Yhteiskuntamme on jo romantisoinut käsityksenne siitä, että sinulla pitäisi olla joku, jonka kanssa olla tukahduttavalle tasolle. Asia on jatkuvasti tapetilla, että sinulla pitäisi olla vieressä joku toinen. Olkoon tämä rakastaja, ystävä, serkku, vanhempi, tuttava tai joku muu olento. Miksi ihmeessä, kysyisit? Miksi hakeutua väkisin parisuhteisiin, jos palavin juttu elämässäni on bloggaaminen, jota moni muu ei nauti arvostaa? Miksi hakeutua baareihinne sen sijaan, että tekisi omaa unelmaa internetissä? Sitä mietin.
Kysy sitä äidiltä, kysy sitä opettajalta, kysy sitä naapurilta tai työkaverilta, kysy sitä keneltä tahansa, niin vastaus on sama. Sinulla pitää olla aina joku toinen. Aamulla, päivällä, iltapäivällä ja illalla, mutta pimeät yöt saat sentään nukkua rauhassa yksin pyjamassa tai ilman. Yhteiskunta, josta nyt nautimme tuntuu unohtavan sen, että yksin oleminen ei ole sama asia kuin yksinäisyydestäsi kärsiminen. Vaikka elän elämääni yksin kotona ja yksin ulkona, en koe olevani yksinäinen, tai arjen parisuhdetta vailla.
Olen kyllästynyt perustelemaan ihmisille miksi olen introvertti, sillä he eivät sitä ymmärrä. Minulla ei ole ystäviä yhtä enempää, enkä kaipaa tilanteeseeni muutosta. Yhden kerran sain kuulla, että minulla saisi olla vähintään 20 ystävää ja 15 paitaa. Olin niin hauska ja kerroin olevani minimalisti. Minimalisti pärjää aina vähemmällä myös ystävissä. Kuuntele. Lue tarkkaan. Yksi ystäväsi on parempi elämys kuin 10, 20 tai 45 huonoa. Yhdelle ainoalle ystävälle on kiireisessä maailmassa varmasti pienintä aikaasi.
Ei huvita juoda lähibaareissa, ja jutella muista paskaa. Ei huvita shoppailla jonossa Ratinan ostarissa. Ei huvita etsiä seuraa Tinderistä. Ei huvita unelmoida perheestä, koska ainoa halu on löytää harmonia omassa elämässä. Haaveilen yksin asumisesta kauempana muista. Nautin yksinolosta, koska voin aina samaistua mielenrauhaan, joka tästä hetkestä tulee. Jos se olisi mahdollista, tekisin myös työtä yksin. Valitan, mutta arkistonhoitajan pestiä ei voitu taloudellisen tilanteen vuoksi jatkaa terveysasemalla.
Saako kysyä miksi arjen erilaisuutta ei ymmärretä nyt
Olen joskus ihmetellyt sitä itsekin, että kuka oikein olen. Ketä edustan ja mistä syystä. Yhtenä päivänä kymmenen vuotta sitten istuin tyhjään huoneeseeni miettien kovaan ääneen mitä merkitystä on sillä, että yläasteellani on paljon ihmisiä. Silloin halusin vain opiskella kirjoittamaan paremmin äidinkielen tunneilla, tuntemaan historiaamme, kuuntelemaan sitä tärkeintä englannin kielen opetusta. Enkä ole varmasti täydellinen vieläkään. Opin nyt, ja jatkuvasti lisää, kirjoittamaan blogissa tyylikkäämmin.
Bloggaaminen tuo ajatuksien ilmaisun varsin helpoksi. En ole koskaan halunnut kaverisuhteita, koska tajusin, että synnymme ja lähdemme täältä aina yksin. Itse asiassa en halua kavereita ollenkaan. Tässä yhteydessä kavereilla tarkoitan vähemmän tärkeitä ihmisiä, joihin voi joskus kääntyä. Ystäviä minulla on yhtä mallia, ja hän on rehellisesti kaikki mitä tarvitsen nyt. Tiedän myös, että minulla ompi kiireen keskellä aikaa hänelle, koska kyllä tunnen miltä se oikein tuntuu kolmantena pyöränään olemisessa.
Monille olet tärkeä joskus, kun parempaa ei muualta löydy. En halua olla sellainen, joka pitää ystävää tarpeettomana ongelmana ja ennen kaikkea arvottomana ajan tappajana. Yhteiskuntasi tuntuu meitä leimaavan. Onko hänessä nyt jotain vikaa, kun kahvilassa ei jututa kaverimielessä. Onko hänessä nyt jotain, että hän ei vain jaksa puhua. Viereisessä pöydässä on samanlaista keskustelua — hei katsopa, tuolla joku lukee kirjaa! Ehkä hänellä ei ole niitä kavereita, mutta hän oppii usein jotain ihan uutta.
 |
| Yksin kulkeminen on INFJ:lle normaalia |
Hän voi olla kuka tahansa, minä, sinä, ystäväsi tai tämä äidinkielen opettaja. Opettaja, joka päivittäisi tietouttaan, että sinun tulevilla lapsilla olisi kielitaidossa paremmin. Hän tekee nyt vain hyvää työtään, eikä halua nyt jutella Kim Kardashianista tai ajan ilmastonmuutoksesta. Hän ei tässä halua jutella juuri mistään kirjasta löytyvän sadan lukemattoman sivun takia, koska hän tietää kirjan olevan nopeammin valmis, jos tuntematon ei tule kertomaan päivän ikävistä aiheista maailmalta Iltalehteäsi siteeraten.
Ehkä yksinäisyys on laitonta. Ehkä yksinäisyys on jotain, mikä vie terveyden. Muiden mielestä. Hyvä uutinen on se, etten samaistu, eivätkä samaistu muutkaan introvertit. Haluamme vain olla yksin, että ystävämme saisivat nauttia energioistamme. Ystäväni saa olla sellainen, välillä hän saa kaivata yksin olemista, toisinaan siinä voi mennä päiviä — toisinaan viikkoja. Ei vain haluta ihmisiä, ja jopa reissu lähikauppaan tuntuu olevan tarpeeksi sosiaalisesta näkökulmasta. Joutuu sentään sanomaan terve.
Eikä ihme, tällaiseen ystävään ihastuu nopeasti. Yhteiskunnan mielestä olen todellinen häviäjä. Ei ole Facebook-julkisivua, enkä voi laittaa kuvia ihmispaljoudestakaan, sillä elämässä ei olisi ihmisiä. Pidän rinkelit pieninä ja haluan panostaa ajallisesti myös itseeni. Yksi tapa parantaa itseään on kirjoittamalla enemmän. Toinen voisi olla kuuntelutaitojen vahvistaminen. Ystäväsuhteen ylläpitäminen on vaatinut sitä joskus. Enkä usko olevani kovinkaan ainoa, joka hyötyisi edellä mainituista mahtavista taidoista.
Miksi ihmeessä olette tarkoituksella niinkin hankalia!
Vieläkin parempi, miksi kysyjä ei ole tutustunut tarpeeksi kirjoihin, joissa näistäkin asioista puhutaan enemmän. Kirjallisuudessa on jo vuosikymmeniä käsitelty sitä, että yksinäisyys ei olekaan rikos, se ei ole ikävää, tai terveydelle mitenkään vaarallista. Koulussa pitäisi opettaa enemmän yksin selviämistä. Miksi olla niin riippuvainen muista? Jos kohtaan pikku solmun, en soita tutulle tai tutun tutulle, vaan yritän ratkaista sitä itse. Enkä ole valmis loputtomasti tulostamaan tutuille loputtomia asiakirjoja.
Voin tulostaa avuliaasti muutaman kerran, mutta kymmenien jälkeen luulisi, että kysyjä olisi itsekin nähnyt kuinka Windows-tietokoneella oikein tulostetaan. Joskus ei vain huvita oppia mitään, toisaalta ei pidä ihmetellä, jos tekijäkin kyllästyy tekemään korvauksetta samaa. Apu pitäisi olla yhteistä, mutta jos vain toinen auttaa, ei siinä kiitoskaan enää riitä. Ystäväsuhteessa olen todennut tapani toimivaksi: autan mielelläni, kunhan minuakin autetaan vastaavasti. Ystävyys heti seis tilanteenne muuttuessa.
Moni on ihmetellyt miksen puhu puhelimessasi, tai en edes aina vastaa puheluihin, en tykkää jutella puhelimessa. Usein vastaukseksi saa vain naurua, oliko muka akku loppu, tai tuo pistorasia erityisen kaukana? Unohditko varavirtalähteen taas kotiin? Ei ymmärretä sitä, että joskus jokainen haluaa olla tavattomissa. Omissa ajatuksissaan, tietämättä mitä kodin ulkopuolella tapahtuu. Jos oikeaa asiaa on, tulkaa vaikka kotiovelle, kyllä me introvertit vastaan otetaan. Tästä päästään heti uuteen asiaanne.
 |
| Kissa nauttii omasta ajastaan yksin |
Moni kyselee miksen vieraile heillä päivittäin. Introverttius tekee sitä, sillä en koe tarvitsevani seuraa. Joskus ei vain huvita lähteä muualle kuin metsään kauaksi asutuksesta ja näistä ihmisistä. Teen myös tänään niin. Ehkä teet sitä koska haluat tehdä sitä, sinulla on kyky tehdä se, sinulla on jo mahdollisuus tehdä se ja olet päättänyt niin. Kaikissa tapauksissa et vain voi toimia muiden toivomuksilla. Joskus on toimittava vain omilla ehdoilla, enkä välitä kuinka usein joudut tekemään niin tässä maailmassanne.
Eilen aloitin kävelyn tunnin kuihtuessa päättäen kotiin. Minuutit olivat takana sanomatta kenellekään yhtään mitään. Törmäsin ainoaan lenkkeilijään ja ajattelin, että muut ovat Zalandossa shoppailemassa kenkiä kenties pahaan oloonsa. Ehkä he ovat jossain, kenties asumassa kauppakeskuksissa, etsimässä uusinta lähdettä väliaikaiseen onneemme. Olin metsässä, kuuntelemassa elektronista tanssimusiikkia, hieman sateisena päivänä. Tunsin sateen ihollani, mutta musiikki pakotti jatkamaan jo syvemmälle.
Olen ehkä hankala, mutta edustan vain itseäni. Yhteiskunta unohtaa, että kaikki eivät tykkää haaveilla lapsista, perheistä, isoista autoista ja kalleista taloistaan. Asun edullisesti vuokralla enkä ole veloissa. Käyn Lidleissä, koska jokainen euro on säästämisen arvoinen. En edes tiedä mitä tekisin lomalla juuri nyt, koska elämäntyylini on se, että olen tyytyväinen tässä ja nyt. On ilo matkustaa ulkomaille joskus, mutta se ei saisi olla pakonomaista, sillä sinullakin on mahdollisuus nauttia hetkestä tässä ja juuri.
Miksi en edelleenkään usko kavereihin tai suhteisiin?
Moni on myös ihmetellyt miksi en halua enemmän ystäviä tai edes hyvän päivän kavereita. Itse asiassa rakastan englanninkielistä sanaa "acquaintances". Sehän kertoo kaiken oleellisen. Ihmismassaa, joita en koskaan tarvitse. Minulla ei ole aikaa pieniin ihmissuhteisiinne. Haluaisin ystävän, jolle voin kertoa kaiken, ja joka tukee vaikeina aikoina. Vastaavasti hän voi avautua kaikesta, jotta voin antaa panokseni omasta puolesta parempaan huomiseen. Luotto sekä ystävyys on toteutunut minun ystävyyksissäni.
Niitä ei paljoa ole. Yksi on voimakas sana. Onhan se tarpeeksi. Joillakin ei ole edes sitäkään yhtä, mutta hyvä uutinen on se, että jokainen voi olla ystävä myös itselleen. On olemassa sanonta, että vanhemmat laittavat sinut elämään ja kaverit sekä ystävät elävät sen läpi, mutta uskallan olla eri mieltä. Jos sinulla on tuuria saada pysyvän hyviä ystäviä, jotka välittävät sinusta, olet varsin onnekas. Olet kuin onnekas lottovoittaja, mutta ilman voittajan rahapottia. Ystävyyttä ei voi mitata rahassa, eikä etenkään ostaa.
Kaikille muille ihmiset ovat ystäviä siihen asti, kunnes sähkö katoaa yhteisellä matkalla, ja on vihdoin aika erota. Monissa tapauksissa ystävä ei enää tarjoa sitä mitä toinen oli halunnut. Tästä minullakin on kokemusta. Ihmisiä muuttuukin yhtä usein kuin kauppaan kuljetetaan rekallisia uusia älypuhelimia. Ei enää osata sitoutua siihen yhteen vaihtoehtoon. Ihmiset kyllästyvät samaan nenään, samoihin silmiin ja samaan älypuhelimeen nopeasti, mutta milloin jokunen olisi samalla tavalla kyllästynyt itseensä?
 |
| INFJ? Nauti oudosta erilaisuudesta |
Toinen kolkko seikka on se, että ihmiset eivät osaa ottaa yhteyttä. Yritetään tehdä se ilmaiseksi, koska en ole WhatsAppissa periaatteisiini vedoten. On hankalaa pitää kirjaa kaikista viesteistä, jos yksi tulee puhelimeen, toinen Gmailiisi, kolmas Hangoutsiisi ja neljäs palveluun, minkä kirjautumistietojasi et enää edes muista. Ihmisille olen joskus niinkin tärkeä, ettei viitsitä maksaa DNA:lle kommunikaation mahdollisuuksista. Ei näissä tapauksissasi voida ainakaan kovin vakavista ystävyyssuhteista puhua.
Tällä hetkellä maksan viestinnässä käytön mukaan. Tykkään kirjoittaa pitkiä tekstiviestejä puhumisen sijaan vihreänä persoonallisuustyyppinä. Olenpa ollut aina hyvä kirjoittaja, enkä oikein tykkää jutella puhelimessa ääneen. Hoidan vain pakolliset, esimerkiksi soittaminen Elenian asiakaspalveluun, mutta silloinkin yritän ensin löytää sähköisen tavan asioida. Jotkut ovat tämän ymmärtäneet, mutta ne toiset eivät. Jotkut eivät tykkää Androidilla puhumisestaan, koska pitää juoda vettä, ja miettiä vastaustaan.
Kaverit ovat hienoja, mutta näitä voi helposti haalia liikaa. Monella on tälläkin hetkellä satoja, ainakin jos Facebookiin on luottamista, siellä en enää ole. Muistikuva vain jäi, että olin sielläkin häviäjä alle 25 kaverilla — enkä näistäkään tavannut suurinta osaa moniin vuosiin. Kavereitahan tulee ja menee, kun oikeat ystävät kulkevat läpi elämän. Onpa hienoa, että minulla on paras ystävä nimeltä minä, ja toivon samaa sinulle. Kaverit haluavat vain roikkua kanssasi, kunnes et pystykään tarjoamaan "sitä jotain".
Rakastat liikkua yksin, yksin asuminen on isoa juhlaa
En valehtele, mutta rakastan asua yksin. Kaikki ihmiset väsyttävät minua. Asuin ennen Pirkkalaa siellä Tampereella ja minun oli pakko tuolta muuttaa. Liikaa ihmismassaa makuunne. Hallituskadun omassa Lidlissä verenpaine nousee, kun ei saa olla rauhassa. Happi meinaa loppua kesken, on niin paljon tuota tungosta. Valitettavasti sama tilanne on nykyään myös Pirkkalan Lidlissäsi, koska moni tamperelainen käy siellä Härmälästä asti. Onneksi löysin rauhallisen asiointiajan, enkä ruuhka-aikaan tuonne mene.
Käyn usein uimahalleissa ja aina mietin mikä vimma on kaikilla puhua niitä näitä. Entä mikäli ei jaksa puhua? Veikö kissa kielen... Juttelen toki, mutta hirveä panos ei ole. Väsyn herkästi aktiivisesta jutusta. Samalla en voi olla huomaamatta sitäkään, että ajan työelämässä introvertin täytyisi olla huippuunsa sparrattu myyntitykki. Jos et myy, lennät sieltä pihalle. Pomo ei välitä tuon taivaallista, että olet ikävä introvertti. Sinun täytyy myydä ja paljon, työssä uupumukseen asti, ja vapaanne menevät makuulla.
Introvertti rakastaa tehdä hommiaan yksikseen, joten miten joku voi pakottaa meitä myyntihommiin? Entä jos teitä ekstrovertteja laitettaisiin painamaan hommia yksin loputtomaan arkistoon, tuliko siitä koskaan mitään? Hulluksi tulette, kun ei olisi sitä seuraa. Minulle tuo ei olisi mikään ongelma. En enää kaipaa ihmisiä, joten arkistossa pystyisin tekemään hyvin töitä. Eikä ihme, sillä arkistonhoitajan pesti oli työ, jota rakastin elämässäni eniten. Harmi, että loppui rahalliseen tilanteeseen kunnalla. Sai olla.
 |
| Introvertti? Ihmiset väsyttävät meitä |
Yhteiskuntarakenne ei ole introverteille. Näin luulen. Miksi työpaikat tehdään ekstroverttien ehdoilla? Tulisin hakemaan sairaslomaa, jos joutuisi päivittäin avokonttorissa työskentelemään. Eihän siinä ole järkeä. Näet tuhansia ihmisiä, he pälpättävät palavereihinsa, ja et vain saa sitä työrauhaa. Tehdä töitä. Kuka sitä jaksaa? Jos olen töissä, niin ei siellä tarvitse jutella kenellekään, vaan tehdä töitään. Jos olet itsekin introvertti, samaistut. Ihmissuhteet kuluttavat meitä. Ilman ihmisiä on energioita ja paljon.
Olen matkustanut ulkomaille. Perheen kanssa, yksikseni ja entisen ystävän kanssa Jollaksesta. Siltikin ihan parasta on ollut yksikseen. Sai kulkea omaan tahtiin, eikä pennitön ystävä ole koko ajan vinkunut ilmaisia lounaita, ja perheeni sai rauhassa mennä Legolandiin, kun itse lähti tamppaamaan hard dance konserttiin. Se olisi upeaa aikaa, mutta jatkossa en usko enää meneväni, sillä ihmiset kuluttavat meitä. Jono klubiin oli valtava, vaikka luulin kuuntelevani valtavirrasta poikkeavaa musiikkia, huh sentään.
Silloin kun enää juttelen, juttelen kyllä pitkään. Moni tietää Paunun busseista. Bussijutut kiinnostavat minua. Kuljettajat ovat tulleet tutuiksi, siinä on täysin riittävä annos sosiaalista elämää. Pitkän lenkin jälkeen on ihanaa palata kotiin lataamaan akkuja seuraavaan kertaan. Yksinäisyys on pelkkää hyvää. Et ehkä tajua, mutta sitten joskus. Perheen perustaminen vaatii energiaa että rahaa. Elämä on hintalappu. Olen teininä tajunnut, että jokin tässä yhteiskunnassa on vialla, jos introvertin pitää olla myyntitykki.
Yhteenveto: haluaisin olla ikuisesti yksin, parasta nyt!
En ole mielestäni kovinkaan vaikea tapaus, on vain osattava käsitellä, ja siihen kuluu aikaa. Yhtä paljon kuluu aikaa silloinkin, kun yritän ymmärtää miten kommunikoida ekstrovertille. Se vaatii pelisääntöjä ja tietoutta, mutta lupaan opiskella lisää. Opiskella sitä, joka helpottaa elämässämme, tulevina vuosina ja ennen kaikkea tulevina vuosikymmeninä. Opiskelu olisi jatkuvaa. Jos muistat vielä, tämä äidinkielen opettaja päivittelee tietouttaan edelleen, ja lukijanne kirjassa onkin enää vain kourallinen lukematta.
Ennen kaikkea olen kovin vaativa. En kelpuuta uusia ihmisiä elämääni helposti, enkä aina jaksa pitää yhteyttä vanhoihinkaan, jos haluan olla hetkisen yksin. Oikea ystävä ymmärtää tämän ja vaatii samaa ymmärrystä myös itselleen. Ystävyys sekä seurustelu on silti mahdollista, ja tuo on jopa hauskempaa erillään asuessa, suosittelen aina kaikille! Hyväksyn kaikki seurustelijat, myös vähemmistöstä, koska edustamme arvokkaita ihmisiä kaikista luokista. Suomi on täynnä meitä, ja näin on aina tosi kivaa.
Tämä maa on täynnä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, tai edes halua ymmärtää miten jokunen voi nauttia vain yhdestä ainoasta ystävästään — itsestä. Kuinka joku voi olla vastaamatta älypuhelimeeni. Kuinka joku voi haluta pakoon kauaksi metsään edes muutamia kertoja viikossasi. Kuinka joku voi nauttia niin paljon busseista autottomana. Kuinka joku voi olla näin minimalisti. Kuinka joku voi rakastua samaan sukupuoleen. Kuinka joku voi kirjoittaa blogiinne rakkaudesta, vaikka sillä ei tienaa yhtään mitään.
Aiempi ystävä, joka oli tietysti epävakaa persoonallisuus huijasi minulta luottamuksen, koska valtavan rakkaustarinan jälkeen alkoi tylsä mykkäkoulu, määräysvalta ja kamala kohtelu. Ennen muuta haluan sanoa, että jos saat INFJ:ltä kotiavaimen lainaksi, olet saanut luottamuksemme. Tuota ei parane juuri käyttää väärin, koska INFJ pystyy kyllä tarvittaessa potkimaan huijarinsa ulos suhteesta. Heinäkuussa lopetin suhteen mieheni kanssa, koska hän ei enää ollut luottamukseni arvoinen. Valitan, kiva pakko.
Kommentit