Jumissa tanssilattialla

Jos talvella on lumikaaos, etkä pääse autolla töihin, lumi lapioidaan tai aurataan pois. Miksi et tekisi aivan samalla tavalla jos edessäsi on tavarakaaos? Pahinta se on silloin, kun Lielahden kierrätyskeskus kieltäytyi vastaanottamasta käytettyä pikamuotia, ei vain mahdu. Onneksi on rajaton bussikortti, ehkä sitten Kieppi ottaisi nekin. Tavaroistasi luopuminen siinä ei ole lähes aina helppoa, sillä eihän tavarani antaminen ilmaiseksikaan takaa sen nopeaa liikehdintää olohuoneestani toisten ihmisten neliöihin.

Eilen ajattelin Lapinniemen kylpylässä ollessani, että tänään kirjoitan merkinnän. Siinä soitan minun mummolle ja kysyn kuinka hän voi. Aihe oli jo valmiina ja soitto ajankohtainen, koska viimeisimmästä oli kuukausi, mutta nyt kaikki näyttää siltä että kirjoitan sen sijaan tällaisen suru-uutisen: Minulla oli maailman paras mummo. Tekisin mitä tahansa saadakseni mummon takaisin elämääni. Mummoni oli teräsmummo: kävi itsenäisesti ruokakaupassa, maalasi seinät ja asusti ilolla omassa vuokrakodissa.

Narsistin taakse jättäminen elämässäni oli suuri jättimenestys. Heinäkuussa 2019 lähdin, joulukuuhun mennessä paikkasin lukemattomat haavat, ja tammikuussa 2020 aloitin siitä pikkuhiljaa muuttamaan maailmaani — yksin. Ensin omasta kehostani poistuivat ylimääräiset läskit , sitten olin kesälomallani . Enpä jaksa uskoa siihen, että tilanne olisi tänään parempi hänen kanssa. Olisin jopa astetta tukevampi, varattomampi ja ennen muuta aiempaa täynnä elämääni. Onneksi niin ei sentään ole, ainakaan nyt.