Moi kaikki, tulipa luvattua liikaa? Olin lähtevinäni kotiisi Urjalasta, mutta vieläkin odotellaan. Ensiksi puhui todella sateinen ilma, sitten luin lehdestä uutisen, jossa pirkkalalainen äiti joutuu karsimaan lasten yli 900 euron harrastuksista vuotta kohti. Et voi olla miettimättä asiaa itsekään: mistä kaikkialta joudun mahdollisesti tässä luopumaan, kun työttömyys tulee takaisin arkeen? Onneksi seuraa löytyy, sillä Suomessa on tällä hetkellä jo 247 000 työtöntä. Lähdetään vihdoin, Urjalaan. Yksi ei yhtälöstä toimi ja päädyn muualle.
Ylen uutinen maalaa sellaisia kuvia, että erityisesti lasten harrastaminen olisi perheittesi perusoikeus. Tiina Viimanin lapset ovat nimittäin joutuneet luopumaan hei satojen eurojen harrastuksista. "Kyllä tämä luo paljon epätasa-arvoa", Ylen uutisotsikossa kerrotaan. Saralla ponialkeet kustantavat jopa 34,50 euroa tunnilta, kun taas Nean harrasteet vievät vuodessa 183,50 euroa. Poniharrastuksen alkeet maksavat 345 euroa, ja sen jälkeen hierotaan jatkolla saman verran. Loput rahat menivät Saran yleisurheiluun. Kas ylellistä – vain puolet pois?
Ääriminimalistin mielipide harrastuksissa tulee heti myös. Omasta mielestäni kenenkään lapsen tai aikuisen ei kannata harrastaa kalliisti. Lintubongaus ja bussibongaus voisivat olla täysin riittäviä harrastuksia, jos taloutesi ei muuta salli. Toisaalla missä vain harrastuksessa on tehty kapitalistin unelma. Pyöräilyysi on tulossa jo mitä erilaisimpia härpäkkeitä ja siten vaihdettavia juttuja. Kyseenalaista nämä kaikki nyt… Tukijalka on rikki ja ostin uutta, mutta se osoittautuu huonoksi. Palautan lopuksi ja päätän, että eletään ilman, ja hyvinkin meni.
Lähdetäänkö pyörähuollon jälkeen ajeluille. Hän korjaa kuin elokuvasta, ja pääsen muitta mutkitta lähikauppaan. Harva huomaa, mutta havainnoijina huomaa heti: Leivon Leipomon sämpylät ovat hyllyltä kallistuneet jo 30 prosenttia aivan kertaheitolla. Kuinka ahne kauppa voi olla? Sanoin kassalleni: "Riittääkö edes leipäpussin uudistunut värimaailma korvaamaan reilua hintamuutosta?" Kenen tulot ovat nousseet viime aikoina 30 prosenttia? Eihän sinun ainakaan! Ei se kassani vika ole, mutta annoin jo palautetta leivästä, ja siinä tulikin kaikki.
Urjala paras vs. fillari halpa?
Urjalasta olisi viiden tuhannen asukkaasi paikkakunnaksi näin Pirkanmaan maakunnassa. Sieltä pyöräilyssä tekee hauskempaa se, että maasto on pääasiassa tasaista ja siksi oli paras polkea. Ennen sitä odotellaan säätä, joka lopulta tuleekin, mutta 17.10. perjantaina on sitten muuta ohjelmaa! Nyt näyttää siltä, että pyöräilykausi alkaa olla ohi, joten reissu siirtyy ensi vuoteen. Sitä ennen olin matkalle lähtevinäni, mutta Lempäälässä pyörään iski vika. Ketjusi äänteli, ja polkeminen oli vähintään mutkikasta. Näin pyörä löytyy lopulta vain huollossa!
Viimeksi pyörähuoltoosi kului 257 euroa, mutta sitä edellisenä yhden ensihuollon verran. Ensihuolto maksoi alle kuuden kuukauden pyörälle vain 60 euroa. Pikahuoltoon en päässyt pyörää tuomaan samana päivänä, mutta 14. lokakuuta kaikki onnistuu ajanvarauskalenterisi mukaan. Tuon pyöräni sitä edellisenä päivänä pihalle, ilmoitan asiasta tiskille, jossa otetaan avaimet ja pyörä vastaan. Huoltajan myötä nyt ei välttämättä ole keskiössä vika, mutta joku ehdottomasti tarkistaa tätä perushuollon yhteydessä, sen jälkeen loistaa lähinnä pelkoni.
Pelko siinä, että säästötililtäni on enää noin 250 euroa. Pyöräily ei ole minusta kovinkaan kallis harrastus, mutta siitä voisi ehdottomasti saada kalliin ostamalla kaikkia lisävarusteita tunteen tai fiiliksen mukaan. Omasta mielestäni pyörässä oli 1 500 kilometrin jälkeen täältä vaihdettavia, mutta seuraavan päivän tuomio paljasti toista. Huoltajan mukaan ketju on siis käyttökelpoinen, eikä edes rataspakkaa tarvinnut nyt vaihtaa uuteen. Huollossa tehtiin heti perushuoltoon liittyvät asiani, joten pääsin tällä kertaa halvalla. Entä millainen tulos tuli?
Pyörähuolto kustansi kuitin mukaan 95 euroa? On mielenkiintoista ajatella tässä huoltoa verrattuna esimerkiksi autoiluun. Autojen katsastuksessa autoilija kuluttaisi kirjaimellisesti siinä, että hänelle vain luetellaan ne ajoneuvossa olevat viat. Joku voi sen jälkeen korjata ne itse tai hei ulkoistaa. Miksi maksaisit mitään katsastuksesta, joka vain sanoisi, mitä pyörälle pitäisi tehdä? Jos vikaa on, korjataan. Autoilijat puhuivat vapaudesta, mutta entä jos vapaus olisi polkupyörässä? Huoltaja kertoo suoraan, että ensi syksynä pitää varautua isompaan.
Tulevan syksysi lasku palaa aiemmalle tasolleen. Sinulla on kuitenkin jo tasan vuosi aikaa toimia, ja voisit esimerkiksi löytää keinoja pyöräilyn jatkamiseksi Pennon ja kuittien kautta. Täällä joutuu pohtimaan, miksi yhteiskunnassani maksetaan tiedosta (vika) eikä ratkaisusta (korjaus), ja miettimään toisaalta joukkoliikenteen sekä pyöräilyn sivukulut. Tämän mukaan keskimääräinen kustannus pyörähuoltoon on 176 euroa. Tämän sain laskemalla 257 sekä 95 euroa yhteen, ja sen jälkeen tulos jaetaan kahdella huoltovuodella, eikä vaan tule kallista!
Kuinka paljon rahaa olenkaan jo kalliissa säästänyt, kun olen siirtynyt illanvietoista tähän pyöräilyyn? Puhumattakaan siitä, että kroppa kiittää, kun se ei joudu taistelemaan sokeriin ja etanolisi kanssa joka viikonloppu. Se on paras ajatus, joka piti monet säästämisen tiellä – valinta hetken nautinnon ja pitkän aikavälin taloudellisen sekä fyysisen vapauden välillä. Se viisi vuotta tulee joulukuussa täyteen ilman alkoholia, ja lasken pystyväni pitämään pyöräni tiellä. Johan toisilla valuu 176 euroa kuukaudessa viinaan, ja työttömyyskin painaa päälle?
900,00 lastesi harrastuksiin
Jotenkin tuntuu, että realismi on kadonnut ihmisillä kai – varsinkin Pirkkalassa. Toisaalta ekonomistit kertovat, että suomalaisilla on ennätysmäärä rahaa tileillä, joten vielä on varaa leikata. Joo, mutta jos nyt kuitenkin palataan aiheeseen. Lapsen äiti valittelee taas sitä, että ratsastukseen ei ole enää varaa. Hän sanoi, että syksysi viikoittaiset ratsastustunnit olisivat Tampereella olevassa ratsastuskoulussa maksaneet 1 000 euroa. "Onpa harmittanut lasta ja myös minua, etten pysty tarjoamaan lapselle kaikkein rakkainta harrastusta", Tiina sanoi.
Tiukka taloustilanne on ajanut jopa Viimania täällä pohtimaan, miten harrastukset voivat ruokkia lasten eriarvoistumista. Tiinan suulta tämä ei ole täysin oikein, että jollakin toisella lapsella menee hieman paremmin ja on varaa. Kyllähän niitä karikatyyrisiä työttömyystukia voisi myös nostaa sadoilla euroilla, että minullakin olisi nyt varaa kokeilla hevosharrastusta tasapuolisuuden nimissä. Ei nimittäin tulevassa 902 euron tulossa kamalasti mihinkään jää, mutta kyllä riittää? Ei tarvitse valittaa heti. Mikä on muuten toiseksi mieluisin harrastus?
Se on karikatyyri siinä, mitä riittävä elanto tarkoittaa. 902 euron tulo on siis naurettavan pieni, ettei sillä ole mitään realistista kosketuspintaa esimerkiksi siihen, että lähes Pirkkala puhuu 1 000 euron ratsastusmaksusta. Se on koomisen liioiteltu, kai numerona vääristelty, jota poliitikot saattavat käyttää näin ylellisen arjen pelottelukuvana – vaikka se on nykyään tuskin edes taskuraha. On sieltä vinkkejä perheelle: jos tytön mieluisimpaan harrastukseen ei ole siitä varaa, lapsista saa kysyä, mikä on toiseksi tai kolmanneksi mieluisin harrastus.
"Joku este harrastamisille on se, että harrastusten kustannukset ovat nousseet valtavasti viime vuosien ja vuosikymmenten aikana", Toivola kertoo Yleisradion uutisessa tapaukseen liittyen. Meitä ihmetyttää se, että miksi et Yle uskalla sanoittaa asioita edes oikeilla nimillä. Eletään aitoa lamaa, joka on yhtä kuin 90-luvun lama, mutta tässä on jostain syystä vaiettu aihe päivän valtamedioista. Niin, työttömiltä otetaan viimeisetkin roposet, ja niistä tehdään sotakalustoja? Samalla maalataan kuvaa, että Venäjällä kansa on lähes talousvaikeuksista.
Se ruoan hintaralli kismittää venäläiskuluttajaa... Suomalainen syö. Usein nauretaan sille, että edes naapurissa ovat asiat huonosti. Se, että meillä avoimiin työpaikkoihin tulee satoja hakemuksia, on dramaattinen merkki työmarkkinoiden ylitarjonnasta ja siitä, kuinka metka mahdollisuus yksittäisellä työttömällä on Suomessa työllistyä. Se voi nostaa stressitasoa, ja justeeraa palkat karikatyyrin tasolle, mutta ei hätää. Ajattelit vain muistuttaa, että se ruoan hinta nousee meilläkin pisteeseeni, jossa perhe pääsi luopumaan lastensa harrastuksissa.
Venäjän talous hiipuu, mutta rahaa sotimiseesi riittää vielä vuosia. Sen saman voin sanoa niin, että Suomenkin talous hiipuu, mutta euroja sodan tukemiseen ja sotakalustoon riittää vielä vuosia. Vaikka olet sitä mieltä, että kenenkään lapsen ei pidä harrastaa kalliisti, on ote hälyttävällä tasolla. Tässähän joutuu kohta itsekin luopumaan rakkaissa harrastuksissa, nyt kun ruokamenot ovat kasvaneet entisestään. Miksi kohde ei sitten ole lamassa? Ei kannata: kansa panikoisi! Pankkeja kaatuisi, käteinen loppuisi. On helpompaa nauraa täältä muille.
Tukijalkaa pois ja budjettiin
Vähän ihmettelen yhtä asennetta: "Kaikille kuuluu kaikki". Toivon, että me aikuiset emme kasvata tätä turhaa asennetta lapsiin. Onnellisuus on ihan muuta kuin elitistiset paketit. En voi tuomita Pirkkalan äitejä, mutta omasta mielestäni sopiva rahallinen määrä harrasteisiin henkilöä kohti on 300 euroa vuodessa. Jos olet erityisen hyvin toimeentuleva, summat saat tuplata. Annat esimerkkejä muille, koska pirkkalalaisena jouduin ihan äskettäin miettimään pyöräilyni kalleutta arjessa, kun kävelen työttömiin taas ensi vuodesta alkaen – älytöntä?
Pakolliset kulut pyöräilyssä ovat vuosittainen pyörähuolto ja kunnon ajomäärälläsi uudet renkaat. Kaikkein taloudellisin pyörä on vaihteeton, sillä sen maastopyörän käyttötarkoitus nostaa hiukan huollon hintaa ja työn laajuutta. Omasta tapauksesta, toistaisin vielä, pyörän huoltokustannus on vuositasolla kai 176 euroa. Pyöristetään se suoriltaan 200 euroon. Vain sata euroa kuluu aina ajoittaiseen uuteen satulaan ja vuosittaisiin ulkorenkaisiini. Päätän jo tässä yhteydessä, että anna pyörälle vielä uuden mahdollisuuden ja seuraanko tilannetta.
Tämän vuoden ja sitä seuraavan säästöni määrä ei vain muutu. Se on edelleen sata euroa kuukaudessa. Sain päättää monista asioista, joista pyöräily on enää noin yksi. Jatkossa lajiin osoitetaan 1 200 euron rahasta vain 300 euroa. Näin 900 euroa jää säästötilillä muuhun. Se säästötili on tältä vuodelta lähes tyhjä; siitä on enää noin viisi euroa. Kas, tästä 300 eurosta lähti mukaan alkuvuoden ulkorenkaat ja loppuvuoteni huolto. Aivan: loput rahat, 128 euroa, siirrän Pyöräily-kirjekuoreeni. Dave Ramseyn metodi tuli taas käteväksi ja voitolla ollaan.
Pyöräilyyni mahtuu usein myös ostoksia. Vanha tukijalka alkoi löystyä ja oli vaaraksi sekä itselleni että muille. Se olisi saattanut aueta ajon aikana ja aiheuttaa onnettomuuden. Ostit tilalle yhden paremman, mutta se ei sopinut koosta 28" huolimatta. Tukijalka tästä oli lyhyt omaan 29" tuuman pyörään. Sen lisäksi rengas hankasi siihen ajon aikana. Voisi reklamoida tästä asiasta Puuilooni. Saan rahaa takaisin, koska pyöräilysanastossa 28" on usein ylöspäin sopiva. Ostan tilalle sen toisenlaisen telineeni, mutta matkaan silti ilman. Elämäni jatkuu.
Välillä teen isoja hankintoja; tänä vuonna katosi jo sata euroa pyöräilyvaatteisiini kylmillä ilmoilla. Vaikka hinta saattaa pöyristyttää, kyllähän minä kaiken kulutuksen julkaisen tänne edelleen. Kulun voi jakaa kyseisen ostoksen oletetuilla tai toimitetuilla vuosilla. Esimerkiksi sadan euron menoerä vaatteisiin on tuntuva tänä vuonna, mutta jos vaatesetti kestäisi viisi vuotta, on vuosikustannus tasan 20 eurosta? Tämän lisäksi ensi vuoden budjetti nousee 50 eurolla, joten tarvittaessa soittokello saa luvan vaihtua, jos menee ajeluistasi joskus rikki.
Nykylapset ovat tottuneet aika hyvään. Me-säätiö toteutti lukuvuoden 2024–2025 aikana selvityksen, jonka mukaan hei 16 prosentilla – eli noin 23 000 koululaisella – ei olisi mitään mahdollisuutta harrastaa ilman maksuttomia harrastusryhmiä. Tesoman koulussa poistuin aikoinaan itsekin valittamatta, että vanhempani eivät tarjonneet minkäänlaista harrastusta minulle. Harrastuksia riitti silti: siinä metsässä samoilua, pyöräilyä Tampereen seudun joka kolkkaasi ja maan mainioita tietokonesessioita, joista tasan edelleen nautitaan täpärästi?
Halpa lasku, ne kalliit pussit
Pyörä on haettu ja maksoit siinä 95 euron hinnan käteisellä! Käteinen on maailman paras maksutapa. Myös palkittu yrittäjä ilahtuu rahasta, koska sai pieniä seteleitä sekä muutamia euron tai kahden euron kolikoita, kansanomaisemmin vaihtorahaa kassaan. Jokunen tietää, miten kattavasti kassapalveluita saa nykyään pankeilta. Ei auta muu kuin häipyä testiajoille, ja kyllä muuten toimii, vaikka Urjalaan asti ei mennäkään. Saat piipahtaa lähikaupassa, jotta näen, mikä siellä on taas muuttunut uusien havaintojeni jälkeen. Edes joku kyttää hintaa!
Kun lokakuun loppuusi asti on käytettävissä olevaa käyttörahaa 23,36 euroa, se hintojeni kyttääminen on pakko. Tätä kuukautta on vielä 11 päivää jäljellä, mutta et stressaa. Täytyikö sitä pistää erakkona vähän vastaan hintarallillekin? Mieluummin se, että maha kurnii kovin, mutta vedät samoilla budjeteilla loppuvuoteen asti. Olennaisinta on myös huomata, kuinka alle sadan euron kuukausibudjetti ei tästä vuodessa riitäkään. Nyt ruokaan suli tammikuun alusta syyskuun loppuusi vain 977,44 euroa, keskiarvosi ollessa jopa 108 euron lukemissa.
Ennen tuota maankuulua Salen ilta-alea, kyllä vaan – joskus tulee kylääsi kahdeksaltakin, ihmettele uutta tuttavuutta. Leivon Leipomosi aamiaissämpylä ei ole taaskaan tarjouksissa, mutta kohta on. Sen hinta pomppasi kai yhdellä istumalla 30 prosenttia 2,59 euroon tuossa 1,99 eurosta. Parin päivän kuluttua se oli 60 prosentin alennuksessa. Saan miettimään, että mikä oikeuttaa moiseen hinnannousuun? Eikä hyvänen aika edes kenenkään tulo pomppaa tuollaista tahtia. Myyjä vaihtaa hintaa äkkiä, piti vähän sanoa sieltä ABC Pirkkalassa juuri.
Onneksi pussini ulkonäkö uudistui, eihän se raha mennyt tähän suunnitteluun? Muistele edelleen sitä edesmennyttä mummoani Venäjältä. Hän on usein sanonut joka muutoksessa myyjälle, koska ei hänellä sitä sähköpostiakaan ollut – ei edes konetta tai siitä älypuhelinta. Mummuja kismitti joka kerta paikallisessa kaupassa jatkuvat hinnannousut jo paljon ennen Venäjän aloittamaa sotaa. Mummon lähikauppa kuului Magnit-ketjuun ja hän vaati sellaisia 80-luvun pakkauksia sinne. Kun lukisi tästä "Sämpylöitä" ja erätiedot, hinta painuisi alas?
Miksi en voi toimia tässä tällä vuosikymmenellä? Eletään kuitenkin vaikeita aikoja. Faktaa olisi, että kun tasan ulkonäköjä muuttaa ja laittaa uuden hinnan, niin suurin osa ei huomaa. Se näyttää aika lailla kaikille uudelta tuotteelta – suorastaan uutuudesta – vaikka jo elämän ajan myyvät. Joskus kun soitin mummon luokse puhelimilla näistäkin asioista, Liia huomasi heti, kun tuotteeseeni tuli edes pienempi korotus ja sanoi tästä myyjälle. Hänen eläkkeestä tuli pieni, 10 000 ruplaa vaan. "Sotakassaanko jatkuvia korotuksia viedään!" Liia karjaisee.
Kello on 20.30 ja nuuka löytää paljasta ostettavaa. Rahka 500 grammani pakkauksessa on punalaputettuna ja sitä on tasan kolme kappaletta. Vaikka olen todella ahne, omin heti vain kaksi kappaletta ja ehdotan vieressä olevalle, tarjouksia etsivälle naiselle: "Tuossa olisi enää yksi ja minulla on jo kaksi, otatko – vai otanko itse. Päätä se nopeasti, olen ahne." Hän ottaa ja asia on ratkaistu. Kun alennuksiini on 20 minuuttia, ota vielä hevihävikistä lähes ilmaisen kurkun ja Pirjon Pakarin sämpyläsi. Munat saavat juuri tarroja, ja kello onkin jo yhdeksää.
Jouduin kiristämään vyötä...
Meidän piti käydä Urjalassa, mutta päädyttiin pyörähuoltoon? Pitäähän tästä nyt blogiini kirjoittaa. Eihän täällä enää pärjää, budjetti kuluu nyt viimeistä senttiä myöten. Pyöräilykeli jatkuu enää viikolla, joten sanon jo suoraan, että kausi alkoi ja päättyy Sastamalaan. Karkku on tosi kiva paikka. Satavarmasti avataan ajokauteni juuri Sastamalaan myös ensi vuonna ja ehkä päätetäänkin. Mitä joku voi odottaa täältä, jos peruskoulun numerot eivät olleet hyviä ja kauppakoulusta on yli 15 vuotta? Sataa viikottain vaan kaivattuja filosofisia kirjoituksia!
Tässä oli yksi nyt ja ensi viikolla toinen. Laskelman mukaan minulla olisi varaa pyöräilyyn myös jatkossa, mutta jotta elämiseen 902,17 euron tuloilla jää, nousen Länsilinjan bussiin ja lähden aamun ajeluille. Tarkoitus on selvittää missä kaikkialla muualla voisit leikata, kun se on myös hallituksen esimerkki. Jos leikkaa Orpo, niin minäkin alan leikata, jos vaikka talous lähtisi nousuun ja ylijäämä alkaisi kertymään. Purran sakset ovat lähes pakolliset tuossakin, koska 495 euron vuokralla tuloissa menee aina 55 prosenttia siihen, ei ratsastuskouluusi.
Tammikuusta syyskuuhun menot eivät ole kovin isot. Asumiseeni kului jo 4 257,00 euroa. Säästötileiltä hävisi 2 508,89 euroa, kun taas 977,44 euroa meni ruokakauppaani. Hupirahaa tilitin itselleni 900 euron edestä, mutta toisaalta ne toiset 900,00 euroa menisivät hienosti säästötilille käytettäväksi. Ehkä paras oivallus budjetoinnissa; tällä varaudut tasan tulevaan. Sitten muuhun katosi 822,35 euroa. Pyöräsi tuli budjettiin tänäkin vuonna näkyvästi, mutta toisaalta säästän 300 euroa Nysse-lipuissa ja 100 euroa junissa. Sellainen on fillari lajina?
En toista sen terveysvaikutuksia – tämäkin pitää laskea mukaan kannattavuuteeni. Pyörä taitaa olla monille lähes maksuton, koska säästelen urheilulajin käyttökustannukset muissa kategorioissa. Uskon vahvasti, että näitä edullisia harrastuksia löytyisi paljon; ne ovat myös mieluisia. Ethän voi enää tietää, onko jokin harrastus lapsellesi mieluinen, jos et anna aikaa kokeilla sitä. Suosin itsekseni vaan sellaisia harrastuksia, jotka kehittävät minua ja vaikkapa muita. Joskus on vaan pakko luopua satojen eurojen harrastuksista meillä Pirkkalassakin.
Kommentit