Siirry pääsisältöön

Tietoa minusta

Olet kapinallinen! "He sanoivat koeajasta, minä kuulin lomasta?" – Marissa Meyer. Jyri Väätäinen (s. 1990) on köyhä, lähes diagnosoitu autisti, se lihassairautta kantava elektronisen tanssimusiikin bassoaddikti, joka haaveilee 90-luvun vapaudesta, hyvästä vehreästä teestä, puista, optimaalisista soundeista ja luonnosta. Kaveri, joka ei kaipaa kulutusluottoja, ihmisiä, autoja tai kauppakeskuksia elämäänsä. Täällä on jo 307 kirjoitusta – aloita mistä vain, päätä missä viihdyt. Pian vastassa on suuri vallankumous ja toki puuta. Uusia juttuja ilmestyy blogiini lähes varmasti… ja todennäköisesti aina joka maanantai.

Ulkopuolisten silmissä saatan olla aika hiljainen, huomaamaton sivustaseuraaja. Ajatuksia minulla kyllä riittää, mutta ne eivät pursua loputtomina virtoina suussa, vaan siirtyvät blogiin oikean käteni kautta harkitusti kirjoittaen. Olenhan tylsähkö introvertti henkeen ja vereen, joten älä jää odottamaan turhia yhteydenottoja tai kommentteja! Minulta on usein kysytty lapsesta asti, enkö muka osaa puhua. Ekstrovertti ei taas ymmärrä, että jossain on olemassa introvertteja, jotka eivät jaksa puhua joutavia. Bassoa sen sijaan lähtee. Onko töitä? Tekstejäni voi lukea vaikka kalenterin tai miksei vanhan munakellon kanssa.

Minua on pidetty kiusaamisen arvoisena koulussa, koska en toimi samalla tavalla kuin muut. Monia ei voisi arjessa vähempää kiinnostaa tämä sairastuttava shoppailu, mutta elektroniselle tanssimusiikille pyhitän koko elämäni. Useasti tuntuu, että on ulkopuolella kaikesta, kulkemassa omaa onnellisuuden tietään yksin. Olen ostolakossa läpi vuoden ja elämän, enkä enää osta mitään turhaa tai ylimääräistä. Tiedän jo kokemuksesta, että ostos ei tuo onnea, mutta se vie rahat. S-Pankin täti miettii varmaan joka hiton päivä, miksi Visa-kortilla ei ole viikkoon tehty yhtään riviä. En käytä sitä S-Visaa mihinkään.

Erakko vaikuttaa Pirkkalassa jo lasketaan…. Ostolakko sopii minulle, asustan yksin ja säästän. Parisuhteet ja lapset edustaisivat minulle vain turhinta työtä, siksi en halua niitä. Omia periaatteitani ovat autottomuus, ihmisten kohtelu parhailla mahdollisilla tavoilla sekä irrottautuminen turhista tavaroista. Kotona haluan elää epänormaalia elämää, joka on minusta uusi normaali. Uskon, että annettu elämä voi olla onnekasta ja tyylikästä. Etsin vähemmän kiirettä, eniten aamuja enkä tavoittele mitään järjenvastaista unelmaa yritysten uralle. Mikä sinusta tulee isona? Juuri nyt kannattaa pysähtyä.

Blogin teemoja nopeasti, sinulle


Eläimet ja lähiluonto. Toiset miettivät, miten saavat enemmän rahaa, mutta sinä et. Autossakin pohdit, miten suojella pitkospuita, uhanalaisia lajeja tai kokonaista lähimetsää Pirkkalassa. Aktivistille lähiluonto on kaikki kaikessa. Uin lammilla ja Loimijoessa, en kylpylöissä tai halleissa. Rakastan paskalokkeja, juttelen variksille ja halaan työkseni puita.


Vaihdoin ystävät harakkaan. Aina olin aktiivinen pyöräilijä, joka yritti pysyä vauhdissa mukana. Olen vain autisti, joka löytää ystäviä sieltäkin, mistä muut eivät niitä edes etsi. Lintujen kanssa saa kaveerata vaikka kärsivällisyydellä, myönteisillä kohtaamisilla ja luottamuksella. Sorokkat lentävät perässä joka kerta, kun kotoa poistun, ja tulevat pihallekin.


Työttömän pummin arki. Miltä tuntuu olla se yhteiskunnan köyhä ja työtön, joka ei kuitenkaan koe olevansa köyhä tai työtön? Blogissani on todella paljon juttua autismistani, lihassairaudestani ja jopa yleisestä terveydestäkin. Työttömänä olen lasketaan.... Ihan kurjaa. Jos ei anneta mahdollisuutta, silloin kannattaa rakentaa paronin arki.


Elektroninen tanssimusiikki. Vain elektronista olen rakastanut aina käsi sydämellä, DJ Manianista alkaen. Kuuntelen vain sitä: lasketaan…. Tanssimusiikki on kuulkaa ainoa syy elää, ilo ja arjen mahdollistaja. Saatte soittaa ne muistojuhlassa, jos joskus kuolen. Tykkään todella paljon Makinasta, Dancecoresta ja Hardstylestäkin.


Velattomuus ja lapsettomuus. 15-vuotiaana teininä päätin matkalla Tesoman kouluun, etten koskaan hankkisi lapsia koulussa kiusattavaksi. Muiden mennessä kuluttamaan viikkorahoja K-Marketille, nauroin ja juoksin lähimetsään, joka tarjosi turvaa kiusaamiselta. Nuoruudessa sen oppii äkkiä, vanhempana sitä harjoittaa kuin jotain brutaalia rituaalia.


Nykyajan erakon arkea. Vaikka yläasteen jälkeen kiusaaminen siirtyi nettiin, osasin sulkea sen pois ja lähteä yksin vihreään metsään tai rantaviivoille. Viihdyn olohuoneessa ja olen muuten homo. Parin eron jälkeen kysyn: olenko sittenkin erakko? Sieluni lepää, älkää lähettäkö minulle viestejä. Tällaista on erakon arki. Ei kavereita, ei stressiä.


Omista vähän aineellista omaisuutta. Jos vähemmän on enemmän, se on tyylikästä! Harva tajuaa sitäkään, että kyseenalaistamalla istutetut normit vähennät tarvetta tehdä koko ajan enemmän rahaa. Omistan vähemmän tavaraa, jotta minulla on enemmän aikaa ja energiaa – sekä vähemmän töitä. Et kaada metsää sen vuoksi, että ostaisin uudempaa.


Nauti köyhyydestä elämäntapana. Usko pois, aamu maistuu paremmalta, kun on nälkä. Elän varsin pienellä vuosibudjetilla, vaikka minun ei aina tarvitsekaan kituuttaa; satun vain pitämään köyhyydestä ja tästä vapaudesta. Rahaa on mennyt ulkomaille asti, mutta vähällä eläminen antaa enemmän. Kieltäydyin tekemästä paljon rahaa.


Vain kuusi roskapussia vuodessa. Muiden juostessa roska-astioille konsumerismia pakoon, minä vien harvinaisen roskapussini tasan parin kuukauden välein sekajätteeseen. Jätettä kertyy vähän, koska lajittelen taloyhtiön astioilla ensin. Rulla riittää loppuelämäksi. Millaisen työpaikan tämä vaatii? Mistä sitä roskaa sinne edes tulee, ei minulta ainakaan.


Budjetointi ja raha-asiat. Budjetointi on blogini luetuin aihe, eikä syyttä. Olet saapunut Pennon avulla pisteeseen, jossa omat rahavirrat riittävät ja riittävät. Ilman budjetissa pysymistä se ei olisi mahdollista! Avaan numerot aina läpinäkyvästi, sillä mielestäni rahasta pitää ja saa puhua vapaammin. Asetetaan hommat, rivit ja eurot kerralla kuntoon.


Löydät tempauksia. Ne ovat tapa elää todeksi sitä aktivismia, josta kirjoitan. Jokainen tempaus on syväsukellus teemaan – olipa kyseessä sitten hidastaminen ja luontoyhteys kävellen Valkeakoskelta Pirkkalaan tai kulutusyhteiskunnan havainnointi kahdeksan tunnin ajan Ikeassa. Onko tarpeeksi hullu idea? Vielä joskus toteutan sen kätevästi.


Autottomuus elämäntapana. Mopo, mopoauto ja kunnollinen auto – ei kiitos. Autottomuus on outoa, mutta elän miettimättä ajokorttia tai autokoulua edelleenkään. Polkupyörällä pääset hyvin, InterCity-juna vie seikkailijoita aina kauemmas ja Nysse noukkii vaikka postilaatikolta. Saa olla aika hyvä kampanja, että tämän kalliiseen autoiluun vaihtaisin.


Blogin aihepiirit olivat tässä, esittely jatkuu alla!

Vaatiiko se rahaa? Kyllä, mutta paljon vähemmän kuin kaikkien jahtaama valtavirran huttu. Olen reissaillut halvalla useasti, koska haluan matkustella paljon. Olen kiinnostunut nykyajan irtiotoista ja vielä matkusteluista elämäntapana, joista voin jakaa sinulle kirjoituksia junaraiteilta. Hintatason ja kiinnostuksen vuoksi Varsinais-Suomesta sekä Hämeestä on juttua monta, mutta Pirkanmaatakin on tutkittu Vesilahdella ja Sastamalassa – unohtamatta missään Lantulan koordinaatteja, Valkeakoskea, kyliä tai Ylöjärven maisemia. Päästään joku kerta tuostakin eteenpäin tällä yhteisellä maailman matkalla.

Silloin, kun tein töitä isolla tehtaalla it-asiantuntijana, jotkut työkaverini tulivat hyvälle työpaikalle matkalaukkuineen valmiina Väinö Paunu Oy:n reissuun Sääksjärveltä. Jonnekin piti päästä heti, eikä vasta kodin kautta. Vuosiloma oli tietty asia, jota käytetään aina. Ennen ensimmäisiä omia lomiani kokeilin sitä megahittiä tasan kerran päivärepun kanssa Kööpenhaminassa, ja se sai jäädä viimeiseksi ihmeeksi. Ostan tavaroita ja palveluita. En siltikään voi järkeillä, että monella olisi tosi paljon, kun monilla muilla on niin vähän. Elän äärimmäisen minimalistisesti, mistä myös henkilökohtainen blogini kertoo äärimmäisiin detaljeihin asti.

Vaikka se satukirja lopettaisi alkuun, esseekirjaani on pidetty webissä vuodesta 2014. Riisuin autistina maskin, elämässäni ei ole kulisseja tai rooleja. Tasapaksua tekstiä saat muualta. Siellä lukijoiden kommentit hukkuvat nopeasti roskapostin alle, mutta vastaan jokaiselle. Silloin ei ole ihme, jos kommentteja tulee aina. Muista, että olen outolintu. En käy kylpylöissä, en viihdy uimarannoilla, en erehdy uimahalleihin enkä jaksa ajatella elokuvaa. Se on varmaan ekologiaa. Kaikkea muuta kuin kliinistä, mitä en suostu edes varsin pienessä absolutismin hiprakassa internetin tyhjyyteen toimittamaan. Jatka asiasta kommentoimalla.

Ensimmäiseksi matkaan minne? Valkeakoskelle, mutta työväen kauppala ei kiinnostanut. Tulin sitten Hämeenlinnaan, mutta väkeä oli omaan makuun liikaakin. Helsingissä koin jotain sellaista, etten sinne enää koskaan tule – vaadin pienen kaupungin luksusta. Se löytyy Loimaalta ja Keuruulta, vaikka keuristeja lukijoista ei elinaikana tulekaan. Jos haaveena on perhe, maailman matkailu tai hiuskarvan varassa roikkuva lottovoitto, Jyri toivoo pääsevänsä vielä Vilppulaan ja kirjoittaa maalaisidyllistä jutun. En sano varmaksi, mutta moni ei vain tiedä missä joku Mänttä on. Laitetaan ne saavutuksetkin arjen kartalle.

  1. Aikaa ilman radiota: lasketaan….
  2. Aikaa ilman televisiota: lasketaan….
  3. Aikaa ilman mikroaaltouunia: lasketaan….
  4. Aikaa ilman alkoholia: lasketaan....
  5. Aikaa ilman älypuhelinta: lasketaan....

Kirjoita tai lähetät savumerkkejä

Kirjoitan ilman palkkaa, seuraajia tai yhteistöitä ei tarvitse mainostaa. Elän niin yksinkertaisesti, jotta massat voivat yksinkertaisesti elää – toimin niin kuin saarnaan. Täräytä vaikka hauskoja kommentteja, jos todella haluat huutaa 5G-internetin loputtomaan tyhjyyteen jotakin.

Kurkkaa täältä! Tuleva merkintä 👀

  • 23.11.26 otsikolla "Ensimmäinen laatikko"
  • 30.11.26 otsikolla "Puheterapeutille, vihdoin"
  • 07.12.26 otsikolla "Säästöprosentti esillä"

So what! Muutan Nokialle. Swaippasin Pirkkalan vasemmalle 🦊

Kaikki merkintäni ovat jo saavutettavia mahdollisimman pitkälle.

Lomaile kaupallisuudesta 💩

En myy mitään, en kelpuuta yhteistyötä, en huoli bannereitanne.

Kuule, digitaalinen hiilijalanjälki 🐦

Päiväkirja kysyy palvelimilta kuvineen 500 megatavua.

Vaikka blogi on kulutusvastainen, silläkin on ympäristövaikutuksia. Jokainen lataus kuluttaa energiaa palvelimilla, verkoissa ja laitteissa. Pyrin siksi minimoimaan digitaalisen jalanjäljen sivujen keveydellä.

  • Poistin omat videot blogista. Striimaus tuotti liikaa päästöjä.
  • Vuosittaiset päästöt tallennustilan osalta noin 12 g CO₂ vuodessa.
  • Kokonaispäästöt selaillessa n. 0,03 g CO₂ per ladattu artikkeli.
  • Kuvat ovat WebP-aikaa, mikä pienentää kaikkea hiilijalanjälkeäsi.
  • Käytän kuvapankkien sijaan yli 95-prosenttisesti omia kuviani.

Blogin aloituksesta on tänään lasketaan... 👌

Hei vaan. Päivitän kuukausittain

Viimeksi: 1. marraskuuta 2026 kello 0.00 :)

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hei Jyri, kysynpä ihan huvikseen että onko sinulla muuten ajokorttia vaikket omista autoa (etkä ikinä tule)? ja onko sinun vanhemmistasi kumpi venäläinen? sinulla on kuitenkin hyvin suomalainen nimi.

Jokatapauksessa hyvä ja asiallinen kirjoitus. :)
Hei,

Minulla ei ole alkuperäistä isää. Hän kuoli Neuvostoliitossa ennen syntymääni.

Ilmeisesti työtapaturmaan, nykyinen isä on äidin suomalainen puoliso.

Sieltä tulee myös sukunimi ja hänen kautta muutettiin tänne aikoinaan.

Jouduin vaihtamaan alkuperäisen sukunimen, koska kiusattiin siitä.

Siihen ei kiusaaminen toki yläasteella päättynyt...

Ajokorttia ei ole, päätin siitä jo teininä, että ajokorttia en hanki.

Suosin kävelyä, joukkoliikennettä ja pyöräilyä.

Jos en ole tarvinnut autoa 31 vuoteen, niin tuskin seuraavatkaan.
Anonyymi sanoi…
Moi.

Artikkelit sopivia, jos tykkää lukemisesta, mutta tietosivu voisi olla lyhkäisempi.

Silmäyksellä ei tule helposti esiin mistä kirjoitat jne.

Kiitos paljon.
Hei vaan. Kyllä, taidat olla oikeassa.

Tietoja-sivu pitäisi olla paljon lyhkäisempi. Vuosien mittaan olen tosin saanut palautetta myös neljän osan blogimerkinnöistäkin, että niitä ei kukaan jaksa tai ehdi lukea. Toisaalta itselläni ei ajasta ainakaan ole pulaa, tykkään itsekin lukea pitkiä artikkeleita. Tätä pitäisi kehittää, yritän tiivistää ja johdattaa lukijoita blogini moninaisiin aiheisiin tätä kautta tarjoten lukukokemuksia varsinaisissa artikkeleissa.

Kiitos ja hei hei!
Niko L. sanoi…
Tarkoittaako "kuusi roskapussia vuodessa" siis nimenomaan sekajätettä? Kun jos kaupasta ostaa ruokansa, kuten ymmärtääkseni pääasiassa teet, niin kyllähän muovijätettä väistämättä enemmän kertyy kuin tuo, kun lähes kaikki ruoka siellä on pakattu muoviin.
Hei, kiitos huomiosta.

Se todellakin tarkoittaa keskimäärin kuutta roskapussia vuodessa. Tietysti, jos esimerkiksi isohko takki menee rikki eikä ole korjattavissa, se menee suoraan sekajätteisiin ilman pussittelua. Meille tuli muutama vuosi sitten lain vaatimat lajitteluastiat: muovinkeräys, lasinkeräys ja metallinkeräys. Biojätettä, paperia ja pahvia on voinut lajitella ennenkin. Kyseiset kuusi roskapussia vuodessa ovat lajittelun jälkeen, mutta en lajittele pikkutarkasti. Esimerkiksi teepussien kääreet, foliot yms. menevät suoraan sekajätteisiin, osin kylläkin siksi, että muuten ei kertyisi sitä sekajätettäkään. Toisaalta en usko kierrätykseen ollenkaan; muoviakin voidaan hyötykäyttää käsittääkseni vain muutaman kerran. Jos tuote on tehty kierrätysmuovista, vältän sen ostamista, koska olen todennut muovin olevan heikkolaatuista. Esimerkiksi eräästä pölynimurista hajosi nopeasti kiinnitysmekanismi, siinä oli käytetty kierrätysmuovia. Se on pitkän työn tulos aktivismissa: ostamattomuus ja ääriminimalismi ovat olennaisempia asioita, jos joku haluaa vähentää jätteen määrää helposti, vaikuttaen arkeen ekologisesti ja toimivasti.

Kiitos kommentista ja hei hei!
Anonyymi sanoi…
mielenkiintoinen blogi, sellainen kysymys nousi mieleen oletko kuinka aktiivisesti äänestänyt vaaleissa?
Hei, kiitos palautteesta!

Hyvä jos pidät tätä blogia mielenkiintoisena. Tämä on vähän erilaisempi kuin ne muut tusinablogit. Vastaan kysymykseesi suoraan, vaikka tiedän oikein hyvin, että moni ei varmastikaan tule vastauksestani pitämään. Sain äänioikeuden vasta, kun sain Suomen kansalaisuuden muistaakseni 2014. Silloin sain ensimmäistä kertaa äänestää ollessani 24-vuotias. Eduskuntavaaleissa äänestin vihreää ehdokasta, joka ei ole tullut valituksi 2015. Kunnallisvaaleissa äänestin Pirkkalassa vuonna 2017 vihreää ehdokasta, joka ei ole tullut valituksi. Koin, että äänelläni ei ollut mitään vaikutusta, koska en halunnut äänestää myöskään "pomminvarmoja" ehdokkaita, jotka ovat siellä vuodesta toiseen. Toki vähempi äänestysprosentti kokoomukselle. Sen jälkeen en ole äänestänyt. Minusta paras ääni on yksinkertaisesti muutto, eli kun Pirkkala muuttuu liian paljon huonompaan suuntaan, niin muutan Forssaan tai Loimaalle. Pirkkalassa on ollut esimerkiksi maan korkeimpia äänestysprosentteja, mutta se on ollut nyt vuodesta toiseen laskussa kunnallisvaaleissa erityisesti. Ihmiset eivät enää yksinkertaisesti jaksa äänestää, kun meno menee huonommaksi vain äänestystuloksesta riippumatta. Olisin äänestänyt kokoomusta viime eduskuntavaaleissa, mutta en voi hyväksyä leikkauspolitiikkaa "talouden tasapainottamiseksi" samaan aikaan, kun otetaan miljoonavelat siihen, että laitetaan aseita Ukrainalle. Olen ehdottomasti Ukrainan puolella, mutta ei se sota aseita toimittamalla lopu. Minusta sota pitää ratkaista diplomatialla. Uutisissa on ollutkin jo, että kokoomuspolitiikka leikkauksineen on saanut kodittomuuden nousuun ja varkaudet ovat yleistyneet. Yksi syy miksi en äänestä on yksinkertaisesti se, ettei minua kiinnosta seurata ehdokkaita ja niiden tekemisiä mahdollisen valinnan jälkeen tai ennen valintaa. Olen myös sitä mieltä, että paras tapa vaikuttaa omaan elämään ei ole mikään poliitikko, vaan sitä itse, laiva on lopulta sinun itsesi käsissä. Vihreitä en enää pysty äänestämään, koska keskittyvät mielestäni liikaa prideen ja esimerkiksi muun sukupuolisiin. Vaikka olen itsekin homo, niin minusta on parempia asioita hoidettavana kuin pridekulkueet. Nokialla eräs poliitikko loikkasi viime vaaleissa kristillisdemokraatteihin, enkä sitäkään voi hyväksyä. Se on äänestäjien pettämistä. Tampereella vihreät saivat tietysti ratikan, kun myöntyivät persujen ja kokoomuksen rantatunneliin, eli näen politiikassa myös valtapeliä. Vaikka en ole kahta kertaa enempää äänestänytkään, annan muille täyden mahdollisuuden äänestää tai olla äänestämättä. Tuttavapiirissä on paljon ahkeria äänestäjiä, mutta kyllä sielläkin on yksi sanonut, että Pirkkalan politiikka ei paremmaksi muutu. Hän on miettinyt nyt myös lopettaa äänestämisen, enkä kyllä ihmettele sinänsä miksi täällä äänestysprosentti laskee laskemistaan. Pirkkalassa kun kaavoittaja voi piirtää tien sinun omalle tontillesi. Asunto on silloin käytännössä myyntikelvoton, ei kukaan osta, eikä tällaista asuntoa kannata sitten remontoidakaan: et voi tietää tuleeko se tie vai ei. Toivottavasti vastasin kysymykseesi. Helsinki on muuten vihreiden valtakaupunki ja silti Stansvikin metsä uhrattiin asumiselle, siinä onkin joukko varsinaisia luonnonsuojelijoita :)

Kiitos kommentista ja hei hei!