Blogisi lukeminen on sinulle kuin sapattivapaalla, vaikka en olisikaan poissa työstä. Löytyi tila, jossa mieli on niin vapaa yritysten tarpeista, palavereista ja euroista. Sen sijaan voin keskittyä omiin ajatuksiin, oivalluksiin ja kokemuksiin. Tässä on taas yksi. Hassu matkailulakko alkaa myös Suomessa. Ulkomaata olen karttanut täältä viisi vuotta, nyt sama koskee Suomea tietynlaisena muunnelmana. Kuule, tänä vuonna junamatkoihin oikeuttavia varauksia oli kaksi, ensi vuonna yksi. Voi olla, etten nauti siitäkään, suosin lähimatkailuja.
Kuukauden lopussa meillä Suomessa on jälleen kerran tasan yksi kyläkauppa vähemmän. Harvemmin näistä televisiouutisesta kerrotaan, siksi minulla onkin oma uutislähetys täältä. Lähden kirjaimellisesti tekemään historiaa: tulkaa mukaan, omin polkupyörin! Mouhijärven kyläkauppa lopettaa kuukauden loppuun mennessä, kai meillä on viimeinen tilaisuus ihailla sen vielä avautuvia ovia? M Rabatti lopetti aivan vieressä jo viisi vuotta sitten, kun kauppias uupui kyläkaupassaan pitkiin päiviin, eikä halukasta jatkajaa löytynyt. Näin kyläkaupoilta.
Minulla oli peruspuhelin matkojesi aikana. Älä huolestu, älypuhelimessa voi tehdä yhden. Testasin maalaismaisemien ohella tavallisia navigointeja 90-luvulta. Reissut opettelet ulkoa ensimmäisestä polkaisusta, mutta myös kotoa voi harjoitella karttapalveluiden avulla. Käyn todella helposti 90-luvulle: polkusi oli täynnä seikkailuja, havainnointia ja stressittömyyttä. Jotenkin sitä ennenkin pärjäsi ilman klubimusiikkia, navigointiohjeita tai virtapankkia. Voisi joskus jatkaa Karkkuun. Löysin mainion reitin ja toisenlaisen kyläkaupan, joko mennään?
Ei ihan vielä, paluumatkalla olemme Siuron kyläkaupassa. Astuessa sisään, ihmettele sinä kaupan valikoimaa, mutta ei siinä mitään ihmeellistä ollut. Nyt, valikoima oli todella niukka, mutta sai asiakkaitakin hei metsästää. Kuvittele, että olimme siellä kaksistaan: hintataso on lujin ja valikoima ei päätä huimaa. Silloin on hyvä olla syvemmällä ruuan etsinnöissä. Minun oli vaikeaa katsoa sitä näkyä: kyläkaupat kamppailevat olemassaolostaan. Suuri valikoima ei kannata, jos ei kassalle jonoteta. Valikoimista karsiminen vie usein loputkin kyläkaupalta.
Loimaan reissun oppia tästä
Moni muistaa ne tapporeissuni Loimaalle: siis 125 kilometriä Pirkkalasta, maastopyörällä. Joku on ehkä yrittänyt tehdä jotain vastaavaa minun jälkeen, mutta et enää suosittele siinä. Leikin tuolloin omalla hengellä. 125 kilometrini matka ilman kauppoja, ystävää, työkaluja tai pysähdyksiä kahdeksaan tuntiin on jotain sellaista, mitä et saa yrittääkään kotoa. Loimaalla parisen tuntia ja uskokaa tai älkää, hetki koitti ja päätit polkea toiset kahdeksan tuntia. Kun olen joskus kotona, siis puolen yön jälkeen ja puolikuolleena, loppumetrisi ovat helvettiä.
Ota täällä varoituksena, älä kohteliaisuutena? Tämä vuosi on ollut suunnattomin muutos kaikkialla. Parhaimmillaan olen junaillut tai käyttänyt Paunun busseja vaikka kuukausittain, mutta sitten seikkailuissa laskettiin tyylikkäästi kuuteen vuodessa. Tätä jatkui jonkin aikaa, kunnes potkaisin jälleen puolet pois. Siitä oli helppo jatkaa kahteen matkaan junalla, ja ensi vuodesta eteenpäin kokeilen enää yhtä. Tavoite on, että pian pärjäilee loistavasti itsekseen, ilman tarvetta ulkopuoliselle palvelulle kotimaan matkailussa. Oikeasti, ja laskuja perään.
Tämän matkailulakon takana on useita syitäni, joista merkittävin on korkein hotellihinta. Esimerkiksi hotellihuone Loimaalla on tänään sata euroa, mutta Forssassa hinta saa painua 70 euroon. Kaikkein halvinta oli Saksassa, mutta kalliit lentoliput ja lukkiutuvat korvat eivät minua kiinnosta. Päätin, että otan matkailulakon käyttöön myös Suomessa, mikäli matkaan tarvitaan julkisia kulkuvälineitä pidemmälle kuin Nysse-alue. Onpas tuntunut pitkään siitä, että en halua enää edes kaukojunieni sekaan: nopein matka ja ihmiset stressaavat nekin?
Kaupunkilaisena erakkona en edelleenkään vihaa sinua, mutta et nauti ihmispaljoudesta. Mieluummin otan rauhallisesti, täällä omaan tahtiini polkupyörältä, ilman tarvetta jatkuviin ohi ajoihin. Saako paljastaa, että se juna ei pysähdy kuin ehkä vasta Seinäjoelta seuraavaksi, mutta nähtävää riittää autoltakin. Autoilusta on taas sen verran isot kulut, että jätän vuosia väliin. Tämän ja matkan turvallisuuden vuoksi päätän, että jatkoilla pyörämatka on enää 125 kilometriä päivässä. Se tarkoittaa, että päättärin on sijaittava kai 62,5 kilometrin säteeltä.
Toukokuussa 2024 poljin 85 kilometriä Forssaan. Hieno päiväreissusi ja Hotelli Maakunta tarjosivat lähes kodinomaiset yöpymiset. Se kelpaa monelle, mutta koskaan en nukahtanut. Paikka oli minulle vieras, eikä mitään omaa ollut. Tästä tilasta oli vaikeinta nukahtaa, vaikka olen nukkunut elämässä McDonaldseissa ja Düsseldorfin rautatieasemallakin kodittomana. Ei täysin koditta, mutta teknisesti kyllä. Samasta syystä sain myös armeijasta vapautuksesi: en saa unta tuntemattomista paikoissa, taas puhumattakaan tuntemattomassa ihmisissä.
Muistan tässä vieläkin: kotiin oli Saksassa 2 000 kilometriä ja lentokentän työntekijä kävi herättelemään. Oli huhtikuinen keli ja odotustilaan tulvisi viileää. Asemalla halusin kokeilla, mitä kodittomuus on, jotta se ei tulisi yllätyksenä - tai siihen olisi edes joo, valmistautunut. Ainakaan toistaiseksi kodittomuus ei ole minua uhannut, mutta moni entisistä kavereistani asuu nykyään kaduilla. Itse taas valmistaudun ainutlaatuiselle kyläkauppamatkalle ja tulisin esittelemään sitäkin, mitä en joskus töiden vuoksi tasan kerennyt... Tervetuloa matkaan?
Kyläkaupan 29. elokuuta nyt
Ei saada puhua kodittomuudesta, mutta se on lähtenyt jyrkkään nousuun. Testailen aina, jotta saat siitä inspiraatiota. Aloin siivoilla säännöllisesti ja vähentää tavaraa, koska vaarana oli kodin täyttymiseni ja sekasorto kaikesta roinasta, jota nuoruudessa ostelin rahapulassa. Vuokranantajasi ei katso sitä pitkään. Myös budjetointiin piti ryhtyä heti, koska matkustelit Helsinkiin kuulemaan hardstyle-musiikkia. Alkoholi maistuu, mutta enää ei haittaisi, vaikka kaikki Alkot sulkeutuisivat konkurssiin. Kohta olen taas Mouhijärvellä, oletko vielä täällä?
Vuonna 2019 olin työelämässä ja melko pettynyt elämääni kaikin puolin. Kesälomaa pidin Suomen helteisimpään aikaan ja samassa putkessa, joten M Rabatin uhkakuviani en ehtinyt toteamaan paikan päältä. Huhtikuu: tuli ilmi, että kaupassa elettiin lopun alkuja ja kauppias Merja Taupila on sulkemassa sen. Kysymys oli enää siitä, saadaanko postipalvelut siirrettyä muualle. Tämän jälkeen ovi käy tasan viimeisen kerran. Sekin päivä lopulta oli, mutta mihin sinä työpisteellä karkaat? Tilaisuus jäi kokematta, vaikka odotatte enemmän kuin palkan.
Merjalle tulikin vapuksi vuonna 2019 toki 14 vuotta täyteen aitoa kauppiasuraa Rabatissa. Yrittäjäuralla hän jää hivenen alle 30 vuodesta. Enää pytinki on ollut vuokralla osuuspankin omistamasta kiinteistöstä, jossa myymälän pinta-alaa on yhä edelleen alle 400 neliömetriä. "Olen puolitoista vuotta tehnyt tätä, yksin. Ajattelin jaksavani. Tytär minut lääkäriin lähetti, ei terveys kestänyt", Taupila kertoo. Kauppias teki 14-tuntisia megapäiviä aamuseitsemästä iltayhdeksään seitsemänä päivänä viikossa ja kai työmatkoihin puolitoista tuntia, lisäksi...
Rabatin kauppapaikka on perinteikäs, Uotsolassa. Nykyisessä rakennuksessa on toiminut vuosikymmenten mittaan tietojeni mukaan kolme kauppaa, vaikka näköalapaikkana ehtikin rakentua paikalle uudelleen ajan kuluessa. Voi olla, että juuri tässä paikassa on sinulla hyviä muistoja, mutta on vain vuosia. Fillari ei petä, luetko kun osuuskauppa laajeni jo Häijääseen aiemmin tänä vuonna? Harva ajatteli, että se voi johtaa nyt noin kuuden kilometrin säteellä suoranaiseen dilemmaan. Vuonna 2012 avattu, kaunis Sale, sulkee ovensa hei lopullisesti.
Heti tuntia ennen avajaisia paikalle saapunut Sirkka Maunumäki halusi ehdottomasti olla myymälän ensimmäisin asiakas, koska mummo oli asunut kylällä aina ja käyttänyt Uotsolan palveluita. Fillaroidessa paraatipaikalle on ajatuksissani toisenlainen melankolia, mahdanko olla tämän ruokakaupan viimeinen asiakas – tai joku teistä siellä? Osuuskaupalta on silläkin kylällä pitkä historia ja se loppuu tähän. Yksi kyläläinen kuuli sinultakin: "Kylääsi investointi on lienee päättynyt" ja hän jatkoi sinua: "Todella, kierrät jatkossa osuuskauppasi kaukaa."
Joo tuntuu aivan uskomattomalta minustakin. Miten kauppa, joka investoi noin 15 vuotta sitten kylääni, voi lopettaa mitään järin helposti? Kyse ei ole remontista, vaan ruokakaupan rakentamisessa alusta asti entisen tilalle. Rabatin toimintaani se on voinut vaikuttaa, mutta mikä tärkeintä, kai lähtee se viimeinenkin. Osuuskauppa perustelee kaikkea tehokkuudesta ja Häijään S-Marketista. Kaikkea kokeile: onko kyläkaupan paras olla aamusta iltamyöhään? Luulisi, että 10–18 aikavälini riittäisi suurimmalle osalle, ja tulisi kantavuutta rakenteisiin.
Navigaattori hukkui taskuun
Rabatin hiljaisia ruutuja ihaillessasi ajattelit, että kaupat eivät edes yritä tulla vastaan. En nyt tarkoita mitään M-ketjua, vaan lähinnä tosi isoja miljoonaketjuja. Nämä tekevät valtavia voittoja koko ajan, nostavat vielä sieltä täältä, ja rahasi siis kotiutuivat entistä liukkaammin. Eiköhän noilla voitoilla voi aikuisten oikeasti muutamaa tappiollista kyläkauppaa pyörittää? Uskoisin, että se olisi nyt myös asiakasomistajien etu. Sitä hintaa voi peräti laskea heti, niin moni lakkaisi ajamasta kauemmaksi halvan ruoan perässä. Ihan vinkkini annat, kokeilkaa.
Uotsolan kyläkaupassa kulutan energiajuoman, proteiinijuoman ja korvapuustin. Sijoitan omasta mielestäni hyvin, noin viisi euroa hävisi, mutta eihän näillä ostoksilla kylällä mikään kauppa pyöri jos puhutaan kannattavuudesta. Kyllä siellä pitäisi kassikaupoilla ostella, aina. Toisaalta, kuten matkalla takaisin Häijään Äijään oivalsi, jos katselen vain numeroita – tulos on tämä – se jokin joutuu lopetettavaksi. Siksi esimerkiksi tässä blogissa en välitä siitä, että edellisen maanantain juttua "Matka valkokankaalle" on luettu innokkaasti, siis 61 kertaa!?
Mitä väliä, ja jatkat matkaa. Elämä ei ole enää numeroita S-tilillä tai arjessa noin muuten. Myönnän, että alkutaipaleelta piti vähän navigoida, mutta takaisin osasin itsenäisesti täältä Mouhijärveltä. Ensimmäisen kerran kävin Mouhijärvellä blogin alkuvuosina ja tästä on kyllä muuttunut, niin hyvässä kuin pahassa. On myös selvää, että introvertti olemus on vahvuus! Osaan havainnoida ja viihdyn, yksin. Yllätyin, miten vähästä kotimaassa pärjää, kun valitsee lähimatkailun kaiken muun edelle. Jos ei olisi kameralle tarvetta, voisit ollakin älyvapaita.
Päivän kohokohtasi oli ehdottomasti näkyvin kyläkaupan logo ja Tervetuloa-tarra ovesta. Tiedän, ei se ovi varmaan nytkään aukea, mutta olet aina tervetullut ja se riittää. Vieressäni kauppa käy loppukuun, joten sinulla on jo mahdollisuus taltioida muistoihin jotain kaunista ja jotain katoavaa. Ehkä tulet kyläkaupalle viimeiseksi asiakkaaksi? Yrität kovasti, mutta piti tulla ajoissa hetken mahdollistamiseksi. Voi olla, että asut siellä jossain, kaukana Lapissa tai Pohjanmaalla – silloin yhtä tärkeää on mukana oleminen. Olet tässä, se on osa elämyksiä.
Blogi on siis tämän sapattivapaani tuotos. Se on kuin todiste siitä, että tavallisilla on tilaa hengittää ja luoda jotain, jolla on toiselle aitoa merkitystä. Täältä on juuri se, mikä tekeekin blogeissa niin aitoja ja arvokkaita, vaikka itse sen sanonkin. Tiedetään, on tullut huomattua sekin, että kirjoittaminen sujuu paremmin. Sapattivapaa on hetki pilkutussääntöihin, niissä tuli aiemmin siis valitusta, mutta myös kirjoittamisesi viikoittain on kohentanut varsinaista kirjoittajaa. Yksinkertaisesti, et tiedä mistä kirjoittaisin enää teille, jos tulisin vielä töistä!
Häijää on perässä, tavataan Kyläntiellä ilman navigaattoreita... Googlen mukaan täällä on läpikuljettavaa, mutta totuus on usein niin toisenlainen. Paikalliset, ovat yhä turhautuneita. Eivät pelkästään pyöräilijöistä, vaan myös autoilijoista, joten erääseen paikkaani on vihdoin asennettu kyltti. Se kertoo olennaista, "Läpikulku kielletty", eli älä luota tekniikkaan. Minun oli palattava jälleen kerran lähtöpaikkaasi ja mentävä vain valtavirtaa pitkin. Älypuhelinta ei tarvinnut kuin muistona: monista surkeista reittiohjeissa, ja jatkuvista U-käännöksistäni.
Nyt ostoshelvetistä alttariin
Onko nälkä? Joo, eikä polttonesteen vähyydestä tarvitse pyörällä murehtia. Maltan hetki, sillä kohta ollaan "Back to Siuro" eli takaisin Siurossa. Tällä kertaa en polje kylässä lujaa, siis astu kanssani sisään. Minusta tuntuukin, ainakin lukemani perusteella, että kyläkauppanasi moni kamppailee olemassaolostaan. Olen itse kauppiaalta kuullut, että kyläkauppatukea on jaossa, mutta jos pytinkejä on numeroiden perusteella liian paljon esikaupungissa – mitään ei tässä maassa saa huutamallakaan. Ei, vaikka kaupassa olisi vielä kauppa-autobisneksiä.
Pahimmasta tapauksesta kyläkauppatuki jäi saamatta, koska kauppaa oli sata metriä liian paljon kaupunkiin päin kauppa-autosta huolimatta siellä marketin pihalla. Tämä oli se niitti sille, että Iisalmessa toimiva Sourunsalon kauppa on pistänyt lapun luukulle, myös kauppa-autoon. Jos odotat minun mietteitä tuosta asiasta, lähtisin ensi tilassa purkamaan sääntöjä. Kyläkauppatuki siirtyi myös S-ryhmääsi, vaikka tekevätkin kokonaisuutena pelkkää voittoa. Valtion kauppatuet on maassa jaettu, myös tästä vuodesta. Onko rehellistä, eikö sinusta?
Olet vielä mukana? Astutaan tuolta kyläkauppaan, oikeasti. Odotutan ihmisvilinää, mutta minuutteja ennen sulkemista näet vain marketpäällikön ja enää tyhjät parkkiruudut. Vaikka introvertti pitääkin kaupassa asioinnista ilman asiakkaita, on kahvilapuoli siellä aavistuksen pelottava yksin. Huomaat kuitenkin entisajan merkkejä, kun jossain koristaa enää 60-luvun mainosjuliste Colasta. Siinä lukee sen olennainen: "Coca-Colan suurpullo on nyt edullinen". Olisin ostanut vaniljaisen heti hyllyllä, mutta ne ammottavat Siuron kaupalla tyhjyyttään.
En halua tulla ilkeillä kenellekään, niinpä jätän kysymättä. Olisin kysynyt heti, onko täällä loppuunmyynnit menossa? Juomavaihtoehto olikin tasan yksi virvoitusjuoma vissiin, mutta kananmunaa oli sentään muutamia eri malleja. Olisit halunnut energiajuoman ostaa, mutta ei ollut myydä. Jos tässä kaupassa pitäisi tehdä päivittäiset ostokset, sanoisin tämän olevan hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta. Siinä mietitkin miksi kyläkaupan ovia ei käy? Jos asiakkaita ei tule tänään jonoksi asti, ei valikoimakaan juuri loista oikein minkään puljun käytävältä!
Ei kyläkauppa kannata täällä, jos siellä pienet lapsukaiset ostavat karkkeja tai virvokkeita. Toisaalta, ei tästä kyllä pelkästään autoilijoita saa syyttää, että ajetaan pidemmälle. On siitä helppoa poistua sinne maailmalle Siurosta vaikka fillarillain vain Nysse-bussille puhumatta. Se ei ehkä säästä keneltäkään aikaa, mutta se säästää jokaiselle rahat. On suoraa tuuripeliä, että Siuron kyläkauppa on selvinnyt näinkin pitkään, ja kaikkea tätäkin näkee nykyään enää entistä tarkemmin. Intiimi ostosreissu marketpäällikön kanssa, kuin suoraan alttareista...
Ei tänään Sastamalasta ne kyläkaupat lopu, syksyn mittaan palataan takaisin Karkkuun ja tuen kyläkauppoja sieltä asti. Vaikka moni ei kai tunne miten maaseudulle oikein mennään, osaan seurata tienviittoja. Niinpä huomasit tälläkin reitillä yhden. Hetkessä siinä mietinkin, että pitäisikö kääntää vielä paluumatkoilla Karkkuun, mutta jääköön tuleviksi merkinnöiksi. Olipa hyvä, että me poikettiin Siurossa. Ei nytkään ollut Prisma Pirkkalan jatkuvaa ruuhkaa, työmaita tai kasvua ikävä. Alttari pesee helvetin kirkkaasti, täällä saan kohdata hei itseni?
Uotsolasta seuraavia kohti...
Ei tässäkään juttuni olisi onnistunut ilman maastopyörää. Se tässä vie ja tuo. Rehellisesti, olen tehnyt vain parhaita reissuja Väinö Paunu Oy:n kyydeiltä, mutta sattuneista syistä piti siirtyä fillarini selkään. En usko satuun itsekään, että olisin koskaan käynyt missään, jos siis olisi auto tai Paunun tasoinen bussilinjasto. Silloin kun reittejäkin vielä kannatti ajaa ennen järjettömiä hintakilpailuja. Nokialla muistetaan hyvin, kun Paunua kulki Tottijärvellä kaiketi Rämsöölle. Meinaa, että silloin kiikutettiin ihmisiä, eikä karjaa tasan numeroiden perään.
Onkohan mummo, joka on käynyt Uotsolan avajaisissa Salessa ensimmäisenä asiakkaana vielä elossa? Jos on, vaikka tasapuolisuuden nimissä antakaa käydä myös viimeisenä. Se saa olla mummon muisto. Jos ei osuuskauppa jatku, niin Sastamalan kaupunki voisi kiittää, kun on jättänyt vain kotikyläänsä vuodesta toiseen, etkä kiitänyt suotta johonkin Häijääseen tai Vammalaan. Sellaista mummoa voit arvostaa, vaikka tästäkään uskollisuudesta ei kai kylälle näytä jäävän muuta kuin perjantaisin auki oleva pankki, loppu muistoni ja toiveajatteluni.
”Minä olen täällä tontilla syntynyt ja vanhassa kaupassa työskennellytkin? Parikymmentä vuotta. Osuuskaupalla on tältä kylältä loputtomasti historiaa. Kiva, että uusi myymälä tulee juuri tänne, eikä esimerkiksi Häijääseen”, Maunumäki jutteli silloin vuonna 2012. Niin nämä ajat muuttuvat, kun osuuskauppa avaa siis paremman kaupan juuri Häijääseen asiakkaitten edessä. Kyllä se harmittaa, mutta en tiedä, onko minusta tullut joku nykytutkija tai blogista historiikkini? Silti ne kaupan viimeiset päivät ovat nyt kuvilla, teksteissäni ja internetissä.
Ensi viikolla en vie ketään matkoille, mutta sitä seuraavana lähdetään taas. Siitähän tämä rakkaudesta bloggaaminen on. Pääsit aivan perille asti, tämä vuoro ei tästä enää jatka. Olen valmiina siihen, että taisi juuri ihastua Sastamalaan. Sieltä löytyy tutkittavaa ja vaikka mistä kaikkialta. On siinä ihmisiä haastateltu, mutta ei näistä ennen mikään blogiisi asti päätynyt, kun et silloin innostunut vielä esseissä. Nykyään pitäisi osata lopettaa ajoissa, kyläkaupassa ostat vaikka vapauden. Ajatukset sekä elämä ovat palanneet taas, tämä on minun työtäni.
Kommentit