Jumissa tanssilattialla

Dave Ramsey kuiskasi sen siis vuosikausia sitten: "Lopeta rahan tuhlaaminen kuin olisit kongressissa!" Tuntuu kapinalliselta ajassa ja koskee muuten myös minua. Se maailma on nimittäin täynnä sovelluksia ja maksupäätteitä, jotka kerjäävät sitä korttiani tai älypuhelimesi vilautusta . Tartuin vuoden alussa kirjekuoriin, ja Ramseyn tapa on saanut kai S-tilin esimerkilliseen kuntoon. Alkuun 673 euron pano, lopuksi 150 euroa seteleinä. Välistä makselen vuokrat, lahjoitan luonnolle ja poistan päiväjärjestyksestä parisen sähkölaskua.

Jos junasta Tampereelta tänne Turkuun näkyy maaseudun antimia, on Loimaata näkyvissä! Vaikka lähdinkin junaan Koiviston Autolla ajoissa, meni se lopulta juoksuksi Tampereen keskustassa. Onneksi eurolla uintikerta pelastaa ja Loimaalla saan viimeisenkin hikipisaran pihalle. Tykkäät aina Loimaasta, siellä on hyvin jotain uutta nähtävää sekä koettavaa. Haluaisin käydä Alastarollakin, mutta se on hyvin vaikeaa. Menee polkemiseksi, Pirkkalasta. Olit niin lähellä nytkin, fillarilla, Koiviston Auton vuoksi.

Odotellessa jo Paunun bussia kotiini, juo maailmanlopun kalja, muttei enää stressiin. Kas, #141:n tullessa, kaljan kulutustarve suli. Siinä hetkessä olit onnellinen, täynnä omia unelmia. Kaupan kassa, tuo bussikuskikin ja arjen muut palvelut pysyivät hengessä mukana. Yhteiskunta on ollut toiminnassa kaikki ne ajat, vaikka yksin uskaltauduin heittäytyä pois rottarallista. Ei enää niitä ruuhkabussejakaan työmatkoilla tai älyttömiä autoruuhkia ratikkavaloissa autoileviltakin kansoilta. Et jää kaipaamaan.