Jumissa tanssilattialla

Ilman Facebookia voi lähteä reissuun Poistin palvelun, jota sinäkin saatat käyttää, "pysyvästi". Nimi on Facebook. Ehkä olet kaveri sille. Minä en, ainakaan enää. Haluan kuitenkin olla asiassa varovainen ja kirjoittaa "pysyvästi" lainausmerkeissä. En nimittäin tiedä poistaako Facebook oikeasti mitään tässä yllättävässä tilanteessa. Puhun todellakin rakkaan tilin poistamisesta kokonaan, en pelkästään käytöstä poistamisesta, jota Facebook tarjoaa janoisille ensimmäisenä. Minua pelotti koko ajatus käytöstä poistamisesta. Naapuri nimittäin kertoi, että kun hän teki aikoinaan niin, hänelle tulee viikottain viestejä siitä että kaverit odottavat. Hän poistaa nämä viestit miettimättä suoraan roskakoriin jatkan hienoa elämää. Facebook oli tapa tappaa aikaa. Nyt kun olen lähes 30-vuotias, olen huomannut sen, että aika kulkee kanssamme todella nopeasti. Tiistai tulee nopeasti. Seuraava tiistai tulee vielä nopeammin. Joidenkin tutkimusten mukaan ihmiset viettävät Facebookis

Joku aiemmista puhelimista Olen 90-luvun lapsia, oletko sinä? Tarkemmin miettien emme ole enää lapsia, vaan 90-luvun lasten ikä tänään voi olla vaikkapa 28 vuotta. Ennen oli joka tapauksessa kaikki paremmin. Saimme käyttää kunnollista lankapuhelinta ja toisaalta meillä ei ollut tiedon valtatietä  —  internetiä. Saimme kävellä metsäisässä lähiluonnossa törmäämättä häiritsevään Facebook-ilmoitukseen. Saimme nukkua pitkäänkin ilman värisevää noin viiden tuuman puhelinta yöpöydällä. Saimme sovittua monet asiat ilman Facebook-yksityisviestejä. Jotenkin elämä maistui silloinkin, kun netti loisti poissaolollaan ja Twitterin sijasta iloisinta sanomaa toivat lähinnä paikalliset linnut. Kävelimme luonnossa näkemättä Apple Watchia ohikulkijoiden ranteessa. Pornoa ei ollut tuolloin saatavilla kaikkialla, mutta nykyään et voi löytää Suomesta paikkaa ilman 4G-yhteyttä. Älypuhelin toimii joka paikassa, ja ihmiset jäävät koukkuun omaan kivaan. Ennen vanhaan sai olla todellinen mestari, jos pääsi per

Tampereelle yksi DNA lisää Saavuin mukavasti Paunun paikallisbussissa Tampereelle sinne, mistä kaikki puhuvat juuri nyt melko kovaan ääneen, Ratinan uusi kauppakeskus nimittäin. Ihmettelin asiaa jo aikoinaan ennen rakentamista. Kuka edes rakentaa uusia kauppakeskuksia kauppakeskusten viereen Suomessa? On täysin järjetöntä rakentaa lisää kauppoja maahan, jossa vaikka työttömät, eläkeläiset, köyhät, lapsiperheet joutuvat valitsemaan ruokakaupassa savulohen sijasta jotain paljon halvempaa. Jotain, mihin heillä on juuri varaa. Joka tuutista meille syötetään uusia kenkiä, uusia muotivaatteita, uusia matkapuhelimia, uusia trendejä. Kaikki on joskus uutta, kunnes uudempi mainos toisin sanoo. Omalla kohdallani olen joutunut pettymään syvästi. Asioin usein keskustassa, vaikkapa viattomassa Pyynikin uimahallissa. Nimestään huolimatta se sijaitsee Amurissa. Työmaiden takia matkani sinne on pidentynyt, eikä ole kovin mieluisaa tuoda uimahalliin ystäviä muualta, koska en tunne olevani täysin