Jumissa tanssilattialla

Kuka muistaa Euron päivät Citymarketistasi? Tarjouslehti huokuu euron tuotteita. Tilanne tänään on se, että inflaatio on muuttanut "Euron päivät" tasarahapäiväksi – miksi jopa kauppiaat huijaavat? Tosiasiassa niitä euron tuotteita en löydä kaupassa millään, on pakotettu olo lähteä Prismaan. Inflaationi juoksee niin, että kaikki on kalliimpaa viikosta toiseen, ja hallitus etsii uusia säästökohteita. Lisää velkaa sotimiseen sekä tunnin junaan, ei se ainakaan vähennä arjen inflaatiota. Joutuuko etsimään reiluja säästökohteita tästäkin?

Tiistaina 25.11. tapahtui kaksi kriisiä samana aikana. Ratikkatyömaa oli viedä löylyn, mutta toisaalla säästötilistä tuli 76 euron lasku, vaikka käytettävissä olevaa rahaa oli 0,00 euroa. Tuntuu siltä, että säästäväisen köyhyys on tullut elämään kai vuosikausia sitten jäädäkseen. Suomessa suurimmat osat köyhyyteeni jo pudonneita aiheuttaa aktiivinen piiri kansanedustajia. Ulkopuolisuus on kytköksissä muihin sosiaalisiin ongelmiini, joista yksi on syrjäytyminen. Syyttömät eristetään hei kodin vankilaan ja haukutaan vielä köyhyydessä.

Dave Ramsey kuiskasi sen siis vuosikausia sitten: "Lopeta rahan tuhlaaminen kuin olisit kongressissa!" Tuntuu kapinalliselta ajassa ja koskee muuten myös minua. Se maailma on nimittäin täynnä sovelluksia ja maksupäätteitä, jotka kerjäävät sitä korttiani tai älypuhelimesi vilautusta . Tartuin vuoden alussa kirjekuoriin, ja Ramseyn tapa on saanut kai S-tilin esimerkilliseen kuntoon. Alkuun 673 euron pano, lopuksi 150 euroa seteleinä. Välistä makselen vuokrat, lahjoitan luonnolle ja poistan päiväjärjestyksestä parisen sähkölaskua.

Irtisanomisten aalto sai miettimään tässä pörssiyhtiöiden ja perheyritysten sydäntä. Onko se oikealla, vasemmalla, keskellä vai onko sitä ollenkaan? Jyrin reklamaatio pääsi maaliin, mutta mentiin niin sanotusti vaikeimman kautta. Miksi asiakkaisiin ei vain luoteta? Miksi teitä ajetaan kaupan tiskille koko ajan ja parhaimmillaan useasti tasan selvällä asialla? Loppuratkaisu oli se, että Sony suostuu tekemään reklamaatiosta historiaa, eikä Prismoista pakotettu toisen heikkolaatuisen tuotteen ostamista. Näin tuli tili infossa, ajat pois vaan.

Tuhlaan pyörähuoltoon 95 euroa, mutta onni onnettomuudessa, että sentään uusi reklamaatiosi sujuu ilman mitään bussilippua. Kuulokkeet melkeinpä paketista rikki ja ei kun palauttamaan, on väsynyt ja kyllästynyt olo! Vielä kai kerran pirkkalalainen erakko Prisman infopisteellä. Oli niin kiire, että kuva kuulokkeista jäi tasan ottamatta. Kyseessä on sama malli, jollaisesta reklamoi hetki sitten. Tällä kertaa se kävi huoltoon. Sonyn kannattaa todeta itsekin, minkälaisia roskia maailmalle laitetaan brändin toimesta ja uutta korviini.

Milloin se loppuu oikeasti? Olisi täällä muutakin tekemistä kuin reklamoida koko ajan heikosta laadussa vain arkisissa tuotteissa. Pieni tunne siitä, että me ihmiset täytämme maailmasi huonolaatuisella, suunnitellusti vanhentuvalla roskalla, etkä halua olla osa sitä. Olen todella kyllästynyt feikkikromiisi ja uusiin mikroaaltouuneihin, joissa on Wifi, mikroprosessori ja 15 nappia. Mikset saa tehdä pesukonetta, joka kestäisi 50 vuotta ja jossa olisi standardoidut osat? Kaikkeen voitiin pystyä, mutta silti ostamme uusinta koko ajan.

Kaaduin polkupyörällä Suupantorilla. Anna yksi lause sapattivapaasta, jonka kuulit eräältä vanhalta mummolta siis edellisenä päivänä, saa maailmasi näkemään arkisia asioita hei oikeassa valossa: "Hautausmaa on niin täynnä ihmisiä, jotka luulivat vuosikausia, ettei maailma voisi pyöriä ilman heitä." Onneksi oli pyöräilykypärä. Se pelasti ja ehkä tuuria matkassa. Kaaduin nimittäin niin, että isoilta kolhuilta säästyttiin. Pää ei siinä muistaakseni osunut mihinkään. Polkupyörän ohjaustanko otti arjessaan kyynärpäätä isompia osumia!

Viimeksi kaaos, maanantaiksi rauhallisia ajeluita Hämeenkyröön. Pitihän se arvata, että arki alkaa Nokialta. Ei työmaita kilometrikaupalla eikä muutakaan turhaa. Tänä vuonna moniin juniin on käytetty jo 52,4 euroa, ja siihen se jäi. Myöskään ensimmäistäkään bussilippua pikavuoroille en ole hankkinut. Tämä johtuu siitä, että pääsen hoitamaan hyvää matkailua omalla menopelilläkin. Kulutus on ollut kivaa, mutta pyöräsi vuosihuolto odottaa loppuvuodesta. Mieti nyt mistä saa hei rahaa kasaan, sillä säästötilillä on enää 250 euroa .

Keskustaa ruuhkautui keskiviikkona, 27. päivänä. Paras ruuhka sekoitti Tampereen keskustorin hei useiksi tunneiksi. Tällaisia uutisia kasvuseudulta tänään, kun repun kanssa kulkeva nomadi yritti selvitä tavallisesta arjesta. Ei tämä hyvältä vaikuta, ja tuskinpa houkuttelee lisää väkeä Kauhavalta, Kouvolasta tai Karkkilasta. Meitä on täällä jo niin liikaa. Paikoille ruuhkautuminen oli monien tekijöiden summa, mutta vain yksi niistä oli Areenalla järjestettävät EM-kisat. Muu johtuu työmaista joka kulmallani ja liiallisesta väkimäärästä.

Lapuan-matkan esteitä kohdataan 14. heinäkuuta jälleen kerran kasvuseudulla. Alle kaksi vuotta sitten valmiiksi asfaltoitu autotie ja pyörätie jyrättiin jälleen kerran. Piti siis kiertää, ja aikamoiset kierrokset siinä kieltämättä teinkin ehtien linja-autoon. Kunnasta ei tähän saa vastausta, mutta paljonko rahaa haihtuu numeroina oikeasti turhaan? Paikkoja tehdään, sitten joku päättää tehdä uutta alueelta, ja taas pintoja rikotaan sekä asfaltoidaan. Tässä jutussa peräänkuulutan kasvuseudulta numeroita ja vaadin kunnilta säästökuureja .

Joo, ääriminimalistilta koko omaisuus on vain 199 asiaa... Tämä lukema voi kuulostaa monesta uskomattomalta, ja täällä tulikin todella harvinainen saavutus, mutta minulle se on ote kohti syvempää merkitystä ja unelma suuremmissa: vihreää kaupunkiympäristöä, jossa luonto ja arkki rauhaa ovat täältä. Viime maanantaina olin tutkimasta Lapuaa ja löysin Etelä-Pohjanmaalta etsimäni. Tanssimusiikkia, täällä lähti lapasesta. Tuli todella vapauttava olo, enkä hetkeäkään tuntenut, että jotain tässä elämässä puuttuisi Lapuanjoen varresta .

Lapua. Jo nimi itsessään herättää mielikuvia menneisyydestä, niin traagisista kuin vaikka juhlavista hetkistä. Minulle, joka olen suuntaamassa kohti Etelä-Pohjanmaani maisemia, Lapuanjoen vartta, tuntuu kuin astuisin kieltämättä suoraan Suomen tarinoiden keskiöön. Runsaan 14 000 ihmisen kaupunki voi olla muuttotappiopaikkakunta, mutta se ei haittaa tätä nuukaa matkaajaa. Päinvastoin, joskus tuntuukin siltä, että kasvukeskuksille on etsittävä rauhallisempaa vaihtoehtoa. Lapua, vaikuttaa juuri minunlaiselta New Yorkilta.

Jotakin tapahtuu. Kävelen 50 kilometriä Valkeakoskelta Pirkkalaan. Pystynkö vaikka kuvaamaan asiaa sanoin? Uskon, että tämäkin matka ja sen herättämät ajatuksesi ovat seurausta ympärilläni virtaavasta elämästä. Olenhan noussut – tai paremminkin paennut – lähes kuolleesta yhteiskunnallisesta ekosysteemistä. Parempaa kohti: yhteyttä luontooni ja maailmaani, ilman autoja tai sitä ajokorttia, juhannus ilmassa. Autot ohittivat taukoamatta, ja kaikilla oli pistävä kiire mökille. Otin rauhallisesti ja jatkoin vain kävelyä vuokrakotiin.

Inflaatio käy ja ääriminimalisti joutui painimaan 873 euron budjetilla. On tullut ilmi, ettei täältä ole välttämättä varaa syyskuun pyöräilymatkaani Forssaan yöpymisellä, jos yksityiseltä suuhygienistiltä tulee miltei 160 euron lasku. Sitten verottaja muistaa mätkyllä, joten siihenkin pitää varautua. Onneksi pyöräilysi Nokian Prismaan on edelleen vehreätä ja meluisaa . Matkani varrella ei ole edessä tai takana työmaita, toisin kuin Pirkkalan Prismalle tänään ja vielä huomennakin. Rakasta kaupunkia nimeltä Nokia; siellä sielu lepää kauan.

Oletko kuullut siitä, että käteinen opettaa rahan arvossa, käteinen toimisi aina ja käteinen on yksityistä? Onhan myös totta, että käteinen on rehellistä maksamista, kasvokkain. Tänä maanantaina lopetan kaikki korttimaksut, eli siirryin käyttämään käteistä kirjekuorimetodin avulla. Raha ei ole vain numeroita pankkitilillä, eikä siitä luopuminen ole läheskään niin helppoa kuin lähimaksaminen. Korttimaksaminen on helppoa tasan yhdestä syystä: rikkaat haluavat rahaa – helposti. Vain käteismaksulla päätät itse, kenen raha on.

Perjantaiaamun kiire alkoi näkyä Pirkkalan monilla bussipysäkeillä. Matkalaukkuja raahaavat odottivat siinä linja-autoa kohti Tampereen rautatieasemaa ja vähemmän onnekkaat kohti keskustojen työpaikkoja tai muita aamun askareita. Heidän olemuksissaan oli aistittavissa se perjantainen vakirutiini ja ehkä pieni aamuinen kiire. Samalla kun heidän matka oli vasta alkamassa ruuhkalinjoista, olin jo valmiina oman viikonlopun seikkailuun: ei ruuhkaa , ei aikataulua, ei työmaita – vain polkupyöräsi ja linjoilla, suuntana Häijään Äijä.

Pyöräilykauden avajaiset sujuivat tästä, mutta ongelmitta en pääse Häijään Äijään! Monia naurattaa, mutta viime syksynä menin Huittisiisi farkuissa ja välikausitakissa. Tänä keväänä et matkalle uskaltanut, joten hanki verkkokaupasta kunnollisen pyöräilytakin ja siihen liittyviä housuja, tietenkin tarjouksella. Tarjouksesta huolimatta vain laadukkaisiin pyöräilyasusteisiini saa pulittaa yli sata euroa. Jos haluat vähentää joukkoliikennettä, kuten busseja tai junia, ostos on tarpeen. Lähdet sitten Häijään Äijään , ja luet tästä blogistani.

Ratikkatyömaa selviää seudulla vieläkin, mikä edelleen häiritsee tavallista ihmistä. Juuri kun vasta rakennetun kerrostalon viihtyisä piha oli saatu jonkinlaiseen olooni, kaikki on revitty ratikan tieltä. Asukkaista on varmaan varsin mukavaa, kun lainat juoksevat kuukaudesta toiseen, mutta asuntoni arvo putoaa taukoamatta – liian ylistetyn Tampereen ratikan virallisen liikennöinnin alkuun saakka. Työmaasta on haittaa myös muille; lähden jo testaamaan, kuinka linja-autolla pääsee raiteilleni yli tunti ennen lähijunien lähtöaikoja.

On aikainen maanantaiaamu, kun Vuorisen Liikenteen bussi aloittaa työpäivänsä kohti Loimaan hiljaista Alastaroa. Rauhallinen bussimatka Alastaroon, aikataulussa ja ilman kasvuseudun alkavia ratikkatyömaita. Sitten heräsin unesta karuun todellisuuteen. Ratikkatyömaita on pystyssä joka puolella, ja asukkaat saavat valmistautua isoihin ruuhkiin. Julkiset kulkuvälineet ovat miltei jatkuvasti myöhässä, eikä autollakaan ajo ole enää herkku. Tällaisissa ruuhkissa asumisen edut alkavat mietityttää, otatko kasvuseudulla vai ilman?

Ruuhkaisessa ruokakaupassa asiakas on keskellä ihmispaljouttasi, yrittää navigoida ostoskärry tai ostoskori kädessä, ja ollaan Pirkkalassa. Hän vaikuttaisi hieman kiireiseltä ja stressaantuneelta, mutta ei siinä kamalasti muutakaan voi. Äänimaailmakin on täynnä muiden puheensorinaa, kärryjen kolinaa ja kassojen jatkuvia piippauksia. Asiakkaat jakaisivat yhteisen päämäärän, mutta mittani on ollut täysi pitkään. Käyn ruokakaupassa myöhään illalla, naapurini käy rauhallisessa kaupassa kolmelta yöllä.