Vain 125 kilometriä Loimaalle

Halpa pyörä on huono sijoitus, kirjoittaa Yle uutissivustollaan seitsemän vuotta sitten. Aktiivisten pyöräharrastajien mukaan luotettavaa menopeliä ei saa alle 700 euroon. Ääriminimalistina ostit hetki sitten Prisma Pirkkalan tarjouksesta 399 euron Tunturin, tuossa kokeillaan pääseekö markettipyörällä Loimaan Prismalle saakka. Matkakilometrejä päivään on 250, ja lukemalla loppuun todetaan pääseekö halvalla kotiin asti. Kyllä tämä autoilun voittaa, ja Prisma Pirkkalan kassa toivottaa pyöräilykelejä.

Ensihuolto on nyt uuden pyörän tärkein huolto, joten reissun päällimmäisin tarkoitus oli rasittaa polkupyörää niin paljon, että se olisi sovelias siitä järjestettävään loistavaan pyörähuoltoon. Tietenkin lähimmässä Pirkkalan Pyörähuollossasi. Uskomuksien mukaan polkupyörä on laitettava ensihuoltoon viimeistään kuuden kuukauden jälkeen ostoksesta tai 600 kilometrin aikana. "Jos pyöräilystä haluaisi itselleen kunnon harrastuksia, täytyy kukkaronnyörejä avata reilusti.", fillariliikkeen myyjä sanoi.

Okei, taidanpa ostaa fillarin viereisestä Prismasta sitten. En avaa kukkaronnyörejä, kun aiempikin markettipyörä Raleigh on kymmenen vuotta kestänyt ja 399 euron tarjouksesta. Eikä ollut todellakaan huono, halusin vain päivitellä mieltä ja pyörää. Jos myyjä pyytää ketä vain avaamaan kukkaronnyörejä, tämä on satavarma tapa siihen, että vien rahat viereiseen liikkeeseen. Tule kaupoille budjetin kanssa ja siitä lähdetään keskustelemaan. Jos et halua halpoja menopyöriä myydä, niitä on kyllä muuallakin.

Prisma Pirkkalan liikkeestä maastopyörä matkaan ja suoraan kaupan pihalta Loimaalle. Pihalla sai kiinnittämään varusteita alkaa, esimerkiksi valaisimia ja runkolukko. Kodin kautta kiersin, että upposi vähän enemmän ilmaa renkaisiin. Kulkine oli käyttövalmis ja toimintakunnossa. Jos ei tässä Loimaalle pääse, lopetan pyöräilyn. Jos niin etsimällä etsisin vikoja, niin gripit ovat surkeat ja istuin niin tai näin. Ihan sama, kyllä näitä kalliimmissakin vaihdetaan mieluisempiin, varkaitakaan kiinnosta. Menoja.

Loimaa! Edes 125 kilometriä ei ole este, täältä tullaan!

Vapaa, mutta elän säästöillä. Aikaa ja tahtoja Hirvikoskelle on, loppumatkalla vaikka rollaattorilla. Tarkoittaa tässä käytännössä sitä, että voi tehdä reissuja pyörällä ajan kanssa. Työ on siinä, että heräät ajoissa, syöt tukevasti, voitelet ketjuja ja tarkistat ilmanpaineet. Laitat jotain tanssimusiikkia soimaan, polkaisen ensimmäisen kierroksen ja häviät bittiavaruuteen. Aina hyviä maisemia ilman ohitustietä, ja saat ajan pysähtymään hyvällä tavalla, ehtisi jotain nähdäkin. Minulla ei ole minkäänlaista kiirettä.

Katso sen lisäksi, että polkupyörän lamppusarjassa on varausta, otinko mukaan varavirtalähteen. Puhelin oli täyteen ladattu, mutta akun säästämiseksi katselin uutisien sijasta karttaa ja sopivaa reittiä kylien kautta. Rakasta kyliä, rakasta sitä maaseutua ja nauti kaikista niistä paikoista, joissa väkeä ei ole tyrkyllä. Sinua puistatti ajatuskin siitä, että lamppusarjani olisi tyhjä, kun joutuisit polkemaan pimeitä kyläteitä matkalla kotiin puolen yön tienoilla. Älä huoli, erikoisliikkeen myyjä, perille voisit päästä.

Rämsöö on vain 250 asukkaan kylä, Vesilahdella. Tosin ennen sitä sait polkea Sorvan kylän kautta Tottijärvelle. Sorva on kyläsi vireimmillään, mutta sen perukoilla elämää ei enää ollut juurikaan. Nokia yllätti minut täysin, sillä edes Tottijärven kirkko ei ollut auki, toisaalta se säästi kulkijan aikoja. Sinulla ei ollut oikeasti aikaa pistäytyä juuri mihinkään, koska pyöräilynne on tietenkin hidasta 125 kilometrin matkalla. Loimaan pyöräily kesti noin kahdeksan tuntia, samansuuruisesti aikaa kului takaisinkin.

Joku polkee kuntosaleilla, Jyri maaseudulla

Siinä vaiheessa Rämsöön kohdalla polkimiin on kertynyt 33,6 kilometriä, Pirkkalasta. Voi sanella, tunnu vielä missään tämä, mutta sitten kun poljet 33,6 kilometriä lisää... oletko nyt miltei Susimaalla. Se tarkoittaa sitä, että on mentävä eteenpäin tai taaksepäin. Kannattaakin huomioida, että maaseudun polkeminen ei varmaan onnistu ilman omia ruoka- tai vesivarastoja. Liikaa ei reppuuni parane lastata, sillä kauppoja on taatusti Punkalaitumella ja vähän ennen tätä vaikutti kauppa-autoni pysähtyvän.

Ilmoituksen mukaan se on kyseisellä pysäkillä keskiviikkoisin klo 13, mutta en jäänyt odottamaan. Ilmoitus oli paisteella kulunut, joten tulisiko kauppa-auto vai Jeesus ensin, jos jäät odottamaan? Tunti tähän, mutta olisi varmaan metka kokemus! Se kyläkin vaikutti sen verran autioituneelta, etten voinut siitä keneltäkään alkaa kysellä. Nettitietojen mukaan Suomessa oli vuonna 2020 maksimissaan viisi, ja voi olla nykyään vähemmänkin, oikeita kauppa-autoyrittäjiä. Tunnetuin olisi Sourunsalon kauppa.

Ole hyvä, saatan pistäytyä kyläkaupoissa kannatuksien vuoksi. Vaikka esimerkiksi Kuhmalahdella, paras Väinö Paunu Oy toi seikkailijan kyläkaupalle. Ilahduin niin vietävästi siinä, että yhtäkkiä pyöräni selästä näkyi kyläkaupan logo ja aukioloaikaa. Tietysti matka jatkui suoraan kaupan pihalle. Se hirvitti, kyläkaupalla ei ollut sähköautoja tai edes polkupyöriä, joten mahtaisi olla kiinni? Laitan uuden pyöräni parkkiin ja yritän avata kyläkaupan ovia. Onko nykyajan itsepalveluliike, kunnes kuulen mummolta.

Elektronista ja suljettujen ovien hetkiäni kyläkaupalla

"Sinä vain, kyläkaupan ovi aukesi viimeksi 20. syyskuuta 2008, lotostakin voittaa paremmin!", se mummo lataa. Aijaa, no hyvä tietää, mitenkä pääset kauppa-asiaa hoitamaan? "Vieraat tuo tai menen taksilla, mistään hinnasta en muuta kotiseudulta kaupunkiin!", mummo täydentää ja jatkaa matkaasi. "Ennen sai vaikka leivänpaahtimen tilattua kyläkauppaan, menen perässäsi, mutta onko ovi auki?", se mummo täydentää vielä. Niinpä niin mummo, kyllähän se olisi sitä kuuluisaa kyläkauppapalvelua.

Kysyt siinä Lidlin kassalta leivänpaahdinta myyntiin, niin tuskin saat. Ovikaan ei auennut. Se siitä sitten kyllä, olit aivan oikeassa mummo. Tuijotit ikkunoista sisään, ja se pölyn määrä kertoi todellakin enemmän kuin tuhat sanaa siitä, että kauppa ei ole todellakaan ollut auki useisiin vuosiin. Mummo! Et voi jättää lukijoitasi kokonaan vailla mitään, sillä Tiinan kaupasta myytiin vielä vuonna 2007 sitä, mitä ihminen sattui tarvitsemaan. Muistan kai, kauppiaalta sai satulalle ruokaa ja ruuveja ovenkahvaan.

"Kerran täytyi olla porkkanaakin kilo, Tiina haki takapihalta kaksi kiloa, ostin kaiken!", mummu naurahti. Niinpä mummo, ei siinä ainakaan kauppiaalleen kukaan päässyt valittamaan tuoreudesta tai sen puuttumisesta. Meinaan, että kauppareissun aikana saatettiin käydä korkealentoisen filosofisiakin keskusteluja. "Uskallanpa väittää, että sanailu oli parhaimmillaan varsin ketterää.", mummo kertoi. Ei siinä kauaa kestänyt, kun mummo purskahti itkuun ja päätti lähteä kotiin kyläkauppaa suremasta.

Metropoli takana, hiljaisuutta ja maisemaa

Sellainen tauon paikka kylillä, musiikkia iloon. Sen jälkeen katse siirtyi vähän ajan päästä toiseen kauppaani. Sekin oli itse asiassa kiinni, mutta päätin ihannoida kauppaa ikkunoista läpi. Kyläkaupassa oli laitteet tallella, vaa'asta ja tiskistä alkaen, parhaimmat huomasivat jo työpisteen ja lähinnä pieneltä astianpesukoneelta näyttävän tietokonemonitorin. Kaikki oli hylätty, koska kauppa ei käynyt silloin. Ja tuskin kävisi nytkään, kymmenen autoilijaa nähtävyyksien ohi, jonnekin on kanssaliikkujilla kiire.

Kyseisillä kyläkaupoilla laskimia ei ainakaan tällöin käytetty, joten huomasin nopeasti tavallisen esineen. On tuttu 90-luvulta, rouskuttava kassakone. Se toimii, vaikka kyläkaupallasi ei olisi sähköjä tai paristoja. Kaiken kruunasi vanha, kunnollisen tyylikäs vaaka, Dayton. En nyt tiedä, mutta varmaan 1935-luvulta. Se toimii, toisin kuin Prisma Pirkkalan uudet vaa'at, joista ihan aina on joku hiton vaaka epäkunnossa tai hintatarrarulla taas loppu. Tule kaupalle tänäänkin punnitsemaan hedelmiä, joo!

En taatusti lähde retroilemaan Daytonin vaa'alla, ei kassakaan osaa rouskuttavia laskukoneita nyt käyttää. Elämys sekin hei, tervetuloa nykyaikaani. Parasta oli, kun kyläkauppanähtävyyden jälkeeni on voinut jatkaa pyöräilyä, joten elektroninen happy hardcore jatkoi soimistaan. Yhteen aikaan maisemat olivat aivan valloittavia, ja kun Spotify toisti Pont Aerin biisin Sweet Revenge, itkin onnellisuudesta. Se biisi toi tunteet pintaan. Upea elämä. Muilla kamala kiire, mutta ota itse rennosti ja poljet rauhassa.

Metsämaan metsä vakuutti, kuka haluaa moottoritien

Metsämaa, olit kiikarissa. Se kuuluukin Loimaan kaupunkiin. Ennen sitä et ole vielä perillä, koska Susimaan lehmät saivat pysähtymään. Vilkutin pyörältä jokaiselle 20 lehmälle ihan henkilökohtaisesti. Mitähän ne lehmät sinusta tuumisi? Punkalaitumelle oli enää vain vähän, joten yksi unelmistasi olikin vaarassa toteutua. Syyskuussa on mitä parhaimmat uintikelit, joten pulahdin sekunneissa jokeen. Vesi oli arvioltani kahdeksan astetta, mutta ei kylmältä tuntunut. Tuskin on lääkärille asiaa sitä menoa.

Sutta ei tarvinnut suotta pelätä henkensä edestä nytkään, Punkalaitumen omalla kylällä Susimaa. Punkalaitumenjoki tarjosi upeat uinnit, voisi kyllä lokakuussakin käydä siellä uimassa uudemmalti. Ei ole vaikeaa, mutta kyllä siinä vaiheessa mietti tulevaisuutta tovi. Jaksaminen oli kovilla, silti Loimaalle oli siitä noin 40 kilometriä. Jos missään vaiheessa tuntuu, että et kykene enempään, voi palata takaisin lähtöpaikkaan koska vain. On sallittua. Tämä oli myös minulla optio, mutta et sitten käyttänyt sitä.

Pian olet Metsämaalla ja ihailet tovin metsiä. Halasin useita puita, mutta en ehtinyt halata kaikkia puita. Se palautti mieleen sen, että Pirkkalassa ja Lempäälässä metsän olemassaolo ei ole varmaa, sillä jotkut kapitalistit haluaisivat säästää ominta aikaa ja päästä Puskiaisten oikaisua pitkin jopa seitsemän minuuttia nopeammin töihin. Se on aivan typerää rakentaa uutta tiepintaa, sillä jo 100 kilometrin reitti osoittaa sen, että maaseudun tie on kamalassa kunnossa paikoin. Fillari toimisi vieläkin, jatketaan.

Lempäälä! Loimaan metsä Metsämaalla

Metsiä ei saa kaataa ajan säästöön, loistounelmiini työllisyydestä, kun työ riittää tiestöllä nytkin. Mihin niitä saakelin veroja kerätään autoilijoilta, jos sai kilometrikaupan verran polkea kuoppaistakin tiestöä? Huonoa tiepintaa oli, kaikissa kaupungeissa ja kunnissa, niin Nokialla, Pirkkalassa, Loimaalla kuin vaikka Vesilahdella ja Sastamalassa. Tuntuu kyllä hurjalta, että tiemestarit haluavat lisää tiestöjä. Ovatko niitä todellisia tiemestareita, mikään tiemäärä ei nyt riitä. Ahmikaa uutta pintaakin välillä.

Tampereen seuduilla joukkoliikenne kasvaa, yksityisautoilu vähenee. Suunta on ollut näin vuosia. Nämä huomattiin Loimaalla, eli kun siellä ei ole kunnollista julkista liikennettä tai Tierin potkulautoja, pyöriä oli valloittavan paljon. Kuule. Olet nähnyt omin silmin, että kun muita vaihtoehtoja liikkumisiin ei ole, polkupyörä alkaa sitä nuorisoakin kiinnostaa. Sillä käytiin niin Loimaan omalla Prismallasi kuin kirjastollakin. Käy loimaalaisena Tampereella ja huomaat miten potkulaudat vetävät jo sairaalaan.

Säilytä kaupunkeja vapaana Tieristä, sinetöi lisää metsää luonnonsuojeluun ja pysytte liikkuvina. Tampereen seutuni on nyt menetetty, kun jatkuvasti saat pyöräillessä väistää kaatuneita potkulautoja, ovat niin laiskaa sakkia niiden käyttäjät. Laiskaa siinä mielessä, että etkö edes viitsi laittaa parkkiin. Se on niin vaikeata nykyään, laittaa sähköpotkulauta parempaan paikkaan kuin fillaroijien ja kävelijöiden eteen. Tekemällä lisää motaria, lisätään päästöjä ja kaadetaan metsää. Metsämaa on tästä kaukana.

Loimaalla väsy, hotellisi kalliita ja VR:lle kritiikkiäkin

Metsämaa on joskus ohi, tuuheat puut eivät katoa maisemistani koskaan. Saavu vihdoin Loimaalle. Väsynyt olo ja joka paikkaan sattuu, siis ihan joka paikkaan, selvisimme paikoin. Pyörä ei ole valittanut vielä kertaakaan, mutta kuski oli hermostunut. Alkuun tuntuisi, että en jaksa polkea takaisin. Toisaalta polkijaa harmitti se vähä aika, mitä Loimaalle jäi. Enkä ehtinyt tuolta Loimijoessa uida, sillä kello 17 oli paras aika syödä mega-ateria Hesburgerilla. Inflaatio tuli nyt selväksi, se maksaa nykyisin jo 13,50.

Ei tulisi lähiaikoina käytyä uudestaan burgereilla, törkeät hinnat! Sitten katsoit hotellieni hintoja, hinnat pyörivät noin sadan euron tienoilla yölle sisältäen aamiaisen ja saunan. Päätös pitäisikin tehdä nopeasti, koska lähin hotelli menisi asiakaspalvelun ja vastaanoton osalta kiinni klo 18. Päätän, että en viitsisi maksaa sataa euroa yöstä hotellissa, mutta voisin mennä kotiin bussilla. Bussin tavaratilasta ei olekaan kokemusta, en halunnut naarmuttaa uutta pyörää, tai sinnekö laitettaessa. Sanot siitä VR!

Verkkosivun mukaan InterCity-juniin saa polkupyörät erillisen 4-8 euron hinnaston mukaan. Toki tilattava on liput myös itselle. Olen siellä sitten aika tyhmä, mutta en löytänyt tuossa hetkessä mistään mahdollisuutta laittaa sitä polkupyörälippua ostoskoriin normaalin lipun oheen. Luit jostain, että niitä lippuja olisi viiden pyöräpaikan verran, joten hetkessä niin ei ollut muuta oletettavaa, kuin niitä ei vain yksinkertaisesti ollut enää saatavilla. Perkele, Loimaa! Juna-asemalla ei ollut edes palvelua, hienoa.

Tätä reittiä myös takaisin, me selvittiin

Miten se voi olla niin vaikeaa, hei VR? Mistään ei saanut apua, etkä rupea maksullisiin numeroihin soittelemaan. Palveluni pitää kuulua lipun hintaan, piste. Ei enää kuuden tienoilla ollut muuta valintaa kuin kerätä tarpeeksi hevosvoimaa, ostaa Prismastakin energiajuoma ja banaanejakin Punkalaitumelle päin. Menomatkoilla tein klassisen virheen, navigaattori mainosti ensimetreillä 111 kilometrin matkaa. Se on virhe siksi, että tulet tuijottamaan niitä isoja numeroita, tai vain pelästyy. Helpompaa oli nyt.

Pisti noin muuten samat reittiohjeet, mutta laitat välipisteiksi Punkalaidun, Tottijärvi jne. Niin jos navigaattoria rupesit katsomaan kesken matkaa, se näytti vain arvion seuraavaan välipisteeseen. Se oli juuri oikea peliliike siinä, että päätän jatkaa hienoa matkaa ilman hotelleja. Se yksi menisit jo, kuudelta kiinni kuitenkin, etkä rupea tuhlaamaan kallisarvoista energiaa polkiessa ehkä muihin ketjuihin. Siellä huomasi, miten jatkuvista keskittymisistä polkemisiin väsyy. Kaupassa jäivät Vichyt liukuhihnalle.

Onneksi nuorekas myyjä juoksi, perään. Mietit lähinnä sitä, mitähän bussikuskin työ on? Kovat on työajat ja vaatimukset, mitä voisi siellä sattua ennen kuin tapahtuu? Itse tein jo muutoksia, en jatkossa pyöräile 250 kilometriä päivässä, vaan teen lyhyempiä päiväreissujasi riittävillä tauoilla! Juomakaan ei ollut vaarassa loppua, mutta kokemus on osoittanut sen, että jos ei itseni vuoksi niin muidenko vuoksi. Juuri törmäsi polkijaan, jolla vesi loppui ja nestehukka painoi, anna pullo matkaan. Pelasta henkiä.

Yhteenveto: toteuttelin unelman ja ylitin ennätyksiäni

Paluun onni onnettomuudessa oli kello 21-0 välillä tapahtuva polkeminen. Uusi ladattava valaisin Lidlistä oli aika toimiva ostos, valaisi riittävästi täysin pilkkopimeillä kyläteillä pienimmällä 15 luksin asetuksella. Poljettavaa oli toki kolmisen tuntia, joten automatiikkaa en saa tässä käyttää. Silloin akku hupenee nopeammin, sillä toiminnolla pilkkopimeydessä valitaan paras 70 lumenin teho. Pienimmillä lumeneilla jouduit tinkimään vauhdista, tosin se vauhti on ollut tovin heikko, olithan puolikuollut.

Akku kävi kotiin asti, joten pulaan en onneksi joutunut. Välillä pelotti, koska kyläteillä Nokialle se polkeminen oli adrenaliinipitoistakin. En ikinä tiennyt mitä edestä löytää. Kerrat ajoi syviin kuoppiin, mutta kokeneena maastopyöräilijänä jatketaan vaan. Pelkoja kompensoi pitkälti sekin, että näit upean puolikuun ja tuhansia tähtiä kilometrikaupalla, miltei pilkkopimeässä. Huvittavinta oli varmaankin se, että saattoi tulla talo tai kaksi eteen, sitten mentiin taas kilometri tai pari ilman taloakaan kyljessä.

Hauskinta ei olekaan se, että sinulla ei ole autoa, vaan lohtu: pikavuorotta istuu helposti. Olet ihan satavarma siitä, että kun menet maantietäni Väinö Paunu Oy:llä kymmenesti Loimaalle, olen nähnyt jo kaiken. Autollakin. Pyörällä näet kyläkauppoja, jututtamaan paikallisia mummoja pääset. Se kaikki saa pohtimaan sitä, että mikä järki on ylipäätään kaupunkiseudun kasvaa, jos muualla Suomessa mummot joutuvat ruokakaupassa taksilla käymään. "En kotiseutuja Pirkkalaan vaihda!", mummo paljastaa.

Anna päättäjille vihjeen, entä jos maaseutu olisi yhtä elinvoimaista? On selvää, ettei kylille mitään isointa koulua ja uimahallia kannata rakentaa, mutta jos edes kyläkauppoja olisi. Tuskin kukaan halua kuolla Suomessa nälkään siksi, että ei halua asua kaupunkiseudulla. Moni vanhus rakastaa kotikyliään ja voi olla tarpeeksi virkeä itsenäiseen asumiseen. Mummo, joka itkee lopetetun kyläkaupan edessä sai pohtimaan, voisiko Tiinan kaupan viimeinen aukiolo 20. syyskuuta 2008 muuttua kakkukahveiksi? Pyöräilijöitä kaupalla riittää.

Kuvagalleria: Pyöräilyhaaste 250 km, 6.9.23

Matkasi oli upea, ennen kaikkea muuta sain hyviä elämyksiä ilman bussilippuja tai polttonestettä. Sain jo selville sen, että 250 kilometriä ei ole kovin helppoa, mutta mahdollista kokeneelle fillaroijalle. Nyt.

Nokian Lidlissä, muista tärkein, nesteytys

Maaseudulla näkee kaikenlaista, pyöräilet

Pyörä testiin, hyvin selvittiin ainakin tänne

Gripit ovat halvat, mutta niitä käyttää vielä

Rakastan suomalaista maaseutua, tässäkin

Sammaljoki tuli tutuksi, ensinäkemisistä

Mistä huomaa, että olet maaseudulla? Niin.

Tiinan kyläkaupan ovet eivät auenneet

Jos bensiini joskus loppuu, pyörällä pääsee

Susimaa, Punkalaidun: onnellisia lehmiä

Punkalaidun ja yhden unelman täyttymiset

Jarrut testiin! Alamäki ja laiturille, ei jokeen

Loimaalle saapui nyt kahdeksassa tunnissa

Löytötölkit rahaa ja maaseutu siistimmäksi

Hesburgerien mega-ateria maksoi jo 13,50

Rakastan sitä Loimijokea koko sydämestäni

Ihailin sitä Loimijokea ennen kuin pimenee

Onneksi se Loimijoki on siellä huomennakin

Kyläkauppa, se lopetti ja kaikki jäi sinne

Tiesitkö, että pyöräilijänä tankkaat burgerilla