Vuoden sapattivapaalla, tämän opit

Odotellessa jo Paunun bussia kotiini, juo maailmanlopun kalja, muttei enää stressiin. Kas, #141:n tullessa, kaljan kulutustarve suli. Siinä hetkessä olit onnellinen, täynnä omia unelmia. Kaupan kassa, tuo bussikuskikin ja arjen muut palvelut pysyivät hengessä mukana. Yhteiskunta on ollut toiminnassa kaikki ne ajat, vaikka yksin uskaltauduin heittäytyä pois rottarallista. Ei enää niitä ruuhkabussejakaan työmatkoilla tai älyttömiä autoruuhkia ratikkavaloissa autoileviltakin kansoilta. Et jää kaipaamaan.