Milloin se loppuu oikeasti? Olisi siinä muutakin tekemistä kuin reklamoida koko ajan heikosta laadusta vain arkisissa tuotteissa. Pieni tunne siitä, että me ihmiset täytämme maailman huonolaatuisella, suunnitellusti vanhentuvalla roskalla, etkä halua olla osa sitä. Olen todella kyllästynyt feikkikromiisi ja uusiin mikroaaltouuneihin, joissa on Wifi, mikroprosessori ja 15 nappia. Mikset saa tehdä pesukonetta, joka kestäisi 50 vuotta ja jossa olisi standardoidut osat? Kaikkeen voisit pystyä, mutta silti ostamme uusinta koko ajan.
Kesästä on tullut syksy, ja ruuhka on vaihtunut väljyyteen siinä BBQ-ravintolassa. Kuljin aivan sattumalta Citymarketin läpi nopeaan ruuhka-aikaasi, ja minun piti kysyä tarjoilijalta: "Missä kaikki asiakkaat ovat?" Ei ole enää ruuhkaa – vain kuusi asiakasta ravintolakäytävillä. Tämä siitäkin huolimatta, että ollaan aivan Tampereen rajalla, Pirkkalan kasvuseutua. Onko kyse siitä, että hallitus on vienyt jo viimeisetkin roposet? Ehkä lampaat ovat kyllästyneet, ja nyt pitäisi jotain uutta keksiä. Onneksi kaiken voi purkaa ja rakentaa taas vaikka uusiksi.
Vain kaksi vuotta sitten ostettu pulloteline Prismasta on tullut huonoon kuntoon, ja siis Hämeenkyrössä ei tietenkään ollut niitä laadukkaita kauppoja tähän liittyen. Samalla kuulit radiossa mainoksen keskittämisestä. Joko tuli: "Keskitä, keskitä, keskitä, keskitä ja keskitä!" juuri kun olin menossa Tokmanniin. Jokainen tietää, mitä tässä käy. Suuntaisin Prismaan ja ostaisin sen 3,99 euron pullotelineen, jollainen minulla oli kaksi vuotta. Asensin sen pihalla ja ihmettelin hetken: asensinko vanhaa takaisin? Se ei toimi, voisi käydä reklamoimassa.
Sitten palasin takaisin Citymarketiin ostamaan kai tarjoustuotteita. Perinteiseen tapaan menen vain sille tietylle kassalle. Kassalle, jota olen suosinut nyt lähes 14 vuoden ajan. Alun kassat pikakassoilta päin ovat hyvin ruuhkaisia, mutta myös Nadjan kassalta tulee mehukas jono. Odotan ja odotan, keskitän ja keskityn, kunnes kauppias itse paljastaa takana olevista vapaista kassatytöistä, mutta minä en liikahda. Minä sanon Pirkkalan uudelle kauppiaalleni, että käytän aina Nadjan kassaa, vaikka on vapaitakin kassoja. Minulla on aikaa keskittyä.
Kuulokkeet toistamiseen rikki, uusi reklamaatio nyt
Kassajonossa mietin, että vanhojen valmistustekniikoiden – kuten puutyön, keramiikan, metallin ja lasin – opiskelu sekä tällaisten tuotteiden suunnittelu näitä menetelmiä ja aitoa käsityötä hyödyntäen on todella arvokasta. Se pitää keskiössä itse käsityön, jättää sitä tilaa yksityiskohdalle ja ostajan personoinnille sekä luo työpaikkojasi – toisin kuin tämän päivän tehdas- ja konetuotanto, joka tuottaa juuri sitä roskaa. Se nimenomainen lähestymistapani on ristiriidassa tyypillisen skaalautuvuuteen ja massatuotantoon pyrkivän biisin kanssa.
Eikö tämä olekin osa ongelmaa? Emme oikeasti tarvitse miljoonia biisejä kaikkea, mutta tarvitsemme paikallisen piipun paluuta, erityisesti jotta voimme hyödyntää kiertotalouteni materiaalivirtoja. Kun tuotteitani tehtäisiin asiakkaan tilauksesta, yksikään ei jää myymättä kierrätyslavalta. Se myös tarkoittaisi taas pienempiä kauppoja, vähemmän rekkaliikennettä impulssiostoksesta ja enemmän metsää. Tällaista, kun joku tiedusteli minulta konkreettisia tapoja vähentää tarvetta Puskiaisten oikaisulle tai kehäteille lentokentälle metsäsi halki.
Siinä samalla mietin kassajonossa, pitäisikö langattomat nappikuulokkeet palauttaa? En kehtaa. Mitähän se ihminen sanoo asiakaspalvelun tiskillä, kun tämäkään pari ei kestä edes yhdeksää kuukautta? Lähdit sen sijaan kiertämään Tampereen maisemia ja mietit kohtaloa. Kuulokkeet yhdistyivät sillä välin jo toistamiseen älypuhelimeen kuulokekotelosta. Joku voi huutaa, mutta pidät pään kylmänä. Musiikkia ei tee mieli edes kuunnella, koska kuulokkeet eivät toimi käyttötarkoituksessaan. Lopulta hermot palavat loppuun: viitot Länsilinjalle.
Tässä kaikessa kiireessä et edes huomannut, mihin linja-autoon astun, ja vasta matkalla ollessa tajuan meneväni linjalla 31, kun linja 32 olisi ollut kaikin puolin parempi. Haluan olla varma palauttaja, joten testaa kuulokkeita vielä kerran. Kuulokkeet, jotka eivät soi kunnolla korviisi asetettaessa, eivät voi toimia. Oikea kuuloke mykistyy sen ajaksi. Tuli päätepysäkki, ja kuljettajana patistat testaajia kai ulos asti, mutta ongelmillani on niin kiire, että jatketaan "Ei linjalta" vähän Partolan pysäkille. Täältä on takuulinjalle todistetusti vähiten matkaa.
Eikä siinä vielä kaikki, pysäkin ja varmaan infon väliltä kuulokkeista katosi basso. Siitä ei ollut enää nimeksikään. Tuli ainakin kolme syytä reklamoida tästä tuotteesta, toistamiseen kahden vuoden aikana. Ensimmäisestä sai rahana, hanki 25 eurolla toisen ja kolmannenkin. Myyjän mukaan lomakkeen vikaselosteeseen ei kelpaa "Ei toimi", mutta muuten voisit alkaa täyttää. Ongelmia riittää nyt: kuulokkeet yhdistivät kesken kaiken puhelimeen kotelossaan, äänenpaine on heikentynyt, ja kaiken lisäksi se mykistyi kirkkaasti korviisi asetettaessa.
Viisi minuuttia ja setelit kädessä. Ostat ruokia kaupasta, ja pakkaus on kevyempi, sisältö huonolaatuista tai pakkaus repeytyi niin, että ruokia meni jo kotiin kantaessa pilalle. Ostan älypuhelimen, ja se kestää puolet vähemmän aikaa kuin ennen. Muistatko, kun ostit jotakin – vaikka jonkun erittäin teknisen laitteen nuorempana (tai vanhempasi ostivat sen lahjaksi) – se vain toimi ja jatkoi toimimista, kunnes itse päätit poistaa tai vain päivittää valovuosiesi päästä. Kapitalismi pitää nyt huolta, että "laatu" tyhjentää kukkarot lähes huomaamatta.
Kasvuseudun pula asiakkaista viehätyksen jälkeen
Kesäkuussa se avautui. Ruuhka jatkui parkkipaikoilta asti. Missä lampaat nyt ovat? Moni käy uudessa ravintolassasi kokeilunhalusta, ei niinkään pitkäaikaisen asiakkuuden toivossa, mutta kun uutuus ei enää tunnu jännittävältä, se kiinnostus hiipuu. Mitä tästäkin opimme? Ravintolat saavat nopeasti huomiota somessa, mutta yhtä nopeasti paikat myös unohtuvat. Ihmiset etsivät ylipäätään siis jatkuvasti uusimpia "Instagram-kelpoisia" elämyksiä. Seudun ravintoloita on muitakin, joten ihmiset vaihtavat paikkoja säännöllisesti eivätkä sitoudu.
Samankaltainen lähes kansakuntaa koskeva lyhytjänteisyys näkyy myös blogissa. Suurin osa ihmisistä tulee tänne hakukoneiden, esimerkiksi Bingin kautta, eikä tutustu artikkeliasi pidemmälle. Moni voi hakea tietoa minimalismista, mutta luettuaan sisällöt poistuu muihin askareisiin eikä palaa enää ikinä takaisin. Näinhän se kaikki toimii myös ravintolassa, mutta pyörittääkö muutama kanta-asiakas tätäkään bbq-ravintolaa? Entäs muutama satunnainen kokeilija? Omassa blogissa liikennettä ei ole juuri, ja moni olisi tilanteessa lopettanut jo.
Miten firmat pysynevät pystyssä tässä lyhytjänteisyyden kulttuurissa? Joutuuko yrittäjä lopulta itse maksumieheksi? Olen asunut kasvuseudulla lähes ikäni, ja valitettava totuus on tänään se, että pistetään muutaman vuoden kuluttua matalaksi ja laitetaan tuleva ravintola pystyyn. Se on todella vastuutonta, sillä uutuudenviehätyksessä saa hintalapun maapallolle ja sen resursseille. Niitä käytetään turhaan, materiaalia ostetaan jo vain muutaman vuoden takia. Minusta tällainen kertakäyttöisyys pitää lopulta yhteiskunnassa unohtaa, vihdoin.
Usko tai älä, mutta yläkuva siitä on lähes ruuhka-aikaan, vaikka onkin kello 14–15 väliltä. Keskipäivä ja moni lounastaisi, eikä ollut silloinkaan sitä tungosta – edes omistajaa näkynyt tiskillä. Onko hän pettynyt? Aika monet yrittäjät luulevat liikaa kasvuseudustani. Ajatellaan, että väkeä on ja myynti vetää sieltä aamusta iltaasi. Fakta on täysin toinen: kodittomuus on kasvussa, ja jos et usko, jää seuraamaan. Nyt raha on loppu, eikä kenelläkään tavallisella ole varaa 40–50 euron lihatarjottimeen. Se on kuin onkin lähes kahden viikon ruoat sinulle!
Vain tämän turhan kulutusjuhlan, kertakäyttökulttuurin ja lyhytjänteisen elämänmenon keskellä noin yksi sijoitus tuntui aidosti järkevältä, kun rahaa kerrankin oli: sapattivapaa. Ei tämä iPhone-puhelin, ei mikään minimalistinen sohva, ei edes maailman ympäri, vaan juuri aikaa. Aikaa ajatella, hengittää, olla ihminen. Tapa irrottautua oravanpyörästä, jossa tavarat vanhenevat nopeammin kuin ajatukset ehtisivät kypsyä. Pienin kulutus ja suurin vastarinta. Minulla oli 50 000 euroa säästöä sitä varten, ja nyt inflaatio on syönyt ne ja ostovoimat.
Kaikesta huolimatta blogini tilastot eivät tästä valehtele, ne kertovat samaa tarinaa kuin tyhjentynyt ravintolakin. Jatkat silti, koska poikkeuksellinen sanoma kaipaa sitä tilaa. Täällä tuntui kuin tyhjyyteen huutaisi merkinnöilläni. Laskennallisesti rahat loppuvat ensi vuonna ja nähdäksesi joudun kai työttömiin, joista Suomessa elää yhä sosiaalinen stigma. Toisaalta, parempi siellä kuin kadulla. Ihan sama mitä muut tästä ajattelevat kotona, on sitä ennenkin työttömiä haukkumalla kiusattu. Kaikki eivät vain saa työtä, joskus pelkkä naama riittää.
Pulloteline oli paketissaan rikki, palautukseen meni
Mikä meitä pirkkalalaisia vaivaa, kun kytätään koko ajan? Onpa sanottukin, että ei sinun naamalla töihin pääsekään. Kaipa minä näytän niin pelottavalta tai jotakin. Rahallinen juttu on juuri nyt tämä: käyttötilillä on 95,41 euroa, huvitustilillä se 94,33 euroa, säästötililläni on 254,19 euroa ja virrassa on 545,77 euroa. Tili on tuloja varten, josta heitän rahoja eteenpäin. Hätätililtä paikannan 5 000 euroa, ja käteistä löytyy enää alle 4 000 euroa. Ei tällä varmaan montakaan kuukautta elä, eikä hätätiliä voi käyttää tavalliseen elämiseen. Kauppaan kai.
Ostin monta viikkoa sitten uuden pullotelineen vanhan tilalle. Nyt on samaista Prismaa, mutta oli hintaansa nähden laadukas. Se palveli siitä parisen vuotta, kunnes kului käytössä. Hain uuden vain mielikuvien perusteella, mainos sanoi keskittämisestä ainakin viisi kertaa. Blogin on hyvä mainita, että huonolaatuisista tuotteista kannattaa reklamoida, reklamoida, reklamoida, reklamoida ja reklamoida. Mitä aiemmin reklamoi, sen parempi. Muistellaanpa vaikka ostotapahtumaa. Minulla oli oma juomapullo, mutta ei istunut yhteenkään niistä!
Kokeilen kaupan hyllyssä kahdeksasta kaikki seitsemän. Pullo ei yksinkertaisesti istunut tukevasti, ja olisi hypännyt telineestä ensimmäisessä kuopassa pyörän alle. No, mitä luulet? Se kahdeksas istuu napakasti. Ostin sen keskittämisen vuoksi, vielä kun itse ruokakaupassa mainos muistutti keskittämisestä. Kaiken tämän jälkeen on suorastaan pikavoitto saada kai 3,99 eurolla pulloteline, joka on vauhdissa mukana. Asennan pihalla, tulen toki testaamaan! Nesteytys on paras, ja siihen on päästävä käsiksi ajolta – se ei onnistu tältä kiinalaiselta.
Hankittu pulloteline on mauton monelta kantilta. Olen polkenut ikäni, ja tunnen tämän, millainen paras pulloteline on. Paras osto on hitsattu kunnolla ja on tukeva. Metalli ei anna periksi käytettäessä hankintaa ajan saatossa – juuri niitä ominaisuuksia, joita et enää tuolla Prisman rihkamalla juhlisi. Pitää polkaista infoon, olenko ostanut tämän tuotteen Temulta? Kun pulloteline antoi periksi pulloa asetettaessa, voi monia vaaratilanteita syntyä. Se teline vääntyi, pullo on kivasti maalta, tai pyöräilijänä voi käydä aina huonosti. Palaan takaisin.
"Voiko avattuna palauttaa?" infon myyjä kysyi osaston vastaavalta. Ei meinannut alkuun, mutta kyllä siellä sitten jokunen otti, kun perustelen entistä painokkaammin. Minusta koko paskan voit vetää myynnistä; siitähän on melkoinen turvallisuusriski, etten vahingostakaan hae sieltä enää. Oli lähellä kaatua, kun yhtäkkiä metalli antoi periksi, ja pullo meinasi lentää tiehensä ja sen myötä harrastajia. Mistään ei käsitelty reklamaationa: tuote ei vain miellytä. Siitä eurojasi, ja pian myydään edelleen – muiden henki ei S-ryhmälle paljoakaan paina.
Se on kosmeettinen vika ja voitot edellä mennään. Ei edes Partolan työmaa haittaa, kun olet alle 20 minuutissa Bilteman hyllykköjen välissä. Suunnilleen 2,50 eurolla löytyisi monia samantapaisia tuotteitasi, mutta huomattavasti laadukkaampia. Päätän panostaa pihistelyn sijasta, ja sijoitan saatua rahaa uuteen neljän euron pullotelineeseen. Asennus tuli hetkessä ja testilenkin jälkeen kävin vielä kertomassa liikkeen kassoille miten laadukkaista tuotteista oli kysymys. Niin, liian halvalla myyvät. Tästä maksaisit 5,99 euroa silmänräpäytyksestä.
Saavuin viimeistä kertaa Nadjalle, kassatytön vaihto
Sitten päivä jatkui, poljetaan hei Pirkkalan Citymarketiin. Kauppias on vaihtunut, mutta pidän kassatytöstä kiinni vuodesta toiseen, jopa 14 vuoden ajan. Kuka edes menee samoille kassoille vuodesta toiseen? Ehkä hän, joka näkee jatkuvuutta tästä maailmastasi, kun kaikki muu tuntuu vaihtuvan. Ei enää sitä nopeaa kassaa tai lyhintä jonoa, vaan palapeli tuttuutta, luottamusta ja merkityksellistä kohtaamista. Se tarkkailija, ei enää kiirehtijä. Sellainen, joka huomaa, jos Nadja ei tullut töihin tai jos linjan bussikuski on yhtäkkiä toinen. Niin minä.
En juokse enää algoritmien ohjaamana, vaan omien valintojen kautta. Kuule, näet arvon siinä, mikä kestää aikaa. Osaan rakentaa pitkäkestoisia ihmissuhteita. En tarvitse jatkuvasti vaihtelua, en uutuuksiesi virtaa, en ärsykkeiden tulvaa. Minulle riittää se, mikä pysyy. Sama bussilinja, sama kauppa, sama kassa. Sama rytmi, johon keho ja mieli ovat oppineet vuosina luottamaan. Se ei ole tylsyyttä, vaan syvyyttä. Se ei ole jämähtämistä, vaan juurtumista. Jos maailma vaihtui joka päivä, minä valitsen pysyvyyden. Se on minun polku olla olemassa.
Kiva ruuhka kello 16 jälkeen, mutta itsepalveluun en mene. Kävelen kaupan sisäpuolelta kassalinjan läpi varmistaakseni, että Nadja on vielä siellä, ja alan hei shoppailla sinnikkäästi. Pian itse kauppias Petri Putila vihjaa takimmaisista kassoilla ilman asiakkaita, mutta kerron Nadjan kassasta jo 13 vuoden takaa. "Tuleeko vielä 14. vuosi täyteen?" ja jatkan odottamista. Viisi asiakasta minun jälkeen siirtyvät sivuun. Siinä kassatyttöni muistuttaa minua edelleen takimmaisista mahdollisuuksistani, mutta en liikahdakaan: minun kassavalinta on täällä.
Pääsenkö laittamaan vielä tuotteitasi hihnalle? Hissukseen mentiin Plussan höyläämisiä kohti. Sitten kassa kuiskaa siinä kaiken olennaisen sinulle. "Joudut vaihtamaan kassatyttöä, jään parin minuutin päästä eläkkeelle", Nadja sanoo. Niin, onnittelen tuossa saavutuksessa. Taitaa tulla kuule 14 vuotta täyteen sinun kassoillasi. Vain poissaolotapauksissa olen käynyt muilla. "Niin se aika rientää, kyllähän täällä niitä kassatyttöjä löytyy jatkossakin!" hän tuumi ja jatkoi ostosten skannausta. Hei höylään Plussa-korttia ja käyn uudestaan kauppiaalla.
Minä en vain mitään itsepalveluita käytä, aina on menty täällä Nadjan kassalle. Käteinen menee koneeseen, panttikuitista saa rahaa. Mitä muuta voi pirkkalalainen saada? Nyt myös parhaan fillarin saat mukavasti parkkiin niihin uusiin pyörätelineisiin (kiitos vaatimattoman blogikirjoitukseni). Moni on kysynyt mielipidettäni näistä itsepalvelukassoista, ja täältä saa. Kauppa leikkaa kuluja, eikä palauta senttiäkään siitä työstä, jonka joku toinen olisi aiemmin tehnyt. Kyse ei ole halusta tehdä juttu helpommin – tämä on rahastusta alusta loppuun.
Niin kauan kuin ostoksissa peritään samaa, olinpa sitten itse kassahenkilö tai joku muu, valitsen jälkimmäisen. Menen poikkeuksellisen kiireen vuoksi itsepalveluusi, mutta et enää ala siihen kylläkään jonottamaan. Silloin ostokseni vain jäävät. En ole pyöristynyt siinä, että ketjussa tapahtuu enemmän varkauksia niiden käyttöönoton jälkeen. Sanon oikeasti – mitä oikein odotitte? Tiesin jo 14-vuotiaana siitä, että tilaisuus tekee jokaisesta varkaan. Kauppa ei antanut minkäänlaista koulutusta ennen kuin kääri meistä skannaajia: mene Nadjalle.
Yhteenveto: nytkö ei ole varaa Urjalaan, Chromeen
Pidin niistä ennen, kun ne olivat vaihtoehto ostosväelle, jolla oli korkeintaan kymmenen tuotetta. Nyt nämä ovat usein ainoa vaihtoehto. Näinpä joutuu hei jonottamaan valovuosia, kun onnettomat ihmiset yrittävät itse maksaa 300 euron hankintoja, sen vuoksi että oikeaa kassaa ei ole saatavilla tai tuli kilometrin jono. Se on ylikuormittavaa kaikille. Pikajutut ovat niin lähekkäin. Ihmisiä näki joka puolella, pieni ostoskärry on jonkun tiellä, ja jonkun toisen kärry on minun tielläni. Yritä siitä sitten maksaa tehden kassatöitä? Ei enää, kerta riitti!
Ensi viikon kosketus tapahtuu enää Urjalassa. Sattuneista syistä miljardööri en ole, eikä Malediiveille ole varoja, mutta Tunturi vie Kylmäkosken kautta Urjalan asemakylään. Silloin on tarkoitus miettiä budjettia ja sitä, mistä lähdet ensi vuonna luopumaan. Kuluja on pakko karsia, koska elän edelleen aika ylellisesti. Niin ylellisesti, että edelleen perusasioihini ei ole varaa ja ruoasta joutuu säästämään. Samaan aikaan lahjoituksia lähtee siis kaikkiaan yli 300 eurolla vuodessa. Joudut miettimään sitäkin, laitanko ne joulupuuhun vai suvun lapsille.
Pakkausalueella ei ole muuten täällä tarpeeksi tilaa tavaralle, joten joudun laittamaan jo skannatut tuotteet toisen kärryyn eli siihen samaan kuin ne, joita et ehtinyt vielä skannata. Väsyttää ja koko homma on yhtä sekasotkua. Missä kärryni on? Sitten jokin ei mene läpi tai kone antaa virheen, ja joudun vain seisomaan odottaen, että joku tulee ja kuittaa sen. Niillä hinnoilla, joita Prismassa maksan, heillä olisi varaa maksaa kassahenkilöllekin. Jos haluaisin työskennellä kaupassa, hakisin sinne töihin. Näin yksinkertaisesti opetan. Lopeta tähän.
Eikö se ole ihan fakta, että työttömiä haukutaan tästä maasta, mutta monet tekevät silti myyjien työtä? Itse taas sanot suoraan, että itsepalvelukassoja pitäisi alkaa poistella: Suomi nousuun, ja ehkä tässä vielä työllistyisi monikin. Tie on ollut lehdissä selvä. Konkurssiaallot eivät sinua siinä ainakaan lämmitä – jos ne luvatut työpaikat vielä tästä tulisivat ennen kuin demarit korjaavat tämän maan. Siihen asti saat haukkua meitä loisivia työttömiä siinä, ettei töitä löydy. Talvi on kohta, ostakaa inhimillisyyttä Suomeen, älkää sotakalustoa – kiitos.
Kommentit