Jumissa tanssilattialla

Jonossa ei ole oikeita lampaita, viittaan ihmisiin laumamentaliteeteilla. He eivät ajattele itse, vaan seuraavat väkijoukon mielipiteitä ja liikkeitä, oli se väärin tai oikein. Lampaat ovat useimmiten nöyriä, haavoittuvia ja käyttävät laumaansa itsepuolustukseen. Kaikki laiduntajat tietävät, että numeroissa on voimaa. Ihmisissä on paljon monimutkaisemmat ja älykkäämmät aivot, joita pitäisi kyetä käyttämään: itsenäiseen, normaalia kriittisempään ajatteluun. Laiduntajana voi olla kunta, korporaatio tai sinä.

Vuoden 2018 aikoina sitä heitti vitsillä, että poistuisin stressaavalta saitilta. Poistuinkin vielä samana iltanasi mistään kenellekään ilmoittamatta, jotta saisin tietää ne oikeat kaverini. Niitä ei ollut. Kukaan ei nyt jäänyt kaipaamaan vaikka Facebookitta olen tuossa vuosia. Kaverilistoilla oli jo 50 ihmistä. Ehkä näitä kavereita ei ollut sinullakaan, vaikka lukemat jo kertoivatkin toista. Toimi heti. Poista tili ja totea itse. Facebookissa minua kyllästytti se, että Mark varasti aikaani ja teki tällä välin paljon aitoa rahaa.

Joku sanoo, että olet vain masentunut, mutta en ole. Minussa palaa suuri intohimo moneen asiaan, mutta juuri nämä 100 muille normaalia asiaa eivät tuota introvertille minkäänlaista iloa. Miten voinet nauttia esimerkiksi alkoholista, joka varastaa budjetista jopa satasen tai enemmänkin kuukaudessasi? En tiedä, kerro sinä. Merkinnän kirjoittaminen on jo oikeasti vaikeaa, koska joudun olemaan itsekseni pienoisen tovin ja luettelemaan kaikki ne 100 asiaa, joista en pidä yhtään. Löydätkö tuttuja kohtiasi?

Vituttaako arki, minkä jälkeen otat aina olutta oloon? Oletko koululainen, joten kaverit maistelevat aikuisten tuotteita? Oletko eläkkeelläsi, mutta naapurin Juhani ei vain poistu juomasta? Etpä ole ainoa. Suomessa ja maailmalla ryyppy on ongelma, mutta alkoholiongelman voi voittaa. Palkinnoksi en lupaa miljooniasi, mutta saisit raittiutesi, jonka hyöty on setelilläsi korvaamaton. Itse asiassa, mikäli lopetat juomisen tänään, säästät jouluun asti satasia paljon ennen kuin vahvat juomat tulevat kaupoilleni.

Yhteiskuntamme on jo romantisoinut käsityksenne siitä, että sinulla pitäisi olla joku, jonka kanssa olla tukahduttavalle tasolle. Asia on jatkuvasti tapetilla, että sinulla pitäisi olla vieressä joku toinen. Olkoon tämä rakastaja, ystävä, serkku, vanhempi, tuttava tai joku muu olento. Miksi ihmeessä, kysyisit? Miksi hakeutua väkisin parisuhteisiin, jos palavin juttu elämässäni on bloggaaminen, jota moni muu ei nauti arvostaa? Miksi hakeutua baareihinne sen sijaan, että tekisi omaa unelmaa internetissä? Sitä mietin.

Vuosi sitten helmikuussa 2018 ajattelin muuttaa elämää. Haluaisin siitä parempaa, jollain tavalla ehkä rikkaampaa, 90-lukua muistuttavaa elämääsi. Tavoittelin ympäristöä, joka ei häiritse tuntemattomien jatkuvilla ilmoituksilla puhelimessa tai tietokoneella, ja löysin sen mutkitta. Haluaisi eroon Facebook-mainoksista ja kavereista. Kavereista, joita en ole tavannut oikeassa elämässä vuosiinne. Jollain tavalla tämä muistuttaa 90-lukua. Sitä aikaa, jolloin ei ollut sosiaalista mediaa, ja me soitettiin jo ovikelloja.

WhatsApp ei houkuttele sinua edes maksuttomuudellaan, vaikka olet elänyt tällä planeetalla jo lähes 28 vuotta, mutta yksi asia on täysin varma: en ole koskaan asentanut WhatsAppia omaan puhelimeeni. Muutama henkilö on pyytänyt lisäystä WhatsAppiin, mutta olen joutunut kertomaan, ettei minulla ole sellaista WhatsAppia. Mitä ihmettä edes on WhatsApp? Onko tämä jälleen kerran Play Kaupan sovellus puhelimeen, joka pyytää lupaa mikrofoniin, kameraan, yhteystietoihin ja kaikkeen muuhun? Miksi?

Kävin katselemassa mitä nykyaikaiset televisiot maksavat. Joissain malleissa hintaa oli ihan liikaa — pitäisikö maksaa tuhat euroa siitä, että saa katsottua uusintoja ja uusintojen uusintoja? Tasan kolme vuotta sitten myin televisioni ja siitä asti olen pärjännyt ilman sitä oikein mainiosti. Vaikea kuvitella tilannetta, jossa olisin ostanut sellaisen tänään. Enemmin sijoitan tuon tuhat euroa Bitcoiniin ja saan tulevaisuudessa parhaimmat tuotot. En pidä televisiosta, koska se kiusaa loputtomilla mainoksilla.

Olin 90-luvun lapsi, oletko sinä? Tarkemmin miettien emme ole enää lapsia, vaan 90-luvun lastenne ikä tänään voisi olla vaikkapa 28 vuotta. Ennen oli joka tapauksessa kaikki paremmin. Saimme käyttää kunnollista lankapuhelinta ja toisaalta meillä ei ollut tiedon valtatietä — internetiä. Lapsuudessani en vaatinut, enkä osannut ajatella Facebookeja, tai edes sitä Ethernet-piuhaa. Elelin ilman tietokoneitani, älypuhelimia tai Deezeriä. Ajatella, että nykyisin voisin kuunnella Spotifystasi yli 73 miljoonaa rallia.

Televisioton elämä alkoi kaksi vuotta sitten suhteellisen aurinkoisena päivänä. Sellainen päivä ei ole juuri tänään Taaporinvuorelta kirjoitettuina — sateenne jälkeen ympärillä on kosteutta, mutta 4G silti löytyy ja pystyn kirjoittamaan tällaisen merkinnän äsken kaatuneen puun oksastani. Vaikka vanha puu kaatui pienessä myrskyssä, pystyn tuon näkemään ilman, että Ylen uutislähetys kertoisi siitä. En halua olla televisioillan orjana ja samasta syystä en myöskään pelaa videopelejä ollen pelikonsolien orjana.

Moni ihmettelee pitkäänkin miksi en katso tai seuraa urheilua lainkaan. Elämäni aikana katsoin vain yhden jalkapallopelin, mutta yksikin oli liikaa. Minua ei kiinnosta kaupallinen urheilu, mutta voisi sitä vähän harrastaa urheilua kyllä, itsekseen. Urheilun harrastaminen itse on minussa sisäänrakennettua. Vaikka en ole syönyt mitään, pystyisi kävelemään pitkiäkin matkoja luonnossa. Minua haukutaan koko ajan laudaksi, mutta jatkan liikuntoja. Samat sohvaperunat katsoivat muiden urheilua ja mässäilivät.

Televisioton elämä jatkuu onnistuneesti ja uutista ilostuttaa arki ilman Netflix-tiliä. Tietokoneella en olekaan katsellut edes ilmaisia palveluita. Sarjani jäivät kokonaan kuviostani. Nyt keskityn niin täysillä vain elektroniseen tanssimusiikkiin muutamillakin vuokraleffoilla. Asia toimisi oikein hyvin, kaikkeen tottuu. Vaan miltä tuntuu olla television ääressä vain kolmen kuukauden jälkeen kaukosäädin kädessä? Helvetin ahdistavalta. Koe vartissa mainoksia ja muistuta itseäsi jo kuluttamisen mahdollisuuksista.

Joskus tuntuu tekevän outoja päätöksiä, mutta parempi niin. Vapaata aikaa ei kannata tuhlata sohvalla makoillen televisioruutujen ääressä. Parempaa on vain nauttia ajasta liikkuen: oli tämä sitten pyöräily, kävely tai vaikka juoksu. Tai kaikki yhdessä. Vaikkapa kotikulmilla. Ihan tuossa lähellä. Oman musiikin kanssa. Olen kyllästynyt tulemaan töistä väsyneenä katsomaan iltapäivän televisiota. Tuntuu, että eipä ole mielekästä tekemistä. Ehkä pitäisi tehdä töitä siihen, että joku päivä voisi tehdä vähemmän töitä?