Jumissa tanssilattialla

Langoilla kuului toukokuussa 2021 ystävällinen huokaus ja hetken hiljaisuus.  "Etkö sinä ole vieläkään perillä?" kysyi isoäitini. Olin kertonut yllättäen aikomuksista ottaa edes sapattivuosi mennäkseni pyöräilemään, lähimetsiisi tai latautumaan. Sitten kuukausia tulee, jo toinen kylpyläpäivä sapattivapaalta, ja se oli viimeinen kerta kun juttelin mummon seurassa puhelimessa syyskuusta. Hän kuoli yllättäen pian sen jälkeen, kun olin taas altailla lokakuusta 2021. Kysymys jäi voimaan pitkäksi aikaa, enkö minä tosiaan ole vielä perillä?

Blogini tekeminen on minulle kuin sapattivapaa, vaikka en olisikaan poissa työstä. Löytyi tila, jossa mieli on niin vapaa yritysten tarpeista, palavereista ja euroista. Sen sijaan voin keskittyä omiin ajatuksiin, oivalluksiin ja kokemuksiin. Tässä on taas yksi. Hassu matkailulakko alkaa myös Suomessa. Ulkomaata olen karttanut täältä viisi vuotta, nyt sama koskee Suomea tietynlaisena muunnelmana. Kuule, tänä vuonna junamatkoihin oikeuttavia varauksia oli kaksi, ensi vuonna yksi. Voi olla, etten nauti siitäkään, suosit lähimatkailua .

Perjantaiaamun kiire alkoi näkyä Pirkkalan monilla bussipysäkeillä. Matkalaukkuja raahaavat odottivat siinä linja-autoa kohti Tampereen rautatieasemaa ja vähemmän onnekkaat kohti keskustojen työpaikkoja tai muita aamun askareita. Heidän olemuksissaan oli aistittavissa se perjantainen vakirutiini ja ehkä pieni aamuinen kiire. Samalla kun heidän matka oli vasta alkamassa ruuhkalinjoista, olin jo valmiina oman viikonlopun seikkailuun: ei ruuhkaa , ei aikataulua, ei työmaita – vain polkupyöräsi ja linjoilla, suuntana Häijään Äijä.

Tule käymään Rämsöössä, kyläläinen sanoi Pirkkalan Citymarketilla. Polje sinnekin heti, melkeinpä samalta istumalta testattuani ensin Citymarketien uusinta hävikkimyymälää täällä Pirkkalassa hienon tovin. Pomo ei odota työpisteellä huomennakaan, joten ei muuta kuin käärit hihat, voidellaan pihallasi ketjuja ja lähdetään pitkään päiväreissuun ilman niitä Koiviston Autoja tai Matkahuollon nettilippuani. Rahaa säästyi näinkin samalla kun jotkut muut painivat autohuoliensa kanssa kyllästymisiin saakka.

Suodenniemeen piti lähteä jo alkusyksystä, mutta matka jäi. Nyt päivien kylmetessä ei enää ollut varaa miettiä lisää, joten lähdin jo perjantaina vuoden viimeiselle pidemmälle pyöräreissullesi. Suodenniemi on entinen kunta, mutta nykyään paikalla kukkii kylä Sastamalan kaupungissa. Pirkkalasta oli pyöräni mittarin mukaan 50 kilometriä ja matkalla takaisin odottivat tietyt toiset 50 kilometriä. Rakastan tätä pyöräilyä autottomana ennen muuta siksi, koska kuntomme kasvaa kohisten Suomessa pyöräillessä.

DJ Gollumin soidessa pyörät pyörivät. Rikon pelkoja yhdellä kertaa. Mittariin ajattelin kerryttää sillä kertaa 140 kilometriä. Aiempi päiväennätyksesi olisi vähän yli sataa. Eilen suuntasin kohti Kiimajärven maisemaa. Kyllä vain. Se on järvi sekä virein kylä Sastamalan hienossa maalaiskaupungissa. Kiimajärvi valikoitui matkani suunnaksi ennen muuta juuri siksi, että tuo kuulosti niin kiimaiselta paikalta käydä. Rakasta polkimia, sillä ne tarjoavat aitoja elämyksiä ilman velkaakin tai pihalle ruostuvia ökyäutoja.