Vuosi sapattivapaata, tämän oppineena
Odotellessa siitä Paunun bussia kotiin, join elämän viimeiset siiderit, mutta ei enää stressiin. Paunu tuli ja alkoholini kulutustarve suli. Siinä hetkessä olit onnellinen, täynnä omia unelmia. Kaupan kassa, tuo bussikuskikin ja arjen muut palvelut pysyivät hengessä mukana. Yhteiskunta on ollut toiminnassa kaikki ne ajat, vaikka yksin uskaltauduin heittäytyä pois rottarallista. Ei enää niitä ruuhkabussejakaan työmatkoilla tai älyttömiä autoruuhkia ratikkavaloissa autoileviltakin kansoilta. En jää kaipaamaan.