Moi kaikki, tuliko luvattua vähän liikaa? Olin lähtevinäni Urjalaan, mutta vieläkin odotellaan. Ensiksi puhui todella sateinen ilma, sitten luin lehdestä uutisen, jossa pirkkalalainen äiti joutuu karsimaan lasten yli 900 euron harrastuksista vuotta kohti. Et voi olla miettimättä asiaa itsekään: mistä kaikkialta joudun mahdollisesti tässä luopumaan, kun työttömyys tulee takaisin arkeen? Onneksi seuraa löytyy, sillä Suomessa on tällä hetkellä jo 247 000 työtöntä. Lähdetään vihdoin Urjalaan. Yksi ei yhtälössä toimi ja päädyt muualle.
Ylen uutinen maalaa sellaisia kuvia, että erityisesti lasten harrastaminen olisi perheiden perusoikeus. Tiina Viimanin lapset ovat nimittäin joutuneet luopumaan hei satojen eurojen harrastuksista. "Kyllä tämä luo paljon epätasa-arvoa", Ylen uutisotsikossa kerrotaan. Saralla ponialkeet kustantavat jopa 34,50 euroa tunnilta, kun taas Nean harrasteet vievät vuodessa 183,50 euroa. Poniharrastuksen alkeet maksavat 345 euroa, ja sen jälkeen hierotaan jatkolla saman verran. Loput rahat menivät Saran yleisurheiluun. Kas ylellistä – vain puolet pois.
Ääriminimalistin mielipide harrastuksesta tulee hei myös. Omasta mielestäsi kenenkään lapsen tai aikuisen ei kannata harrastaa kalliisti. Lintubongaus ja bussibongaus voisivat olla täysin riittäviä harrastuksia, jos taloutesi ei muuta salli. Toisaalta mistä vain harrastuksesta on tehty kapitalistin unelma. Pyöräilyyn on tulossa jo mitä erilaisimpia härpäkkeitä ja siten vaihdettavia juttuja. Kyseenalaista nämä kaikki nyt! Tukijalka on rikki ja ostin uuden, mutta se osoittautuu huonoksi. Palautin lopulta ja päätän, että eletään ilman, ja hyvinkin meni.
Lähdetäänkö pyörähuollon jälkeen ajelulle. Hän korjaa kuin elokuvissa, ja pääsen muitta mutkitta lähikauppaan. Harva huomaa, mutta havainnoijina huomaa heti: Leivon Leipomon sämpylät ovat hyllyllä kallistuneet jo 30 prosenttia aivan kertaheitolla. Kuinka ahne kauppa voi olla? Sanoin asioista kassallekin, että riittääkö edes leipäpussin uudistunut värimaailma korvaamaan reilua hintamuutosta? Kenen tulot ovat nousseet viime aikoina 30 prosenttia? Ei minun ainakaan! Ei se kassan vika ole, mutta annoin palautetta leivästä, ja siitä kaikki.
Piti mennä Urjalaan tuosta, päädyin pyörähuoltoon
Urjalasta niin olisi viiden tuhannen asukkaan paikkakunnaksi Pirkanmaan maakunnassa. Siellä pyöräilystä tekee hauskempaa se, että maasto on pääasiassa tasaista ja siksi oli paras polkea. Ennen sitä odotellaan säätä, joka lopulta tuleekin, mutta 17.10. perjantaina on sitten muuta ohjelmaa. Nyt näyttää siltä, että pyöräilykausi alkaa olla ohi, joten reissu siirtyy ensi vuoteen. Sitä ennen olin matkalle lähtevinäni, mutta Lempäälässä pyörään iski vika. Ketjusi äänteli, ja polkeminen oli vähintään mutkikasta. Näin pyörä löytyi lopulta vain huollosta.
Viimeksi pyörähuoltoon kului 257 euroa, mutta sitä edellisenä erään ensihuollon verran. Ensihuolto maksoi alle kuuden kuukauden pyörälle vain 60 euroa. Pikahuoltoon en päässyt pyörää tuomaan samana päivänä, mutta 14. lokakuuta kaikki onnistuu ajanvarauskalenterisi mukaan. Tuon pyöräni sitä edellisenä päivänä pihalle, ilmoitan asiasta tiskille, jossa otetaan avaimet ja pyörä vastaan. Huoltajan myötä nyt ei välttämättä ole keskiössä vika, mutta joku ehdottomasti tarkistaa asian perushuollon yhteydessä. Sen jälkeen loistaa lähinnä pelko.
Pelko siitä, että säästötililläni on enää noin 250 euroa. Pyöräily ei ole minusta kovinkaan kallis harrastus, mutta siitä voisi ehdottomasti saada kalliin ostamalla kaikkia lisävarusteita tunteen tai fiiliksen mukaan. Omasta mielestäni pyörässä oli 1 500 kilometrin jälkeen täältä vaihdettavia, mutta seuraavan päivän tuomio paljasti toista. Huoltajan mukaan ketju on siis käyttökelpoinen, eikä edes rataspakkaa tarvinnut nyt vaihtaa uuteen. Huollossa tehtiin heti perushuoltooni liittyvät asiat, joten pääsin tällä kertaa halvalla. Entä millainen lasku tuli?
Pyörähuolto kustansi kuitin mukaan 95 euroa. On mielenkiintoista ajatella tästä huoltoa verrattuna esimerkiksi autoiluun. Autojen katsastuksessa autoilija kuluttaisi kirjaimellisesti siinä, että hänelle vain luetellaan ne ajoneuvossa olevat viat. Joku voi sen jälkeen korjata ne itse tai hei ulkoistaa. Miksi maksaisit mitään katsastuksesta, joka vain sanoisi, mitä pyörälle pitäisi tehdä? Jos vikaa on, korjataan. Autoilijat puhuivat vapaudesta, mutta entä jos vapaus olisi polkupyörässä? Huoltaja kertoi suoraan, että ensi syksynä pitää varautua isompaan.
Tulevan syksyn lasku palaa aiemmalle tasolleen. Minulla on kuitenkin jo taas vuosi aikaa toimia, ja voisit esimerkiksi löytää keinoja pyöräilyn jatkamiseksi Pennon ja kuittien kautta. Täällä joutuu pohtimaan, miksi yhteiskunnassani maksetaan tiedosta (vika) eikä ratkaisusta (korjaus), ja miettimään toisaalta joukkoliikenteen sekä pyöräilyn sivukulut. Tämän mukaan keskimääräinen kustannus pyörähuoltoon on 176 euroa. Tämän sain laskemalla 257 sekä 95 euroa yhteen, ja sen jälkeen tulos jaetaan kahdella huoltovuodella, eikä vain tule kallista.
Kuinka paljon rahaa olenkaan jo säästänyt, kun olen siirtynyt kalliista illanvietosta tähän pyöräilyyn? Puhumattakaan siitä, että kroppa kiittää, kun se ei joudu taistelemaan sokeriin ja etanolin kanssa joka viikonloppu. Se on paras ajatus, joka piti monet säästämisen tiellä – valinta hetken nautinnon ja pitkän aikavälin taloudellisen sekä fyysisen vapauden välillä. Se viisi vuotta tulee joulukuussa täyteen ilman alkoholia, ja lasken pystyväni pitämään pyöräni tiellä. Johan toisilla valuu 176 euroa kuukaudessa viinaan, ja työttömyyskin painaa päälle.
Pirkkalan äiti haluaa lapset 900 euron harrastuksiin
Jotenkin tuntuu, että realismi on kadonnut ihmisiltä jo – varsinkin Pirkkalassa. Toisaalta ekonomistit kertovat, että suomalaisilla on ennätysmäärä rahaa tileillä, joten vielä on varaa leikata. Joo, mutta jos nyt kuitenkin palataan aiheeseen. Lapsen äiti valittelee taas sitä, että ratsastukseen ei ole enää varaa. Hän sanoi, että syksysi viikoittaiset ratsastustunnit olisivat Tampereella olevassa ratsastuskoulussa maksaneet 1 000 euroa. "Onpa harmittanut lasta ja myös minua, etten pysty tarjoamaan lapsille kaikkein rakkainta harrastusta", Tiina sanoi.
Elämän tiukka taloustilanne on ajanut Viimania pohtimaan sitä, miten harrastaminen voi ruokkia lasten eriarvoistumista. Tiinan suulta tämä ei ole täysin oikein, että jollakin toisella lapsella menee hieman paremmin ja on varaa. Kyllähän niitä karikatyyrisiä työttömyystukia voisi myös nostaa sadoilla euroilla, että minullakin olisi nyt varaa kokeilla hevosharrastusta tasapuolisuuden nimissä. Ei nimittäin tulevassa 902 euron tulossa kamalasti mihinkään jää, mutta kyllä riittää. Ei tarvitse valittaa heti. Mikä on muuten toiseksi mieluisin harrastus?
Se on karikatyyri siitä, mitä riittävä elanto tarkoittaa. 902 euron tulo on siis naurettavan pieni, ettei sillä ole mitään realistista kosketuspintaa esimerkiksi siihen, että Pirkkalana voi miettiä 1 000 euron ratsastusmaksua. Se on koomisen liioiteltu, jopa numerona vääristelty, jota poliitikot saattavat käyttää näin ylellisen arjen pelottelukuvana – vaikka se on nykyään tuskin edes taskuraha. On sieltä vinkkejä perheelle: jos tytön mieluisimpaan harrastukseen ei ole sitä varaa, voi lapselta kysyä, mikä on toiseksi tai kolmanneksi mieluisin harrastus.
"Iso este harrastamiselle on se, että harrastustesi kustannukset ovat nousseet valtavasti viime vuosien ja vuosikymmenten aikana", Toivola kertoo Yleisradion uutisessa tapaukseen liittyen. Meitä ihmetyttää se, että miksi et Yle uskalla sanoittaa asioita edes oikeilla nimillä. Eletään aitoa lamaa, joka on yhtä kuin 90-luvun lama, mutta tässä on jostain syystä vaiettu aihe päivän valtamedioista. Niin, työttömiltä otetaan viimeisetkin roposet, ja niistä tehdään sotakalustoa. Samalla maalataan kuvaa, että Venäjällä kansa on lähes talousvaikeuksissa.
Se ruuan hintaralli kismittää venäläiskuluttajaa! Suomalainen syö, oikein nauretaan sille, että edes naapurissa ovat asiat huonosti. Se, että meillä avoimiin työpaikkoihin tulee satoja hakemuksia, on dramaattinen merkki työmarkkinoiden ylitarjonnasta ja siitä, kuinka metka mahdollisuus yksittäisellä työttömällä on Suomessa työllistyä. Se voi nostaa stressitasoa, ja justeeraa palkat karikatyyrin tasolle, mutta ei hätää. Ajattelit vain muistuttaa, että se ruoan hinta nousee meilläkin pisteeseen, josta perhe pääsi luopumaan lastensa harrastuksista.
Venäjän talous hiipuu, mutta rahaa sotimiseen riittää vielä vuosia. Sen saman voit sanoa niin, että Suomenkin talous hiipuu, mutta euroja sodan tukemiseen ja sotakalustoon riittää vielä vuosia. Vaikka olet sitä mieltä, että kenenkään lapsen ei pidä harrastaa kalliisti, on ote hälyttävällä tasolla. Tässähän joutuu kohta itsekin luopumaan rakkaissa harrastuksissa, nyt kun ruokamenot ovat kasvaneet entisestään. Miksi media ei sitten ole lamassa? Ei kannata: kansa panikoisi. Pankkeja kaatuisi, käteinen loppuisi. On tämä helpompaa nauraa muille.
Näin harrastus jatkuisi, tukijalka pois ja budjettiin
Vähän ihmettelen tätä asennetta: "Kaikille kuuluu kaikki". Toivon, että me aikuiset emme kasvata tätä turhaa asennetta lapsiin. Onnellisuus on ihan muuta kuin elitistiset paketit. En voi tuomita Pirkkalan äitejä, mutta omasta mielestäni sopiva rahallinen määrä harrasteisiin henkilöä kohti on 300 euroa vuodessa. Jos olet erityisen hyvin toimeentuleva, summan saa tuplata. Annat esimerkkejä muille, koska pirkkalalaisena jouduin ihan äskettäin miettimään pyöräilyn kalleutta arjessa, kun kävelen työttömiin taas ensi vuodesta alkaen – älytöntä?
Pakolliset kulut pyöräilystä ovat vuosittainen pyörähuolto ja kunnon ajomäärälläsi uudet renkaat. Kaikkein taloudellisin pyörä on vaihteeton, sillä sen maastopyörän käyttötarkoitus nostaa hiukan huollon hintaa ja työn laajuutta. Omasta tapauksesta, toistaisin vielä, pyörän huoltokustannus on vuositasolla kai 176 euroa. Pyöristetään se suoriltaan 200 euroon. Vain sata euroa kuluu aina ajoittaiseen uuteen satulaan ja vuosittaisiin ulkorenkaisiini. Päätän jo tässä yhteydessä, että anna pyörälle vielä uuden mahdollisuuden ja seuraatko tilannetta.
Tämän vuoden ja sitä seuraavan säästösi määrä ei vain muutu. Se on edelleen sata euroa kuukaudessa. Sain päättää monista asioista, joista pyöräily on enää noin yksi. Jatkossa lajiin osoitetaan 1 200 euron rahasta vain 300 euroa. Näin 900 euroa jää säästötilillä muuhun. Se säästötili on tältä vuodelta lähes tyhjä; siitä on enää noin viisi euroa. Kas, tästä 300 eurosta lähti mukaan alkuvuoden ulkorenkaat ja loppuvuoden huolto. Aivan: loput rahat, 128 euroa, siirrän Pyöräily-kirjekuoreen. Dave Ramseyn metodi tuli taas käteväksi ja voitolla ollaan.
Pyöräilyyn mahtuu usein myös ostoksia. Vanha tukijalka alkoi löystyä ja oli vaaraksi sekä itselleni että muille. Se olisi saattanut aueta ajon aikana ja aiheuttaa onnettomuuden. Ostit tilalle yhden paremman, mutta se ei sopinut koosta 28" huolimatta. Tukijalka oli siinä lyhyt omaan 29" tuuman pyörään. Sen lisäksi rengas hankasi siihen ajon aikana. Voisi reklamoida tästä asiasta Puuilooni. Saan rahaa takaisin, koska pyöräilysanastossa 28" on usein ylöspäin sopiva. Ostan tilalle sen toisenlaisen telineen, mutta matkaan silti ilman. Elämäni jatkuu.
Välillä teen isoja hankintoja; tänä vuonna katosi jo sata euroa pyöräilyvaatteisiin kylmillä ilmoilla. Vaikka hinta saattaa pöyristyttää, kyllähän minä kaiken kulutuksen julkaisen tänne edelleen. Kulun voi jakaa kyseisen ostoksen oletetuilla tai toimitetuilla vuosilla. Esimerkiksi sadan euron menoerä vaatteisiin on tuntuva tänä vuonna, mutta jos vaatesetti kestäisi viisi vuotta, on vuosikustannus tasan 20 eurossa. Tämän lisäksi ensi vuoden budjetti nousee 50 eurolla, joten tarvittaessa soittokello saa luvan vaihtua, jos menee ajelultani joskus rikki.
Nykylapset ovat tottuneet siis hyvään. Me-säätiö toteutti lukuvuoden 2024–2025 aikana selvityksen, jonka mukaan hei 16 prosentilla – eli noin 23 000 koululaisella – ei olisi mitään mahdollisuutta harrastaa ilman maksuttomia harrastusryhmiä. Tesoman koulussa poistuin aikoinaan itsekin valittamatta, että vanhempani eivät tarjonneet minkäänlaista harrastusta minulle. Harrastuksia riitti silti: siinä metsässä samoilua, pyöräilyä Tampereen seudun joka kolkkaasi ja maan mainioita tietokonesessioita, joista tasan edelleen nautitaan täpärästi.
Pyörää testiin, hyvin kulkee ja nyt sämpyläpusseista
Pyörä on nyt haettu ja maksoin 95 euron hinnan käteisellä. Käteinen on maailman paras maksutapa. Myös palkittu yrittäjä ilahtuu rahasta, koska sai pieniä seteleitä sekä muutamia euron tai kahden euron kolikoita, kansanomaisemmin vaihtorahaa kassaan. Jokunen tietää, miten kattavasti kassapalveluita saa nykyään pankeilta. Ei auta muu kuin häipyä testiajoille, ja kyllä muuten toimii, vaikka Urjalaan asti ei mennäkään. Saat piipahtaa lähikaupassa, jotta näen, mikä siellä on taas muuttunut uusien havaintojen jälkeen. Edes joku kyttää hintaa.
Kun lokakuun loppuun asti on käytettävissä olevaa käyttörahaa 23,36 euroa, se hintojesi kyttääminen on pakko. Tätä kuukautta on vielä 11 päivää jäljellä, mutta et stressaa. Täytyikö sitä pistää erakkona vähän vastaan hintarallillekin? Mieluummin se, että maha kurnii kovin, mutta vedät samoilla budjeteilla loppuvuoteen asti. Olennaisinta on myös huomata, kuinka alle sadan euron kuukausibudjetti ei tästä vuodesta riitäkään. Nyt ruokaan suli tammikuun alusta syyskuun loppuun vain 977,44 euroa, keskiarvon ollessa jopa 108 euron lukemissa.
Ennen tuota maankuulua Salen ilta-alea, kyllä vain – joskus tulen kylään kahdeksaltakin, ihmettele uutta tuttavuutta. Leivon Leipomosi aamiaissämpylä ei ole taaskaan tarjouksissa, mutta kohta on. Sen hinta pomppasi kai yhdellä istumalla 30 prosenttia 2,59 euroon tuossa 1,99 eurosta. Parin päivän kuluttua se oli 60 prosentin alennuksessa. Saan miettimään, että mikä oikeuttaa moiseen hinnannousuun? Eikä hyvänen aika edes kenenkään tulo pomppaa tuollaista tahtia. Myyjä vaihtoi hintaa äkkiä, piti vähän sanoa siellä ABC Pirkkalassa juuri.
Onneksi pussin ulkonäkö uudistui, eihän se raha mennyt tähän suunnitteluun? Muistele edelleen sitä edesmennyttä mummoani Venäjältä. Hän on usein sanonut joka muutoksessa myyjälle, koska ei hänellä sähköpostiakaan ollut – ei edes sitä konetta tai siitä älypuhelinta. Mummuja kismitti joka kerta paikallisessa kaupassa jatkuvat hinnannousut jo paljon ennen Venäjän aloittamaa sotaa. Mummon lähikauppa kuului Magnit-ketjuun ja hän vaati sellaisia 80-luvun pakkauksia sinne. Kun lukisi vaan "Sämpylöitä" ja erätiedot, hinta painuisi alas.
Miksi tämä ei voi toimia tällä vuosikymmenellä? Eletään kuitenkin vaikeita aikoja. Faktaa olisi, että kun tasan ulkonäköjä muuttaa ja laittaa uuden hinnan, niin suurin osa ei huomaa. Se näyttää aika lailla kaikille uudelta tuotteelta – suorastaan uutuudesta – vaikka jo elämän ajan myyvät. Muista, kun juteltiin mummon kanssa puhelimella näistäkin asioista. Huomasi heti, kun tuotteeseen tuli edes pienempi korotus ja sanoi tästä myyjälle. Hänen eläkkeensä oli kuitenkin vain 10 000 ruplaa. Totta, mutta Magnit-ketjua ei kiinnostanut hetkeäkään.
Kello on 20.30 ja nuuka löytää paljasta ostettavaa. Rahka 500 gramman pakkauksessa on punalaputettuna ja sitä on tasan kolme kappaletta. Vaikka olen todella ahne, omin heti vain kaksi kappaletta ja ehdotan vieressä olevalle, tarjouksia etsivälle naiselle: "Tuossa olisi enää yksi ja minulla on jo kaksi, otatko – vai otanko itse. Päätä se nopeasti, olen ahne." Hän ottaa ja asia on ratkaistu. Kun alennuksiini on 20 minuuttia, ota vielä hevihävikistä lähes ilmaisen kurkun ja Pirjon Pakarin sämpylää. Munat saavat juuri tarroja, ja kello onkin jo yhdeksän.
Yhteenveto: pyöräni vaihtuu bussiin, säästökuurilla
Meidän piti käydä Urjalassa, mutta päädyttiin pyörähuoltoon. Pitäähän tästä nyt blogiini kirjoittaa. Eihän täällä enää pärjää, budjetti kuluu nyt viimeistä senttiä myöten. Pyöräilykeli jatkuu enää viikolla, joten sanon jo suoraan, että kausi alkoi ja päättyy Sastamalaan. Karkku on tosi kiva paikka. Satavarmasti avataan ajokauteni juuri Sastamalaan myös ensi vuonna ja ehkä päätetäänkin. Mitä joku voi odottaa täältä, jos peruskoulun numerot eivät olleet hyviä ja kauppakoulusta on yli 15 vuotta? Sataa viikottain vain kaivattuja filosofisia kirjoituksia.
Tässä oli yksi ja ensi viikolla jatketaan. Laskelmien mukaan minulla olisi varaa pyöräilyyn myös jatkossa, mutta jotta elämiseen 902,17 euron tuloilla jää, nousen Länsilinjan bussiin ja lähden aamun ajeluille. Tarkoitus on selvittää missä kaikkialla muualla voisit leikata, kun se on myös hallituksen esimerkki. Jos leikkaa Orpo, niin minäkin alan leikata, jos vaikka talous lähtisi nousuun ja ylijäämä alkaisi kertymään. Purran sakset ovat lähes pakolliset tuossakin, koska 495 euron vuokralla tuloista menee aina 55 prosenttia siihen, ei ratsastuskouluun.
Tammikuusta syyskuuhun menot eivät ole kovin isot. Asumiseen kului jo 4 257,00 euroa. Säästötileiltä hävisi 2 508,89 euroa, kun taas 977,44 euroa meni ruokakauppaani. Hupirahaa tilitin itselleni 900 euron edestä, mutta toisaalta ne toiset 900,00 euroa menisivät hienosti säästötilille käytettäväksi. Ehkä paras oivallus budjetoinnissa; tällä varaudut tasan tulevaan. Sitten muuhun katosi 822,35 euroa. Pyöräsi tuli budjettiin tänäkin vuonna näkyvästi, mutta toisaalta säästän 300 euroa Nysse-lipuissa ja 100 euroa junista. Sellainen on fillari lajina.
En toista sen terveysvaikutuksia – tämäkin pitää laskea mukaan kannattavuuteen. Pyörä taitaa olla monille lähes maksuton, koska säästelen urheilulajin käyttökustannukset muissa kategorioissa. Uskon vahvasti, että näitä edullisia harrastuksia löytyisi paljon; ne ovat myös mieluisia. Ethän voi enää tietää, onko jokin harrastus lapsellesi mieluinen, jos et anna aikaa kokeilla sitä. Suosin itsekseni vaan sellaisia harrastuksia, jotka kehittävät minua ja vaikkapa muita. Joskus on vain pakko luopua satojen eurojen harrastuksista meillä Pirkkalassakin.
Kommentit