Jyri Väätäinen, (s. 1990) on nykyisin pirkkalalainen, pihi, köyhä, erakko, nörtti, arjen elektronisen tanssimusiikin bassoaddikti, joka haaveilee usein 90-luvun vapaudestasi. Hyvästä vehreästä teestä sekä puista, optimaalisista soundeista ja luonnostani. Kaveri, joka ei kaipaa Svean kulutusluottoja, ihmisiä, hybridiautoani taikka loputtomia kauppakeskuksia elämäänsä. Täältä löytyy 251 kirjoitusta. Aloitat mistä haluat. Lopeta missä viihdyt. Jossakin välissä tulee vastaan äänetön vallankumous, tärkein vihje ja metsä, joka ei kysy nimeäni.
Ulkopuolisten silmällä saatan olla hiljainen, huomaamaton ja sivustaseuraajaa. Ajatuksia minulla löytyy, mutta ne eivät koskaan pursua loputtomina virtoina suussa, vaan enemmän blogeilta ja harkitsevasti oikean käden kautta kirjoittaen. Olenhan tylsähkö introvertti, aika lailla henkeen ja vereen, joten älä jää odottamaan yhteydenottoja tai kommentteja! Minulta on kysytty lapsesta asti, enkö tiedä puhua? Ekstrovertti, et vain ymmärrä, että on olemassa introvertteja. Eivät ehkä jaksa puhua paljosti. Juttua täällä riittää; sait ajan kanssa lukea.
Minua on pidetty kiusaamisen arvoisena kouluista, koska en käy samalla tavalla kuin he. Monia ei voisi arjessa vähempää kiinnostaa se sairastuttava shoppailu, mutta elektroniselle tanssimusiikille pyhitän kokonaisen elämän. Useasti tuntuu, että olet ulkopuolella kaikesta, kulkemassa omaa onnellisuuden tietäni yksin. Olet ostolakossa läpi vuoden ja elämän, enkä enää osta jotain turhaa tai ylimääräistä. Tapasinko vielä sen, että ostos ei tuo onnea, mutta vie rahat? S-pankin täti miettisi joka päivä tunti, miksi ei Visa-kortilta ole viikkoon riviä.
Elä erakkona; ei siihen minkäänlaista muutosta kaipaa. Ostolakko sopii, asustan yksin ja säästän rahaa. Parisuhteet ja lapset olisivat kuumaa kulua, siksi en halua. Omia periaatteita ovat ajan autottomuutta, ehkä kohdattujen ihmisten kohtelu parhailla mahdollisilla tavoilla sekä turhista tavaroista eroaminen. Haluat elää epänormaalia elämää, joka on minusta uusi normaali. Uskon pois, annettu elämä voi olla onnekasta ja tyylikästä. Etsi vähemmän euroa, eniten aamua ja ilman järjenvastaisia unelmia yritysten uralle. Mikä sinusta tulee isona?
Blogin teemat melko nopeasti
Eläimet ja lähiluonto. Toiset miettisivät miten saa enemmän rahaa, muttet sinä. Miten suojella pitkospuita, uhanalaisia lajeja tai kokonaista lähimetsääkin Pirkkalassa. Aktivisteille lähiluonto on tärkeä. Uin lammella ja Loimijoessa, en kylpylöissä tai uimahalleissa. Rakastat paskalokkeja sekä variksia, juttelen oraville ja halaan työkseni puita. Olette vain ystäviä.
Maastopyöräily ja matkailu. Vaikka nuorena ehtii matkailla paljon peräti Saksassa asti, ja Spotifyn toimistollakin, mutta nykyään en enää tekisi niin. Matkailulakko opetti, että kun on oikea avain, polkupyörä vie tuosta Forssaan, Loimaalle tai miksei unelmanasi Somerolle. Edullisesti, niin kuin useasti ennenkin; kyllä tanssimusiikkia matkalle riittää! Menoja on.
Erilaisuuden vaaliminen. Erilaisuus – mitä se on? Miltä kuulostaa tässä 16 vuotta ilman radiokanavien kuuntelua? Entä saanko pistää huonommaksi? Yli 10 vuotta ilman televisiota tai 8 ilman mikroaaltouunia. En myöskään suostu käyttämään alkoholeja tai typerää röökiä, en muitakaan huumeita. Kavereita on aina nolla. Muistan, mitä puhut edellisinä päivinä.
Elektroninen ja tanssimusiikki. Elektronista tanssimusiikkia rakasti niin sydämellä, DJ Manianista alkaen. Uskon aina, että vaikka musiikkityylejä on kuunneltu vaivatta 20 vuotta, kuuntelen siinä myös seuraavat 20 vuotta. Tanssimusiikki. On ainoa syy elää, jokapäiväinen ilo ja pyöräilyreissujeni mahdollistajaa. Saa soittaa muistojuhlassa, jos vain ikinä kuolen.
Velattomuus ja lapsettomuus. 15-vuotiaana teininä päätin matkalla Tesoman kouluun, etten koskaan hanki ensimmäistäkään lasta koulussa nyt kiusattavaksi, kiusattuna poikana. Muiden mentäessä siinä kuluttamaan viikkorahoja Tesoman marketeille, nauroin ja juoksin äkkiä lähimetsään; se tarjosi minulle turvaa kiusaamiselta. Nuoruudessa sen oppi äkkiä.
Nykyajan erakon arkea. Vaikka yläasteen jälkeen kiusaaminen tapahtuisi sitten netiltä, osasin sulkea senkin ja lähteä yksin menoihin, usein metsään tai vain rantaviivoille. Viihdyn hyvin omassa huoneessa ilman nykykaverien seuraa. Onko sinussa kaupunkilainen erakko? Sielu lepäsi vallan yksin, älkää lähettäkö minulle kaveriviestejä: tällainen on erakon arki!
Autottomuus elämäntapana. Mopo mopoautoon, joskus kunnolliseen autoon – et sinä. Autottomuus on yhteiskunnassani tässä paheksuttavaa ja useasti suorastaan outoja, mutta elän miettimättä autoa, ajokorttia tai autokoulua vieläkään. Polkupyörällähän pääset hyvin, ja junia vie kauemmaksi, mikäli haluja on. Nysse ottaa kotipihalla, jos reissu on tiedossa.
Omistat nyt vain vähän aineellista omaisuutta. Jos vähemmän onkin enemmän, se on tyylikästä. Vain harva tämän tajuaa vielä, mutta vähentämällä meihin istutettuja normeja ja unelmia, vähennät kaikenlaista tarvetta tehdä koko ajan aiempaa enemmän rahaa. Omistan vähemmän tavaraa, jotta saa enemmän aikaa, energiaa, metsiä ja vähemmän työtunteja.
Nauti köyhyydestä elämäntapana. Uskot pois, arki maistuu paremmalta, kun on nälkä. Elä varsin pienellä vuosibudjetillakin, vaikka ei meidän tarvitsisi välttämättä kituutellakaan; satun vain pitämään elämästä köyhyydessä. Rahaa on joskus mennyt vaikka ulkomaille asti, mutta vähällä eläminen antoi enemmän. Kieltäydyn vain kerran tekemästä paljon rahaa.
Vain kuusi roskapussia vuodessa. Muiden juostessa heti roska-astialle tai jätepisteelle konsumerismia pakoon, aktivisti ottaa lunkisti ja viekin roskapussin kahdessa kuukaudessa sekajätteisiin. Sitä tulee, koska kierrätetään kaiken ensin. Rulla riittää, ehkä loppuelämäksi. Millaisen työpaikan tämä vaatii? Mistä taloyhtiön roska edes tulee, ei minulta ainakaan?
Budjetointi ja raha-asia. Budjetointi on blogini luetuin aihe, eikä syyttä. Olet saapunut Pennon avulla pisteeseen, jossa rahavirrat hei riittävät ja riittävät. Ilman tiukkaa budjetissa pysymistä se ei olisi ollut mahdollista. Avaan läpinäkyvästi numeroita ja siitä kulutusjuhlaa, sillä mielestäni rahasta pitää ja saa puhua, vapaammin. Aletaan hommiin ja hillot riittää.
Löydä tempauksiasi. Ne ovat sinun tapaa elää todeksi sitä aktivismia, josta kirjoittelen. Jokainen tempaus on syväsukellus johonkin päiväni teemaan – oli se sitten hidastaminen ja luontoyhteys Valkeakoskelta Pirkkalaan kävellen tai vain kulutusyhteiskunnan havainnointi kahdeksan tunnin Ikeassa oleskeluista ostamatta kai mitään. Onko tarpeeksi hullu idea?
Silloin, kun vielä töissä asuin isolla tehtaalla it-asiantuntijoina, jotkut työkaverini tulivat työpaikalle enää matkalaukkuineen tulevaa Väinö Paunu Oy:n matkaa varten Sääksjärveltä. Matkoille piti päästä heti, eikä vasta tutun kodin kautta. Vuosilomia oli tiedossa, käytetään. Ennen ensimmäisiä omia lomia, kokeile monen megahittiä sen ainoan kerran repun kanssa Kööpenhaminassa, ja se jää viimeiseksi. Ostin tavaroita ja palveluitakin. En yksinkertaisesti voi järkeillä, että monilla olisi tänään paljon, kun taas niin monilla muilla on enää vähän.
Ensimmäiseksi matkaat minne, Valkeakoskelle, mutta työväen kauppala ei kiinnostanut. Tulisit sitten tuolta Hämeenlinnaan, mutta väkeä olisi omaan makuun liikaakin. Helsingissä koin jotain sellaista, että et enää koskaan ehdi Helsinkiin; vaadi pienen kaupungin luksusta. Tuosta löytyy, Loimaalta ja Keuruultakin, vaikka keuristia sinusta ei elinaikana kai tulekaan. Jos hänen toiveissa on perheiden perustaminen, maailmasi matkailu, se hiuskarvan varassa roikkuva lottovoitto. Jyri, hän tahtoo vielä Vilppulaasi ja kirjoittaa maalaisidyllissä jutun.
Vaatiiko rahoja, mutta paljon vähemmän kuin kaikkien jahtaama valtavirran huttu. Olen reissaillut halvalla useasti, koska olen halunnut matkustellakin, paljon. Oletko kiinnostunut nykyajan irtiotoista ja matkusteluissa vaikka elämäntapana, mihin liittyviä kirjoituksia voisi lukea pyörien selästä. Hintatason ja kiinnostuksen vuoksi Varsinais-Suomesta ja Hämeestä on blogijuttua monta, mutta myös Pirkanmaata on tutkittuna Vesilahdelle tai Sastamalaan. Unohtamatta tästä Lantulan koordinaatteja, Valkeakoskea, kylää ja Ylöjärven maisemaa.
Vaikka moni satukirja lopettaakin alkuun, omaa esseekirjaa on pidetty webissä vuodelta 2014. Uskon hei, että blogien menestysten takana on vain mielenkiintoinen aihesekoitus ja ennen kaikkea muuta bloggaajasi avoin asenne töihin. Testaa alla; muualla lukijakommentit hukkuvat nopeasti roskapostien alle, vastaat jokaiselle. Silloin ei ole ihme, jos kommentteja tulisi lisääkin. Muistelet, olet vain outolintu. En käy kylpylöissä, en viihdy uimarannoilla, en erehdy uimahallille, en edes jaksa ajatella elokuvateattereita. Onko siellä sitä ekologiaa?
Viesti tai lähetä savumerkkejä
Kirjoitan ilman motiiveja voiton tavoitteluusi. Seuraa tai yhteistyöehdotuksia ei tarvitse lähettää. Elän lähes niin yksinkertaisesti, jotta massani voivat yksinkertaisesti elää – toimin niin kuin saarnaan. 📧 Sähköpostia tai kommentti alle, jos todella haluat huutaa jotakin?
Tulevat merkinnät
- 27.10.25 uutta luettavaa otsikolla "Säästökuurini alkaa linjalla"
- 03.11.25 uutta luettavaa otsikolla "Ja koko Pirkkala tuhlaa"
- 10.11.25 uutta luettavaa otsikolla "Vuokrani nousee 20 eurolla"
- 17.11.25 uutta luettavaa otsikolla "Elämänkoulun penkiltä" – pian tästäkin aiheesta :)
Harakka opettaa enemmän kuin luentosali 🌲
Minä en lue kirjoja, en äänestä, enkä seuraa uutisia.
Kävin peruskouluni ja kauppakoulun. Pääsin juuri ja juuri – yhdellä pisteellä yli minimin, enkä edes siihen kouluun, johon olisi toivonut. Koulutukseni päättyi Valkeakoskella vuonna 2010, ja siitä lähtien olen ollut lähinnä pitkäaikaistyötön. Uraani on kertynyt viisi vuotta.
Moni sanoisi, että olen epäonnistunut. Että en ole pärjännyt. Että olen vaan tyhmä.
Ehkä tarkoittaa, että olen oppinut elämää elämällä. On ollut pettymyksiä, epävarmuutta, syrjään jäämistä. Olen nähnyt, miten maailma ei palkitse yrittämistä, mutta rytmini soi silti korvissa. Minun polku on opettanut vallan enemmän kuin yksikään luento, lukio tai kirja.
Se on taito elää, vaikka maailma ei anna ohjekirjaa.
Ajattelija. Selviytyjä. Ihminen. Erakko. Ole juuri sitä, mitä maailmasi tarvitsee enemmän.
Digitaalinen hiilijalanjälki
Päiväkirja vie palvelimilla kuvineen jo 250 megatavua. Vaikka blogisi on kevyt ja erittäin kulutusvastainen, myös täällä on ympäristövaikutuksia. Jokainen lataus kuluttaa energiaa – palvelimilla, verkoista ja laitteista. Pyrit siksi minimoimaan myös digitaalista jalanjälkeä.
- Poistin omat videot blogista. Striimaus tuotti liikaa päästöjä.
- Vuosittaiset päästöt kuvien tallennustilan osalta noin 20 g CO₂ vuodessa.
- Kokonaispäästöt selaillessa n. 0,03 g CO₂ per ladattu artikkeli.
- Kuvat ovat WebP-optimoituja, mikä pienentää kaikkea hiilijalanjälkeäsi.
Blogisi on aina vapaa kaupallisuudesta. Ei yhteistyötä, bannereita tai mitään mainoksia.
Kommentit
Jokatapauksessa hyvä ja asiallinen kirjoitus. :)
Minulla ei ole alkuperäistä isää. Hän kuoli Neuvostoliitossa ennen syntymääni.
Ilmeisesti työtapaturmaan, nykyinen isä on äidin suomalainen puoliso.
Sieltä tulee myös sukunimi ja hänen kautta muutettiin tänne aikoinaan.
Jouduin vaihtamaan alkuperäisen sukunimen, koska kiusattiin siitä.
Siihen ei kiusaaminen toki yläasteella päättynyt...
Ajokorttia ei ole, päätin siitä jo teininä, että ajokorttia en hanki.
Suosin kävelyä, joukkoliikennettä ja pyöräilyä.
Jos en ole tarvinnut autoa 31 vuoteen, niin tuskin seuraavatkaan.
Artikkelit sopivia, jos tykkää lukemisesta, mutta tietosivu voisi olla lyhkäisempi.
Silmäyksellä ei tule helposti esiin mistä kirjoitat jne.
Kiitos paljon.
Tietoja-sivu pitäisi olla paljon lyhkäisempi. Vuosien mittaan olen tosin saanut palautetta myös neljän osan blogimerkinnöistäkin, että niitä ei kukaan jaksa tai ehdi lukea. Toisaalta itselläni ei ajasta ainakaan ole pulaa, tykkään itsekin lukea pitkiä artikkeleita. Tätä pitäisi kehittää, yritän tiivistää ja johdattaa lukijoita blogini moninaisiin aiheisiin tätä kautta tarjoten lukukokemuksia varsinaisissa artikkeleissa.
Kiitos ja hei hei!
Se todellakin tarkoittaa keskimäärin kuutta roskapussia vuodessa. Tietysti, jos esimerkiksi isohko takki menee rikki eikä ole korjattavissa, se menee suoraan sekajätteisiin ilman pussittelua. Meille tuli muutama vuosi sitten lain vaatimat lajitteluastiat: muovinkeräys, lasinkeräys ja metallinkeräys. Biojätettä, paperia ja pahvia on voinut lajitella ennenkin. Kyseiset kuusi roskapussia vuodessa ovat lajittelun jälkeen, mutta en lajittele pikkutarkasti. Esimerkiksi teepussien kääreet, foliot yms. menevät suoraan sekajätteisiin, osin kylläkin siksi, että muuten ei kertyisi sitä sekajätettäkään. Toisaalta en usko kierrätykseen ollenkaan; muoviakin voidaan hyötykäyttää käsittääkseni vain muutaman kerran. Jos tuote on tehty kierrätysmuovista, vältän sen ostamista, koska olen todennut muovin olevan heikkolaatuista. Esimerkiksi eräästä pölynimurista hajosi nopeasti kiinnitysmekanismi, siinä oli käytetty kierrätysmuovia. Se on pitkän työn tulos aktivismissa: ostamattomuus ja ääriminimalismi ovat olennaisempia asioita, jos joku haluaa vähentää jätteen määrää helposti, vaikuttaen arkeen ekologisesti ja toimivasti.
Kiitos kommentista ja hei hei!
Hyvä jos pidät tätä blogia mielenkiintoisena. Tämä on vähän erilaisempi kuin ne muut tusinablogit. Vastaan kysymykseesi suoraan, vaikka tiedän oikein hyvin, että moni ei varmastikaan tule vastauksestani pitämään. Sain äänioikeuden vasta, kun sain Suomen kansalaisuuden muistaakseni 2014. Silloin sain ensimmäistä kertaa äänestää ollessani 24-vuotias. Eduskuntavaaleissa äänestin vihreää ehdokasta, joka ei ole tullut valituksi 2015. Kunnallisvaaleissa äänestin Pirkkalassa vuonna 2017 vihreää ehdokasta, joka ei ole tullut valituksi. Koin, että äänelläni ei ollut mitään vaikutusta, koska en halunnut äänestää myöskään "pomminvarmoja" ehdokkaita, jotka ovat siellä vuodesta toiseen. Toki vähempi äänestysprosentti kokoomukselle. Sen jälkeen en ole äänestänyt. Minusta paras ääni on yksinkertaisesti muutto, eli kun Pirkkala muuttuu liian paljon huonompaan suuntaan, niin muutan Forssaan tai Loimaalle. Pirkkalassa on ollut esimerkiksi maan korkeimpia äänestysprosentteja, mutta se on ollut nyt vuodesta toiseen laskussa kunnallisvaaleissa erityisesti. Ihmiset eivät enää yksinkertaisesti jaksa äänestää, kun meno menee huonommaksi vain äänestystuloksesta riippumatta. Olisin äänestänyt kokoomusta viime eduskuntavaaleissa, mutta en voi hyväksyä leikkauspolitiikkaa "talouden tasapainottamiseksi" samaan aikaan, kun otetaan miljoonavelat siihen, että laitetaan aseita Ukrainalle. Olen ehdottomasti Ukrainan puolella, mutta ei se sota aseita toimittamalla lopu. Minusta sota pitää ratkaista diplomatialla. Uutisissa on ollutkin jo, että kokoomuspolitiikka leikkauksineen on saanut kodittomuuden nousuun ja varkaudet ovat yleistyneet. Yksi syy miksi en äänestä on yksinkertaisesti se, ettei minua kiinnosta seurata ehdokkaita ja niiden tekemisiä mahdollisen valinnan jälkeen tai ennen valintaa. Olen myös sitä mieltä, että paras tapa vaikuttaa omaan elämään ei ole mikään poliitikko, vaan sitä itse, laiva on lopulta sinun itsesi käsissä. Vihreitä en enää pysty äänestämään, koska keskittyvät mielestäni liikaa prideen ja esimerkiksi muun sukupuolisiin. Vaikka olen itsekin homo, niin minusta on parempia asioita hoidettavana kuin pridekulkueet. Nokialla eräs poliitikko loikkasi viime vaaleissa kristillisdemokraatteihin, enkä sitäkään voi hyväksyä. Se on äänestäjien pettämistä. Tampereella vihreät saivat tietysti ratikan, kun myöntyivät persujen ja kokoomuksen rantatunneliin, eli näen politiikassa myös valtapeliä. Vaikka en ole kahta kertaa enempää äänestänytkään, annan muille täyden mahdollisuuden äänestää tai olla äänestämättä. Tuttavapiirissä on paljon ahkeria äänestäjiä, mutta kyllä sielläkin on yksi sanonut, että Pirkkalan politiikka ei paremmaksi muutu. Hän on miettinyt nyt myös lopettaa äänestämisen, enkä kyllä ihmettele sinänsä miksi täällä äänestysprosentti laskee laskemistaan. Pirkkalassa kun kaavoittaja voi piirtää tien sinun omalle tontillesi. Asunto on silloin käytännössä myyntikelvoton, ei kukaan osta, eikä tällaista asuntoa kannata sitten remontoidakaan: et voi tietää tuleeko se tie vai ei. Toivottavasti vastasin kysymykseesi. Helsinki on muuten vihreiden valtakaupunki ja silti Stansvikin metsä uhrattiin asumiselle, siinä onkin joukko varsinaisia luonnonsuojelijoita :)
Kiitos kommentista ja hei hei!