Jumissa tanssilattialla

Jos junasta Tampereelta tänne Turkuun näkyy maaseudun antimia, on Loimaata näkyvissä! Vaikka lähdinkin junaan Koiviston Autolla ajoissa, meni se lopulta juoksuksi Tampereen keskustassa. Onneksi eurolla uintikerta pelastaa ja Loimaalla saan viimeisenkin hikipisaran pihalle. Tykkäät aina Loimaasta, siellä on hyvin jotain uutta nähtävää sekä koettavaa. Haluaisin käydä Alastarollakin, mutta se on hyvin vaikeaa. Menee polkemiseksi, Pirkkalasta. Olit niin lähellä nytkin, fillarilla, Koiviston Auton vuoksi.

Odotellessa jo Paunun bussia kotiini, juo maailmanlopun kalja, muttei enää stressiin. Kas, #141:n tullessa, kaljan kulutustarve suli. Siinä hetkessä olit onnellinen, täynnä omia unelmia. Kaupan kassa, tuo bussikuskikin ja arjen muut palvelut pysyivät hengessä mukana. Yhteiskunta on ollut toiminnassa kaikki ne ajat, vaikka yksin uskaltauduin heittäytyä pois rottarallista. Ei enää niitä ruuhkabussejakaan työmatkoilla tai älyttömiä autoruuhkia ratikkavaloissa autoileviltakin kansoilta. Et jää kaipaamaan.