Poistin Facebookin "pysyvästi" kolme kuukautta sitten

Ilman Facebookia enemmän ulkona
Poistin palvelun, jota sinäkin saatat käyttää, "pysyvästi". Nimi on Facebook. Ehkä olet kaveri sille. Minä en. Haluan kuitenkin olla asiassa varovainen ja kirjoittaa "pysyvästi" lainausmerkeissä. En nimittäin tiedä poistaako Facebook oikeasti mitään tässä yllättävässä tilanteessa.

Puhun todellakin rakkaan tilin poistamisesta kokonaan, en pelkästään käytöstä poistamisesta, jota Facebook tarjoaa ensimmäisenä. Minua pelotti koko ajatus käytöstä poistamisesta. Naapuri nimittäin kertoi, että kun hän teki aikoinaan niin, hänelle tulee viikottain viestejä siitä että kaverit odottavat. Hän poistaa nämä viestit miettimättä roskakoriin.

Facebook oli tapa tappaa aikaa. Nyt kun olen lähes 30-vuotias, olen huomannut sen, että aika kulkee kanssamme todella nopeasti. Tiistai tulee nopeasti. Seuraava tiistai tulee vielä nopeammin. Joidenkin tutkimusten mukaan ihmiset viettävät Facebookissa noin tunnin päivässä. Enkä puhu heistä, jotka ovat jääneet koukkuun. Heillä tuo aika on suurempi. Mitä kaikkea muuta sinä tekisit vähintään 31 tuntia enemmän joka kuukausi? Käytä se aika siihen, mikä hyödyttää sinua kaikkein eniten.

Siitä olen varma, en ainakaan pääse kirjautumaan palveluun, ehkä poisto sittenkin toimi.

Elämänlaatu paranee kuukaudessa

Ehkä kysymys ei ole oikeasta tarpeesta. Ehkä se on jotain paljon vähemmän. Minun elämä ei riipu siitä, tykkääkö joku siitä mitä teen, tai mitä julkaisen. Elämä ei riipu siitä, toivottaako joku syntymäpäivät, mutta vain Facebookin ehdottaessa niin. Minulla on parempaa tekemistä kuin olla noin tunti päivässä sosiaalisessa mediassa. Kolme kuukautta opetti paljon, itse asiassa juuri nyt tuntuu, että olisin 90-luvulla. Olen jotenkin vapaampi ihminen. Ihminen, joka ei enää someta ihmisten edessä.

Toinen asia on se, että Facebookin jättämisen jälkeen olen ollut enemmän ulkona, kuin koskaan aiemmin ja siitä ei ainakaan toistaiseksi ollut haittaa. Olin ulkona niin pyörällä, jalan kuin bussillakin. Kävin tutkimassa entisiä asuinpaikkoja Tampereella, suhteeni luontoon vahvistui, ja ennen kaikkea olen jutellut enemmän ihmisille naapureista tuttaviin. Myös bussissa oleminen ilman kuulokkeita aidoille ihmisille jutellen on korvannut profiilikuville naputtelun lähes täysin. Entäpä sinulla?

Facebookin poisto vaikutti myös muualla. Roikun todella paljon vähemmän foorumeilla, poistin Twitterin ja Skypen sekä lakkasin juttelemasta monille vuosien nettikavereista. Tämän tiivistäisin niin, että jos et ole tavannut nettikaveria koskaan kasvotusten, et luultavasti tule tapaamaan häntä jatkossakaan. Jos et edes tiedä kaverin nimeä, sukunimeä, yhteispeli on jo menetetty. Minä en enää juttele netti-ihmisille, joita en tunne henkilökohtaisesti. Mieliala on kohentunut.

Yhdelle laitoin viestiä puhelimessa ja toivottelin hyvää syntymäpäivää, ilman että Facebook muistutti tästä yhtään, kyseinen onnentoivotus on varmasti enemmän kuin Facebookin vastaava koskaan. Kesällä on tarkoitus tavata teekupillisen merkeissä. Tuntuu, että minusta on tullut kokonaan eri ihminen. Ihminen, joka ei kalastele reaktioita, joka ei yritä ylläpitää hyvin kuratoitua profiilia sosiaalisessa mediassa. Tykkäykset ja niiden kalastelu ei voisi enää vähempää kiinnostaa.

Näen myös maailmaa uusin silmin. Eilen bussista huolestuin yläasteen pojasta. Hän sometti Instagramiin samalla, kun bussi oli jo pysäkillä. Koputin ikkunasta ja hän heräsi - se oli hänen bussi. Pojalla oli kiire pakata reppu, napata skeittilauta ja oli hänellä vielä kassi, ihmettelin miten mitään ei ole unohtunut tässä kiireessä pysäkille. Samalla mietin haluanko itse olla sellainen ihminen. Ihminen, jolla on kiire ja joka ei huomaa mitä Pirkkalassa tapahtuu katsomatta kännykästä ensin.

Pirkkalan ja Lempäälän rajalla eräänä kesänä

Tässä ajassa olen myös huomannut sen, etten halunnut enää kytätä kavereita ja heidän elämää, mihin tapahtumiin he osallistuvat. Budjetti hymyili näinä kuukausina. En ole ostanut mitään, mitä Facebook olisi tavallisesti mainostanut joka päivä. En ole osallistunut tapahtumiin. Vaikka lakkasin bilettämästä aiemmin, biletän edelleen, nappikuulokkeisiin saa musiikkia korviin vaikkapa metsän keskellä. Kurikkakalliolla oli mahtavaa käydä ilman jatkuvia vibroja lähettävää puhelinta.

Joskus hävetti se, kun mummo katseli, mikä farkkujen etutaskussa pitää meteliä. Tuolloin kannoin mukanani Facebookin, Messengerin, Skypen ja Hangoutsin. Ilmoitusten tulva oli niin ruhtinaallinen, etten pystynyt keskittymään hetkeen. Kotona tilanne ei ainakaan helpottanut. Nyt kirjoitan tämän merkinnän ilman, että Facebook kosii sisään jatkuvine ilmoituksineen ja itse asiassa ulkonakaan ei tarvitse enää hävetä ollenkaan. Ihmiset eivät enää sekoita puhelintani vibraattoriin.

Kyllä, Facebook voi olla hyödyllinen. Sanotaan, että se yhdistää. Minusta meillä on jo tällainen tapa olla yhteydessä. Sitä kutsutaan puheliittymäksi tai kasvotusten juttelemiseksi. Minun liittymässä on paketteja, joten yhteydenpito ei kallista ole. En myöskään tykännyt siitä, että Facebookissa kaverit olivat valmiiksi ehdotettuja. Oikeassa elämässä kaverin hommaaminen on enemmän kuin Lähetä kaveripyyntö. Ongelmien selvittäminen on enemmän kuin nappi nimeltä Estä käyttäjä.

Facebook perustuu siihen, että kaikki voi olla viraalia. Kuten tiedät, en lue uutisia, minulla ei ole televisiota, en kuuntele radiota, mutta täällä tähän kaikkeen oli helppo törmätä. Lehdet tekevät rahaa sillä, että asioita jaetaan sosiaalisessa mediassa. Facebook tekee jakamisen helpoksi. Miksi viettäisin aikaa palvelussa, jonka käyttäjät vapaaehtoisesti jakavat negatiivisia uutisia? Miksi pitäisin kavereita ajoilta, joita en enää elä? Ystävät tietävät sinusta muutakin kuin Facebook-osoitteen.

Facebook-käyttäjät jakavat parhaita elämyksiä. Minä en halua vertailla omaa elämää jonkun toisen väärennettyyn todellisuuteen. Kaveri voi postailla kuvan, jossa perhe hymyilee. Kuva ei kuitenkaan kerro siitä, että kuvan jälkeen perheessä oli riitaa rahasta tai jostain muusta. Facebookissa kukaan ei kerro siitä, että elämä ei maistu. Facebook tekee naputtelun niin paljon helpommaksi, että oikeat tapaamiset voivat jäädä herkästi väliin. Luotatko sinä elämän filtteriin somessa?

En voi sanoa tarpeeksi miten paljon enemmän tykkään elää näin.

Mikä muuttuu konkreettisesti

Elämä paranee monella tavalla, kun jätät Facebookin taaksesi. Lue tästä.
  1. Tuntuu, että mietin enemmän, mitä sanon. Facebookissa oli helppo painaa vain nappia. Tätä ei voi edes peruuttaa, joten oletko sinä harmitellut tilapäivitystä myöhemmin?
  2. Panostan oikeisiin ihmissuhteisiin ja tästä johtuen juttelen vähemmän netissä. Itse asiassa en enää nauti Chat-tyyppisestä keskustelusta lainkaan internetissä. Haluan nähdä kasvot.
  3. Olen lähettänyt näinä kuukausina enemmän tekstiviestejä kuin koskaan aiemmin. Myös sähköposti on mielestäni henkilökohtaisempi kuin sadoille (tai miljoonille) jaettu tilapäivitys.
  4. Puhelimeni on nopeampi ja siinä on enemmän tilaa sosiaalisen median ollessa poissa. Facebook Messengerin kera vei puhelimesta lähes gigatavun. Poista, lataa tilalle podcasteja ja opi!
  5. Ulkoilu on helpompaa, kun kotona on tylsää, eikä Facebook ole enää vaihtoehto. Oikeastaan olen oppinut tappamaan aikaa muutenkin kuin internetissä 21,90 euron kuukausihintaan.
  6. Facebookissa on niin paljon uutta, ja yleensä turhaa tietoa, että rentoudut enemmän ilman sitä. Meemit eivät auta sinua etenemään. Vanhat koulukaverit ovat virtuaalia elämää.
  7. Täytyykö sinun oikeasti tietää mitä kaveri, jota et ole nähnyt kymmeneen vuoteen tekee? Sen sijaan suunnittele mitä itse teet tänään ja nauti ajastasi enemmän. Näin kävi minulle.
  8. Vastaan ehkä nyt hitaammin, kun tieto ei "kulje" kaiken aikaa, mutta vastaukseni on aiheeseen ja toisaalta panostan siihen enemmän - on aikaa miettiä mitä vastaa ja tapaamisesta tulee hyvä.
  9. Vietän vähemmän aikaa tapahtumissa, kuten klubeissa, joita Facebook mainosti aina. Kaverisi menee klubiin, toivot näkeväsi ja lähtisit mukaan, mutta rahaa säästyy matkalla luontoon.
  10. Valitse vapaasti. Puhelin, tai tämä suhteellisen iso tietokone, ei ole enää mielenkiintoisin vaihtoehto ja akku kestää pidempään. Tuntuu, että sinulla on uudenveroinen laite.
Ainoa asia mitä kadun on oikeastaan se, etten ole poistunut Facebookista jo aiemmin.

Loppusanat

Vaikka klubeissa on koko ajan musiikkia, en enää juurikaan käy niissä. Minun ei enää tarvitse elää muille, laittaakseen sosiaalisen mediaan hyvän päivityksen siitä, että nyt tapahtuu ja rahaa palaa. Omasta kokemuksesta ihmisiä ei kiinnostanut Facebookissa Facebookin jättäminen, arvokas luonto tai eläinten hyvinvointi. Tykkäyksiä saa helpommin, kun olet ostanut asunnon, kerrot kuinka hyvin elämässäsi menee ja että lähdet huomenna noin tuhannen euron risteilylle. (En oikeasti lähde.)

Facebook oli lisäksi negatiivinen. Niin paljon draamaa oli kaiken aikaa. En tykännyt siitä, että saatavilla oli liian paljon melua kaiken aikaa. Palvelussa on ihmisiä läpi maailman. Minua ei ainakaan kiinnosta mitä amerikkalaiset kirjoittavat juuri nyt. Olen nähnyt vähemmän negatiivisia uutisia. Olen saanut vähemmän turhia kaveripyyntöjä. En enää näe masentavaa politiikkaa. En tiedä mitä kavereille, joita en tunne, kuuluu. Jos joku on tärkeä, meillä on varmasti numerot vaihdettu yhteyttä varten.

Entä jos Facebook olisi parempi paikka huomenna? Hei, olen ollut Facebookissa kymmenen vuotta, en ole saanut Facebookista mitään muuta kuin draamaa, kaveripyyntöjä feikeistä naisista Thaimaasta, lukemattomia meemejä ja unettomia öitä. Mitä kukaan koskaan on saanut aikaiseksi olemalla Facebookissa? Entisen tyttöystävän stalkkaamista? Se ei saavutus ole. Mielestäni jokaisella, sinullakin on oikeus yksityisyyteen, Facebookissa toiselle kirjoittaminen oli liian helppoa.

Totuus on se, että Facebook uskottelee ihanalla kaveruudella, mutta koskaan et sitä saa sieltä. Saatat ehkä päästä jonkun listoille, mutta onko tunti päivässä Facebookia oikeasti kaiken sen arvoista?

Oikea tapa sosiaaliseen elämään ei vaadi kallista älypuhelinta tai 600 megabitin puheliittymää.

Muista, että sinullakin on sellainen elämä. Rekisteröidy ilmaiseksi jo tänään.

Kommentit