tulee sinne? Lupaan viedä perille, jos se ei hajoaisi jo Suupalta ja pääsisit vielä Länsilinjoista romutusriviin varikolle sen autokierron päätteeksi!" Tulen mukaan, pääseehän Nokialla varotoimenpiteenä myös Paunulla. Kehossa ei niitä Scaloja ollut! Mummuille sanon keskiovella, että bussikuski tulee vasta eläkkeellä.
Olen puhunut jo tuolloin Länsilinjasi kuskille siitä, että isommat kaupungit eivät edes ole hyviä. Niissä on vaikeaa löytää edullista luukkua, ja kun halpoja asuntojasi ei kertakaikkiaan edes ole, joudut tekemään enemmän töitä maksaaksesi sen kalliimman miksaukseni. Silloin siinä sen vähäisenkin sosialisoinnin sain unohtaa! Mitä olet mieltä? Paluumatka meni tähän keskusteluun eläköityvän naiskuskisi luona. "Sukupolven vaihtuessa ja ihmisten vanhetessa juttelu katosi! Kun minä kasvoin Pirkkalasta, tunsin kaikki mummot", kuski täydensi taas.
Niin ja se, että ihminen saa tehdä mitä haluaa heräämisen ja nukkumaanmenon väliltä, ei vielä määritä vapautta! Halu itse on ilmiö, joka voi olla vapaata tai sidottu. Siinä mainonnan kulttuuri tekee tämän näkyväksi: radio pyrkii muokkaamaan halujamme, ohjaamaan niitä ja rakentamaan illuusioina sitä, mitä muka tavoittelemme? Siksi todellinen vapaus edellyttäisi kykyäni erottaa omat halut haluista, jotka on niissä meihin istutettu erilaisten mainosten ja uskomusten toimesta. "Kello on pian viisi. Väki alkaa rynniä, mutta otetaan se loppukiri!"
Minulla on kirjaimellisesti se loppukiri päällä. Vanhemmat sanovat, että minun pitäisi siis säästää taloon. Että voisin perustaa perhettä ja saada uusia veronmaksajiakin, mutta enhän vieläkään uskalla tulla kaapissa ulos? En halua uutta maksajaa maahan, ja säästämiseni vain siksi, että inflaatio vie loputkin on väärin. "Säästötili on ihan kuin jääpalani helteillä, lopulta siinä jää jäljelle vain pelkkä muistosi!" bussikuski viivasi. Juu, jos vauhti kiihtyisi vielä näissä, niin pääsen hankkimaan just sen Scalan pihasta. Siitä saisin ihan mukavan ensiasunnon :)
Sapattivapaalla totesit sen itsekin, että tileillä varojasi makuuttamalla ei rahaa tee. Tähän liittyen upotit kuuden kuukauden ajaksi 1 000,00 euroa 2,80 % korolla, mikä kerää korkona 14,12 euroa (pääomaveron ollessa 4,20 euroa). Toisesta ajastan tilille vuoden ajaksi 5 000,00 euroa 4,1 % korolla, mistä saat korkoa 205,00 euroa (pääomaveron ollessa 61,50 euroa). Sitä sijoittamista en taas harrasta ylipäätään hei? Vapaa on hän, jonka ei tarvitse enää osallistua herrojen teatteriin. "Totta, viedään se siksi autokierron päätteeksi Scalan romutusriviin!"
Palaute lähdöstä, maanantaisin
Pieni työtön tammikuusta, tavallaan edelleen sapattivapaalta, sillä työnhakuvelvoitetta ei ole. Vanhempani eivät oikein ymmärrä, miksi en tänään kykenisi töihin, vaan kuittailivatkin hiljattain: "Ei se talous kasva kotona maaten, töihin siitä jo? Täällä arki alkaa aamukuudelta, joten luulisi nuoremman sielusi heräävän tähän vieläkin aikaisemmin." Jos annetaan Irinalle työrauha tutkia työkykyäni kaikessa rauhassa? Monilla on jotain työhösi liittyviä, leikkausta vaativia kulumia – sanoinkin, että mene eläkkeelle. Minä näen enää ihmisiä, en robotteja.
Pähkinänä on, että tietoympäristömme syvällinen murros tekee jo nyt yhä vaikeammaksi säilyttää ne tiedolliset edellytykset, joiden varassa ihmiset voivat muodostaa täältä järkeviä käsityksiä omasta maailmastaan! Tieto on silti joko maksumuurieni takana, jo maksullisissa suoratoistopalveluissa tai kirjoissa, joiden lainauksia köyhänä saan odottaa kirjastoista jopa vuosia. Siksi minun blogini on mainosvapaa, se ei sisällä minkäänlaisia yhteistyöartikkeleita ja se vastaa suureen kysyntääsi ilmiöistä, ajankohtaisista aiheista aina maanantai-iltaisin.
Ensi viikolla vastaan siihen kysymykseesi "Miksi juuri maanantai?" – siihen asti kannattaa lukea lisää vaikkapa vanhempia aiheita köyhyydestäni, tavallisessa arjessa tai sapattivapaan raa'asta dokumentoinnista. Tämä ei ole edes mitään uutta auringon ja maan välistä. Olenko dokumentoinut luontokatoa Pirkkalassa niinkin paljon, että alan jo puhua "ehkä Pirkkalassa asumisesta"? Yhtä en meinaa enää edes tunnistaa kotiseuduikseni. Muutoksesi vaikutukset ovat asettaneet hyvän paineen yleisöni tiedonvaraan; kunta on lisännyt luonnonsuojelua.
Onpa hienoa, että filosofit pohtivat ja kirjoittavat siinä, miten tärkeää – jopa moraalisesti välttämätöntä – on antaa ihmisten kertoa omat tarinansa, jäsentää ne hyvät narratiivinsa ja historiansa. Minulle on yhä tärkeää, että harjoitan tällaista tiedonvälitystäni viikoittain silti. Me kaikki tunnistamme, miten arvokkaita sun pienet vuorovaikutuksesi olivat. Kyse on niin keskusteluista Paunun busseissa kuin sinun asiakaspalvelustakin. Uskon hei taas, että moni on utelias ihmisiä ja heidän ajatuksiaan kohtaan. Kiitos siitä Marja, #141, 8, 16.07, 14.10.21?
Kommentit